Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vl-äidit, muistakaa, että te saatte kirjoittaa tänne vain valituksia. Jos kirjoitat olevasi elämääsi tyytyväinen, se on höpö höpöä, valetta, aivopesua, valkopesua ja mitä kaikkea.

Ja muistakaa, teillä ei ole asiat hyvin ettekä te ole millään mittapuulla mitattuina onnellisia. Ette ainakaan saa niin sanoa.

Tämän on mammapalstan arvovaltaiset kommentoijat jo tuhansien viestien verran arvioineet. Mm. tänään.

Onko elämäänsä tyytyväisen naisen lapset aina tyytyväisiä ja onnellisia? Olen seurannut viereltä lukuisia tapauksia, joissa nainen kyllä vakuuttaa elävänsä "hyvää elämää", mutta lapset kärsii perheessä jollain osa-alueella. Minusta ihminen ei ole oikeutettu ajattelemaan vaikka niin, että haluaa 10 lasta riippumatta siitä millaisen elämän pystyy näille lapsille tarjoamaan. Enkä tarkoita nyt materiaa vaikka toki silläkin on merkitystä.

Kaikesta ikävästä keskustelusta huolimatta:

Hyviä suviseuroja ja iloa vuoden odotetuimpaan tapahtumaan! Kertokaahan kuulumisia seurakentältä. :)

- En ole kyllä tavannut yhtään vanhoillislestadiolaista naista, jolla menisi kolme-nelikymppisenä hyvin. -

Ihan oikeasti? Miten voit kirjoittaa tuommoista skeidaa?

Vierailija kirjoitti:

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

Näinhän se on. Kuitenkin usein on "helpompaa" ymmärtää ja auttaa uupunutta yhden tai kahden lapsen äitiä. Jos kymmenen lapsen äiti uupuu niin silloin monesti ensimmäinen ajatus on "kikkeliskokkelis, mitäs läksit, oliko pakko tehdä enemmän lapsia kuin mitä jaksat hoitaa"

Mutta sehän on totta. Ihmisen ei pitäisi tehdä enempää lapsia kuin jaksaa hoitaa. Poikkeustilanteet on asia erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee tämä yksi henkilö, joka tietää (lainausmerkeissä) kaiken vl-äitien terveydestä. Ei usko, jos joku esittää omaa kokemustaan vl:na.

Hänen kannattaisi hoitaa omaa psyykkistä terveyttään, niin voisi olo parantua, eikä tarttiskaan enää projisoida pahaa oloaan toisiin.

Tutun kuuloinen väite, syytit aiemmin minua samasta! Ja jälleen on joku yksi henkilö, joka tietää kaiken🤣

En ole osallistunut tähän keskusteluun lainkaan. Onko kaikki muut kirjoittajat sinun mielessäsi yksi ja sama henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

 

Näinhän se on. Kuitenkin usein on "helpompaa" ymmärtää ja auttaa uupunutta yhden tai kahden lapsen äitiä. Jos kymmenen lapsen äiti uupuu niin silloin monesti ensimmäinen ajatus on "kikkeliskokkelis, mitäs läksit, oliko pakko tehdä enemmän lapsia kuin mitä jaksat hoitaa"

Niinkö, ja tämä perustuu mihin?

Tiedän vl-pariskuntia joille on tehty hedelmöityshoitoja. Periaatteessahan nämä kaiken järjen mukaan olis siinä opissa kielletty mutta ehkä he eivät asiasta paljoa yhteisössään huutele.

Eräs pariskunta tarvitsi "apua" vain ekaan lapseen, hedelmöityshoidoilla saadun esikoisen jälkeen saivat useamman lapsen luomusti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

 

Näinhän se on. Kuitenkin usein on "helpompaa" ymmärtää ja auttaa uupunutta yhden tai kahden lapsen äitiä. Jos kymmenen lapsen äiti uupuu niin silloin monesti ensimmäinen ajatus on "kikkeliskokkelis, mitäs läksit, oliko pakko tehdä enemmän lapsia kuin mitä jaksat hoitaa"

Ehkä olen outo, mutta minusta se uupuminen ei katso sitä lasten lukumäärää. Yhdenkin lapsen vanhempi voi olla uupunut. Ja ihmiset ovat erilaisia jaksamiseltaan ja tukiverkoiltaan. Joku pärjää hyvin suurperheenkin kanssa, kun ympärillä on hyvät tukiverkot ja osallistuva puoliso. 

Ylipäätään jaksamisen kanssa on aina sama ongelma: kukaan ei lapsen/lapset saadessaan tiedä, miltä elämä näyttää vaikka 5 vuoden päästä. Se lapset terveenä saanut, työssäkäyvä ydinperheen vanhempi saattaakin olla 5 v päästä ihan eri tilanteessa. Puoliso on voinut sairastua niin, että joudut ottamaan koppia hänestäkin ja hoitamaan koko perheen asiat. Tai kenties puoliso (on luopunut uskosta) ja lähtenyt, vastuu lapsista on jäänyt sinulle. Ehkä ei olekaan enää tukiverkkoja auttamassa, kun isovanhemmat ovat ikääntyneet tai sisaruksilla on omat kiireensä. Työpaikkakin on saattanut mennä alta. Elämä nyt vaan on siitä epäreilu, ihan vakaumuksesta riippumatta, että eteen voi tulla isojakin vastoinkäymisiä yllättäen.

Nimimerkillä en itsekään osannut kuvitella, että oma aviomieheni saattaisi hankkia sivusuhteen ja yhtenä päivänä ilmoittaa, että hän lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vl-pariskuntia joille on tehty hedelmöityshoitoja. Periaatteessahan nämä kaiken järjen mukaan olis siinä opissa kielletty mutta ehkä he eivät asiasta paljoa yhteisössään huutele.

Eräs pariskunta tarvitsi "apua" vain ekaan lapseen, hedelmöityshoidoilla saadun esikoisen jälkeen saivat useamman lapsen luomusti. 

Hedelmöityshoitoihin ei ole selvää kantaa. Olen kuullut myös parista joka jätti menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vl-pariskuntia joille on tehty hedelmöityshoitoja. Periaatteessahan nämä kaiken järjen mukaan olis siinä opissa kielletty mutta ehkä he eivät asiasta paljoa yhteisössään huutele.

Eräs pariskunta tarvitsi "apua" vain ekaan lapseen, hedelmöityshoidoilla saadun esikoisen jälkeen saivat useamman lapsen luomusti. 

Olen monesti miettinyt sitä asiaa, että lestadiolaispariskuntien ja varsinkin äitien asiat ovat kaikkien yhteisiä. Esim. lapsettomuushoidot ja moni muu asia ovat kuitenkin aika intiimejä ja henkilökohtaisia mutta niin vain vauvapalstalla ovat nekin asiat tiedossa. Täällä tiedetään pariskuntia, joille on tehty hoitoja, minä tiedän yhden ainoan (läheinen ystäväni), vaikka aika paljon ihmisiä tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

 

Näinhän se on. Kuitenkin usein on "helpompaa" ymmärtää ja auttaa uupunutta yhden tai kahden lapsen äitiä. Jos kymmenen lapsen äiti uupuu niin silloin monesti ensimmäinen ajatus on "kikkeliskokkelis, mitäs läksit, oliko pakko tehdä enemmän lapsia kuin mitä jaksat hoitaa"

<

Puhutteleva teksti (toivottavasti lainaus toimii, että kommentti menee oikeaan osoitteeseen).

Eihän se toiminut. Tarkoitin sen sinulle, joka kirjoitit uupumisen syistä. 💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vl-pariskuntia joille on tehty hedelmöityshoitoja. Periaatteessahan nämä kaiken järjen mukaan olis siinä opissa kielletty mutta ehkä he eivät asiasta paljoa yhteisössään huutele.

Eräs pariskunta tarvitsi "apua" vain ekaan lapseen, hedelmöityshoidoilla saadun esikoisen jälkeen saivat useamman lapsen luomusti. 

Olen monesti miettinyt sitä asiaa, että lestadiolaispariskuntien ja varsinkin äitien asiat ovat kaikkien yhteisiä. Esim. lapsettomuushoidot ja moni muu asia ovat kuitenkin aika intiimejä ja henkilökohtaisia mutta niin vain vauvapalstalla ovat nekin asiat tiedossa. Täällä tiedetään pariskuntia, joille on tehty hoitoja, minä tiedän yhden ainoan (läheinen ystäväni), vaikka aika paljon ihmisiä tunnen.

Vastasin muutama sivu sitten esitettyyn kysymykseen ovatko hedelmöityshoidot ok. En vain tajunnut käyttää "lainaa"-nappia, luulin että "vastaa" tägää sen alkuperäisen viestin siihen.

Muuten minulle on ihan sama kuinka ihmiset lapsensa hankkivat vai hankkivatko ollenkaan, koetin nyt osallistua keskusteluun ku esitettyyn kysymykseen tiesin jotain vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

 

Näinhän se on. Kuitenkin usein on "helpompaa" ymmärtää ja auttaa uupunutta yhden tai kahden lapsen äitiä. Jos kymmenen lapsen äiti uupuu niin silloin monesti ensimmäinen ajatus on "kikkeliskokkelis, mitäs läksit, oliko pakko tehdä enemmän lapsia kuin mitä jaksat hoitaa"

Niinkö, ja tämä perustuu mihin?

Ei tietenkään mihinkään, tämä on vain jatkumoa tuolle väitteelle, ettei lapsien määrä vaikuttaisi jaksamiseen.

Jokainen ymmärtää, että enemmän kuormitusta on enemmän ongelmia jaksamisessa. Sitä ei vain haluta myöntää.

En koskaan ole kuullut väitettävän, ettei liian suuri työtaakka lisäisi jaksamisen ongelmia. VL äitien osalta olen kuullut jatkuvasti, että lapsien määrä ei vaikuta jaksamiseen.

Kaksi raskautta, kaksi synnytystä, viisi vuotta pikkulapsiarkea, viisi vuotta yövalvomisia, viisi vuotta jatkuvaa pienen silmälläpitoa. Kahden lapsen tarpeiden kohtaamista, kahden lapsen ongelmat.

10 raskautta, 10 synnytystä, 20 vuotta pikkulapsiarkea, 20 vuotta yövalvomisia, 20 vuotta jatkuvaa pienen silmälläpitoa. 10 lapsen tarpeiden kohtaamista, 10 lapsen ongelmat. 

Kukaan rehellinen ihminen ei väitä, etteikö tuo jälkimmäinen ole lähes automaattisesti raskaampi rasti. Jotkut jaksaa ja jotkut ei jaksa. Mitään pakkoa ei pitäisi olla. Mukavuudenhalusta ja laiskuudesta ei ole kyse jos ihminen ei halua montaa lasta, voi olla kyse väsymisestä ja omien voimavarojen riittävyydestä. Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että tämä on henkilökohtainen asia, jokainen tietää itse mitä jaksaa ja ei jaksa. Ei kristinuskon pitäisi olla mikään synnytyskultti. 

Hedelmöityshoidoista sen verran, että siinä kyllä tarkasti ottaen puututaan luomistyöhön. Jotkut suhtautuu jyrkän kielteisesti mutta moni taitaa myös hyväksyä, koska siinä autetaan elämän syntymisessä, ei estetä. Tästä ei taida olla mitään virallista kantaa Srk:n taholta, kumma kyllä.

Voisiko joku suviseuroissa oleva tehdä minulle palveluksen?

Esirukouspyyntöjä voi jättää vain paikan päällä ja toivoisin seuraavaa rukousta seuraväeltä:

Pyydän rukousta syömisongelmien kanssa kamppailevan naisen puolesta. Rukoilen hänelle parantumista ongelmastaan ja irtautumista vaikeasta ruoan himosta.

Tuli Suviseuroista mieleen:

Saatteko vanhoillislestadiolaiset helposti vapaata töistä Suviseuroja varten? Pyydättekö ihan suoraan vapaata/loma Suviseuroja varten ja miten töissä ymmärretään asia? Itse olen vuorotyössä ja meillä ei läheskään aina voida toteuttaa vapaatoiveita, varsinkaan kesäaikana. Käytännössä juhannuksen jälkeen on kiireisin loma-aika, jolloin lomalle haluavia olisi paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi raskautta, kaksi synnytystä, viisi vuotta pikkulapsiarkea, viisi vuotta yövalvomisia, viisi vuotta jatkuvaa pienen silmälläpitoa. Kahden lapsen tarpeiden kohtaamista, kahden lapsen ongelmat.

10 raskautta, 10 synnytystä, 20 vuotta pikkulapsiarkea, 20 vuotta yövalvomisia, 20 vuotta jatkuvaa pienen silmälläpitoa. 10 lapsen tarpeiden kohtaamista, 10 lapsen ongelmat. 

Kukaan rehellinen ihminen ei väitä, etteikö tuo jälkimmäinen ole lähes automaattisesti raskaampi rasti. Jotkut jaksaa ja jotkut ei jaksa. Mitään pakkoa ei pitäisi olla. Mukavuudenhalusta ja laiskuudesta ei ole kyse jos ihminen ei halua montaa lasta, voi olla kyse väsymisestä ja omien voimavarojen riittävyydestä. Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että tämä on henkilökohtainen asia, jokainen tietää itse mitä jaksaa ja ei jaksa. Ei kristinuskon pitäisi olla mikään synnytyskultti. 

Asiaa joka sana. Jos todennäköisyyksiä laskettaisiin, esimerkin lukemista voi hyvin päätellä, kummassa on isommat todennäköisyydet riskien toteutumiseen. Näistä faktoista jos sanoo ääneen, päätellään, että uskonnonvapaus on uhattuna ja kyseessä on vl-äitien mustamaalaus. Tosiasioiden kiistäminen, uhriutuminen ja riskien realisoitumisen vääntäminen yksittäistapauksiksi ovat keinoja pitää oma maailmankuva eheänä.