Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Tuli Suviseuroista mieleen:

Saatteko vanhoillislestadiolaiset helposti vapaata töistä Suviseuroja varten? Pyydättekö ihan suoraan vapaata/loma Suviseuroja varten ja miten töissä ymmärretään asia? Itse olen vuorotyössä ja meillä ei läheskään aina voida toteuttaa vapaatoiveita, varsinkaan kesäaikana. Käytännössä juhannuksen jälkeen on kiireisin loma-aika, jolloin lomalle haluavia olisi paljonkin.

Meillä oli töissä yksi VL, hänen lomatoive meni aina muiden ohi, eli oli "kestotilaus" lomalle suviseurojen aikaan.

Minä (ei vl) tein tänään kuten ehdotitte ja kuuntelin kesäseuraradiota useamman tunnin. Mitä sain kuulla:

Minun sanottiin olevan "armosta osaton", "epäuskoinen" ja "jumalaton" näin muun muassa. Aivan hirveitä kommentteja yhteisöltä, jota kuvataan niin turvalliseksi. Millä te vanhoillislestadiolaiset puolustelette tuollaista puhetta toisia ihmisiä kohtaan? Se ei ole mikään yksittäinen mielipide, vaan liikkeen hyväksymää opetusta, kun se kerta seurapuheeksikin kelpaa. Ja en kaipaa vastaukseksi sitä, miten kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Eräs puhuja ihan suoraan puheensa lopuksi totesi, miten evankeliumia ei ole missään muualla kuin heidän (vl) joukossaan. Ja että kyllä sitä muutkin puhuvat Raamatun sanasta, mutta heillä (vl) on Pyhä Henki ja siksi oikea usko. Aivan käsittämätöntä puhetta. Tällainenko puhe toivottaa kaikki tervetulleeksi Suviseuroihin?

Vierailija kirjoitti:

Tuli Suviseuroista mieleen:

Saatteko vanhoillislestadiolaiset helposti vapaata töistä Suviseuroja varten? Pyydättekö ihan suoraan vapaata/loma Suviseuroja varten ja miten töissä ymmärretään asia? Itse olen vuorotyössä ja meillä ei läheskään aina voida toteuttaa vapaatoiveita, varsinkaan kesäaikana. Käytännössä juhannuksen jälkeen on kiireisin loma-aika, jolloin lomalle haluavia olisi paljonkin.

Samalla viivalla ollaan kuin muutkin, ainakin meidän työpaikalla. Toiveita saa esittää mutta vuoroperiaate toimii, jos siihen aikaan on muitakin lomalle haluavia. Monesti vapaata on vain normaali viikonloppu ja silloin ei kauemmaksi lähteminen tietenkään onnistu.

Voisiko joku IS:n maksumuurin takaa avata tämän jutun:

Näin lestadiolaiset vahtivat toisiaan lestadiolaisten pappina ollut paljastaa - Ilta-Sanomat

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku IS:n maksumuurin takaa avata tämän jutun:

Näin lestadiolaiset vahtivat toisiaan lestadiolaisten pappina ollut paljastaa - Ilta-Sanomat

Toivottavasti, alku ainakin herättää mielenkiinnon: "Ei tullut kuulonkaan, että yhteisönsä arvostama saarnaaja harhautuu polulta. Miikaa yritettiin painostaa, mutta hän ei taipunut. Nyt hän on valmis puhumaan siitä ja kaikesta, mikä yhteisössä ei välttämättä kestä päivänvaloa."

Ei ole oma viesti mutta eräs nuori tyttö sosiaalisessa mediassa: "Siis oon suvareissa, mut en enää viitti mennä minnekään ilman kaveria tai ketää, koska suurin osa täällä vain mulkkaa, huutelee mun perään ja kattoo vinoon...

Vaikka käyttäis meikkiä, ja suurin osa täältä ei käytä, nii tarkoittaako se heti sitä, että saa mulkata???"

Vierailija kirjoitti:

Minä (ei vl) tein tänään kuten ehdotitte ja kuuntelin kesäseuraradiota useamman tunnin. Mitä sain kuulla:

Minun sanottiin olevan "armosta osaton", "epäuskoinen" ja "jumalaton" näin muun muassa. Aivan hirveitä kommentteja yhteisöltä, jota kuvataan niin turvalliseksi. Millä te vanhoillislestadiolaiset puolustelette tuollaista puhetta toisia ihmisiä kohtaan? Se ei ole mikään yksittäinen mielipide, vaan liikkeen hyväksymää opetusta, kun se kerta seurapuheeksikin kelpaa. Ja en kaipaa vastaukseksi sitä, miten kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Eräs puhuja ihan suoraan puheensa lopuksi totesi, miten evankeliumia ei ole missään muualla kuin heidän (vl) joukossaan. Ja että kyllä sitä muutkin puhuvat Raamatun sanasta, mutta heillä (vl) on Pyhä Henki ja siksi oikea usko. Aivan käsittämätöntä puhetta. Tällainenko puhe toivottaa kaikki tervetulleeksi Suviseuroihin?

Tähän olisi todella kiinnostavaa saada vastaus. Kun kuitenkin ihan seurapuheessa kerrotusta opista on kyse.

Ja en kaipaa vastaukseksi sitä, miten kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

 

Muuta vastausta ei valitettavasti ole kuin että tee parannus ja usko evankeliumi.

Lestadiolaisuuden jättänyt Julia luettelee, mitä kaikkea tytöiltä on kielletty.

Ylen uutuussarja paljastaa hämmästyttäviä puolia lestadiolaisten arjesta moni tavallinen asia on varsinkin tytöiltä kielletty.

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011298197.html

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisuuden jättänyt Julia luettelee, mitä kaikkea tytöiltä on kielletty.

 

Ylen uutuussarja paljastaa hämmästyttäviä puolia lestadiolaisten arjesta moni tavallinen asia on varsinkin tytöiltä kielletty.

 

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011298197.html

 

Sarjan kolmannessa jaksossa Julia luettelee pitkän listan asioita, jotka ovat lestadiolaiselta tytöltä kiellettyjä.

Ei saa meikata, ei värjätä hiuksia, ei saa olla korvakoruja, ei kynsilakkaa, ei saa pussailla, ei esiaviollista seksiä, ei saa tanssia, ei saa kuunnella maallista musiikkia, ei saa olla televisiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisuuden jättänyt Julia luettelee, mitä kaikkea tytöiltä on kielletty.

 

Ylen uutuussarja paljastaa hämmästyttäviä puolia lestadiolaisten arjesta moni tavallinen asia on varsinkin tytöiltä kielletty.

 

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011298197.html

 

Sarjan kolmannessa jaksossa Julia luettelee pitkän listan asioita, jotka ovat lestadiolaiselta tytöltä kiellettyjä.

 

Ei saa meikata, ei värjätä hiuksia, ei saa olla korvakoruja, ei kynsilakkaa, ei saa pussailla, ei esiaviollista seksiä, ei saa tanssia, ei saa kuunnella maallista musiikkia, ei saa olla televisiota.

Saa, mutta ME emme halua!

Se on vastaus, millä VL näihin vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (ei vl) tein tänään kuten ehdotitte ja kuuntelin kesäseuraradiota useamman tunnin. Mitä sain kuulla:

Minun sanottiin olevan "armosta osaton", "epäuskoinen" ja "jumalaton" näin muun muassa. Aivan hirveitä kommentteja yhteisöltä, jota kuvataan niin turvalliseksi. Millä te vanhoillislestadiolaiset puolustelette tuollaista puhetta toisia ihmisiä kohtaan? Se ei ole mikään yksittäinen mielipide, vaan liikkeen hyväksymää opetusta, kun se kerta seurapuheeksikin kelpaa. Ja en kaipaa vastaukseksi sitä, miten kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Eräs puhuja ihan suoraan puheensa lopuksi totesi, miten evankeliumia ei ole missään muualla kuin heidän (vl) joukossaan. Ja että kyllä sitä muutkin puhuvat Raamatun sanasta, mutta heillä (vl) on Pyhä Henki ja siksi oikea usko. Aivan käsittämätöntä puhetta. Tällainenko puhe toivotta

Samoin! Nostan tätä, että saataisiin viestiin vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Minä (ei vl) tein tänään kuten ehdotitte ja kuuntelin kesäseuraradiota useamman tunnin. Mitä sain kuulla:

Minun sanottiin olevan "armosta osaton", "epäuskoinen" ja "jumalaton" näin muun muassa. Aivan hirveitä kommentteja yhteisöltä, jota kuvataan niin turvalliseksi. Millä te vanhoillislestadiolaiset puolustelette tuollaista puhetta toisia ihmisiä kohtaan? Se ei ole mikään yksittäinen mielipide, vaan liikkeen hyväksymää opetusta, kun se kerta seurapuheeksikin kelpaa. Ja en kaipaa vastaukseksi sitä, miten kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Eräs puhuja ihan suoraan puheensa lopuksi totesi, miten evankeliumia ei ole missään muualla kuin heidän (vl) joukossaan. Ja että kyllä sitä muutkin puhuvat Raamatun sanasta, mutta heillä (vl) on Pyhä Henki ja siksi oikea usko. Aivan käsittämätöntä puhetta. Tällainenko puhe toivottaa kaikki tervetulleeksi Suviseuroihin?

Tähän liittyen on mielenkiintoista, miten moni vanhoillislestadiolainen jaksaa puhua, miten heistä puhutaan ikävästi. "Haukutaan lessuiksi, lekkereiksi, kymppilestoiksi, synnytyskoneiksi, lampaiksi" jne. Sitten kuitenkaan ei nähdä roskaa omassa silmässä ja ihan surutta puhutaan ei-vanhoillislestadiolaisista tuolla tavalla, "ne toiset, armosta osattomat, epäuskoiset, jumalattomat, maailmalliset". Minä en pidä hyvänä rumaa kommentointia toisista, mutta väistämättä tuo herättää minussa kysymyksen, miksi vaaditaan toisia puhumaan itsestä kauniisti, jos ei itsekään toimita niin toisia kohtaan?

"kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Ei voi. On paljon ihmisiä, jotka eivät voi tulla liikkeen jäseniksi. Esimerkiksi:

-naispuoliset papit, tanssijat/tanssinopettajat, muusikot, kilpaurheilijat, meikkaajat/maskeeraajat, Alkon työntekijät, kauneuskirurgiaa tekevät plastiikkakirurgit, tatuoitsijat, tv-työntekijät, radiotyöntekijät kevyen musiikin puolelta jne (pitäisi luopua työstään)

-samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävät (pitäisi viettää loppuelämä yksin)

-eronnut ihminen, joka haluaisi löytää loppuelämäksi uuden parisuhteen (ei voi, koska eronnut ei voi avioitua uudelleen)

-ihmiset, jotka eivät halua luopua korvakorujen käyttämisestä, meikkaamisesta, tanssimisesta, telkkarin katsomisesta, kilpaurheilusta jne.

Esimerkiksi minulla on vakituinen työ, jonka vuoksi en voisi olla liikkeen piirissä. Ei ole perheellisellä varaa eikä halua jättäytyä tyhjän päälle, varsinkaan tilanteessa, jossa on muutenkin paljon työttömyyttä ja työelämä on epävarma. Enkä koe, että uskon takia minun pitäisi joutua luopumaan rehellisestä palkkatyöstä, josta maksan verot ja perheeni elämän. 

Vierailija kirjoitti:

"kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Ei voi. On paljon ihmisiä, jotka eivät voi tulla liikkeen jäseniksi. Esimerkiksi:

-naispuoliset papit, tanssijat/tanssinopettajat, muusikot, kilpaurheilijat, meikkaajat/maskeeraajat, Alkon työntekijät, kauneuskirurgiaa tekevät plastiikkakirurgit, tatuoitsijat, tv-työntekijät, radiotyöntekijät kevyen musiikin puolelta jne (pitäisi luopua työstään)

-samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävät (pitäisi viettää loppuelämä yksin)

-eronnut ihminen, joka haluaisi löytää loppuelämäksi uuden parisuhteen (ei voi, koska eronnut ei voi avioitua uudelleen)

-ihmiset, jotka eivät halua luopua korvakorujen käyttämisestä, meikkaamisesta, tanssimisesta, telkkarin katsomisesta, kilpaurheilusta jne.

Esimerkiksi minulla on vakituinen työ, jonka vuoksi en voisi olla liikkeen piirissä. Ei ole perheel

miksi alapeukuttaa? tämähän on totta, että eivät kaikki ole liikkeeseen tervetulleita omina itseinään

Jos Jumala kutsuu, kannattaa tehdä parannus. Jos kuitenkin haluaa jatkaa synnissä elämistä, parannus ei ole todellinen.

Lainaus srk:n sivulta:

PARANNUS on mielenmuutos. Siinä katuva ihminen pyytää syntejään anteeksi ja uskovainen ihminen julistaa ne hänelle anteeksi Jumalan valtuuttamana. Keskeistä parannuksessa on se, että katuva ottaa uskolla vastaan hänelle julistetun synninpäästön. Varsinainen anteeksiantaja on Jumala, joka toimii ihmisen välityksellä ja vanhurskauttaa katuvan tällä tavoin. Parannukseen kuuluu keskeisesti synnistä luopuminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos Jumala kutsuu, kannattaa tehdä parannus. Jos kuitenkin haluaa jatkaa synnissä elämistä, parannus ei ole todellinen.

Lainaus srk:n sivulta:

PARANNUS on mielenmuutos. Siinä katuva ihminen pyytää syntejään anteeksi ja uskovainen ihminen julistaa ne hänelle anteeksi Jumalan valtuuttamana. Keskeistä parannuksessa on se, että katuva ottaa uskolla vastaan hänelle julistetun synninpäästön. Varsinainen anteeksiantaja on Jumala, joka toimii ihmisen välityksellä ja vanhurskauttaa katuvan tällä tavoin. Parannukseen kuuluu keskeisesti synnistä luopuminen.

 

Mutta kun suurin osa ihmisistä ei koe synniksi esimerkiksi meikkaamista, naisten toimimista pappeina, tanssimista jne. Eivät nuo liity uskoon millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Jos Jumala kutsuu, kannattaa tehdä parannus. Jos kuitenkin haluaa jatkaa synnissä elämistä, parannus ei ole todellinen.

Lainaus srk:n sivulta:

PARANNUS on mielenmuutos. Siinä katuva ihminen pyytää syntejään anteeksi ja uskovainen ihminen julistaa ne hänelle anteeksi Jumalan valtuuttamana. Keskeistä parannuksessa on se, että katuva ottaa uskolla vastaan hänelle julistetun synninpäästön. Varsinainen anteeksiantaja on Jumala, joka toimii ihmisen välityksellä ja vanhurskauttaa katuvan tällä tavoin. Parannukseen kuuluu keskeisesti synnistä luopuminen.

 

Näinhän se luterilainen kirkko, katolinen kirkko ja ortodoksikirkko opettaa myös pohjimmiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä (ei vl) tein tänään kuten ehdotitte ja kuuntelin kesäseuraradiota useamman tunnin. Mitä sain kuulla:

Minun sanottiin olevan "armosta osaton", "epäuskoinen" ja "jumalaton" näin muun muassa. Aivan hirveitä kommentteja yhteisöltä, jota kuvataan niin turvalliseksi. Millä te vanhoillislestadiolaiset puolustelette tuollaista puhetta toisia ihmisiä kohtaan? Se ei ole mikään yksittäinen mielipide, vaan liikkeen hyväksymää opetusta, kun se kerta seurapuheeksikin kelpaa. Ja en kaipaa vastaukseksi sitä, miten kuka tahansa voi tulla liikkeen jäseneksi ja sitten olla "armosta osallinen ja oikeassa uskossa".

Eräs puhuja ihan suoraan puheensa lopuksi totesi, miten evankeliumia ei ole missään muualla kuin heidän (vl) joukossaan. Ja että kyllä sitä muutkin puhuvat Raamatun sanasta, mutta heillä (vl) on Pyhä Henki ja siksi oikea usko. Aivan käsittämätöntä puhetta. Tällainenko puhe toivottaa kaikki tervetulleeksi Suviseuroihin?

Kun kasvaa liikkeen sisällä, ne opit ja uskomukset tosiaan uppoaa ihmisen mieleen ja alitajuntaan hyvin voimakkaana. Sitä ei tajua eräänlaiseksi aivopesuksi, koska kaikki ajattelu ja epäilykset pitää tulkita sielunvihollisen puheeksi. Edes asiallinen kritiikki ei mene siitä puolustusmuurista läpi. Omia uskomuksia vahvistaa se, että muu maailma näyttää elävän niin eri tavallaa, se tavallaan korostaa oman porukan pyhyyttä ja puhtautta, täytyyhän sen opin silloin olla oikea. Isojen perheiden pyörittäminen, työnteko ja syvään iskostunut epäilysten torjuminen aiheuttaa sen, että ihmisen psyyke rakentuu suojelemaan omaa ajattelua totuutena. Ei ole aikaa, voimia ja resursseja pohtia syvällisemmin, pitää vaan pysyä siinä "lapsenomaisessa uskossa ja yhteisessä rakkaudessa". Silläkin on muuten tehokkaasti kielletty kaikki kritiikki, ettei saa rikkoa yhteistä rakkautta, kun raamattu sanoo, että Jumalan lapset tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta. Sen vaan pitäisi rakentua totuuden ympärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Jumala kutsuu, kannattaa tehdä parannus. Jos kuitenkin haluaa jatkaa synnissä elämistä, parannus ei ole todellinen.

Lainaus srk:n sivulta:

PARANNUS on mielenmuutos. Siinä katuva ihminen pyytää syntejään anteeksi ja uskovainen ihminen julistaa ne hänelle anteeksi Jumalan valtuuttamana. Keskeistä parannuksessa on se, että katuva ottaa uskolla vastaan hänelle julistetun synninpäästön. Varsinainen anteeksiantaja on Jumala, joka toimii ihmisen välityksellä ja vanhurskauttaa katuvan tällä tavoin. Parannukseen kuuluu keskeisesti synnistä luopuminen.

 

Mutta kun suurin osa ihmisistä ei koe synniksi esimerkiksi meikkaamista, naisten toimimista pappeina, tanssimista jne. Eivät nuo liity uskoon millään lailla.

Eivätkä ne mitään syntiä olekaan, ainakaan Raamatun mukaan. Se on vain vanhoillislestadiolaisten omaa tapakulttuuria.