Inhoan olla kodin projektipäällikkö

Onko ukostasi tullut kaappijuoppo? Kun tissittelu alkaa vaikkapa jokailtaisilla saunakaljoilla tai viinilasilla, niin vuosien saatossa se määrä on saattanut kasvaa ja juo varkain. Jotkut on hiton hyviä peittelemään juomistaan. Tai sitten se äijä on vain yksinkertaisesti laiska ja jaksoi näytellä vähän virkeämpää alussa. Tällainen ahkeruuden esittäjä sattui kohdalleni aikanaan ja lopulta mulle riitti ja heivasin ukon kiertoon. Kenenkään piikana ei pidä ruveta. Avaa siis suusi ja jos ei homma parane, niin pyydä sen lorviskon äitiä  hakemaan lapsensa kotiinsa kasvamaan  hoitopaikasta. Ei sinun tarvitse uhrata elämääsi sen piikana.

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan kuin omasta elämästä. Erona se että mies on aina ollut samanlainen. 

Lapset aikuisia jo, ja edelleen sama meno. Passiivinen ja tosiaan epäilen ADDtä. Ollaan puhuttu ja vatvottu kymmeniä vuosia tästä samasta aiheesta. Nyt alkaa olemaan oma mitta täpötäysi. 

Pelottaa ihan tulevaisuus, eläkeikään on muutama vuosi ja en pysty olemaan kohta edes samman katon alla kun niin pistää vihaksi flegmaattisuus. 

Sisä - ja ulkorempat, mökin puuhat, ulkomaanmatkat, sosiaaliset suhteet, laskut, kilpailutukset, ravintolan valinnat, ruoan valinnat, joulu ja synttärilahjat...Ihan kaikki mitä normi perhe-elämään kuuluu olen hoitanut.

Onko mies vastuunpakoilija? Masentunut? Nepsy vai onko äitinsä ja nyt minä luonut tämän sohvalla viihtyvän aikuislapsen?

Olet varmasti jonkinmoinen masokisti kun olet tuossa suhteessa edelleen. Kohta olet siinä tilanteessa että sinun pitää päättää eroatko vai oletko hänen kanssa lopun elämääsi. Jos aikoo lähteä niin kannattaa lähteä ennen kuin hän sairastuu tai joudut omaishoitajaksi. Siinä vaiheessa ei pysty enää lähtemään kuin tosi kovasydämminen, jota sinä et selvästikään ole. Lisäksi lapset suuttuvat verisesti jos jätät heidän isänsä siinä vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heh, aika pihalla on nykynaiset mitä miehet sielä ikkunan toisella puolella tekee. Vikistään vain omista pienistä askarista joita joutuu tekemään. "

Ja silti ne pienet askareet tahtovat olla monelle miehelle aivan ylivoimaisen suuria.

Kyllä jos on koko päivän duunissa ja sen jälkeen vielä riehuu pihatöissä niin kyllä se kieltämättä tuntuu ylivoimaiselta ruveta vielä toisen ihmisen töitä tekemään hänen puolestaan.

Jotenkin pahasti pielessä teillä nyt tuo pihatöiden tekeminen. Meillä isohko tontti, eikä pihatöitä riitä mitenkään päivittäin riehuttavaksi. Ei edes viikottain riehuttaviksi. Ei niitä oikeastaan edes tarvitse mitenkään ihmeellisemmin riehua.

Niin, koska kaikki tontit, varsinkin is

Aikamoinen näyttelypuutarha pitää olla, että hommia riittää joka päivälle niin ettei muuta ehdi. Ja sellaiseen päätymisen on pitänyt jo alunperin olla yhteinen päätös. Toinen ei sen sijaan voi yksin päättää, että hänen pihatyöharrastuksensa ajaa kaiken ohi. Jos niin kiire tulee, maksetaan apurille tai tehdään pihasta helppohoitoisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pidät tuollaista? Kai sillä on testosteronivaje. Sinä teet ja vikiset jossain foorumilla. Olet orja, mutta ajattele nyt vaikka sitten olevasi se päällikkö.

Sori ohis, mut ihmettelen aina näitä jotka arvottaa toisten purkaukset vikinäksi tai uhriutumiseksi foorumilla/palstalla. Tuletteko itse tänne vain vikisemään toisten vikinöistä? Jos muiden murheet ei kiinnosta, olisko jotain kiinnostavampaa elämässä? Vai tarviiko oma ylemmyyden tunto muiden vikinöitä?

Jep. Tullainen, joka ei kestäisi "vikinöitä, valitusta tai purkauksia" mistään, olisi kyllä puolisona ihan kaikkein raskain.

Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.

Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.



Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.

Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.

Nimititkö, AP, ihan itse itsesi projektipäälliköksi? Sitä saa mitä tilaa. Onnittelut päällikkyyden johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.

Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.



Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.

Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.

Olet ehkä liian kiltti vässykkä. Hyvä että huomaat asian ja teet tarvittavat siirrot ratkaisusi eteen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?

Onko aapeen mies töissä rengasfirmassa? Vai riittääkö vaihto kahdesti vuodessa? Paljo tohon menee tunteja?

Lukemisen ymmärtäminenen.

Aapeen veli siellä tekee raskaimmat työt.

Vierailija kirjoitti:

Ja ihan kuin omasta elämästä. Erona se että mies on aina ollut samanlainen. 

Lapset aikuisia jo, ja edelleen sama meno. Passiivinen ja tosiaan epäilen ADDtä. Ollaan puhuttu ja vatvottu kymmeniä vuosia tästä samasta aiheesta. Nyt alkaa olemaan oma mitta täpötäysi. 

Pelottaa ihan tulevaisuus, eläkeikään on muutama vuosi ja en pysty olemaan kohta edes samman katon alla kun niin pistää vihaksi flegmaattisuus. 

Sisä - ja ulkorempat, mökin puuhat, ulkomaanmatkat, sosiaaliset suhteet, laskut, kilpailutukset, ravintolan valinnat, ruoan valinnat, joulu ja synttärilahjat...Ihan kaikki mitä normi perhe-elämään kuuluu olen hoitanut.

Onko mies vastuunpakoilija? Masentunut? Nepsy vai onko äitinsä ja nyt minä luonut tämän sohvalla viihtyvän aikuislapsen?

Onko hyvä sängyssä? Vai miksi jaksat katsella?

Tämä ketju löytyi hyvään aikaan. Aamulla sain aivan hirveän raivokohtauksen, koska mies sähläsi lapsen joulukalenterin kanssa. Hän heräsi aamu kahdeksalta pelaamaan, ja oli laittanut tonttukirjeen lapsen löydettäväksi, muttei ollut varmistanut mitä kirje sisältää eli ei ollut vaivautunut lukemaan sitä. Luettuani kirjeen lapsen kanssa tajusin, että miehellä ei ollut mitään hajua että mattojen alta pitäisi etsiä jotain "Nisse-tontulta jäänyttä". Laitoin lapsen suihkuun, kaivoin hätäpäissäni pienen suklaalevyn ja sujautin maton alle ja laitoin kaiken mestarinäyttelemisen peliin, että show meni lapselle läpi ja miehelle kihisin kiukusta. Mies kehtasi vielä syyllistää minua pitkistä yöunistani (nukuin yhdeksään, olen aamu-uninen) ja miksi en osallistunut itse. 

Niin, miksi en osallistunut itse? Voinko oikeasti odottaa, että aikuinen korkeakoulutettu mies osaisi hoitaa edes tämän asian, koska se toinen puoli: varaston siivous täytti 8 vuotta viime kesäkuussa, ja nyt syksyllä kävin tyhjentämässä sen. Raivasin myös kirjahyllyn, mikä on pitkään odottanut siistimistä (ihan Ikean normihylly, päälle oli ladattu kaikkea paperiroinaa) Arkiviikot alkavat raivaamisella, lakanoiden vaihdolla ja vessan siivouksella. Tältä viikonlopulta kämppä on vaihteeksi taas aivan kuin pommin jäljiltä, vaikka kulutan todella paljon aikaa arkiviikolla kaiken siivoamiseen ja turhien tavaroiden karsimiseen. Nyt sunnuntaina heräsin tähän joulukalenterisekoiluun, ja kun aloin katsella ympärilleni niin surulliselta näyttää. Kukaan ei ole nostanut pyykkejä koneesta ja nekin jotka ovat olleet kuivumassa, ovat tipahdelleet narulta lattialle kun en ole korjannut niitä. Tiskipöytä on täynnä, lattialla on leivänmuruja ja roskaa vaikka kuinka. Ja tämä heti, kun yrittäisin ottaa pari päivää iisisti odottaen, että joku muu auttaisi edes hieman. 

Lisäksi kaikki yritykseni tehdä jotain omalla elämälläni, niin koulutukseni, työpaikkani ja harrastukseni ovat ottaneet valtavaa takapakkia perhe-elämän kuormittavuuden takia. Olen kuullut läjäpäin viisasteluita miten pitäisi vain höllätä, mutta kun ongelma ei ole siinä. Ihan kuin minulla olisi kaksi lasta yhden sijaan ja molemmat odottavat palveluita. Suututtaa nytkin, että olen antanut asioiden valua tähän pisteeseen. Kerrankin kun halusin äkkiä syömään, niin mies istui rauhassa vetämässä suklaavanukasta kun lapsi vinkui lattialla kuin pikkulapsi "jano" ja molemmat odottivat, että raivaan keittiön ja alan laittaa ruokaa ja muutun vedeksi. Kiehahdin silloinkin, komensin lapsen hakemaan itse vetensä koska osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.

 

"Jos et pese tiskejä, niin eroan" "Jos et laita mekkoa päälle, niin eroan" "Jos et osta uutta autoa, niin eroan" "Jos et meikkaa enemmän, niin eroan" "Jos et lakkaa pitämästä yhteyttä äitiisi, niin eroan" Kaikki on sitä erolla uhkailua.

Ei, vaan:

Mielestäni meidän pitäisi yhdessä kantaa vastuuta normaaliin elämään kuuluvista velvollisuuksista. Ja homma menee niin, että mietitään vaikka molemmille erikseen omat osa-alueet, kykyjen mukaan, ja niitä asioita, joita pystyy molemmat tekemään, jaetaan ja vuorotellaan.

Jos me emme pääse asioista jostain syystä sopuun, niin en näe muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä eri suuntiin. Missä tässä on uhkailu? Kenenkään ei pidä jäädä kumppanin ikeen alle, ei miehenkään.

Aika yleinen ongelma on myös hyvin erilainen käsitys rahasta ja sen käytöstä. Looginen eron syy on, kun toinen on suunnitelmallinen ja kilpailuttaa, säästää ja hankkii laatua, kun taas toinen hölvää rahansa reilusti ennen tilipäivää, ja haluaa vaikka elää huolettomana velkarahalla, sen kummemmin miettimättä tulevaa.

Sinulla ei ollut kuin esittää äärimmäisen lapsellinen esimerkki. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju löytyi hyvään aikaan. Aamulla sain aivan hirveän raivokohtauksen, koska mies sähläsi lapsen joulukalenterin kanssa. Hän heräsi aamu kahdeksalta pelaamaan, ja oli laittanut tonttukirjeen lapsen löydettäväksi, muttei ollut varmistanut mitä kirje sisältää eli ei ollut vaivautunut lukemaan sitä. Luettuani kirjeen lapsen kanssa tajusin, että miehellä ei ollut mitään hajua että mattojen alta pitäisi etsiä jotain "Nisse-tontulta jäänyttä". Laitoin lapsen suihkuun, kaivoin hätäpäissäni pienen suklaalevyn ja sujautin maton alle ja laitoin kaiken mestarinäyttelemisen peliin, että show meni lapselle läpi ja miehelle kihisin kiukusta. Mies kehtasi vielä syyllistää minua pitkistä yöunistani (nukuin yhdeksään, olen aamu-uninen) ja miksi en osallistunut itse. 

Niin, miksi en osallistunut itse? Voinko oikeasti odottaa, että aikuinen korkeakoulutettu mies osaisi hoitaa edes tämän asian, koska se toinen puoli: varaston siivous tä

ja kävin repimässä rahkapurkit mieheltä, et nyt ylös koneelta ja osallistumaan. Mies siis ei missään tapauksessa ensimmäisenä osallistu mihinkään, vaan ratkaisee nämä asiat vetämällä ensin itse jonkun rahkan ja jää sen jälkeen koneelle kun hohhoijaa pitää ensin vähän levätä ennen kuin saa itsensä liikkeelle, mutta nälkä olisi edelleen ja voisko joku laittaa ruokaa. 

Parasta oli kuitenkin se, että meinasin myöhästyä omista valmistujaisistani miehen idiotismin takia. Odottelin miestä ajoissa kotiin, koska juhla alkoi kolmelta. Ei näy ei kuulu, mutta pakko oli mennä jonkun kaverin kanssa syömään ja juttelemaan työasioita. Kun kuulin syyn myöhemmin, että kaveri oli menossa mökille, niin sen takia tapaamista ei voinut siirtää. Yritin laittautua levottoman leikki-ikäisen kanssa, katselin etten kerkeä valmistujaisjuhlaan millään enää julkisilla ajoissa ja lopulta kun mies suvaitsi saapua, niin olin jo siinä vaiheessa 10 minuuttia myöhässä. Mutta se miehen asenne: hehheh, sellaista sattuu, ja miten sankarillisesti hän lähti kesken lounaan vaikka tiukkaa teki ja hehheh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mielenkiintoista huomata kuinka monelle se tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, että mies kotonaan heittäytyy avuttomaksi pikkulapseksi, joka ei muka kykene yksinkertaisimpiakaan asioita hoitamaan. Ja jos jotain tehdään, niin se tehdään huonosti ja hutiloiden ja sitten sillä tekosyyllä, että "vaimolle/tyttöystävälle ei kuitenkaan kelpaa" voidaankin sitten jättää kaikki muukin tekemättä. Ja ilmeisesti se on monelle ihan ok

Eihän miehet voisi käyttäytyäkään tuolla tavalla jos se ei olisi toiselle "ok". Jokaisen laiskan ja avuttoman miehen takana seisoo nainen joka mahdollistaa miehen toiminnan. Se ei tarkoita ettei muilla näitä laiskoja miehiä olisi, muut ovat vain laittaneet miehen kuriin tai kiertoon etsimään naista joka suostuu hänen kotiorjaksi.

Noinhan saattaa hyvin mennä suhteen alussa kun on ne vaaleanpunaset lasit silmillä. Vitutukseksi menee jo viiden vuoden sisällä. Mutta lapset pieniä niin siihen jää moni.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.

Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.



Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.

Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.

Aamupäivästä sanot että nyt tehään nämä kotiasiat. Lähen sitten salille kun on tehty.

Puhukaa toisillenne.

Inhotti, kun meillä ei ollut projektipäällikköä. Itse en jaksanut, kun oli aina töitä. Ja sama puoliskolla. Ja jos aikoi puhua asiasta, pirisi kännykkä ja taas puhuttiin töissä sitä ja tätä. Asia ratkesi, kun tappis tuli about kahdeksanvuotiaaksi ja rupesi määräilemään. Teki aikatauluja ja jakoi työt isälle, äidille ja otti itse omansa. Ja homma lähti käyntiin. Mitäs siinä valittamaan, kun perustelut olivat kestävällä pohjalla. Koira heilutteli korviaan ja ihmetteli, että tappis olikin lauman pomo. Tällä mennää vielä parin vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju löytyi hyvään aikaan. Aamulla sain aivan hirveän raivokohtauksen, koska mies sähläsi lapsen joulukalenterin kanssa. Hän heräsi aamu kahdeksalta pelaamaan, ja oli laittanut tonttukirjeen lapsen löydettäväksi, muttei ollut varmistanut mitä kirje sisältää eli ei ollut vaivautunut lukemaan sitä. Luettuani kirjeen lapsen kanssa tajusin, että miehellä ei ollut mitään hajua että mattojen alta pitäisi etsiä jotain "Nisse-tontulta jäänyttä". Laitoin lapsen suihkuun, kaivoin hätäpäissäni pienen suklaalevyn ja sujautin maton alle ja laitoin kaiken mestarinäyttelemisen peliin, että show meni lapselle läpi ja miehelle kihisin kiukusta. Mies kehtasi vielä syyllistää minua pitkistä yöunistani (nukuin yhdeksään, olen aamu-uninen) ja miksi en osallistunut itse. 

Niin, miksi en osallistunut itse? Voinko oikeasti odottaa, että aikuinen korkeakoulutettu mies osaisi hoitaa edes tämän asian, koska se toinen puoli: varaston siivous tä

Ens lauvantai aamupäivän pidätte siivouspäivänä. Siivootte yhdessä.

Ja jaatte sillon vastuualueet, kuka siivoaa mitäkin. Tai toinen imuroi ja toinen tulee perässä mopan kanssa. Yhdessä pölytykset.

Sulla on 'kaksi' lasta kotona jotka kilpailevat huomiostasi.

Kaikki asiat mitä osaavat tehdä itse annat tästälähtien tehdä itse. Älä ala tekee kummalkekkaan palveluita. Tekee ihmisestä passiivisen.

Ala harrastamaan, ala olemaan kotoonta poissa parituntia sillon tällön.

Noita perässävedettäviä syntyy aina uusia, sekä miehiä että naisia.

Sukuni 40 ja 50 luvulla syntyneet naiset hoitivat kodinhoidon mukisematta. Ja hoitavat vieläkin. Lapset, siivous, ruuanlaitto, pyykit, laskunmaksut, sosiaaliset kontaktit, juhlat, lahjat j n e. Jotkut ovat kuorineet ukkonsa perunatkin.

Miehet ovat olleet ne jotka ovat tehneet remontit ja huollot, rakentaneet, jos ovat talossa asuneet. Juu ja ne renkaan vaihdot. Autot vieneet huoltoon.

Työtunneissa esm 50 vuotta yhdessä niin naisen taakka on ollut selvästi raskain.

Että tämän sukupolven naiset ja miehet eivät osaa tyttärilleen ja pojilleen näyttää miten toimia kotitöiden suhteen tasavertasesti ei todellakaan ole mikään ihme.

Nyt on pari ukkoa suvussa jotka tulevat olemaan ihan lapsiensa avun varassa jos vaimot kuolee ensin.

Onneksi kaupoista voi ostaa mikroruokia, siivousavun voi ostaa, j n e.

Nuoren aikusen ihmisen tulee ehdottomasti asua yksin ennen pariutumista. Oppia hoitamaan omaa huushollia.

Sinne kotiinsa voi sitten seurustelusuhteen viedä niin sussu voi sitten kodin kunnosta vetää johtopäätöksiä millanen ihminen kyseessä.

Jos suttanen asunto, niin ei paljoa tule perustamaan kodin syysteydestä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.

Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.



Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.

Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.

Etkö sinä osaa katsoa kelloa ja päätellä siitä, milloin pitää ruveta laittamaan ruokaa? Ja asutteko te rakennustyömaalla, koska teet tiskipöytää? Vaikuttaa siltä, että et osaa tehdä oma-aloitteisesti mitään perheen hyvinvoinnin eteen vaan sinua pitää käskyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heh, aika pihalla on nykynaiset mitä miehet sielä ikkunan toisella puolella tekee. Vikistään vain omista pienistä askarista joita joutuu tekemään. "

Ja silti ne pienet askareet tahtovat olla monelle miehelle aivan ylivoimaisen suuria.

Kyllä jos on koko päivän duunissa ja sen jälkeen vielä riehuu pihatöissä niin kyllä se kieltämättä tuntuu ylivoimaiselta ruveta vielä toisen ihmisen töitä tekemään hänen puolestaan.

Jotenkin pahasti pielessä teillä nyt tuo pihatöiden tekeminen. Meillä isohko tontti, eikä pihatöitä riitä mitenkään päivittäin riehuttavaksi. Ei edes viikottain riehuttaviksi. Ei niitä oikeastaan edes tarvitse mitenkään ihmeellisemmin riehua.

 

Ne on ne rännit ja salaojat. Hommia on, ei nyt ehdi lapsia vahtimaan tai pyykkejä ripustamaan. Rännit on taas täynnä!

Vierailija kirjoitti:

Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.

Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.



Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.

Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.

Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ruuanlaittoon? Kotityöt hoidetaan ensin ja vasta sitten lähdetään hurvittelemaan harrastuksiin, ensin työ sitten huvi.