Inhoan olla kodin projektipäällikkö

En ymmärrä erolla uhkailua ja sitä, että täällä sitä niin moni yläpeukuttaa. Jos joutuu uhkailemaan erolla joka kerta, kun asiat ei mene niin kuin haluaa, niin sehän on jo henkistä väkivaltaa ja muutenkin suhde on tuhoon tuomittu.

Kyllä itse istuisin rauhallisena aikana miehen kanssa alas ja lähtisin selvittämään miksi joudun tekemään kaiken ja miten saataisiin mies hoitamaan sellaisia asioita kotona, että varmasti kodin hoito menisi jotenkuten tasan. Selvitettäisiin kumpi tykkää enemmän imuroida ja kumpi tehdä pyykkiä ja sen mukaan sitten kotityöt. Jos miehen suostuttua tähän ja luvattua tekevänsä oman osuutensa ei siltikään tee luvattuja asioita, niin kyllä itse lähtisin eroamaan enkä antaisi enää uutta mahdollisuutta. Koska tuollainenhan kertoo siitä, että mies aikoo joka kerta luistaa omista vastuustaan parisuhteessa ja ei aio parantaa tapojaansa vasta kun olen eroamassa. Ei sellainen suhde ole terve, enkä koe että siinä suhteessa mies välittää minusta.

Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista, tulostin nyt eropaperit ja aloin etsiä asuntoa minulle ja lapsille. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Olethan kertonut tämän miehellesi ja antanut mahdollisuuden muuttua?

Eiköhän sille miehelle ole jo moneen kertaan kerrottu mikä mättää. On se kumma jos pitää alkaa erosta puhua ennen kuin mikään muuttuu.

Naisen logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mielenkiintoista huomata kuinka monelle se tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, että mies kotonaan heittäytyy avuttomaksi pikkulapseksi, joka ei muka kykene yksinkertaisimpiakaan asioita hoitamaan. Ja jos jotain tehdään, niin se tehdään huonosti ja hutiloiden ja sitten sillä tekosyyllä, että "vaimolle/tyttöystävälle ei kuitenkaan kelpaa" voidaankin sitten jättää kaikki muukin tekemättä. Ja ilmeisesti se on monelle ihan ok

Eihän miehet voisi käyttäytyäkään tuolla tavalla jos se ei olisi toiselle "ok". Jokaisen laiskan ja avuttoman miehen takana seisoo nainen joka mahdollistaa miehen toiminnan. Se ei tarkoita ettei muilla näitä laiskoja miehiä olisi, muut ovat vain laittaneet miehen kuriin tai kiertoon etsimään naista joka suostuu hänen kotiorjaksi.

Naisen syytä siis taas?

 

Kyllä, naisen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista, tulostin nyt eropaperit ja aloin etsiä asuntoa minulle ja lapsille. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Olethan kertonut tämän miehellesi ja antanut mahdollisuuden muuttua?

Eiköhän sille miehelle ole jo moneen kertaan kerrottu mikä mättää. On se kumma jos pitää alkaa erosta puhua ennen kuin mikään muuttuu.

Naisen logiikka.

Nainen haluaa mököttää läpi elämän mutta samalla niin että mies lukee hänen ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.

Se nimenomaan on uhkailua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.

"Jos et pese tiskejä, niin eroan"
"Jos et laita mekkoa päälle, niin eroan"
"Jos et osta uutta autoa, niin eroan"
"Jos et meikkaa enemmän, niin eroan"
"Jos et lakkaa pitämästä yhteyttä äitiisi, niin eroan"

Kaikki on sitä erolla uhkailua.

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei tunnu häiritsevän sotku tai mikään muukaan. Saan odottaa maailman tappiin asti, että jotain tapahtuisi. Päiväkodista ja koulusta valitetaan puuttuvista varusteista minulle, ei koskaan miehelle. Meillä ei ole taloyhtiötä, joka huolehtisi kodin remonteista, joten jos jotain hajoaa, se pitää hoitaa omatoimisesti. En oikeasti ymmärrä.

Ap

Miksi ilmoittavat sinulle? Minä olen sanonut, että ensisijaisesti soitot ja viestit isälle (mies pystyy vastaamaan lähes aina töissä puhelimeen). Tietenkin soittavat minulle jos isää eivät tavoita. Päiväkodeissa ja kouluissa on edelleen vahvana tapa, että äidille soitetaan ja ilmoitetaan kaikki. Naurettavaa, että sinne pitää erikseen ilmoittaa, jos haluaa yhteydenotot ensisijaisesti isälle, muuten soitetaan äidille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hankin lapsen miehen kanssa, joka tykkäsi laittaa ruokaa ja pitää kodin siistinä. Miehen isäkin hoiti kodin asioita käsittääkseni tasapuolisesti. Mies halusi ehdottomasti pitää myös vanhempainvapaata.

Puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen muutin lapsen kanssa pois, kun mies vietti aikansa autotallissa kaljoitellen eikä hoitanut lasta edes suihkussa käyntini ajan. Vanhempainvapaansa ajan huusi minut etätöistä ruokkimaan lasta ja lopun aikaa istutti lasta television edessä. Arvosteli kyllä kovasti minun tapaani hoitaa kodin asioita, mutta ei tehnyt itse mitään edes vanhempainvapaansa aikana. 

Ehdittiin käydä perheneuvolassa ja pariterapiassa, mutta eipä niistä apua ollut, kun miestä ei kiinnostanut muu kuin kalja. Kahdestaan lapsen kanssa oli miljoona kertaa helpompaa, kun ei ollut ketään nalkuttamassa ja valittamassa tai järjestämässä ansoja (esimerkiksi paristoja

Ilmeisesti joo. En ymmärtänyt sitä monen vuoden seurustelun aikana, sillä saattoi olla välillä kuukausia juomatta eikä ollut ikinä esimerkiksi humalassa, kunhan nyt tykkäsi juoda illalla vähän kaljaa. Vielä lapsen synnyttyäkin piilotteli juomistaan jättämällä tölkit autotalliin ja estämällä minua pääsemästä sinne.

En lukenut koko pitkää ketjua, mutta usein tuohon tilanteeseen päädytään, kun nainen jää äitiyslomalle. Tavallisesti jo kuukautta ennen lapsen syntymää. Mies käy edelleen töissä ja nainen on kotona, joten nainen ehtii tehdä kaikki kotihommat. Äitiysloman ja mahdollisen hoitovapaan aikana nainen ehtii edelleen tehdä kotihommat ja huolehtia lapselle tarpeelliset vaatteet jne. Kun nainen palaa töihin, tämä kuvio on jo niin iskostunut miehen päähän, että hän olettaa naisen hoitavan edelleen kaikki samat asiat, vaikka käykin "pikkuisen puuhastelemassa" töissä. Naisen työhän ei missään tapauksessa voi olla sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään yhtä rankkaa kuin miehen työ. Mun mielestä olisi hyvä, jos kaikki vanhempainvapaat jakautuisi tasan. Joku 3 viikkoa isyyslomaa ei vielä auta. Eikä varsinkaan, jos nainenkin on silloin kotona. Mutta kun mies on puolikin vuotta vanhempainvapaalla ja nainen töissä, ei koti voi olla siivoamatta, ruuat laittamatta, pyykit pesemättä jne puolta vuotta.

On myös hyvä miettiä asumisratkaisuja. Exä oli aikoinaan ihan innoissaan, että ostettaisiin omakotitalo vähän kauempaa. Mulla ei ole edes ajokorttia, joten sanoin  hänelle, että sopii mulle, jos hän palkkaa sitten mulle puutarhurin, taloudenhoitajan ja autonkuljettajan. Siihen tyssäsi se omakotitalohanke. Ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville sanoisin - kuten ainakin yksi ketjussa jo sanoikin -, että kannattaa miettiä, millaisen parisuhdemallin antaa omalla esimerkillään lapsilleen. Pojille sen mallin, että nainen tekee kaiken, ja tytöille sen mallin, ettei miehen tarvitse tehdä mitään. Mä en koskaan muuttanut yhteen exäni kanssa. Pidettiin molemmat omat asunnot ja se oli oikein hyvä ratkaisu. Exä ei tuonut mun kotiini muuta kuin hammasharjansa ja mä en vienyt hänen kotiinsa yhtään mitään. Kerran, kun exä tuli töistä ja lösähti taas kaukosäädin kädessä sohvalleni makaamaan, en viitsinyt alkaa nalkuttamaan. Seuraavana päivänä exä ihmetteli, mihin sohva oli kadonnut. Vastasin vaan, että kannoin  naapurin kanssa roskikseen. Mun sohva, joten sain tehdä sille mitä halusin. Lapseni opetin osallistumaan kotitöihin hetki, kun siivousrätti ei enää mennyt suuhun. Ja mitä enemmän lapselle tuli ikää, sitä enemmän sai tekemistä. Kun menivät yläkouluun, en mä enää pessyt heidän pyykkejään. Itse huolehtivat niin vaatteensa kuin lakanansa, tyynyliinansa ja pyyheliinansakin. Kiireisimpänä elämänvaiheenani olen ollut kokopäivätöissä, opiskellut työn ohessa ammattikorkeakoulussa uutta tutkintoa, kahden lapsen yksinhuoltajana ja huushollissa lisäksi isokokoinen paljon liikuntaa tarvitseva koira, kaksi kissaa ja kaksi hamsteria. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että tässä huushollissa olisi asunut joku, joka ei pistä tikkua ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mielenkiintoista huomata kuinka monelle se tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, että mies kotonaan heittäytyy avuttomaksi pikkulapseksi, joka ei muka kykene yksinkertaisimpiakaan asioita hoitamaan. Ja jos jotain tehdään, niin se tehdään huonosti ja hutiloiden ja sitten sillä tekosyyllä, että "vaimolle/tyttöystävälle ei kuitenkaan kelpaa" voidaankin sitten jättää kaikki muukin tekemättä. Ja ilmeisesti se on monelle ihan ok

Eihän miehet voisi käyttäytyäkään tuolla tavalla jos se ei olisi toiselle "ok". Jokaisen laiskan ja avuttoman miehen takana seisoo nainen joka mahdollistaa miehen toiminnan. Se ei tarkoita ettei muilla näitä laiskoja miehiä olisi, muut ovat vain laittaneet miehen kuriin tai kiertoon etsimään naista joka suostuu hänen kotiorjaksi.

Mielestäsi miehet ovat siis täysin saamattomia vätyksiä. Olen eri mieltä. Osa miehistä on.

Heidän kanssaan on ihan sama, mitä nainen tekee, miten tekee vai tekeekö mitään. Osa sit taas kantaa ja hoitaa vastuunsa. Teki nainen mitä tahansa tai jättää tekemättä. Nämä ovat miehiä. Nuo toiset eivät ansaitse nimeä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista, tulostin nyt eropaperit ja aloin etsiä asuntoa minulle ja lapsille. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Olethan kertonut tämän miehellesi ja antanut mahdollisuuden muuttua?

Eiköhän sille miehelle ole jo moneen kertaan kerrottu mikä mättää. On se kumma jos pitää alkaa erosta puhua ennen kuin mikään muuttuu.

Naisen logiikka.

Nainen haluaa mököttää läpi elämän mutta samalla niin että mies lukee hänen ajatuksiaan.

Mitä tekemistä mököttämisellä on sen kanssa, että ilmoittaa eron tulevan, jos meno ei muutu? Eihän eron myötä millään mököttämisellä ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.

 

Se nimenomaan on uhkailua.

Olisko reilumpaa ottaa ero puhumatta asiasta etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hankin lapsen miehen kanssa, joka tykkäsi laittaa ruokaa ja pitää kodin siistinä. Miehen isäkin hoiti kodin asioita käsittääkseni tasapuolisesti. Mies halusi ehdottomasti pitää myös vanhempainvapaata.

Puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen muutin lapsen kanssa pois, kun mies vietti aikansa autotallissa kaljoitellen eikä hoitanut lasta edes suihkussa käyntini ajan. Vanhempainvapaansa ajan huusi minut etätöistä ruokkimaan lasta ja lopun aikaa istutti lasta television edessä. Arvosteli kyllä kovasti minun tapaani hoitaa kodin asioita, mutta ei tehnyt itse mitään edes vanhempainvapaansa aikana. 

Ehdittiin käydä perheneuvolassa ja pariterapiassa, mutta eipä niistä apua ollut, kun miestä ei kiinnostanut muu kuin kalja. Kahdestaan lapsen kanssa oli miljoona kertaa helpompaa, kun ei ollut ketään nalkuttamassa ja valittamassa

"Ilmeisesti joo. En ymmärtänyt sitä monen vuoden seurustelun aikana, sillä saattoi olla välillä kuukausia juomatta eikä ollut ikinä esimerkiksi humalassa, kunhan nyt tykkäsi juoda illalla vähän kaljaa. Vielä lapsen synnyttyäkin piilotteli juomistaan jättämällä tölkit autotalliin ja estämällä minua pääsemästä sinne."

Surullinen juttu. Ei ilmeisesti tunnista itse ongelmaa.

Mulla myös tuttu, joka toimii noin. Tai siis kaverin mies, josta sittemmin erosi. Tää mies juo kaiken vapaa-ajan. Olutta. Ei itse pidä sitä minään, kun se on vain olutta. Mutta vuosien myötä se juominen alkoi näkyä ja vaikuttaa käytökseen. Ei silti tunnista itse sen olevan ongelma. 

Harrasti myös tuota autotallijuomista. Sinne oli kerääntynyt valtava kasa tyhjiä tölkkejä, joita ei itse jaksanut siivota. Heitteli niitä vain kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista, tulostin nyt eropaperit ja aloin etsiä asuntoa minulle ja lapsille. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Olethan kertonut tämän miehellesi ja antanut mahdollisuuden muuttua?

En tietenkään. Täällä on niin moni neuvonut, ettei katsoisi hetkeäkään ja miksi olla tuollaisen kanssa.

Kun kumpikin on laiska ja itsekäs, niin tälläistä tapahtuu vähän monessa perheessä. Ei voi mitään. 

Itse asiassa erolla uhkaaminen voisi toimia. Meillähän mies on uhkaillut sillä suhteen alusta lähtien niin tiuhaan, että se on jo menettänyt merkityksensä. Mistään ei saa herraa huomauttaa, kun on jo ehdottamassa eroa. Se on aina ratkaisu, kun tuntuu vähän kurjalta. Olen hänelle sanonutkin, että 20 vuodessa olet maininnut eron kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, kun taas minä en ainuttakaan kertaa. Minä kun en ole ihminen, joka vain heittelee tuollaisia ilmoille. Edes riitatilanteessa en koskaan sano mitä en myös tarkoita.

Eli ehkä tosiaan otan aiheen puheeksi ja kysyn miten toimitaan. Hoidetaanko tämä talous yhdessä vai kumpikin omansa erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole uhkailua sanoa, että ero seuraa, jos meno ei muutu.

 

Se nimenomaan on uhkailua.

Miten sinun mielestäsi asia pitäisi hoitaa ilman uhkailua. Jos on tultu siihen pisteeseen että mies joko ryhdistäytyy tai nainen ottaa eron. Pitäisikö naisen vain laittaa ero vireille ilman minkään näköistä varoitusta.

Halusin tulla antamaan lapsen näkökulman tähän asiaan. Oon itse 20v ja mun sisko 18. Meidän isä oli kuulemma ennen lapsia ollu just todella tasavertanen äidin kanssa, vastuu yhteisestä kodista ja lemmikistä jakautu tasaisesti eikä äidillä ollut syytä olettaa että asia jotenki muuttuisi lasten myötä, isä oli ollut kuulemma todella vastuullinen. Kuitenki heti kun mä synnyin, äidille jäi aivan kaikki. Siis kaikki. En tiedä miks päätyivät sit vielä toisen lapsen tekemään, mut tekivät kuitenkin. Meillä on siskon kanssa aina ollut tosi etäiset välit isään, koska se ei koskaan osallistunut perhearkeen mitenkää vaa teki omia juttuja ja motkotti just et kylhän hän autonrenkaat vaihtaa. Meillä oli siskon kanssa koko lapsuuden olo, että isä halus meistä eroon. Nykyisin mä oon katkassu välit isään, mutta sisko ajattelee ilmeisesti että tuo on normaalin miehen malli ja nyt hänellä on nurkissa 23-vuotias mulkku, joka just löhöää sohvannurkassa ja juoksee milloin kenenkin kaverin kanssa ja sisko aivan kotiorjana. Lapsikin heille tulossa. Muistan kuitenki ikuisesti miten paskalta se tuntu nähä ku äiti itkien siivos kotia ja hoiti meitä ja yritti omilla pienillä tuloillaan elättää meitä, kun isä halus käyttää omat tulonsa omiin harrastuksiin. Aloin sillon itse ostaa lahjarahoilla ynnä muilla esiteinin säästöillä ostaa ruokaa yhteiseen käyttöön koska koin sen velvollisuudekseni.

Sillon esiteininä päätin että jos ikinä haluan lapsen, teen sen hedelmöityshoidoilla yksin koska mun luotto miehiin on oikeesti täys 0. En ota sitä riskiä että vastuuntuntosesta miehestä muuttuu perässä vedettävä lapamato heti kun vauva tulee taloon. Tämä päätös pitää edelleen. 

Itse eroaisin ihan jo lasten takia, mutta ymmärrän että se ei oo helppoa, itekkin jäänyt huonoihin suhteisiiin roikkumaan. Tsemppiä paljon!

Vierailija kirjoitti: En ymmärrä erolla uhkailua ja sitä, että täällä sitä niin moni yläpeukuttaa. Jos joutuu uhkailemaan erolla joka kerta, kun asiat ei mene niin kuin haluaa, niin sehän on jo henkistä väkivaltaa ja muutenkin suhde on tuhoon tuomittu. Kyllä itse istuisin rauhallisena aikana miehen kanssa alas ja lähtisin selvittämään miksi joudun tekemään kaiken ja miten saataisiin mies hoitamaan sellaisia asioita kotona, että varmasti kodin hoito menisi jotenkuten tasan. Selvitettäisiin kumpi tykkää enemmän imuroida ja kumpi tehdä pyykkiä ja sen mukaan sitten kotityöt. Jos miehen suostuttua tähän ja luvattua tekevänsä oman osuutensa ei siltikään tee luvattuja asioita, niin kyllä itse lähtisin eroamaan enkä antaisi enää uutta mahdollisuutta. Koska tuollainenhan kertoo siitä, että mies aikoo joka kerta luistaa omista vastuustaan parisuhteessa ja ei aio parantaa tapojaansa vasta kun olen eroamassa. Ei sellainen suhde ole terve, enkä koe että siinä suhteessa mies

Täällä on kyllä kerrottu jo että näistä asioista on jo rauhallisesti puhuttu ihan pariterapeutinkin vastaanotolla, ei tässä nyt ole kyse mistään heti erolla uhkailusta.