Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
AP, jos sinä et halua olla kodin projektipäällikkö niin miksi helvetissä sinä et tee asialle mitään?
Annat kaksi vaihtoehtoa: 1. Tässä on allekirjoitustasi vaille oleva avioerohakemus, laita nimi alle ja lopetetaan tämä perässävetämlnen? 2. Otetaan kuukauden koeaika jossa kaikki hommat laitetaan 50%/50% yksikin vinkuminen tai lapsellinen käytös niin haen yksipuoleisesti avioeroa?
Ei se tämän monimutkaisempaa ole, mutta osa haluaa toki leikkiä marttyyria ja avautua siitä muille.
Sä et ole selkeesti koskaan asunut miehen kanssa saati ollut parisuhteessa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Arvatkaapa kävikö mikään noista vaihtoehdoista?"
Kumpi sen isomman ja huoltoa vaativan talon alunperin halusi?
Molemmat, mutta vaimo enemmän kuin minä.
Minä ajattelin, että taloa tekee mieli, mutta nykyinenkin on hyvä.
Vaimoni ajatteli, että ehdottomasti muutetaan.
Suurin piirtein noin.
Suunnittelu on kaiken a ja o. Meillä helpottui kun alettiin listata hoidettavia hommia, ja jaetaan ne sitten tasan. Salille, muihin harrastuksiin yms jää kyllä aikaa ja voi suunnitella myös yhdessä tehtäviä kivoja juttuja. Ennen suunnittelua ja molemmille korvamerkittyjä hommia helposti hommat luisuivat sille, joka nopeammin ne huomaa ja reagoi. Toki on sit tärkeää hyväksyä se että kumpikin tekee omalla tavallaan ja omalla tahdillaan. Kunhan ne hoituvat.
Ja sit kans priorisointi: kun lapset olivat pienempiä, sitä oli pakko valita mitä ehti. Ihan turha haaveilla sekä tiptop-siististä kodista että siitä että kaikki olisivat rentoja, hyväntuulisia, olisi aikaa lukea, tehdä lasten kanssa kivoja juttuja etc etc. Jostain on pakko tinkiä ja itse tingin mieluummin kodin siisteydestä kuin hyväntuulisesta yhdessäolosta.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa.
Voisiko olla niin, että olet päällepäsmäröinnilläsi ajanut miehen tilanteeseen, jossa mikään mitä hän tekee ei ole oikein, jolloin luonnollinen reaktio on olla tekemättä mitään. Ei mitenkään epätavallista.
Aina tää sama vässykkäselitys. Mutku sä aina arvostelet yhy yhy. Kiittääkö ja kehua pitäis, kuten lasta? Meillä mies on rasittavuuteen asti omaehtoinen. Hän tekee, kun tekee, miten itse haluaa. Aikoinaan kun tuo tahto piti sisällään tahdon olla tekemättä, oli kriisin paikka. Mutta ryhdistäytyi. Eipä hän kysele minulta, kelpaako tekosensa. Enkä tietty arvostele. Ei niitä pyykkejä voi kovin monella eri tavalla pestä väärin. Perusälykäs ihminen kyllä osaa siivota jne. Ainoa asia, jota ei tee, on ruoka. Se on sitten minun valinta, teenkö itse (teen), vai syömmekö eineksiä (emme).
Vierailija kirjoitti:
En nyt morkkaa ketään enkä todellakaan halua lietsoa eripuraa. Te jotka sanotte miehenne käytöksen muuttuneen, huomaatteko tässä yhteisen tekijän? Lapset nousivat prioriteettilistassa teillä ykköseksi ja mies putosi kakkoseksi.
Siis tietysti! Pitäisikö miehen olla ykkönen ja lasten kakkosena???
Totta kai molemmille vanhemmille lapset tulevat ykkösenä. Muusta seuraa pelkkää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mukava imuroida sillä välin kun joku hakee liiteristä puita ja pistää saunan lämpenemään. Tai täyttää tiskikone sillä välin kun joku putsaa 40 metriä ränniä tikkailta.
Kun nainen suunnittelee keittiöremonttia, aina laitetaan vain yksi tiskikone.
Minä miehenä laitoin 2 tiskikonetta, toisessa puhtaat, toisessa likaiset. En pysty näkemään mitä hyötyä on nostella tiskikoneesta naisen astioita välissä kaappeihin.
Kun järkevintä on ottaa tarvitsemansa astiat tiskikoneesta suoraan pöytää, ja palauttaa ne tiskikoneeseen.
Tuolla logiikalla nainen uhriutuu. Eli valitsee näköalattomuuden.
Kuitenkin nainen vaikka vastusti 2 tiskikonetta, lopulta tottui siihen, niinkuin oli aina ollut.
Jouduin toki perustelemaan kakkos tiskikoneen hankinnan sillä, että se on halvempi, kuin vastaava kaapisto vetolaatikoill
Eli meillekin kaksi tiskikonetta, jotta miehen ei tarvi naisen astioita nostella (meillä kylläkin yhteiset astiat). Mutta joudumme luopumaan sit hellasta kokonaan, kun keittiöön ei muuten kahta mahdu. Eikä sit laiteta ruokaa enää, kun ei ole mitään mitä millä laittaa. Hmm mitenköhän tähän dilemmaan saisi näköalaa?
"Itselläni oli se tilanne, että olin kanssa vastaavassa työssä kuin ap:n mies. Isoja projekteja, ja työt seurasivat kotiin kun ne olivat koko ajan mielessä, ja käytännössä ajatustyötä piti tehdä iltaisin jotta oli aamulla valmistautunut kokouksiin.
Kun muutettiin isohkoon taloon, sanoin vaimolleni ihan rehellisesti, että siellä on paljon tekemistä. Jos talo halutaan pitää koko ajan ja koka ikisellä hetkellä tiptop, se on melkoista multitasking-säätämistä, johon minulla ei tule riittämään energiaa iltaisin."
Tää kuulostaa nyt ikävän kliseiseltä, mut ihanko oikeasti ei mies kykene tyhjäämään tiskikonetta tai ripustaa pyykkiä samalla, kun AJATTELEE??
Ei onneks oman perheen miehillä tuollaisia haasteita. Onnistuu kotihommat vaativan työn ohella. Kuulostaa taas vaan selittelyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jouduin toki perustelemaan kakkos tiskikoneen hankinnan sillä, että se on halvempi, kuin vastaava kaapisto vetolaatikoill
Yleensä ihmisillä on paljon enemmän astioita ja ruokailuvälineitä kuin mitä pariin tiskikoneeseen mahtuu. Ne täytyy kyllä jossain säilyttää. Tiskikoneessa täytyy myös kuukausittain ajaa puhdistustabletilla ohjelma ilman astioita. "
Niin ei tekstissä väitettykkään et 2 tiskikonetta olisi ainoat astiakaapit.
Itsestään selvää on, että tavanomaisessa keittiössä on lisäksi erilaisia astiakaappeja / kaappeja, säilytykseen.
Kun ihmiset alapeukuttavat kahden tiskikoneen keittiötä, niin ymmärrän, että nämä alapeukuttajat ovat naisia.
Haluavat tehdä rutiininomaisesti asiat vaikeammin, ovat yleensä valmiita vaikka kampittamaan toisiaan kilpasiskoja, jos kokevat että toisella naaraalla menee paremmin.
Seuraavan naisen valitsen sellaisen, mikä arvostaa miestänsä, ja miehen järjenkäyttöä, mikä siis helpottaa yhteisiä kotitaloustöitä, ja näinollen myös naisten töitä.
Vierailija kirjoitti:
AP, jos sinä et halua olla kodin projektipäällikkö niin miksi helvetissä sinä et tee asialle mitään?
Annat kaksi vaihtoehtoa: 1. Tässä on allekirjoitustasi vaille oleva avioerohakemus, laita nimi alle ja lopetetaan tämä perässävetämlnen? 2. Otetaan kuukauden koeaika jossa kaikki hommat laitetaan 50%/50% yksikin vinkuminen tai lapsellinen käytös niin haen yksipuoleisesti avioeroa?
Ei se tämän monimutkaisempaa ole, mutta osa haluaa toki leikkiä marttyyria ja avautua siitä muille.
Ap:lla on yhteisiä lapsia tuon vätyksen kanssa, kuten lähes aina vastaavissa tilanteissa on. Ei siis ole niin yksinkertaista vaan erota, jos on hyvä, lapsistaan välittävä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelu on kaiken a ja o. Meillä helpottui kun alettiin listata hoidettavia hommia, ja jaetaan ne sitten tasan. Salille, muihin harrastuksiin yms jää kyllä aikaa ja voi suunnitella myös yhdessä tehtäviä kivoja juttuja. Ennen suunnittelua ja molemmille korvamerkittyjä hommia helposti hommat luisuivat sille, joka nopeammin ne huomaa ja reagoi. Toki on sit tärkeää hyväksyä se että kumpikin tekee omalla tavallaan ja omalla tahdillaan. Kunhan ne hoituvat.
Ja sit kans priorisointi: kun lapset olivat pienempiä, sitä oli pakko valita mitä ehti. Ihan turha haaveilla sekä tiptop-siististä kodista että siitä että kaikki olisivat rentoja, hyväntuulisia, olisi aikaa lukea, tehdä lasten kanssa kivoja juttuja etc etc. Jostain on pakko tinkiä ja itse tingin mieluummin kodin siisteydestä kuin hyväntuulisesta yhdessäolosta.
En nauti erityisesti siivoamisesta ja olen suht rento siisteyden suhteen. Mutta sen muista lasten ollessa pieniä, että nautin suunnattomasti esim. imuroinnista, kun sain tehdä sen yksin. Silloin isä oli aktiivisti lasten kanssa, ja minä sain siivoustauhan ja hetken itselleni. Toki tämä kostautui siten, että edelleen saan ihan rauhassa yksi imuroida, mutta toisaalta lapset saivat aktiivista laatuaikaa isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tää kuulostaa nyt ikävän kliseiseltä, mut ihanko oikeasti ei mies kykene tyhjäämään tiskikonetta tai ripustaa pyykkiä samalla, kun AJATTELEE??
Ei onneks oman perheen miehillä tuollaisia haasteita. Onnistuu kotihommat vaativan työn ohella. Kuulostaa taas vaan selittelyltä.
Ei mies usein kykene. Mun mies esim. ei vaan kykene. On just sellai monomaani, tekee yhtä asiaa kerrallaan ja ajatus hajoaa jos joutuu hoitamaan pikkuasioita välissä. Hän siivoaa kerran viikossa perusteellisesti, kun on hänen siivouspäivänsä. Itse taas teen pientä järkkäilyä koko ajan muun lomassa. Mulle oli kyllä tosi vaikea hyväksyä, että hän ei ole samanlainen multitaskaaja kuin minä! Nyt olen oppinut, hyväksymme toisemme.
(Ja en tarkoita, että sitä "sä et hyväksy mua sellaisena kuin mä olen" -lausetta vois käyttää verukkeena kaikenlaisen käytöksen puolustelemiseen, kumpikaan!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit mies ihmettelee, kun vaimo lähtee.
Ainakin omalle miehelleni vaikutti tulleen yllätyksenä, että pienen lapsen kanssa samassa paikassa pitää jonkun aikuisen olla ihan koko ajan. Tai jos se oli tiedossa, hän ilmeisesti ajatteli äidillä olevan jonkun kengurupussin, missä lapsi kulkee huolettomasti mukana kunnes pärjää yksin.
Hän siis kehtasi oikeasti pyytää, että ilmoittaisin menoistani ja niiden kestosta aina hyvissä ajoin. Sama ei koskenut häntä, joka saattoi suoraan töistä mennä vapaasti menoihinsa tai viipyä kauppareissulla ihan kuinka pitkään tahansa, harrastuksista puhumattakaan. Minä olin tasan tarkkaan se, jonka piti aina tarvittaessa hankkia lapsenvahti. Vaikka sitten lapsen omasta, samassa asunnossa asuvasta isästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt morkkaa ketään enkä todellakaan halua lietsoa eripuraa. Te jotka sanotte miehenne käytöksen muuttuneen, huomaatteko tässä yhteisen tekijän? Lapset nousivat prioriteettilistassa teillä ykköseksi ja mies putosi kakkoseksi.
Siis tietysti! Pitäisikö miehen olla ykkönen ja lasten kakkosena???
Totta kai molemmille vanhemmille lapset tulevat ykkösenä. Muusta seuraa pelkkää kärsimystä.
Tästä tuli mieleen kauhea jatkoajatus: koska vaimo on harvoin miehelle ykkösenä... onko tosiaan niin, että mies on itse itselleen ykkösenä ja kokee, että hänen pitäisi olla myös vaimolle ykkösenä? Kääk...
Olen lukenut, että narsistiset miehet saattavat olla mustasukkaisia jopa omille lapsilleen.
Meillä ei toimisi kahden tiskikoneen keittiö. Miehen tuntien koneissa olisi aina sekaisin puhtaat ja likaiset astiat. Niideen setviminen jäisi minulle tai sitten kumpikin kone pitäisi laittaa samaan aikaan päälle.
Töissä oli kaksi konetta ja niissä etulevyssä vielä isot laput "puhtaat" ja "likaiset". Ei toiminut. Etenkään miehet eivät viitsineet kääntää lappua tai katsoa mitä siellä koneessa oli jo valmiiksi. Siitä saatiin vain riidat aikaiseksi.
Tuo onkin tosi kumma juttu, kun siivouksesta sai riidellä sekä kotona että töissä. Paria poikkeusta lukuunottamatta miehet oli sitä mieltä, että kahvihuoneen ylläpito ei kuulu heille. Likaiset kahvikupit jäi neukkariinkin palaverien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Siis yrität jatkuvasti karata kotoa pois jollain verukkeella "sali, rakentelu" jotta ei tarvitsisi osallistua kotitöihin kuten ruuanlaittoon? Kotityöt hoidetaan ensin ja vasta sitten lähdetään hurvittelemaan harrastuksiin, ensin
Rakentelu tarkoittaa omakotitaloon ja perheen koneisiin liittyviä hommia. Teen ihan omatoimisesti kaikkia kodin hommia, mutta en tosiaankaan jaksa istua paikallani odottelemassa, että saanko jonnekin mennä ilman hulppeaa huutoa. Nytkin odottaa vaikka mikä kasa hommia, kun pitää katella josko joudun opettamaan sen sadannen kerran aikuiselle ja korkeakoulutetulle ihmisille, miten liite pistetään saitille.
Omasta terveydestäkin ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää, ei ole jätetty mitään muuta tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää kuulostaa nyt ikävän kliseiseltä, mut ihanko oikeasti ei mies kykene tyhjäämään tiskikonetta tai ripustaa pyykkiä samalla, kun AJATTELEE??
Ei onneks oman perheen miehillä tuollaisia haasteita. Onnistuu kotihommat vaativan työn ohella. Kuulostaa taas vaan selittelyltä.
Ei mies usein kykene. Mun mies esim. ei vaan kykene. On just sellai monomaani, tekee yhtä asiaa kerrallaan ja ajatus hajoaa jos joutuu hoitamaan pikkuasioita välissä. Hän siivoaa kerran viikossa perusteellisesti, kun on hänen siivouspäivänsä. Itse taas teen pientä järkkäilyä koko ajan muun lomassa. Mulle oli kyllä tosi vaikea hyväksyä, että hän ei ole samanlainen multitaskaaja kuin minä! Nyt olen oppinut, hyväksymme toisemme.
(Ja en tarkoita, että sitä "sä et hyväksy mua sellaisena kuin mä olen" -lausetta vois käyttää verukkeena kaikenlaisen
Sama minulla.
Teen projekteja, ja niihin täytyy keskittyä. En pysty keskeyttämään ajatustyötä jonkun asian hoitamisen takia. Oli se sitten roskapussin vieminen, pyykkien hoitaminen, lampun vaihtaminen, tai mitä tahansa. Joko teen kotitöitä tai mietin projektia.
Tämä ei tunnu uppoavan osalle ketjun naisista, että on syynsä miksi se miehesi hoitaa niitä projekteja isommalla palkalla ja sinä olet kotiäiti/teet multitasking-henkistä päivätyötä. Te voimaannutte kuvittelemaan, että miehet ovat törppöjä ja te naiset nyt vain olette parempia, kun teiltä onnistuu se pikkuasioiden kanssa sählääminen paremmin. Mutta oikeasti tietyissä töissä on parempi olla se pilkattu "putkiaivo".
Tuo "pieni järkkäily koko ajan muun lomassa" on aivan vihoviimeistä. Asuisin mieluummin sillan alla kuin tekisin tuota.
Vaihtamalla paranee. Tuo tie johtaa turmioon, tiedätte sen itsekin, alitajuisesti ainakin, muutoin asuisisitte samassa osoitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä inhoan olla kodin komenneltava. Olin äsken menossa salille, no, eipä tartte, kun kodin projektipäällikkö tarvitsee atk apuja.
Eilen olin menossa rakentelemaan asioita, eipä, mentykään, kun kodin projektipäällikkö komensi hellan ääreen. Tänään piti sen lisäksi tehdä tiskipöytää yms., mutta eiköhän tämä päivä menekin taas odotellessa, että kodin projektipäällikkö tarvitsee apua.
Ja kun toi kodin projektipäällikkö lähtee siitä, että komentoja pitää välittömästi totella, niin aika vähän saa tehtyä, kun ei jaksa kuunnella jatkuvaa huutoa koko ajan.Onneksi ei ole tuonkaan paskan katsomista kauaa.
Ja keskusteleminen asioista täysin utopiaa? Miksi olet vain apuri, eikö sinulla ole siis mitään vastuuta?
No, ainakin turhaa. On sitä kokeiltu jo viimeisen 25 vuoden ajan, sitten lupaa muuttaa käytöstään, mutta alle viikon menee vanhaan kaavaan. Miten niin vain apuri? Minulla on han omat hommat, joista kannan täällä vastuuta ja hoidan ne, mutta näköjään sen lisäksi pitää olla odottamassa jos "projektipäällikkö" keksii tarvita minua johonkin juttuunsa. Sitten kun pitää olla koko ajan saavutettavissa, jääpi noi muut hommat vähän huonolle, kun en ole vielä keksinyt, miten voin tehdä lumitöitä ja olla olohuoneessa ATK tuki varalla samaan aikaan.
Hänpä hoitaa kodin mukisematta, kun ei käy töissä. Mies käy töissä ja antaa tilinsä vaimonsa käyttöön mukisematta.
Veljeni thaikkuvaimo, kun lähti töihin alkoi naputuskin. Ja ihan asiasta. Se naputus saa suomalaiset siskot kateelliseksi. Me kun vaan naputetaan kotitöistä. Hän naputtaa lisäksi makkarihommista ja tilin pienuudesta.