Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Olisiko aika tehdä loishäätö ja hankkiutua eroon tuollaisesta lapamadosta?
Ei siihen oikein muu auta, koska tuollaiset eivät kyllä saavutetuista eduistaan suostu luopumaan suosiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttu kypsyi juuri tuollaiseen mieheen joka vaan "hengaili", oli parisuhteen kuin perheenkin vapaamatkustaja (valittaa toki osasi). He rakensivat yhdessä talon, se oli kaikki mitä rakennusalan ammattilainen sai aikana, mutta ei loppuun saakka. Tämähän on tyypillistä miehille etteivät he hoida asioita loppuun, vaan ne usein vähän puolitiehen ja viimeistely uupuu. Jotenkin se kisaväsymys alkaa aina enne kuin kaikki on valmista.
Tämä tuttavani katsoi aikansa räystäätöntä ja lattialistatonta jne taloa jossa he olivat jo asuneet varmaan vuoden. Ovikellokin taisi puuttua ja saunasta ovenkahva. Nämä pikkujututki oli ylitsepääsemättömän vaikeita hoitaa, vaikka ei juuri mitään ponnisteluja olisi tarvinnut. Tuo tuttuni tilasi itselleen tutun kirvesmiehen joka hoiti nuo puutteelliset asiat kuntoon miehen poissaollessa yhdessä päivässä. No - arvata saattaa että siitä tuli hirveä riita, mies loukkaantui sydänjuuriaan myöten, että joku muu tulee hänen tekemään kotiin laittamaan nuo asiat kuntoon kun HÄN on rakennusalan ammattilainen. Tämä tuttuni (nainen) oli toki se jonka rahoilla talo rakennettiin. He erosivat ihan muistakin syistä n 5 v päästä.
Miehesi on ylikuormittunut vaativasta työstä, hän on henkisesti väsynyt. JA / TAI häntä ei vaan kiinnosta perhearki, hän ei jaksa sitä, se ei ole häntä varten. Mietippä vuosien päähän taaksepäin. Oliko perheen perustaminen ja yhteisen huushollin perustaminen sinun vai hänen tahtotila. Onko hän itse oma-aloitteisesti koskaan sanonut että perhe lapsineen on hänen tahtotila. VAI ajautuiko hän vaan kanssasi tuohon tilanteeseen niin kuin useille miehille käy.
Anna hänelle kirjallinen varoitus töiden laiminlyönnistä. Kerro mitä korjaavia toimia häneltä edellytät ja määritä seuranta-aika on esim 0,5 v, jos samanlainen toiminta jatkuu, siitä seuraa automaattisesti ero ja hän saa lähteä talosta. perustele tämä sillä että perhe ja taloudenhoito on yhteinen projekti (sopimus) ihan kuin töissä. Jos tätä sopimusta laiminlyödään siitä on seuraamuksia. Katso tajuaako projekteja vetävä mies tätä kieltä.
Minä en edes aviomieheni omaishoitajana joudu tekemään kaikkea yksin, joten haloo.
Olen kyllä kaikessa projekti johtaja, koska miehen toiminnanohjaus ei yksinkertaisesti toimi(hän häpeää tätä kamalasti vaikka ei ole hänen vikansa), hän osaa tehdä joitain kotitöitä ohjatusti mutta hän ei hahmota milloin ja mitä pitäisi tehdä, on hidas hommissa ja kuormittuu niistä paljon. Silti hän tajuaa tiskata kun näkee että tiskiallas on täynnä(ellei unohda sitä välittömästi). Pyynnöstä hän tekee kaiken mitä vain suinkin osaa tehdä ja yrittää aina parhaansa. Hän haluaisi pystyä ottamaan vastuuta elämässämme, mutta nepsy ongelmien takia se ei ole realistista tässä hetkessä.
Tuntuu tosi kurjalta että joku jolla ei ole ongelmia toiminnan ohjauksessa ei silti ota kotona vastuuta, koska mielummin pelaa tietokoneella ja harrastaa. kun samaan aikaan oma mieheni häpeää ongelmaansa ja tekisi mitä vain että olisi kykenevä huolehtimaan asioista kuten muut. Ap:n mies ilmeisesti kykenee kuitenkin töissä projekti johtajan rooliin joten hänellä ei voi olla ainakaan vakavia neurologisia ongelmia esteenä. Eli kauniisti sanoen laiska ja itsekäs ihminen, varsinkin kun vaimo tekee myös täyttä päivää ja kaipaisi omaakin aikaa. Klassinen oman navan ympärillä pyörivä tyyppi siis. Ehkä kannattaisi harkita eroa, jos homma ei parane. Pariterapeutilla voisi toki ensin käydä pari kertaa.
Olen huomannut, että osa naisista alkaa leikkiä äitiä heti yhteenmuuton jälkeen, jolloin heittäydytään marttyyriksi ja hoidetaan kaikki hommat. Kohta ukko saakin kuulla kunniansa kun ei tee enää mitään tai jos tekee niin tekee kaikki väärin pirttihirmun mielestä. Tuolloin on unohdettu parisuhde, mieheys ja naiseus, eletään vaan kotista, ilman sitä miehen ja naisen välistä kemiaa. Muistakaa naiset myös oma naiseus ja sen ylläpitäminen arjessa, eikä niitä miehiä tarvitse palvella, paitsi pieniä rakkauden tekoja arjessa on hyvä järjestää💞
Minun miehellä on oma äitinsä ja se saa riittää, minä en sellaiseksi ala ja saan olla naisellinen oma itseni höpöttelyineen kaikkineen. Meillä molemmat olemme johtajatyyppejä ja se toisaalta pitää kipinää yllä, kun kumpikaan ei jää tossun alle, eikä kummankaan tarvitse heittäytyä marttyyriksi tai kodin organisaattoriksi, vaan hommat menee tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on ylikuormittunut vaativasta työstä, hän on henkisesti väsynyt. JA / TAI häntä ei vaan kiinnosta perhearki, hän ei jaksa sitä, se ei ole häntä varten. Mietippä vuosien päähän taaksepäin. Oliko perheen perustaminen ja yhteisen huushollin perustaminen sinun vai hänen tahtotila. Onko hän itse oma-aloitteisesti koskaan sanonut että perhe lapsineen on hänen tahtotila. VAI ajautuiko hän vaan kanssasi tuohon tilanteeseen niin kuin useille miehille käy.
Anna hänelle kirjallinen varoitus töiden laiminlyönnistä. Kerro mitä korjaavia toimia häneltä edellytät ja määritä seuranta-aika on esim 0,5 v, jos samanlainen toiminta jatkuu, siitä seuraa automaattisesti ero ja hän saa lähteä talosta. perustele tämä sillä että perhe ja taloudenhoito on yhteinen projekti (sopimus) ihan kuin töissä. Jos tätä sopimusta laiminlyödään siitä on seuraamuksia. Katso tajuaako projekteja vetävä mies tätä kieltä.
Mies ei tarvitse edes omaa äitiä.
Taitaa olla yllättävän monessa perheessä olla tämä sama ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exä oli sitä mieltä, että minun heiveröisen naisen pitää kantaa grilli pois korotetulta terassilta jotta pääsen huoltamaan terassin lautoja. Tämän asian huusi pelatessaan tietokoneella, kun itse selkä vääränä yritin hiissata grilliä. Ikää meillä 30v. Nyt exä.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa on jotakin extraa, niin meillä lapsi muistaa sen itsekin kertoa kotona. On mieskin välillä käynyt ostamassa hänen kanssaan vaikka halloween-asun tms. Joku karkin tuominen herkkupäivään ei takuulla lapselta unohdu.
Jos vastuussa oleva vanhempi unohtaa uimahousut, se on hänen häpeänsä. Ehkä ei toista kertaa unohda, kun näkee miten lasta harmittaa. Mutta jos äiti jo etukäteen päättää, että ei isä voi muistaa tai kuitenkin unohtaa, niin eipä siinä, ottakoot siitäkin vastuun.
En tiedä missä kuplassa itse elän, mutta esimerkiksi meidän taloyhtiön pihassa on useammin isiä lasten kanssa kuin äitien. Lapsen luokan whatsapissa on monta aktiivista isää, jotka osallistuu keskusteluun ja hoitaa käytännön asioita, oma mieheni mukaan lukien. Koulun tapahtumissa on lähes kaikki isät mukana ym.
No kun näitä vetelysisiä ei nimenomaan harmita se, että lasta harmittaa. Ei heitä kiinnosta. Ei millään muotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kahden naisen taloudessa siisteyskäsitys on sinänsä aika samaa tasoa, mutta siihen pyritään aivan eri tekniikoin. Minä teen mieluummin koko ajan vähän, niin että koti pysyy koko ajan suht samassa kuosissa. Puoliso ei sen sijaan saa siitä mitään irti. Ei hän halua "olla koko ajan säätämässä", kuten joku tuossa ylempänäkin totesi. Hän haluaa, että kun siivotaan niin siivotaan. Napit korville, urheiluvaatteet päälle ja hyvä kun ei hikipanta päähän, ja hoitamaan homma kerralla kuntoon.
Ei hänkään lääväksi kämppää päästäisi, mutta minulle tuo on hankalaa. En minä puolestani halua siivouksen olevan mikään projekti. Tasapainottelua ja keskustelua on siis käyty paljon. Ja päädytty siihen, että hän siivoaa perusteellisemmin kerran viikossa ja minä siinä välissä "säädän" mitä säädän, imuroiden kulkureittejä, pyyhkien tasoja tms.
Minulla oli tällainen kämppis, joka raivosiivosi koko huushollin 6kk välein lattiasta kattoon, mutta muuten ei osallistunut mihinkään siivoamista edes muistuttavaan paitsi pyykin pesuun (koska pakko, jos ei halua olla alasti) ja roskien viemiseen.
Muuten kaikki oli minun harteilla, jos ei halunnut elää saastan keskellä banaanikärpäsarmeijan kanssa.
Tämän ketjun innoittamana oikein tarkkailin toimintaamme, kun kävimme joulureissussa. Olen toki huomannut niiden kuormittavuuden, mutten ole tajunnut mistä se johtuu. Jotenkin olen ajatellut minun vain olevan heikompi kestämään mitään ylimääräistä kuin miehen. Mutta kas kas, kukahan se hoitikaan niin reissun sopimisen, varaamisen, suunnittelun, pakkaamisen, lapset, koiran, ruokailut, ohjelman, majoituspaikan siivouksen ym. Mies osasi kyllä käskyttää lapsia esim. keräämään tavaransa tai "auttamaan äitiä", mutta siihen se jäi. Minä keräsin hänenkin puuttuvia tavaroitaan vielä viimeisenä kyytiin. Jännä kun rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on masentunut. Oireilu on selvää.
Eroa. Ai niin, et voi kun elintaso tippuu..
Joo, se on meidän naisten ongelma nimenomaan. Kun te armaat miehet tienaatte niin tolkuttomasti, ettei vaan mitenkään pysty enää pitämään yhtä huikeaa elintasoa. Olette kyllä kultaisia, kun aina annatte koko jättimäisen palkkanne perheenne käyttöön. Ihan viimeisenä katsotte, sattuiko jotain jäämään omaankin huviin tai harrastamiseen. Jos ei, ei se teitä haittaa. Koko ajan painatte pyyteetöntä urakkaa perheenne hyväksi.