Mitä sinulla oli 40 vuotiaana: opiskelut valmiit, perhe, omistusasunto, säästöjä

3 lasta, mies, 2 koulutusta, omistusasunto ja hyvin vähän säästöjä. Nyt kun sen tähän kirjoittaa niin ihan hyvinhän mulla on asiat.

Minulla myös oli nuo jo 30-vuotiaana. Itse suunniteltu okt, 4 tutkintoa, aviomies, 3 lasta, vakituinen työ ja ihan hyvä palkka. On sisaruksia ja ystäviä. Säästöjä on jonkin verran, mutta ei paljon. Niitä on kulutettu hieman, kun on tehty hankintoja ja panostettu hyvinvointiin. Edelleen ruuhkavuodet menossa, kiireinen arki ja työpaineita. Mietin, mikä haluaisin olla isona ja millaista elämä on 5-10v päästä.

N41

Suorittajatausta. Ihan menestyksekäs urheilu-ura, yliopistotutkinto, hyväpalkkainen työ, komea mies, kaksi lasta ja talo kolmevitosena. Sitten loukkaannuin onnettomuudessa, toipimusen aikana masennus, siitä monen mutkan kautta tullut alkoholismi. Ero, lapset jäivät isälle, join rahani, uuden asuntoni, työpaikkani. Useampi vuosi aika pohjamudissa menoa, kunnes pikkuhiljaa ylös, uusi koulutus pienpalkka-alalle, ja sain töitä auttamistyöstä. Uusi alku.

Nyt 53-vuotiaana on kaikki hyvin, isot juomisen aikana tulleet velat kuitattu vihdoin, välit lapsiini ovat hyvät ja muutenkin elämä on onneksi hyvää taas. Vaikka säästöjä ei ole yhtään, asun vuokrakaksiossa ja muutenkin elämäni on entiseen verrattuna materialistisesti köyhää. 

Joten omalla kohdalla ei asiat sitten menneetkään vanhempieni ja "muun maailman" odotuksien mukaan. Myöhemmin tajusin, etten edes elänyt omaa elämääni, vaan toteutin jotain valmista sapluunaa. 

Vierailija kirjoitti:

Huh. Se oli raskas elämänvaihe. Töitä, töitä, töitä, asuntolainaa, lasten harrastuksia, kotitöitä, hirveää kiirettä ja suorittamista koko ajan. 

Siitä kuitenkin selvittiin. Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, kuin omasta elämästä olisi kadonnut 15-20 vuotta silmänräpäyksessä. Jos saisin uudestaan elää sen pätkän elämääni, niin ottaisin vähän rennommin.

Sama. En nyt varsinaisesti kadu, mutta välillä joutunut kysymään miksi. Itsekin elin vähän niin kuin muiden asettamaan kaavaa, vanhemmiten tajunnut etten ole sellainen. Lapsista olen onnelinen, muuten se elämä ei ollut minua varten.

Oli omistusasunto, kaksi lasta, auto ja vakituiset työpaikat molemmilla. Säästöjä osakkeina arvo-osuustilillä.

Kaikki löytyi jo alle 30 vuotiaana. Olisin voinut olla kaikki jo sitäkin aiemmin mutta lapset syntyi vasta kun olin 28v.

Kuka opiskelee enää yli 25 vuotiaana?

Ei mitään noista. Asuin isäni rakentamassa talossa ja opinnot jäivät kansalaiskouluun. Perheen perustaminen olisi ollut painajainen. Itse valitsemani kohtalo oli olla viiksetön vanhapoika. Säästöjä on tosin kertynyt kymmeniä tuhansia euroja.

Nelikymppisenä oli pari yliopistotutkintoa, vakituinen työpaikka ulkomailla,perhe, omistusasunto, pari sijoituskämppää, metsää, sijoituksia ja säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki löytyi jo alle 30 vuotiaana. Olisin voinut olla kaikki jo sitäkin aiemmin mutta lapset syntyi vasta kun olin 28v.

 

Kuka opiskelee enää yli 25 vuotiaana?

Ne vähän "hitaammat" tapaukset

Olis kiva tietää missä nämä asuu joilla on 40v velaton omakotitalo jne. Ja esim nettovarallisuus. Vähän eri asia joku vanha okt jossain pikkukunnassa kuin Uudellamaalla kasvukeskuksessa pari vuotta vanha okt. 

onko tämä aloitus tehty viittauksena ETA:n Jyrkiin? Minulla on 37-vuotiaana yksin ostettu omistusasunto (tosin 2/3 siitä on vielä velkaa, kun se oli kallis), määräaikainen työ, mutta hyvin työllistävällä alalla, säästöjä yli 10 000€.

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva tietää missä nämä asuu joilla on 40v velaton omakotitalo jne. Ja esim nettovarallisuus. Vähän eri asia joku vanha okt jossain pikkukunnassa kuin Uudellamaalla kasvukeskuksessa pari vuotta vanha okt. 

Asun Oulun Ritaharjussa. Talon rakennutin itse 2014.

Nettovarallisuutta on varmasti enemmän kuin monilla muilla.

Vierailija kirjoitti:

Suorittajatausta. Ihan menestyksekäs urheilu-ura, yliopistotutkinto, hyväpalkkainen työ, komea mies, kaksi lasta ja talo kolmevitosena. Sitten loukkaannuin onnettomuudessa, toipimusen aikana masennus, siitä monen mutkan kautta tullut alkoholismi. Ero, lapset jäivät isälle, join rahani, uuden asuntoni, työpaikkani. Useampi vuosi aika pohjamudissa menoa, kunnes pikkuhiljaa ylös, uusi koulutus pienpalkka-alalle, ja sain töitä auttamistyöstä. Uusi alku.

Nyt 53-vuotiaana on kaikki hyvin, isot juomisen aikana tulleet velat kuitattu vihdoin, välit lapsiini ovat hyvät ja muutenkin elämä on onneksi hyvää taas. Vaikka säästöjä ei ole yhtään, asun vuokrakaksiossa ja muutenkin elämäni on entiseen verrattuna materialistisesti köyhää. 

 

Joten omalla kohdalla ei asiat sitten menneetkään vanhempieni ja "muun maailman" odotuksien mukaan. Myöhemmin tajusin, etten edes elänyt omaa elämääni, vaan toteutin jotain valmista sapl

Apua. Mulla on myös vähän samaa taustaa. Loukkaannuin keskellä hyvää elämäntaipaletta ja menetin täysin työkykyni ja kaikki harrastukseni vammojen myötä. Masennuin ja elin kivuissa, tosin alkoholia en käyttänyt koskaan lainkaan. Eikä eroa tullut. Nyt pääsemässä uudelleen jaloilleni ja opiskelemassa ja toivon mukaan pääsisin vielä työelämäänkin. Mutta näinkin voi käydä enkä pidä mitään itsestään selvyytenä, varsinkaan terveyttä. 

Omistusasunto, puoliso, lapset, vakityöpaikka, säästöjä ja osaketili. Ja minut on heitetty pihalle lapsuudenkodista 17-vuotiaana ilman rahaa, vaatteet sain ottaa mukaan.

Tällä taustalla en ikinä katsellut parisuhdemielessä ikiopiskelijoita, taivaanrannan maalareita, alkoholin kanssa viihtyviä tai muuten vaan vätyksiä.

Ei muuta ku tuulen huuhtoma perse, mutta hauskaa on ollu. M58. 

Kaikki nuo ja paljon muuta, mutta 41-vuotiaana otin eron ja mukaani sain lapset, patjan, läppärin, omat vaatteet. Siitä on nyt päälle 6v ja elämä on rakennettu uusiksi. Kotona on turva ja rauha

Vierailija kirjoitti:

Kaikki löytyi jo alle 30 vuotiaana. Olisin voinut olla kaikki jo sitäkin aiemmin mutta lapset syntyi vasta kun olin 28v.

 

Kuka opiskelee enää yli 25 vuotiaana?

Itse opiskelen jo kolmatta ammattia näin 40+. Kahteen aikaisempaan ammattiin meni työkyky. Hyvinkin voi joutua opiskelemaan useampaan kertaan ja aion itsekin opiskella uutta aina kun on aikaa. Tykkään opiskelusta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki löytyi jo alle 30 vuotiaana. Olisin voinut olla kaikki jo sitäkin aiemmin mutta lapset syntyi vasta kun olin 28v.

 

Kuka opiskelee enää yli 25 vuotiaana?

Itse opiskelen jo kolmatta ammattia näin 40+. Kahteen aikaisempaan ammattiin meni työkyky. Hyvinkin voi joutua opiskelemaan useampaan kertaan ja aion itsekin opiskella uutta aina kun on aikaa. Tykkään opiskelusta! 

Miksi epäonnistuit kahdesti uralla? Pitää valita kerralla oikea ura niin ei mene aikaa hukkaan siellä opiskeluissa.

Työtön, opinnot kesken, vuokralla yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. EN tarvitse noista mitään. Saatte minunkin osuuteni 👌

Samoin. Nuo kaikki oli ja avioeron jälkeen aloin himmailla työnteossa, lopetin firman, myin talon, vähensin työntekoa tähtäimessä paljon vapaa- aikaa ja lopulta eläke. Mielestäni minulta ei puutu mitään. Jos puuttuisi, hankkisin. Muut saa minun ylimääräisen osani, myös työt.