Mitä sinulla oli 40 vuotiaana: opiskelut valmiit, perhe, omistusasunto, säästöjä
Itselläni oli nuo jo 30 vuotiaana, tosin säästöjä vielä kovin vähän
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki löytyi jo alle 30 vuotiaana. Olisin voinut olla kaikki jo sitäkin aiemmin mutta lapset syntyi vasta kun olin 28v.
Kuka opiskelee enää yli 25 vuotiaana?
Itse opiskelen jo kolmatta ammattia näin 40+. Kahteen aikaisempaan ammattiin meni työkyky. Hyvinkin voi joutua opiskelemaan useampaan kertaan ja aion itsekin opiskella uutta aina kun on aikaa. Tykkään opiskelusta!
Miksi epäonnistuit kahdesti uralla? Pitää valita kerralla oikea ura niin ei mene aikaa hukkaan siellä opiskeluissa.
Taantuman vuoksi ensimmäinen ammatti ei enää työllistänyt. Toinen on hoitoala ja työpaikan voisin valita mutta kuten tuossa jo kirjoitinkin niin työkyky meni tapaturmassa ja hoitotyö ei onnistu, eikä myöskään tuo ensimmäisen ammatin työ. Olet aika naiivi jos kuvittelet että ensimmäinen ura ei voisi tyssätä johonkin, tilanteet muuttuvat ja nytkin tekoäly tulee korvaamaan monen työtä tulevaisuudessa. Plus työkyvyttömyys voi iskeä monesta syystä monenlaiseen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva tietää missä nämä asuu joilla on 40v velaton omakotitalo jne. Ja esim nettovarallisuus. Vähän eri asia joku vanha okt jossain pikkukunnassa kuin Uudellamaalla kasvukeskuksessa pari vuotta vanha okt.
Onhan omakotitalojen hinnoissa - ja arvoissa - eroja. Itse asun perheineni pienessä kaupungissa, vanhassa, mutta remontoidussa omakotitalossa. Tilaa on riittävästi. Itse olemme talon ostaneet - tietenkin - käyttöä varten; omassa käytössä oleva kallis omakotitalo on sijoituksena lähes aina umpisurkea; jos ei kirjaimellisesti Kehä III:n sisäpuolelta ole.
Tästä syystä ostimmekin halvan, osittain remontoidun talon, jota remontoimme itse lisää. Remontteineenkin kokonaishinta vain vähän yli sata tonnia, neliöhinta = halpa. Asumiskustannukset pysyvät lämmitysmuotoremontin myötä siedettävinä.
Tämä "onnistunut" valintamme on aiheuttanut joillekin läheisillemme jopa pahaa mieltä. Esimerkiksi eräs läheinen ystävämme teki aikanaan täysin päinvastaisen ratkaisun: osti isohkon, vain muutaman vuoden ikäisen kalliin omakotitalon tästä kotikaupungistamme. Velkaa tuli aivan tappiin asti. Ikävä kyllä heille tuli sitten avioero, ja heidän oli pakkoraossa myytävä talo paljon edullisemmalla hinnalla pois - he olivat työllä ja vaivalla maksaneet jo vuosikausia taloa pois, mutta siitä huolimatta velkaa vielä jäikin. Nyt hän on harmitellut kovasti sitä, että ostivat liian uuden ja liian kalliin talon - ja toivoo, että olisi ex-puolisonsa kanssa tehnyt suunnilleen samoin kuin mekin.
Koska talomme oli halpa, olemme panostaneet vähän muuhunkin. Hommasimme jo alkuvaiheessa talon lisäksi velaksi pari sijoitusasuntoa isommista kaupungeista. Ihmiset pitivät meitä aivan järjettöminä. Ostimme sijoitusasunnot sopivaan aikaan ja hyvin tinkimällä sopivalla hinnalla, sillä saimme maksettua niiden lainat yhdessä oman (pienen) talolainan rinnalla melko nopeasti pois, suurimmaksi osaksi ennen viime vuosien korkojen nousua. Nyt meillä on jo molemmat sijoitusasunnot velattomia, ja ne naksuttavat ihan kivaa tuottoa koko ajan. Molemmat ovat tietenkin pieniä asuntoja, joiden vuokra on onnistuttu pitämään kohtuullisina, joten olemme saaneet aina uudet vuokralaiset hyvinkin nopeasti.
Viimeinen hankintamme on vaatimaton kesämökki (vanha ja kunnostettu, mutta vailla mukavuuksia), joka hankittiin läheltä kotiamme, niin että meillä on alle 20 km mökkimatka. Kesällä nautimme siitä, että voimme vaikka työpäivän jälkeen lähteä mökille suoraan iltasaunaan, ja tulla yöksi kotiin. Mökki toimii myös joidenkin sukulaisten ja ystävien/kavereiden kesämajoituksena; ei tarvitse ottaa ihmisiä omaan kotiin yökylään, jos ei halua.
Minulla nyt muutama vuosi yli 40:n vuoden rajan ylittäneenä ei ole noista mitään. Asun pienessä kerrostaloasunnossa vuokralla (Kela maksaa), en ole valmistunut yhdestäkään opinahjosta (kolme korkeakoulukeskeytystä), olen aina ollut yksin (ei seurustelua, ei seksiä), säästöjä ei ole ja elän kädestä suuhun.
Tämä on tilanne nyt, ja on sitä myös jatkossa. Tai jatkossa luultavasti tilanne vain huononee, kun tuet laskevat ja hinnat nousevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki löytyi jo alle 30 vuotiaana. Olisin voinut olla kaikki jo sitäkin aiemmin mutta lapset syntyi vasta kun olin 28v.
Kuka opiskelee enää yli 25 vuotiaana?
Ne vähän "hitaammat" tapaukset
Mm. minä. Tuliko nyt hyvä mieli? Ehkä olen hidas, sille en mitään voi jos näin on. Ilman uusia opintoja olisin todennäköisesti tk-eläkkeellä tai työttömänä.
2 tutkintoa, vakiduuuni, pitkä parisuhde, säästötili ja sijoituksia sekä omistusasunto.
Mulla vasta 37-vuotiaana. Gradukin jäi roikkumaan yli 10 vuodeksi. Hyvin tässä on kuitenkin pärjätty. On kiva asunto ja hyväpalkkainen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva tietää missä nämä asuu joilla on 40v velaton omakotitalo jne. Ja esim nettovarallisuus. Vähän eri asia joku vanha okt jossain pikkukunnassa kuin Uudellamaalla kasvukeskuksessa pari vuotta vanha okt.
Asun Oulun Ritaharjussa. Talon rakennutin itse 2014.
Nettovarallisuutta on varmasti enemmän kuin monilla muilla.
Tuo sijainti selittääkin asian. Pohjoisen hinnat aivan eri luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Uusi ja moderni okt Espoossa lähemmäs miljoonan luokkaa, ja lainaa on jäljellä reilusti näin nelikymppisenä.
Nelikymppisenä oli perhe; kolme lasta jo yli 10-vuotiaita, oli tutkinto, asuimme ulkomailla, työpaikka, iso omakotitalo ja pari autoa. Viisikymppisenä lisäksi kolme sijoitusasuntoa. Kuusikymppisenä lisäksi vielä sijoitusasunto sekä iso okt Aurinkorannikolla.
Ei mitään eikä ole vielä viisikymppisenäkään. Enkä niitä kaipaa. Olen aina ollut erakkoluonne, en ole halunnut miestä tai lapsia. Sinkkuna asuessa se omistusasuntokaan ei ole tuntunut koskaan järin tärkeältä, ja olen muutenkin tykännyt muuttaa paljon, pariin kertaan ulkomaillekin, joten ei ole tullut koskaan omistusasuntoa hankittua. Eikä sitä viitsi säästääkään, kun ei käärinliinoissa ole taskuja ja mahdollinen perintö menisi valtiolle. Mulla on kuitenkin hyvät tulot ja elämä on mukavaa, ei tarvi rahaa miettiä arkielämässä, on tilava asumisoikeusasunto, sähköauto jne. Eläkevuosia en murehdi, eläkettäkin on kertynyt ihan kivasti jo nyt, ja lisäksi koska vanhempani valitettavasti eivät elä ikuisesti, perintöä on jossain vaiheessa tulossa, ei nyt mitään miljoonia mutta satojatuhansia varmasti.