Mitä sinulla oli 40 vuotiaana: opiskelut valmiit, perhe, omistusasunto, säästöjä

Tutkintoja, puoliso, lapsi, työ, yhteinen talo, pari vapaa-ajan asuntoa, vähän maata, pari kerrostaloasunto-osaomistusta, reilu parisataa tonnia pörssisijoituksia, jonkun verran remonttirahoja. 

Tosin myös huono työeläkekertymä, kosolti traumoja ja ongelmia, hurjasti monenlaisia taisteluita. 

Maisterin paperit ja omistusasunto. Perhettä ei ole, kun en ole sellaista osannut kaivata. Jos ei tähän ikään ole mitään varallisuutta kerryttänyt tai tutkintoa hankkinut, niin tuskinpa se tilanne on  kovin erilainen 10v päästä. N41

Lapset päiväkodissa ja eskarissa. Kolme ammattia, vakityö, yritys. Itse rakennettu talo maksettu. Ruuhkavuodet, väsymystä, liikaa töitä.

Lisäksi kauniit sääret, ajattelukykyä, visioita, henkistä pääomaa. Kauniita esineitä, hirveä sotku. Väsymys. Huolia.

Ostin ekan oman asunnon ja odotin esikoista kun täytin 40.

Vastuu siitä, että se hyvä mitä olen saanut, koonnut ja kerännyt, siirtyy korkoineen jälkipolvelleni. Ja vastuu siitä, että ne vahingoittavat taakat, joita olen elämässäni kantanut, päättyvät minuun. 

Tuntuu että tätä monen on vaikea käsittää. Minulle tämä on perimmäinen tehtäväni ja se painaa paljon. 

Opiskelut valmiit ja väikkäri loppusuoralla, hyvä vakityöpaikka, oma yritys, avioliitto+lapset+avioero lusittu. Omistusasunto josta vaikkakin velkaa ja ihan mukavan kokoinen osakesalkku.

Olen tyytyväinen.

-N41

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

18-vuotias tyttöystävä.

Aviomies, neljä lasta, omakotitalo, korkeakoulututkinto. Säästöjä ei ole ja elämä on persaukista juuri nyt 😁 ikää 30v. Katsotaan mikä tilanne 10 vuoden päästä.

Opiskelut kesken, ei säästöjä, ei lapsia, ei puolisoa, ei omistusasuntoa. Psykoosisairaus ja lääkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minulla oli kaikki nuo jo 20-vuotiaana.

Ja minulla tietenkin kymmenenvuotiaana. Oliko omistusasunto maksettu?

Moni menettää omistusasuntonsa nyt,  kun tulee potkulaki. Tuet ei riitä, kun ne on leikattu. 

Kaikki nuo oli tuolloin. Nyt 50 v ei ole säästöjä.

Vakituinen (huonopalkkainen tosin) työ oli 25 vuotiaasta, asunnon osto vakituisen sopimuksen turvin 26 vuotiaana puolison kanssa ja aika vaatimattomasti elettiin monta vuotta. Lapset tuli 34 ja 35, onneksi oltiin ehditty säästää olin 3 v yhteensä kotona ja vielä 2 vuotta opintovapaalla ja lainat maksettiin sinä aikana ilman lyhennysvapaita. Lasten ollessa pieniä ostettiin omakotitalo ja alettiin säästämään. Nyt 45 vuotiaana on laina puoliksi maksettu pois ja säästöjä on kerääntynyt. Mutta kyllä mun mielestä on aika paljon vaatinut luopumista se siis että on pystynyt säästämään mieluummin kuin hurvittelemaan kaikki rahat. Kuitenkin nautittu elämästä että ei pelkästään säästetty. Vaikea tasapaino tuon etsimisessä. Mitään isompaa pahaa ei ole tapahtunut että säästöt olis pitänyt realisoida, nyt jos paha tilanne tulis niin voisimme maksaa lopun lainan kokonaan säästöillä pois. Lapsille kerätään omista kokemuksista viisastuneena osakesalkkua, muutamilla kympillä kun kartuttaa ja joskus laittaa isomman summan ja ostaa osingoilla lisää niin alkaa noilla n 10 vuotiailla olemaan 10 t säestettynä aika vaivattomasti. Vaikeempi aloittaa ihan alusta 30-vuotiaana. 

Yliopistotutkinto, pätkätöissä, ei perhettä, ei omistusasuntoa. 

Kyllä! Minulla oli jo 5-vuotiaana omistusasunto ja  maisterin tutkinto. Säästöjäkin oli, mutta vain noin kolme miljoonaa. T. Perus vauvapalstalainen

Sain velkajärjestelyn päätökseen vajaa pari kk 40-vuotispäivien jälkeen. Lapsia tai puolisoa ei ole, ei omaisuuttakaan. Eihän tän näin pitänyt mennä, mutta meni silti. Terveyskin reistaa, mutta ei tässä varsinaisesti mitään hätää ole kuitenkaan, vaikka yksinäisyys vaivaakin.

Mulla ei ole viisikymppisenä mitään noista kun koulutuskin on vanhentunut, välillä oli töitä ja vähän rahaakin mutta nekin on jo mennyttä jouduttuani työttömäksi. Onneksi ei tullut lähdettyä pankin voimakkaasta yllytyksestä huolimatta omistusasuntoon, olisi saattanut asunto tai taloyhtiön määräämät remontit jäädä lopulta maksamatta.

Duunaritaustaisen miehen elämää pohjoismaisessa hyvintointivaltiossa nimeltä Suomi vuonna 2024...

Ei taida tässä elämässä enää olla tästä nousemistakaan enää, työnantajien ikäsyrjintä on häikäilemätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Tohtoritutkinto, vaimo ja viisi lasta, kokonainen kerros Eirassa, säästössä 5 miljoonaa. Kaikki ennen kuin täytin 25 v. 

Vaan yksi tohtorintutkinto?