Lue keskustelun säännöt.
Heräsin yöllä poikani itkuun. Kiusaaminen on niin syvältä.
03.11.2024 |
Tai nyyhkytystä se ensin oli. Sitten vasta kun huomasi minut niin alkoi kunnolla itkemään. Ilmeisesti jo useamman päivän hän on ollut ihan yksin. Ennen oli pienessä porukassa, mutta jotain on tapahtunut ja entiset kaverit ovat alkaneet kaveraamaan poikani kiusaajien kanssa. Yöllä hän näytti mulle snäppiä, kun kukaan ei enää edes snäppää hänelle. Muutama viesti oli avattu, mutta ei edes kaikkia. Koulusaa kuulema kävelevät vain ohi eivätkä sano mitään. Nyt lapseni mielestä hän on ihan turha ihminen josta kukaan ei tykkää...
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Lasut kiusaavien pentujen perheistä.
yleensä niissä on jotain todella todella vinossa ja kakarat purkaa syyttömiin ne koulus.
miten vaikee tää on hiffaaa.
Ulkopuolelle jättäminen on tavallista.
Ei perheessä mitään erityistä ongelmaa tarvita, että lapsi kiusaa.
Mikä on lasun aihe?
Lapsi on jättänyt naapurin lapsen kaveripiirin ulkopuolelle?
Haloo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella on pakkomielle saada kiusattu kouluun vaikka siellä olisi miten kauheaa olla. Meidänkin perheelle kommentoitiin koulusta pois jäämistä ja koulun vaihtoa todella paljon ja todella ikävästi. Outoa oli kun näiden kommentoijien elämään ratkaisumme ei ole vaikuttanut mitenkään. Olemme itse kustantaneetkin kaiken niin ei tarvitse edes verorahojen perään itkeä.
Tutkimusten mukaan ne varmaan menee. Eli ilmeisesti tilastollisesti lapselle olisi parasta, että se konflikti saadaan selvitettyä. Kotiin jäämisessä ainakin on suuret riskit, siis tilastollisesti. Nuorella on niin kriittisiä psykologisia kehitystehtäviä tuossa iässä, eikä niitä voi myöhemmin täysin paikata.
Kiusaajat tietävät tämän, teki niin tai näin, heillä on tavoitteena selkeä ja systemaattinen toisen persoonan tuhoaminen ja kärsimys, henkinen ja usein fyysinen. Kiusattu joutuu näissä aina kärsijäksi, onhan tavallista kuinka kiusaaja saattaa saada jonkun puolustamaan itseään, koska onhan kiusaajan täytynyt, lapsiparan, kokea jotain niin pahaa, että sen mielipahan sitten käyttää kiusaamiseen ja "patoutumien" purkamiseen. Miksihän kaikista ei tule murhaajiakaan??? Viekää poliisille tutkintaan nämä matalalla aikavälillä, kaikki fyysinen rike on etenkin helppo osoittaa poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin karjumaan pää punasena kiusaajien vanhemmille.
Sitten sinä saat syytteen kotitauhan rikkomisesta ja sinusta tehdään lasu.
Kiusaajakakaralla on menestyvä insinööri-isä ja erikoissairaanhoitajaäiti, koti on siisti, uusi talo, virheetön nurmikko, pihalla iso moottorivene uuden katumaasturin vetämässä trailerissa.
Hyvin koilutettu mastiffi emännän pitelemässä hihnassa ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin karjumaan pää punasena kiusaajien vanhemmille.
Sitten sinä saat syytteen kotitauhan rikkomisesta ja sinusta tehdään lasu.
Kiusaajakakaralla on menestyvä insinööri-isä ja erikoissairaanhoitajaäiti, koti on siisti, uusi talo, virheetön nurmikko, pihalla iso moottorivene uuden katumaasturin vetämässä trailerissa.
Hyvin koilutettu mastiffi emännän pitelemässä hihnassa ...
Tämä ei ollut ap, kerroin oman kokemukseni, kun tyttäreni sai kaverikseen psykopaatin.
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsee johonkin porukkaan mukaan niin harvemmin kiusataan. Yksin jääminen kertoo monesti ujoudesta ja arkuudesta. Jos löytyy vaikkapa samoja kiinnostuksen kohteita kuten vaikkapa videopelit.
Ujouden ja arkuuden ei todellakaan pidä olla syy jättää ketään ulkopuolelle. Koulun aikuisten, kaikkien heidän, on tehtävä tilanteista sellaisia, että puututaan matalalla kynnyksellä yksinjättämiseen. Se ei ole selitys, että lapsi haluaa olla yksin, ei halua, tämä on myös yleisin selitys kun ei välitetä tai halutaan tahallisesti jättää toinen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin karjumaan pää punasena kiusaajien vanhemmille.
Sitten sinä saat syytteen kotitauhan rikkomisesta ja sinusta tehdään lasu.
Kiusaajakakaralla on menestyvä insinööri-isä ja erikoissairaanhoitajaäiti, koti on siisti, uusi talo, virheetön nurmikko, pihalla iso moottorivene uuden katumaasturin vetämässä trailerissa.
Hyvin koilutettu mastiffi emännän pitelemässä hihnassa ...
Ihmeellistä alistumista. Lähtökohtana aina muka se, että kiusaajan vanhemmat olisivat paremmin menestyneitä. Ja mitä sitten vaikka olisikin? Kiusaamista ei tule hyväksyä koskaan ja se ei lopu jos sille ei tee loppua.
Kiusaaminen pitää loppua! Vaadi koululta että nyt sen pitää loppua, paikalle kiusaaja ja vanhemmat. Itse en päästäisi lastani kouluun jos siellä kiusattaisiin. Uskomatonta ettei kukaan puutu asiaan. Minua kiusattiin koulussa ja kiusaaminen on aiheuttanut pysyviä traumoja elämässäni, on tehnyt minusta ehkä vahvemman mutta elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman kiusaamista. Jättänyt pyvät arvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojallasi on ollut siis aiemmin kavereita ja kaikki hyvin, sitten yht'äkkiä kaikki karttelee. Näkisin syynä jonkin juorun, keksityn jutun, tämän ikäisillä on tarve kuulua porukkaan ja jos joku keksii mehevän valheellisenkin jutun, tämä tilanne alkaa vyörymään kuin kivi, kohta juttuja keksitään lisää ja se alkuperäinen kertoja ei joudu koskaan vastuuseen, yleensä hän paljastuu ollessaan porukan johtohahmo tai siihen kuuluva. Tällainen tapaus oli meilläkin, kuulimme siitä vasta vuosia myöhemmin, kun juoruja ei voitu vaatia perustelemaan tai vastaamaan niistä. Sinänsä aiheet olivat juuri lapsentasoisten lapsellisia aiheita mutta joku sai aikaan näin paljon pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen pitää loppua! Vaadi koululta että nyt sen pitää loppua, paikalle kiusaaja ja vanhemmat. Itse en päästäisi lastani kouluun jos siellä kiusattaisiin. Uskomatonta ettei kukaan puutu asiaan. Minua kiusattiin koulussa ja kiusaaminen on aiheuttanut pysyviä traumoja elämässäni, on tehnyt minusta ehkä vahvemman mutta elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman kiusaamista. Jättänyt pyvät arvet.
Tässä on usein vaiettu ongelma, kiusaajia ei yleensä ole yksi, kiusaaja tarvitsee aina rinnalleen muita samanmielisiä, sekä yleisön. Kutsuisitko paikalle koko luokan vanhempineen ja lapsesi olisi sitten siinä syyttäjän roolissa? Altistaisitko lapsesi tällaiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän samanlainen muisto seiskaluokan keväältä: entinen tiivis kaveriporukka jäädytti minut yhtäkkiä täysin ulkopuolelle ilman mitään selitystä. Sillä erotuksella, että sama jengi oli koulussa ja harrastuksissa, joten se oli aikamoinen isku.
Olen sen verran ap:n poikaa itsepäisempi luonne, että en näyttänyt vanhemmille mitään tuskan merkkejä. Vaikka takuulla tiesivät, kun kyläilyt ja yhteydenpito kavereihin loppui seinään. Olisivat varmasti auttaneet, jos olisin antanut, mutta minun ylpeällä luonteellani ja teiniaivoillani ei tullut kuuloonkaan.
Se seiskan kevät ja kasiluokka olin arka, apaattinen ja turtunut. En ennen ollut ollut erityisen arka vaan menin rohkeasti mukaan eri juttuihin. Mutta tapahtuman jälkeen en yrittänyt ottaa kontaktia lähes keneenkään, koska ajattelin, että en ole sen arvoinen enkä halunnut altistaa itseäni uudelle torjunnalle. Jopa ulkonäön osalta aloin pukeutua mahdollisimman riskittömiin (=tylsiin ja unisex-henkisiin) vaatteisiin, että en vain kiinnittäisi huomiota, vaikka oikeasti tykkään naisellisista vaatteista ja tyylillä leikittelystä. Tukkakin lyheni, ei meikkiä, vaikka luokkalaverit harjoittelivat meikkaamista ja olisi se minuakin kiinnostanut. Eräs kaupan myyjä luuli minua kasiluokalla pojaksi, olin salaa tosi loukkaantunut.
Suojaaviakin tekijöitä onneksi oli, rakastava ja fiksu perhe sekä jonkinlainen kontakti muihin ikärovereihin. Yksi uusi ystävyys alkoi tuolloin ja on minulla edelleen, lähes 20v myöhemmin. Jatkoin uhmakkaasti harrastuksen parissa, ja kävi niin, että se vanha porukka lopetti harrastuksen melko pian mutta minä jatkoin ja kehityin vielä vuosia. Oli helpompi hengittää, kun he eivät enää pyörineet siellä. Ysiluokalla aloin pikkuhiljaa suhtautua vähän toiveikkaammin, vaikka olinkin edelleen suhteellisen sulkeutunut, ja lukiossa meininki muuttui täysin eli sain uusia kavereita ja koulussakin aloin viihtyä. Siinä vaiheessa oli kyllä jo enemmän järkeä päässä sekä itsellä että ikätovereilla. Oma tyyli ja naisellisuus pääsivät nekin esiin.
Näin vuosien jälkeen pidän koko episodia yhtenä vaikeana ajanjaksona, joka ei onneksi määritä koko elämääni. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ihania ja kamalia asioita, olen nauttinut ja tuskastellut, oppinut perspektiiviä. Minun perusvire on utelias ja innokas suhtautuminen elämään. Toivottavasti tämä herättää ap:n pojan osalta toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Hanki sille pari psykologian kirjaa joiden avulla se oppii kehittämään paremman selviytymisstrategian kiusaajia vastaan ja kenties kääntää kiusaaja kiusattu asetelman kokonaan.
me pois nyt ihan oikeesti,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasut kiusaavien pentujen perheistä.
yleensä niissä on jotain todella todella vinossa ja kakarat purkaa syyttömiin ne koulus.
miten vaikee tää on hiffaaa.
Ei todellakaan ole aina näiden perheissä jotain vinossa. Omaa lastani kiusasi luokan ns. kingit, erittäin varakkaiden perheiden lapset, joiden vanhemmat patsastelivat vanhempainilloissakin niin ylpeinä lapsistaan. Pahinta oli esim. kun rehtori otti kerran yhden puhutteluun, katsoi tämän vilmaa ja sanoi että ethän sä voi olla kiusaaja kun sulla menee koulukin näin hyvin. Että näin! Ei ole kiusaajat todellakaan aina mitään luuseriperheiden reppanalapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lähistöllä muuta koulua, mikä olisi mahdollinen? Koulunvaihto ei oo iso juttu ja kiusaamistilanteessa onnistuu.
Kiusaajien pitää vaihtaa koulua tai heille kotiopetus.
Kun kyseessä on "ulkopuolelle jättäminen" kuten nyt, ei vastata tämän yhden snäppeihin, niin oikeastiko sillä perusteella päätät että kiusaajat vaihtaa koulua tai jää kotiopetukseen?
Että jos ei kaikkien kanssa ole kaveri, niin vaihda koulua? Haloo. Luuletko että kiusaajan vanhemmat ikinä suostuisi.
Sukulaisen lapsella oli samantapainen kokemus, jätettiin kaiken viestittelyn ja keskustelun ulkopuolelle, nolla kaveria. Sukulaisen lapsi vaihtoi koulua ja sen jälkeen kaikki oli paremmin. Ainoa vaihtoehto on toimia itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin karjumaan pää punasena kiusaajien vanhemmille.
Sitten sinä saat syytteen kotitauhan rikkomisesta ja sinusta tehdään lasu.
Kiusaajakakaralla on menestyvä insinööri-isä ja erikoissairaanhoitajaäiti, koti on siisti, uusi talo, virheetön nurmikko, pihalla iso moottorivene uuden katumaasturin vetämässä trailerissa.
Hyvin koilutettu mastiffi emännän pitelemässä hihnassa ...
Älä nyt tempoile siellä. Ovella voi käydä, siitä ei "nosteta syytettä" vaan oikea termi on rikosilmoituksen tekeminen, eikä tuossa mitkään rikoksen merkit täyty. Ovikelloa saa mennä soittamaan, jos sinne ovelle on vapaa pääsy. Voi sitä kovaan ääneen puhuakin, mutta ei saa haukkua tai nimitellä tai uhkailla.
Ja aikuisista ei tehdä lasuja, vaan lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menisin karjumaan pää punasena kiusaajien vanhemmille.
Sitten sinä saat syytteen kotitauhan rikkomisesta ja sinusta tehdään lasu.
Kiusaajakakaralla on menestyvä insinööri-isä ja erikoissairaanhoitajaäiti, koti on siisti, uusi talo, virheetön nurmikko, pihalla iso moottorivene uuden katumaasturin vetämässä trailerissa.
Hyvin koilutettu mastiffi emännän pitelemässä hihnassa ...
Eipä olekaan aina. Meillä on toki hienot ulkoiset puitteet ja lapset on kasvatettu niin hyvin kuin osataan. Jos joku tulisi puhumaan että lapseni kiusaa, olisin ilman muuta valmis käsittelemään asiaa, ja valmis uskomaan että myös minun lapseni voi kiusata. Ei lasten asenteet ole välttämättä kotoa peräisin, ryhmän paine ja valitettavasti sosiaalinen media vaikuttavat tänä päivänä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsee johonkin porukkaan mukaan niin harvemmin kiusataan. Yksin jääminen kertoo monesti ujoudesta ja arkuudesta. Jos löytyy vaikkapa samoja kiinnostuksen kohteita kuten vaikkapa videopelit.
Ujouden ja arkuuden ei todellakaan pidä olla syy jättää ketään ulkopuolelle. Koulun aikuisten, kaikkien heidän, on tehtävä tilanteista sellaisia, että puututaan matalalla kynnyksellä yksinjättämiseen. Se ei ole selitys, että lapsi haluaa olla yksin, ei halua, tämä on myös yleisin selitys kun ei välitetä tai halutaan tahallisesti jättää toinen ulkopuolelle.
No ei pidä olla syy, niin, mutta kun käytännössä usein näin on. Käsi ylös aikuinen, kuinka moni muistaa jututtaa erikseen työpaikan kaikkein hiljaisinta tyyppiä? Vai jääkö hän juttujen ulkopuolelle?
Miksi me aikuiset vaadimme lapsilta parempia ihmissuhdetaitoja ja sosiaalisia taitoja, kuin mitä itse toteutamme? Ei aikuinenkaan voi, halua tai pysty olla kaveri aivan jokaisen kanssa. Joku voi olla niin eri aaltopituudella ja lähes puhumattoman hiljainen, niin että kaveruus on tosi vaikeaa. Mutta me aikuiset kuitenkin ohjataan että ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Mihin porukkaan sopii sellainen, joka on tosi hiljainen, jopa niin introvertti että itse haluaakin olla paljon yksin - mutta tulee myös kiusatuksi yksin olemisen vuoksi. Mihin porukkaan? Tai jos on sosiaalisia haasteita, möläyttelee ja on kömpelö sanomisissaan. Jaksaako joku oikeasti kauan olla kaveri?
Koululaiset eivät voi valita sitä ympäristöään, heille on osoitettu tietty koulu ja tietty luokka, että siellä olette. Aikuinen sen sijaan. Voi valita työpaikkansa, voi valita harrastuksensa, jopa asuinpaikkakuntansa.
Mietittekö koskaan, miten vaikeaksi lapsille nämä kaveruussuhteet joskus menee? Heillähän ei ole mitään valtaa sanoa, haluaako edes olla tietyssä luokassa. Tai saako olla yksin. Minusta tällaiset jotka toivovat rauhaa ja hiljaisuutta, voisivat luvan kanssa jäädä sisälle esim kirjastoon tai mihin lie sovittuun paikkaan, mutta ei pakotettaisi ulos ja yritettäisi muiluttaa johonkin kaveriporukkaan, jotka eivät ole samanhenkisiä.
Oppitunnit voi olla niin kuormittavia, että välitunnilla olisivat mieluiten yksin. Tai korkeintaan toisen sellaisen kanssa, joka myöskin nauttii puhumattomasta hiljaisuudesta, jossa saa hetken vaan ladata akkujaan. Pelaavat vaikka vieretysten. Näitä "asperger-poikia" on, vaikkakaan ei pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen ei lopu ennenkuin kiusaajille annetaan julkinen häpeärangaistus fyysisen tuskan kera. Mikään vähempi ei tehoa!
Kun kiusaaja laskee julkisesti alleen kivusta niin menettää hän juuri sen mitä väkivallaan haki, arvostuksen ja ihailun.
Myös tässä aloituksen tapauksessa? Kun ei lapsen snäppiviesteihin aina reagoida? Tuo rangaistus on sinusta täysin kohtuullinen?
Vierailija kirjoitti:
Pojallasi on ollut siis aiemmin kavereita ja kaikki hyvin, sitten yht'äkkiä kaikki karttelee. Näkisin syynä jonkin juorun, keksityn jutun, tämän ikäisillä on tarve kuulua porukkaan ja jos joku keksii mehevän valheellisenkin jutun, tämä tilanne alkaa vyörymään kuin kivi, kohta juttuja keksitään lisää ja se alkuperäinen kertoja ei joudu koskaan vastuuseen, yleensä hän paljastuu ollessaan porukan johtohahmo tai siihen kuuluva. Tällainen tapaus oli meilläkin, kuulimme siitä vasta vuosia myöhemmin, kun juoruja ei voitu vaatia perustelemaan tai vastaamaan niistä. Sinänsä aiheet olivat juuri lapsentasoisten lapsellisia aiheita mutta joku sai aikaan näin paljon pahaa.
Tää on mahdollista, onko ap kuullut snäpissä sellaisista kuin "rottailmoitukset"? Tehdään ilmoitus jostain tyypistä, kerrotaan täyslaidallinen paskaa, niin että saadaan kaikki vihaamaan tätä yhtä. Onkohan sun pojasta tehty tällainen juoru?
Jouduin 1. luokalla kiusatuksi.
Kiusaaminen oli nimittelyä ja pois sulkemista. Sitä jatkui koko ala-asteen.
Yläasteen sain olla rauhassa, mutta olin yksinäinen.
Anmatttiopintojen 2 viimeistä viotta kiusaaminen toistui, olin luokkani pilkan kohde. Asuntolassa sain olla rauhassa, minulla oli jonkinmoisia kavereitakin.
Viimeinen opiskeluvuosi oli ajaa minut itsemurhaan.
Olen koko ikäni tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, vaikka olen saanut puolison ja perheen.
Itsemurha-ajatukset ovat olleet synkkä seuralaiseni teini-iästä saakka.
t: nimim. Assburger, mies 53v
Kiusaaminen ei lopu ennenkuin kiusaajille annetaan julkinen häpeärangaistus fyysisen tuskan kera. Mikään vähempi ei tehoa!
Kun kiusaaja laskee julkisesti alleen kivusta niin menettää hän juuri sen mitä väkivallaan haki, arvostuksen ja ihailun.