Heräsin yöllä poikani itkuun. Kiusaaminen on niin syvältä.
Tai nyyhkytystä se ensin oli. Sitten vasta kun huomasi minut niin alkoi kunnolla itkemään. Ilmeisesti jo useamman päivän hän on ollut ihan yksin. Ennen oli pienessä porukassa, mutta jotain on tapahtunut ja entiset kaverit ovat alkaneet kaveraamaan poikani kiusaajien kanssa. Yöllä hän näytti mulle snäppiä, kun kukaan ei enää edes snäppää hänelle. Muutama viesti oli avattu, mutta ei edes kaikkia. Koulusaa kuulema kävelevät vain ohi eivätkä sano mitään. Nyt lapseni mielestä hän on ihan turha ihminen josta kukaan ei tykkää...
Kommentit (204)
Onko asia edennyt mihinkään? Onko koulu ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin?
Ap, lapselle nyt jostain harrastus, jossa saa muita kavereita.Mielellään liikunnallinen harrastus. Jos kiusaaminen kasvaa todella isoksi, koulunvaihto tai muutto muualle. Ei ole mitään järkeä tuhlata lapsen elämää huonossa paikassa.
Tärkeää on myös vahvistaa lasta sanoittamalla asiaa. Kerro ihan rehellisesti, että ihmiset on välillä ihan perseestä ja osa on kiusaajia jo lapsesta lähtien. Taustalla voi olla monia syitä,mutta se ei oikeuta kiusaamista. Luo uskoa hälle tulevaan, että ei tuo kestä lopunelämää. Eikä kiusaajien kanssa kannata olla eikä sellaisten kavereiden, jotka tukee kiusaajia. Kasvata lapsellesi omanarvontunto, jotta hän ei ala mielistelemään kiusaajia. Tein itse niin lapsena, koitin kiusaajien kanssa kaveerata vaikka olisi pitänyt sano että painukaa hel vettiin.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä poika, toivottavasti ymmärtää tappaa itsensä pian niin ei ole naisten kiusana muutaman vuoden päästä.
4B !
Otin sun ip osoitteen ylös, katsotaan kiinnostaako poliisia tuollaiset tappamiskehoitukset
Kenestä ei tule arkaa jos jätetään vaikkapa ulkopuolelle, eikä hyväksytä?? Kaikkien tulisi optimaalitilanteessa edes hyväksyä toisensa. Siksikin vitsilläkin heitetty yläkoululaisten kommentti sattuu jos iho on jo vereslihalla.
Pienemmät lapset usein komentelevat, tiuskivat ja ignooraavat toisiaan kiusaamisessa. Narsistinen lapsi kokee olevansa arvokkaampi perheensä, ja vanhempien ammatin tai vaikkapa luonteensatai verbaalisuutensa tai sosiaalisuutensa perusteella.
Mutta vanhempien vastuu tämäkin, miten kotona muista puhutaan. Arvostaen vai naureskellen tai juurikin kuvatunlaisesti" se X taitaa olla aika arkajalka" tms. No kukapa sen kanssa sitte leikkisi jos vanhempien mukaan lapsissaan ei ole mitään vikaa...