Heräsin yöllä poikani itkuun. Kiusaaminen on niin syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko heillä riitaa ennen tätä? 

Ei. Vielä syyslomalla näkivät joka päivä ja olivat meilläkin pelaamassa. Yhtäkkiä olivat alkaneet jättämään vastaamatta snäppeihin ja ilmeisesti tällä viikolla olivat olleet koulussa näiden pojan kiusaajien kanssa. Eivät olleet edes katsoneet päin. Voitte kuvitella miten pahalta mun lapsesta tuo tuntuu. Mustakin tuntu niin pahalta kuunnella tuota kun hän itki hysteerisesti ja haukko välissä henkeä. Ja tuntui pahalta kun hän on viikon pitänyt tuota sisällään enkä mä ollut huomannut mitään. 

Ap

Ikävä tilanne. Ehkä kaverit olivat lomalla tutustuneet näihin kiusaajiin :/

Demonit kiusaajiissa kiusaa, voin sitoa niitä teidän puolesta. Meillä auttoi kun pääkiusaajaa puhutteli miesopettaja ja myös kun sidoin demonit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne

Se kiusaaminen loppuu kun pannaan kova kovaa vastaan ja mennään vaikka kiusaajien oven taakse tiedustelemaan miksi räkänokat kiusaa. Ja koululle puhelua joka päivä. Koulun tulee taata rauhallinen oppimisympäristö jokaiselle oppilaalle. On hyvä että vanhempi kuuntelee lasta joo, mutta ei se kiusaaminen sillä lopu.

Todellakin!!! Tsemppiä. Kerro, että rakastat.

Vierailija kirjoitti:

Lasut kiusaavien pentujen perheistä.

 

yleensä niissä on jotain todella todella vinossa ja kakarat purkaa syyttömiin ne koulus.

 

miten vaikee tää on hiffaaa.

Meistä haluttiin tehdä lasu, kun tytärtäni kiusattiin koulussa.

Näin näitä asioita kiva koulussa hoidetaan. Sillä kyllähän siellä kotona on jotain pahasti vialla, kun lapsi oireilee kiusatuksi tulemista. Minut leimattiin huonoksi äidiksi, tuijotettiin silmät viiruina, kaksi opettajaa sätti raivokkaasti pientä 8 vuotiasta joka itki kauhuissaan. 

No, eipähän oltu ainoita. Aika moni vaihtoi vähemmän kivaan kouluun ja kiusaaminen loppui.

Jos pääsee johonkin porukkaan mukaan niin harvemmin kiusataan. Yksin jääminen kertoo monesti ujoudesta ja arkuudesta. Jos löytyy vaikkapa samoja kiinnostuksen kohteita kuten vaikkapa videopelit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä meinasit tehdä asialle muuta kuin kirjoittaa tänne?

Laitoin jo luokanvalvojalle ja kuraattorille tiedon. Koulussa on tiedetty tuosta aiemmasta kiusaamisesta, mutta ei vielä tästä muuttuneesta tilanteesta. 14v eli kasilla ovat.

Ap

Joskus voisi olla helpompaa jos nuori suorittaisi lopun peruskoulusta opiskellen kotona ja tenttimällä, on raskasta olla päivittäin koulussa tässä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen poikasi on luonteeltaan, onko sosiaalinen/toiset huomioon ottava? Äläkä käsitä väärin, kiusaaminen on aina syvältä eikä mikään sitä oikeuta.

Tässä oikein malli siitä miten asiaan suhtaudutaan!!! Tämä kirjoittaja voisi kokeilla miten on sosiaalinen ja huomioon ottava tunnelma kun haukutaan, tönitään, syljetään, rikotaan/piilotellaan omaisuutta, kampataan, lyödään, nimitellään jne. Lähetä kortti miten sujui!

Juuri näin! ei tiedä itkeäkkö vai nauraa, kun opettajat analysoi että suurimmassa vaarassa joutua kiusatuiksi ovat juuri nämä arat, epävarmat ja hiljaiset lapset, joilla on huono itsetunto...??? Että lapsen pitäisi yrittää olla reippaampi, sosiaalisempi ja rohkeampi. He eivät ikinä huomaa sitä, kuinka jatkuva kiusaaminen muuttaa lapsen hyvin pian araksi, surulliseksi ja syrjäänvetäytyväksi vaikka hän olisi ollut aikaisemmin ennen kiusaamista kuinka hyvän itsetunnon omaava, reipas, sosiaalinen ja iloinen vesseli. 

Tämä sama luonteenmuutos näkyy myös työpaikkakiusatuissa aikuisissa ja usein kiusatun ystäväpiiri ja perhe huomaa tämän muutoksen ensiksi esim. "Hänen käytöksensä ja luonteensa muuttui silloin ja silloin: hänestä tuli jotenkin masentunut, itkuinen ja epävarma ja syrjäänvetäytyvä jne..."

Myös parisuhteeseen luonnehäiriöisen, esim. narsistin tai psykopaatin kanssa päätynyt henkilö joka kokee suhteessaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, muuttuu luonteeltaan ystäviensä silmissä aivan erilaiseksi. Entisestä iloisesta ja tasapainoisesta henkilöstä tulee pelokas, huonon itsetunnon omaava ihmisraunio.

Kyse on siis traumakäytöksestä eikä luonteenpiirteistä. Kaikki jotka kokevat jatkuvaa piinaamista, väkivaltaa ja eristämistä jne. esittävät tuota samaa traumakäytöstä, rääkätyistä eläimistä ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen kanssaan... En pojalle sanonut, mutta itsekseni miet

"ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen kanssaan"

Voi lapsirakas... Toivottavasti koulussa asia otetaan vakavasti. Näin ei voi jatkua.

Voin kuvitella ap sun huolen. Mulla on ollut vastaava tilanne oman tyttären kanssa. Joku joka täällä kirjoitti oli ihan oikeassa: kiusatuksi tuleminen on koko perheen kriisi, ei vain lapsen. Voimia! 

Kiusattujen piirteitä, perheen taloudellista yms asemaa tutkitaan ja siihen löytyy rahaa vuodesta toiseen. Miksi ei tutkita kiusaajia, heidän perheidensä kasvatuksen ja hoivan tasoa, sukujuuria? Miksi ei tutkita kuinka moni opettaja on ollut kiusaaja tai sivusta seuraaja? Oliko jo silloin tuttua työskennellä ryhmässä missä joitain ihmisiä sai syrjiä ja kiusata? Siksikö sitä ei huomaa työssään eikä tee mieli puuttua?

Olen pahoillani:(

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani:(

 

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Voi toista, kun on yrittänyt hiljaa itkeä. Ja viikon pitänyt noin ikävää asiaa itsellään. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani:(

 

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Voi toista, kun on yrittänyt hiljaa itkeä. Ja viikon pitänyt noin ikävää asiaa itsellään. :/

Ei varmaan ollut ekat itkut. Onneksi ap lopulta kuuli. 

Noista lasuista kannattaa sitten muistaa, ettei niistä mitään seuraa enää nykyään. Rahat on niin lopussa, ettei puututa kuin pakollisiin. Ja kulttuuri on muuttunut niin, että se puuttuminen on joku kiva elämys yhdessä ja jutskaillaan kun ei ole kivaa jos ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani:(

 

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Voi toista, kun on yrittänyt hiljaa itkeä. Ja viikon pitänyt noin ikävää asiaa itsellään. :/

Ei varmaan ollut ekat itkut. Onneksi ap lopulta kuuli. 

Olisi pitänyt kuulla jo ensimmäisestä itkusta. Ei lapsi välttämättä uskalla kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani:(

 

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Voi toista, kun on yrittänyt hiljaa itkeä. Ja viikon pitänyt noin ikävää asiaa itsellään. :/

Ei varmaan ollut ekat itkut. Onneksi ap lopulta kuuli. 

Olisi pitänyt kuulla jo ensimmäisestä itkusta. Ei lapsi välttämättä uskalla kertoa.

Öö ei sitä aina kaikkea huomaa, vaikka kuinka haluaisi. Varmaan ap olisi halunnut tietää tästä jo aiemmin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani:(

 

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Voi toista, kun on yrittänyt hiljaa itkeä. Ja viikon pitänyt noin ikävää asiaa itsellään. :/

Ei varmaan ollut ekat itkut. Onneksi ap lopulta kuuli. 

Olisi pitänyt kuulla jo ensimmäisestä itkusta. Ei lapsi välttämättä uskalla kertoa.

Onpa typerä kommentti. Monet lapset eivät kerro kotona yhtään mitään eikä meistä kukaan voi kuulla jokaista ääntä kotonamme ja lapsi voi itkeä vaikka ulkona. Tämä äiti kuulostaa ihanalta ja varmasti siksi poika hänelle puhuukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani:(

 

Olipa onni, että satuit kuulemaan poikasi nyyhkytyksen! Vaikutat ihanalta äidiltä. Mulla ei kouluajat menneet yhtään sen ruusuisemmin, mutta harrastuksesta sain paljon voimaa sekä uusia ystäviä

Voi toista, kun on yrittänyt hiljaa itkeä. Ja viikon pitänyt noin ikävää asiaa itsellään. :/

Ei varmaan ollut ekat itkut. Onneksi ap lopulta kuuli. 

Olisi pitänyt kuulla jo ensimmäisestä itkusta. Ei lapsi välttämättä uskalla kertoa.

Öö ei sitä aina kaikkea huomaa, vaikka kuinka haluaisi. Varmaan ap olisi halunnut tietää tästä jo aiemmin...

Lasta on kiusattu kokonainen viikko omien kavereiden toimesta ja vanhemmat eivät huomaa mitään? Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aikoinaan samassa tilanteessa kuin sinun poikasi, olin tosin tyttö. Kerron nyt, mitä tuolloin toivoin, mitä mun vanhempani olisivat tehneet: Toivoin, että he olisivat tuolloin antaneet mun jäädä pois koulusta kotiopetukseen. Ensinnäkin olin ns. kympin tyttö. Mulla ei olisi ollut mitään vaikeuksia suoriutua omaehtoisesta ja itseohjautuvasta opiskelusta varsinkin kun on netti apuna. Se olisi ollut mulle "taivas". 

En vieläkään ymmärrä mun vanhempia. Miksi ne vaativat että mun on pakko mennä kouluun, jossa sain koko ajan olla varuillani ja pakoilla näitä sadisteja? Kärsiä julkista häpäisyä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Stressiä ja ahdistusta ja pelkoa ja ulkopuolisuutta. Jos mä joskus hankin lapsen ja kuulen että hän joutuu joidenkin sadististen "laumaeläinten" uhriksi, niin mä en lähettäisi lastani enää sellaiseen kouluun vaan yksi vaihtoehto olisi kotiopetus+ mukavia sosiaalisia harrastuksia.

Susta kuitenkin tuli suht normaali ihminen, eikö vaan? Pystyt lähtemään kotoa, puhumaan kaupan kassalle ilman ongelmia, esittämään asioita töissä, vastaamaan puhelimeen jne. Jos sun vanhemmat olisi antaneet sun luovuttaa ja eristäytyä kotiin, niin olisit ollut suuressa riskissä erakoitumiseen ja sosiaalisten pelkojen ja rajoitteiden kehittymiseen.