Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?
28.10.2024 |
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100% yhteen.
Kommentit (855)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole luottoa toiseen niin miksi sellaisen kanssa on suhteessa?
Sit jos joku pettää, luottamus on käytetty ja suhde loppuu. Erinomaisen yksinkertaista. Parempi yksin kun p4skan kanssa.
No itse petin joskus puolisoani. Ei ollut kiva juttu häntä kohtaan, kadun sitä että tein edes niin.
Kuitenkin hän on vielä kanssani yhdessä, vaikka olen pari kertaa tehnyt todella paskamaisia juttuja. Luottamusta on todella vaikea saada takaisin vaikka olen yrittänyt käyttäytyä paremmin jo pitkän aikaa. Tuntuu että hän epäilee minua helposti kaikesta ja kaiken aikaa, jos käyn vaikka kaupassa (menossa muka pettämään) niin joskus alkaa siitäkin kysellä ja epäileväinen jne..
En tiedä kuinka tässä saisi naiselle hyvän mielen ja haluan olla kuitenkin hyvä mies hänelle, vaikka menneisyydesä olen tehnytkin pettämistä jne.
Onko muita jolla samanlaista suhdetta ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei reissata kotimaassakaan ilman toista. Ei edes työreissuja, ellei ne ole aivan pakollisia, ja esimerkiksi työreissut laivaristeilylle eivät pakollisia ole. Ei myöskään käydä baarissa yksikseen tai kavereiden kanssa. Harvoin edes työpaikan illanvietoissa.
Avaatko vähän miksi näin on?
Osaksi koska tykätään olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja matkustella yhdessä. Risteilyt ym poissuljettuja ihan jo luottamuksenkin takia.
Eihän teillä sitten ole luottamusta.
Meillä on kaikki mitä tarvitaan 😊
Se on hyvä, josta tuntuu ainakin nyt siltä. Itse en tarvitse kontrollointihalua, puolin tai toisin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin monessa parisuhteessa nainen kieltää miestä lähtemästä ystäviensä kanssa matkalle minnekään jos ei itse pääse vahtimaan ja hallitsemaan sinne matkalle. Omassa ystävä porukassa olemme jo pari vuotta yrittäneet järjestää matkaa ystävien kesken niin aina tulee parisuhteessa olevilta että en pääse lähteen kun en saa lähteä yksin ilman puolisoa. Ja sinkut ei todellakaan halua lähteä näiden parisuhteessa olevien puolisoiden hallitsemalle matkalle
3 eri naista ollut mun elämän aikana. Ei oo tarvinnut yhdenkään kanssa ollessa lähteä ukkojen reissuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä olen reissutyössä nähnyt ja kuullut karistaa kyllä turhat haihattelut itseltä. Tietty kavereiden kanssa voi matkoilla käydä, mutta pidempi työkomennus on ero. Yli 90% pettää siellä. Reissutyöläiseen luottaminen on vain harhaista typeryyttä. Paitsi, jos on saanut sen 1% helmen. Harmi vaan, että 90% muistakin reissutyöläisen puolisoista kuvittelee samaa, ja lähes kaikki heistä on väärässä...
En usko ihmiseen kykyyn tunnistaa luotettavasti olevansa poikkeuksellisen hyvä ihmistuntija. Vähän sama ilmiö kuin siinä, kun lähes kaikki luulevat olevansa keskivertoa parempia kuskeja. Ihmisillä on taipumus yliarvioida kykynsä tietyillä elämänalueilla. Kuten kyvyssä tunnistaa poikkeuksellisen rehellinen ja luotettava kumppani.
Se joka pettää, pettää myös muualla kuin reissutöissä. Et voi omistaa ketään tai kieltää aikuista ihmistä menemästä minnekään.
Näin juuri. Jos risteily on riski, suhteessa on ongelma, ei risteilyissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin monessa parisuhteessa nainen kieltää miestä lähtemästä ystäviensä kanssa matkalle minnekään jos ei itse pääse vahtimaan ja hallitsemaan sinne matkalle. Omassa ystävä porukassa olemme jo pari vuotta yrittäneet järjestää matkaa ystävien kesken niin aina tulee parisuhteessa olevilta että en pääse lähteen kun en saa lähteä yksin ilman puolisoa. Ja sinkut ei todellakaan halua lähteä näiden parisuhteessa olevien puolisoiden hallitsemalle matkalle
3 eri naista ollut mun elämän aikana. Ei oo tarvinnut yhdenkään kanssa ollessa lähteä ukkojen reissuihin.
Miten nyt pitää tulkita tuo "ei ole tarvinnut", et ole saanut vai et ole halunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan on niin epätoivoinen, että pystyisi tuollaisessa kontrolloivassa parisuhteessa.
Kukin pari asettaa suhteelleen rajat. Se mikä sinun tai minun mielestä on kontrollointia, voi hyvin olla niitä rajoja ja preferenssejä mitä juuri siinä parisuhteessa on asetettu. Se jos toinen on näistä rajoista eri mieltä, niin on lähtenyt siihen suhteeseen väärällä pohjalla.
Aka jos sinusta tuntuu että sinua rajoitetaan tai kontrolloidaan, olet väärässä suhteessa.
Lue nyt tuo aloitusviesti. Tässä nimenomaan puhutaan suhteista, joissa toinen kieltää matkustamisen, ei suhteista, missä halutaan matkustaa vain yhdessä.
Kappas kappas, pätee ihan skenaarioon kuin skenaarioon. Joko ihminen hyväksyy tilanteensa ja on turpa kiinni asiasta tai tekee omaan tilanteeseensa muutoksen. Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme, jotain vastuunkantoa meillä jokaisella pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin monessa parisuhteessa nainen kieltää miestä lähtemästä ystäviensä kanssa matkalle minnekään jos ei itse pääse vahtimaan ja hallitsemaan sinne matkalle. Omassa ystävä porukassa olemme jo pari vuotta yrittäneet järjestää matkaa ystävien kesken niin aina tulee parisuhteessa olevilta että en pääse lähteen kun en saa lähteä yksin ilman puolisoa. Ja sinkut ei todellakaan halua lähteä näiden parisuhteessa olevien puolisoiden hallitsemalle matkalle
3 eri naista ollut mun elämän aikana. Ei oo tarvinnut yhdenkään kanssa ollessa lähteä ukkojen reissuihin.
Miten nyt pitää tulkita tuo "ei ole tarvinnut", et ole saanut vai et ole halunnut?
Sanotaanko näin että olisin ehkä halunnut mutta keskusteltuani reissusta naisten kanssa. Olen tajunnut etten edes halua lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin monessa parisuhteessa nainen kieltää miestä lähtemästä ystäviensä kanssa matkalle minnekään jos ei itse pääse vahtimaan ja hallitsemaan sinne matkalle. Omassa ystävä porukassa olemme jo pari vuotta yrittäneet järjestää matkaa ystävien kesken niin aina tulee parisuhteessa olevilta että en pääse lähteen kun en saa lähteä yksin ilman puolisoa. Ja sinkut ei todellakaan halua lähteä näiden parisuhteessa olevien puolisoiden hallitsemalle matkalle
Onko perheissä hoidettavia lapsia? Silloin tämä on ymmärrettävää. Mutta onhan niitä mustasukkaisia, joilla puoliso ei saa edes jutella vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Ei ole lapsia. Ongelma on siinä että kukaan muu kun oma puoliso ei halua niitä kontrolli friikkejä mukaan.
Pari reissua järjestimme kun piti jätkä porukalla lähteä rentoutumaan ja pitämään hauskaa niin molemmat niistä meni niin että suurimman osan reissuista kiertelimme kauppoja shoppailemassa kun nämä kontrolli friikit halusi shoppailemaan.
Ikinä en enää lähde tuommoiselle reissulle mukaan. Miksi lähtisin ulkomaille tekemään sitä silmää mitä vihaan tehdä suomessakin vain sen takia kun nainen haluaa shoppailemaan. Noissa reissusissa ei edes riitä se että kontrolloi omaa puolisoaan vaan he kontrolloivat ihan kaikkia reissulla olevia. Ne ovat kehdanneet vielä myöhemmin valittamaa ja nälkuttaa että miksi kukaan ei enää järjestä niitä reissuja minne hänkin pääsisi mukaan ja on loukkaantunut verisesti kun on sanottu että sinua ei haluta niihin reissuihin mukaan hallitsemaan ja vaatimaan sinun tahdon toteutusta kun aikasemmatki reissut olet pilannut vaatimalla kaikkia shoppailemaan kun sinä sitä haluat vaikka kukaan muu ei sitä halua.
Harvoin ulkomaan reissuja tehdään erikseen mut se johtuu kyllä eniten rahasta. Ulkomailla matkustelu on sen verran kallista että on perheenä tehty yksi reissu kerran vuodessa tai kahdessa. Juurikaan ei kummallakaan ole sellaisia kavereita joiden kanssa edes voisi lähteä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on pieniä hoidettavia lapsia, ei voi oikeasti vaan lähteä ja jättää toista uupumaan ja huolehtimaan kaikesta yksin. Ellei tukijoukot ole superhyviä, ja molemmilla mahdollisuus reissata.
Mutta muuten toki saa kukin matkustaa niin paljon kuin haluaa.
Miksei voi? Tosin meillä ne matkat ilman puolisoa ovat olleet enimmäkseen työmatkoja. Aikuinen ihminen selviää viikon tai kaksi yksin lasten kanssa, vaikka käy samalla myös töissä. Minä pärjäsin yksin lasten kanssa, kun vaimoni oli työmatkalla ja niin tietysti pärjäsi vaimonikin, kun minä olin työmatkalla. Myöhemmin on joskus tehty lomamatkoja niin, että lomalla oleva puoliso matkustaa yksin lasten kanssa, vaikka yleensä onkin matkustettu koko perheen voimin. Vaimo on pari kertaa käynyt lyhyellä matkalla kaverinsa kanssa, minä en, kun ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa matkustaa.
509. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta me olemme järkänneet ystäväpariskuntien kanssa niin, että osa reissusta ollaan aivan erikseen. En välitä shoppailusta, joten jakaudumme aina eri porukoihin ja teemme myös omia juttujamme matkalla. Usein menemme mieheni kanssa muutamaksi päiväksi autolla ihan omille reissuillemme.
Eli mielestäni tuo on järjestelykysymys. Jos joku haluaa tehdä eri juttuja toisten kanssa, niin hän menköön tekemään niitä itsekseen. Turha siitä on riitaa nostaa? Shoppailu on minusta siksi tylsää, että samat kaupat on kaikkialla. Vihaan shoppailua, joten olen aina tehnyt niin, että shoppailijat jakautuvat eri porukkaan, oma shoppailuni hoidan nykyisin hyvin pitkälti netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
509. Olen eri kuin kommentoimasi, mutta me olemme järkänneet ystäväpariskuntien kanssa niin, että osa reissusta ollaan aivan erikseen. En välitä shoppailusta, joten jakaudumme aina eri porukoihin ja teemme myös omia juttujamme matkalla. Usein menemme mieheni kanssa muutamaksi päiväksi autolla ihan omille reissuillemme.
Eli mielestäni tuo on järjestelykysymys. Jos joku haluaa tehdä eri juttuja toisten kanssa, niin hän menköön tekemään niitä itsekseen. Turha siitä on riitaa nostaa? Shoppailu on minusta siksi tylsää, että samat kaupat on kaikkialla. Vihaan shoppailua, joten olen aina tehnyt niin, että shoppailijat jakautuvat eri porukkaan, oma shoppailuni hoidan nykyisin hyvin pitkälti netissä.
Sama. Näis reissussa saatetaan nähdä puoliso 00.00 kun tulevat kaverin kanssa pubista
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys..
Sä tapaat ihmisen te alatte seurustella. Tää ihminen tuntuu kaikin puolin paremmalta kuin kukaan ikinä.. Teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on samanlaiset..
Kaikki on ihan älyttömän täydellistä.
olette jo seurustelleet pari vuotta ja sun kaveri ehdottaa et lähdetään etelään, kerrot puolisolle ja puolisosi sanoo että hän ei pidä ajatuksesta, eikä halua että lähdet. Tai haluaisi ainakin lähteä mukaan.
Mitäs sit, eikun ero vireille. Vai teetkö kompromissin.
Vaikea sanoa, mistä kompromissista puhut. Jos puoliso haluaa mukaan, niin sen parempi. Jos se ei kaverille sovi, niin sitten selvittäisin ensi sijaisesti sen kaverin kanssa.
Jos puoliso haluaa, etten lähde, niin eihän se tietenkään mikään deal-breaker olisi, mutta keskustelun paikka toki. Jos syynä olisi luottamuspula, pitäisi selvittää mistä se johtuu. Jos on kyse toista sukupuolta olevasta kaverista ja on tarkoitus nukkua esim. samassa hotellihuoneessa, niin saattaisin ymmärtää perustelut: luotan kyllä sinuun, mutta saatat antaa hieman väärän signaalin ystävällesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on pieniä hoidettavia lapsia, ei voi oikeasti vaan lähteä ja jättää toista uupumaan ja huolehtimaan kaikesta yksin. Ellei tukijoukot ole superhyviä, ja molemmilla mahdollisuus reissata.
Mutta muuten toki saa kukin matkustaa niin paljon kuin haluaa.
Miksei voi? Tosin meillä ne matkat ilman puolisoa ovat olleet enimmäkseen työmatkoja. Aikuinen ihminen selviää viikon tai kaksi yksin lasten kanssa, vaikka käy samalla myös töissä. Minä pärjäsin yksin lasten kanssa, kun vaimoni oli työmatkalla ja niin tietysti pärjäsi vaimonikin, kun minä olin työmatkalla. Myöhemmin on joskus tehty lomamatkoja niin, että lomalla oleva puoliso matkustaa yksin lasten kanssa, vaikka yleensä onkin matkustettu koko perheen voimin. Vaimo on pari kertaa käynyt lyhyellä matkalla kaverinsa kanssa, minä en, kun ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa matkustaa.
No ei uupunut imettävä äiti selviä, jos yöllä ei saa nukuttua kun max tunnin pätkissä, ja päivälläkin osaa porukasta pitää viihdyttää kun nuorin vetää päikkäreitä. Minä olen täysin matkustelun puolella, mutta entisenä uupuneena äitinä ilman tukiverkkoja (miehellä paljon työmatkoja) pidän toisen huomioimista kyllä tärkeänä. Uni on ihmisen perustarpeita.
"No itse petin joskus puolisoani. Ei ollut kiva juttu häntä kohtaan, kadun sitä että tein edes niin.
Kuitenkin hän on vielä kanssani yhdessä, vaikka olen pari kertaa tehnyt todella paskamaisia juttuja. Luottamusta on todella vaikea saada takaisin vaikka olen yrittänyt käyttäytyä paremmin jo pitkän aikaa. Tuntuu että hän epäilee minua helposti kaikesta ja kaiken aikaa, jos käyn vaikka kaupassa (menossa muka pettämään) niin joskus alkaa siitäkin kysellä ja epäileväinen jne..
En tiedä kuinka tässä saisi naiselle hyvän mielen ja haluan olla kuitenkin hyvä mies hänelle, vaikka menneisyydesä olen tehnytkin pettämistä jne.
Onko muita jolla samanlaista suhdetta ollut?"
En ole varma mainitsinko jo siitä ketjun aiemmassa vaiheessa, ainakin piti kirjoittaa, että monen kontrollifriikin taustalla on tilanne, että se puoliso, entinen tai nykyinen on pettänyt, mistä väistämättä seuraa luottamuksen menettäminen. Se on tosi ikävä rasite suhteessa, vaikka se käsiteltäisiin huolella parisuhdeterapiassa. Luottamuksen kun voi menettää vain kerran.
Toisaalta kukaan ei ole sataprosenttisen luotettava, joten liika sinisilmäisyyskin on haitallista. Matkatöitä tekevän miehen puolisona ja itsekin matkatöitä tehneenä nämä asiat pitää käydä läpi yhdessä ja omassa mielessä tai itse ainakin olen sen kokenut hyväksi. Mieheni tietää, että jätän hänet heti, jos hän pettää luottamukseni, koska tunnen itseni. En pysty tuollaista unohtamaan, joten on pakko jatkaa eri teitä. Olen todella pitkävihainen ja ehdoton tällaisissa asioissa ja tästä on puhuttu eli jos jotain sellaista tapahtuisi, se käytännössä tarkoittaisi, että mieheni haluaa erota.
Minusta avainasemassa on se, että tietää miksi on pettänyt ja käy sen läpi, jos suhde jatkuu. Onko syynä impulsiivinen teko humalassa (sekin on valinta) vai pitempiaikainen kaksoiselämä, joka vaatii jo enemmän tietoisia valintoja vahingoittaa toista. Pettäminen on kiintymyssuhdetrauma petetylle. Siis trauma, joka kuuluu monien normaalielämässä koettuihin kupruihin, mutta trauma silti eikä mikään kehityskriisi. Valitettavasti moni petetty joutuu uudestaan pettymään, jos jää suhteeseen, jossa on petetty. Jos on liian kiltti ja ymmärtäväinen, joutuu herkästi ylikävellyksi.
Hyvältä se kuitenkin kuulostaa, että sinä kommentoija olet pahoillasi teostasi ja ymmärrät mitä olet aiheuttanut. Seurauksien kanssa eläminen on silti raskasta molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, miten yleistetään että he jotka tekevät myös yksin asioita, eivät olisi kumppanin kanssa juuri ollenkaan vapaa-ajalla. Ja sitten tulee väistämätön ero.
Kun se ei aina mene niin.
Ja joskus sen tiiviin "me ollaan aina yhdessä ja puoliso on mun paras ystävä"-parien taustalla on henkistä väkivaltaa ja mustasukkaisuutta joko molempien taholta tai vain toisen.
Tuo "puoliso on paras ystävä" on minusta aika omituinen tapa ajatella. Minusta puolison ja ystävän "hyvyyttä" mitataan eri asteikoilla. Tietysti puolison pitää olla myös hyvä ystävä, mutta miksi juuri paras tai edes toiseksi paras? Minusta on aivan mahdollista ja jopa todennäköistä, että paras ystävä ja paras puoliso(ehdokas) eivät ole sama henkilö. Jos esimerkiksi paras ystäväni on samaa sukupuolta kuin minä ja haluan, että puoliso on eri sukupuolta, miten ihmeessä puolisoni voisi olla paras ystäväni?
Jopa siinä tapauksessa, että paras ystävä olisi puolisoksi haluttua sukupuolta, hän ei sopisi puolisoksi vaikkapa siksi, että mielipiteemme eroavat täysin jossakin sellaisessa asiassa, joka ei haittaa ystävyyttä, mutta tekee hänestä kelvottoman puolison. Jos esimerkiksi paras ystäväni olisi vankasti sitä mieltä, että hän ei koskaan halua lapsia ja minä taas tiedän haluavani lapsia, parisuhteen lähtökohdat olisivat aika huonot. Ystävyyttä erilainen näkemys lasten haluamisesta ei haittaa, mutta parisuhteessa se ei ole mahdollista, jollei sitten toinen ole valmis tekemään todella isoa kompromissia tärkeässä asiassa.
Mikä liitto se sellainen on jossa liihotetaan yksin ilman puolisoa?
514. Mitä jos sanotaan vaikka kyseessä olevan luottamuspula ei sua kohtaan vain yleisesti. Joka on alkanut edellisessä suhteeessa vaimon petettyä ulkomaan reissulla..
Lopetatko muuten täydellisen suhteen vai perutko lähdön?
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä suhteessa missä on tuollaista kontrollointia, että aikuiselle ihmiselle annetaan tai ollaan antamatta lupa tehdä jotain. Melkoisessa symbioosisuhteessa kumppanin kanssa eletään ja lähes kaikki tehdään yhdessä, mutta ihan itsestään selvää että kummallakin voisi olla myös omat kaverit, tekemiset ja reissut.
Sen verran ainakin lapsiperheessä pitää olla kontrollointia, että varmistetaan puolisolta, että aikataulu sopii. Olisi aika ikävä temppu sopia kaverin kanssa viikon lomamatkasta kysymättä puolisolta, jos sitten käy ilmi, että samalla viikolla puolisolla on työmatka. Jonkun pitää huolehtia lapsista, joten sen verran pitää olla vastuullisuutta, että ei sännätä lupautumaan matkalle kavereiden kanssa sopimatta asiasta puolison kanssa. Se ei ole luvan pyytämistä tai kontrollointia, vaan ihan tavallista itsestäänselvää vastuullisuutta.
Se joka pettää, pettää myös muualla kuin reissutöissä. Et voi omistaa ketään tai kieltää aikuista ihmistä menemästä minnekään. Minusta kontrollointi ja alistaminen on ihan yhtä väärin kuin pettäminenkin - kumpikaan ei ole tarpeeksi kypsä terveeseen parisuhteeseen.