Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?
28.10.2024 |
Vai onko tuo vain urbaanilegenda? Eri asia tietysti, jos molemmat haluavat aina matkustaa yhdessä tai kumpikaan ei halua matkustaa ollenkaan, mutta luulisi aika harvassa olevan niiden parien, joilla matkustusmieltymykset osuvat 100% yhteen.
Kommentit (855)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tohon et esim kun oltiin vajaa 3v melko korkealla suomessa. Meidän remppa porukassa eräs mies asui kokoajan yhden naisen luona paitsi vkl kun lähti vaimonsa luokse Poriin.
Mun työkaveri kävi meidän paikkakunnalla töissä ja asui virallisesti toisaalla kihlattunsa kanssa. Meidän paikkakunnalla sitten seurusteli "vakavasti". Mukavaa oli, kunnes tyttöystävä uskoi että miehellä todellakin on avovaimo, kihlattu, olemassa siellä paikkakunnalla jossa käy "auttamassa iäkkäitä vanhempia".
En mäkään tuosta tyypistä olisi uskonut. Erittäin fiksun, asiallisen, mukavan oloinen mies.
Niin, kyl mäkin näin matkaratsu aikoina sellaisia virityksiä ettette todellakaan uskoisi. Ylivoimaisesti sairain setti oli se että eräs herra työnjohtaja sai lapsen kotona ja reissussa. Ei ollut montaa kk ikäeroa
Ja me ei varmaan tunneta edes samaa tyyppiä, vaikka minäkin tiedän läheisesti tapauksen jossa mies oli salasuhteessa, kun vaimo odotti perheeseen 3.lasta. Sitten tuli raskaaksi se salarakaskin. Ikäeroa miehen pojille tuli 2 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä tohon et esim kun oltiin vajaa 3v melko korkealla suomessa. Meidän remppa porukassa eräs mies asui kokoajan yhden naisen luona paitsi vkl kun lähti vaimonsa luokse Poriin.
Mun työkaveri kävi meidän paikkakunnalla töissä ja asui virallisesti toisaalla kihlattunsa kanssa. Meidän paikkakunnalla sitten seurusteli "vakavasti". Mukavaa oli, kunnes tyttöystävä uskoi että miehellä todellakin on avovaimo, kihlattu, olemassa siellä paikkakunnalla jossa käy "auttamassa iäkkäitä vanhempia".
En mäkään tuosta tyypistä olisi uskonut. Erittäin fiksun, asiallisen, mukavan oloinen mies.
Niin, kyl mäkin näin matkaratsu aikoina sellaisia virityksiä ettette todellakaan uskoisi. Ylivoimaisesti sairain setti oli se että eräs herra työnjohtaja
Rannikolla asuu tän perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmilla omat harrastukset, joista ollaan pidetty kiinni myös parisuhteen aikana. Harrastukset ovat molemmilla sellaiset, että toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa. Mies harrastaa laskettelemista, minä vaeltamista. Voin lähteä päiväksi rinteeseen, mutta en halua lähteä viikoksi Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Mies voi lähteä päiväksi metsään, mutta ei viikoksi. Mies menee kavereidensa ja lasten kanssa Lappiin ja Alpeille, minä menen yksin tai kavereideni kanssa vaeltamaan pari viikonlopuksi tai viikoksi.
Mielestäni on todella tärkeää, että jokaisella on elämässään muitakin ihmisiä kuin oma jälkikasvu ja puoliso. Kaikki liitot kun päättyvät joskus (eroon tai kuolemaan) ja silloin on tärkeää, että on muitakin ihmisiä, jotka kannattelevat surussa ja syy tehdä jotain muutakin kuin olla kotona yksin.
Olen myös sen verran sosiaalinen, että
Olet sosiaalisen ja fiksun oloinen ihminen, mutta et pysty ymmärtämään, että niillä paljon yhdessä olevilla pareillakin on yleensä muutakin kuin toisensa? Esimerkiksi meillä, kun on aika laajaltikin ystäviä, tuttavia ja menoja. Me vain teemme ne kahdestaan. Harrastuksetkin samoja.
Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta?
En IKINÄ päästäisi miestä yksin ulkomaille! Miehet matkustavat AINA vain käydäkseen huorissa! Saksa, Itävalta, Hollanti, Aasia, Viro, Venäjä, Espanja... Kyllä nää tiedetään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on pieniä hoidettavia lapsia, ei voi oikeasti vaan lähteä ja jättää toista uupumaan ja huolehtimaan kaikesta yksin. Ellei tukijoukot ole superhyviä, ja molemmilla mahdollisuus reissata.
Mutta muuten toki saa kukin matkustaa niin paljon kuin haluaa.
Miksei voi? Tosin meillä ne matkat ilman puolisoa ovat olleet enimmäkseen työmatkoja. Aikuinen ihminen selviää viikon tai kaksi yksin lasten kanssa, vaikka käy samalla myös töissä. Minä pärjäsin yksin lasten kanssa, kun vaimoni oli työmatkalla ja niin tietysti pärjäsi vaimonikin, kun minä olin työmatkalla. Myöhemmin on joskus tehty lomamatkoja niin, että lomalla oleva puoliso matkustaa yksin lasten kanssa, vaikka yleensä onkin matkustettu koko perheen voimin. Vaimo on pari kertaa käynyt lyhyellä matkalla kaverinsa kanssa, minä en, kun ei ole s
Jotkut imettävät äidit joutuu selviämään yh:na, tiedänpä yhden joka jopa kaksosten kanssa. Ja siis totaali yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmilla omat harrastukset, joista ollaan pidetty kiinni myös parisuhteen aikana. Harrastukset ovat molemmilla sellaiset, että toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa. Mies harrastaa laskettelemista, minä vaeltamista. Voin lähteä päiväksi rinteeseen, mutta en halua lähteä viikoksi Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Mies voi lähteä päiväksi metsään, mutta ei viikoksi. Mies menee kavereidensa ja lasten kanssa Lappiin ja Alpeille, minä menen yksin tai kavereideni kanssa vaeltamaan pari viikonlopuksi tai viikoksi.
Mielestäni on todella tärkeää, että jokaisella on elämässään muitakin ihmisiä kuin oma jälkikasvu ja puoliso. Kaikki liitot kun päättyvät joskus (eroon tai kuolemaan) ja silloin on tärkeää, että on muitakin ihmisiä, jotka kannattelevat surussa ja syy tehdä jotain muutakin kuin olla kotona yksin. 
Sivusta. Kuin usein te aikuiset ihmiset vaihdstte harrastuksia. Itsellä ja vaimolla ollut samat harrastukset 20v. Jotenkin en usko et kumpikaan vaihtaa tai aloittaa jtn uutta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin monessa parisuhteessa nainen kieltää miestä lähtemästä ystäviensä kanssa matkalle minnekään jos ei itse pääse vahtimaan ja hallitsemaan sinne matkalle. Omassa ystävä porukassa olemme jo pari vuotta yrittäneet järjestää matkaa ystävien kesken niin aina tulee parisuhteessa olevilta että en pääse lähteen kun en saa lähteä yksin ilman puolisoa. Ja sinkut ei todellakaan halua lähteä näiden parisuhteessa olevien puolisoiden hallitsemalle matkalle
Tiedän useitakin henkilöitä jotka mieluummin sanovat kavereille ettei mies/vaimo päästä, kuin että ei vaan kiinnosta lähteä teidän kanssa. Ihan ymmärrettävää minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä olen reissutyössä nähnyt ja kuullut karistaa kyllä turhat haihattelut itseltä. Tietty kavereiden kanssa voi matkoilla käydä, mutta pidempi työkomennus on ero. Yli 90% pettää siellä. Reissutyöläiseen luottaminen on vain harhaista typeryyttä. Paitsi, jos on saanut sen 1% helmen. Harmi vaan, että 90% muistakin reissutyöläisen puolisoista kuvittelee samaa, ja lähes kaikki heistä on väärässä...
En usko ihmiseen kykyyn tunnistaa luotettavasti olevansa poikkeuksellisen hyvä ihmistuntija. Vähän sama ilmiö kuin siinä, kun lähes kaikki luulevat olevansa keskivertoa parempia kuskeja. Ihmisillä on taipumus yliarvioida kykynsä tietyillä elämänalueilla. Kuten kyvyssä tunnistaa poikkeuksellisen rehellinen ja luotettava kumppani.
Se joka pettää, pettää myös muualla kuin reissutöissä. Et voi omistaa ketään tai kieltää aikuista ihmistä menemästä minnekään.
Tottakai voi kieltää. Se lähteekö toinen siitä huolimatta, riippuu sitten monesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä liitto se sellainen on jossa liihotetaan yksin ilman puolisoa?
Aika monessa viestissä todettu että kahden tasavertaisen ihmisen liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen mun vaimon, en usko että vaimo ottaisi koskaan ystäväksi hetero Miestä. Ihan omien ajatuksiensa takia. Hän on nämä ajatukset kertonut mulle jo vuosia sitten ja edelleen samaa mieltä.
Mitä "ajatuksia" mahdat tarkoittaa? Miksi ystävyydessä sukupuolella olisi jotain merkitystä?
Ainakaan minulle ystävieni sukupuolella ei ole merkitystä ja ystävissäni on sekä miehiä että naisia. Tuntuu kuitenkin siltä, että naisten kanssa on helpompi ystävystyä. Vaimoani naispuolisten ystävien olemassaolo ei ole toistaiseksi haitannut, mutta olemmekin olleet naimisissa vasta 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen mun vaimon, en usko että vaimo ottaisi koskaan ystäväksi hetero Miestä. Ihan omien ajatuksiensa takia. Hän on nämä ajatukset kertonut mulle jo vuosia sitten ja edelleen samaa mieltä.
Kuten useasti sanonut vaimo ja minä harrastetaan erikseen. Eri lajit jotka kiinnostavat. Joten vaimo voi ihan hyvin tutustua johonkin ihmiseen ja alkaa harrastaa jotain lajia jos haluaa.
Kunhan se on heteronainen ;-)
No joo kyllä mä kovasti ihmettelisin mikäli vaimo tohon jonkun ukon roudaisi. Ihmettely taas johtuisi siitä miten vaimo on itse kertonut ajattelevansa asioista.
Me oltiin kavereita ennen parisuhdetta. Siksi olemme keskustelleet asiasta ja vaimolla on todella jyrkät ajatukset aiheesta.
Eli vaimosi ei halua miespuolisia ystäviä omasta tahdostaan jostain syystä. Saisiko sinulla olla naispuolisia ystäviä, vai olisiko sekin ehdottoman kiellettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta? "
Merkillinen kuvio tuo mielestäni, että asioihin pitää mielestäsi kysyä lupa. Olen ollut lähes 37 vuotta parisuhteessa eikä kumpikaan ole kysynyt lupaa mihinkään toistaiseksi kertaakaan. Meidän kiinnostuksenkohteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina koko avioliiton ajan. Mutta jos puolisoni haluaisi lähteä kokeilemaan riippuliitoa tai jotain muuta, niin ei hänen siihen minun lupaani tarvitsisi kysyä. Voisin kyllä googlata selviääkö siitä edes hengissä ja antaa sitten vähän noottia kannattaako mennä.
Omassa avioiitossa asioista vapaa-aikaan liittyvistä asioista tai rahasta ei ole koskaan tullut riitaa. Monissa nuo varmaan ovat riidanaiheita kuten ketjun pituus osoittaa. Melkein lähtisin siitä ja olen lähtenytkin, että jos ollaan kovin erityyppisiä niin ehkä on parempi olla vain tuttavia. Eli ystävyydessäkään erilaisuus ei niin kovin hyvin toimi, jos tarkoitus on vääntää toista omaan muottiinsa ja neuvotella aivan perusasioista. Miksi, sillä samanhenkisiäkin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä aivan liikaa noita pariskuntia, joissa toinen ei saa tehdä mitään.
Systerin mies ravaa ulkomailla 3-5 kertaa vuodessa golffaamassa äijäporukassa ja sisko ei pääse edes Tallinnan risteilylle. Koska hän ei ole menossa tekemään mitään, hän vaan on. Matkustelu kuuluu miehen harrastukseen. Ei se pääse teatteriin, leffaan, raflaan syömään... Tai edes tyttöjen illanistujaisiin meille. Mies tai/ja lapset tulee mukana. Ihan kotimainen mies, jolle rupes lapsikoneeksi. Eikä uskovaisia. Eikä systeri haluu erota lasten takia. Onhan se muuten ihan hyvä mies.
Miehen lapsuuden kaveri löysi erikoisnaisen, joka on ihan älytön miehensä vahtimisessa. He kulkevat vain pariskuntana ja tapaavat pariskuntia.
Eli mä olen istunut monien kahvikuppien ajan tyhjänpanttina, kun rouva kertoo tylsästä elämästään miesten höpötellessään omiaan toisessa tilassa. Vähän kun lähtis porukalla golffaamaan ja naiset istuiskin autossa, kun
Hahhah, huorissa thaikuissa "golffaamassa" niin ei uskalla päästää vaimoaan koska mielikuvitus on että tekisi samaa. Yää on aina mun päätelmäni. Onneksi olkoon kaveripiirillesi, onneksi mulla ei ketään tuollaisia.
Wt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, miten yleistetään että he jotka tekevät myös yksin asioita, eivät olisi kumppanin kanssa juuri ollenkaan vapaa-ajalla. Ja sitten tulee väistämätön ero.
Kun se ei aina mene niin.
Ja joskus sen tiiviin "me ollaan aina yhdessä ja puoliso on mun paras ystävä"-parien taustalla on henkistä väkivaltaa ja mustasukkaisuutta joko molempien taholta tai vain toisen.
Tuo "puoliso on paras ystävä" on minusta aika omituinen tapa ajatella. Minusta puolison ja ystävän "hyvyyttä" mitataan eri asteikoilla. Tietysti puolison pitää olla myös hyvä ystävä, mutta miksi juuri paras tai edes toiseksi paras?
Turha tätäkään asiaa on saivarrella. Mulla mieheni ON aviopuolisona olemisen lisäksi myös paras ystäväni. Mulla on myös muita hyviä ystäviä, mutta en minä heille kerro ihan kaikista asioistani. Miehelle sen sijaan uskallan ja haluan kertoa aivan kaiken, mielen murheista terveysongelmiin, kuolleen läheisen ikävästä tai peloista jotka koskee omia lapsia, jne. Ei ole mitään, mitä en voisi tai halusisi miehelleni kertoa ja hän myös aina kuuntelee, auttaa ja tukee. Siksi hän on myös paras ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on pieniä hoidettavia lapsia, ei voi oikeasti vaan lähteä ja jättää toista uupumaan ja huolehtimaan kaikesta yksin. Ellei tukijoukot ole superhyviä, ja molemmilla mahdollisuus reissata.
Mutta muuten toki saa kukin matkustaa niin paljon kuin haluaa.
Miksei voi? Tosin meillä ne matkat ilman puolisoa ovat olleet enimmäkseen työmatkoja. Aikuinen ihminen selviää viikon tai kaksi yksin lasten kanssa, vaikka käy samalla myös töissä. Minä pärjäsin yksin lasten kanssa, kun vaimoni oli työmatkalla ja niin tietysti pärjäsi vaimonikin, kun minä olin työmatkalla. Myöhemmin on joskus tehty lomamatkoja niin, että lomalla oleva puoliso matkustaa yksin lasten kanssa, vaikka yleensä onkin matkustettu koko perheen voimin. Vaimo on pari kertaa käynyt lyhyellä matkalla kaverinsa kanssa, minä en, kun ei ole s
No ei uupunut imettävä äiti selviä, jos yöllä ei saa nukuttua kun max tunnin pätkissä, ja päivälläkin osaa porukasta pitää viihdyttää kun nuorin vetää päikkäreitä. Minä olen täysin matkustelun puolella, mutta entisenä uupuneena äitinä ilman tukiverkkoja (miehellä paljon työmatkoja) pidän toisen huomioimista kyllä tärkeänä. Uni on ihmisen perustarpeita.
On tietysti vähän eri asia, jos niitä työmatkoja on paljon. Minä ja vaimoni teemme työmatkoja vain 2-3 vuodessa. Matkat kestävät parista päivästä pariin viikkoon, yleensä kohteessa ollaan ma-pe + matkustuspäivät.
No ei meillä ole kyse, etteikö päästettäisi, mutta ei me silti erikseen matkusteta. Meille nyt vaan ei sopisi, että vietettäisiin lomat erillään. Olisi outoa, jos olisin lomalla Espanjassa ja mies vaikka Italiassa, eikä nähtäisi lomalla ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmilla omat harrastukset, joista ollaan pidetty kiinni myös parisuhteen aikana. Harrastukset ovat molemmilla sellaiset, että toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa. Mies harrastaa laskettelemista, minä vaeltamista. Voin lähteä päiväksi rinteeseen, mutta en halua lähteä viikoksi Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Mies voi lähteä päiväksi metsään, mutta ei viikoksi. Mies menee kavereidensa ja lasten kanssa Lappiin ja Alpeille, minä menen yksin tai kavereideni kanssa vaeltamaan pari viikonlopuksi tai viikoksi.
Mielestäni on todella tärkeää, että jokaisella on elämässään muitakin ihmisiä kuin oma jälkikasvu ja puoliso. Kaikki liitot kun päättyvät joskus (eroon tai kuolemaan) ja silloin on tärkeää, että on muitakin ihmisiä, jotka kannattelevat surussa ja syy tehdä jotain muutakin kuin olla kotona yksin. 
Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta?
Olen eri, mutta mekin teemme oikeastaan kaiken yhdessä. Eikä kyllä tuollaiset harrastukset kodin ulkopuolella kiinnosta. Virkkauksesta olen nyt innostunut ja virkkaan kotona, samalla sohvalla kuin mies katsoo telkkaria.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta? "
Merkillinen kuvio tuo mielestäni, että asioihin pitää mielestäsi kysyä lupa. Olen ollut lähes 37 vuotta parisuhteessa eikä kumpikaan ole kysynyt lupaa mihinkään toistaiseksi kertaakaan. Meidän kiinnostuksenkohteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina koko avioliiton ajan. Mutta jos puolisoni haluaisi lähteä kokeilemaan riippuliitoa tai jotain muuta, niin ei hänen siihen minun lupaani tarvitsisi kysyä. Voisin kyllä googlata selviääkö siitä edes hengissä ja antaa sitten vähän noottia kannattaako mennä.
Lasketaanko luvan kysymiseksi se, että kertoo puolisolle, että suunnitteilla olisi jokin matka jonkun kanssa ja kysyy, sopiiko se? Meillä on kysytty juuri noin, mutta ei siksi, että puolisolta pitäisi saada lupa, vaan siksi, että selviää, onko mahdollisesti samalle ajalle tulossa muita menoja, jotka pitää lapsiperheessä huomioida.
Jos esimerkiksi työpaikalla ehdotettaisiin, että lähden johonkin konferenssiin puolen vuoden päästä vaikka viikolla 23, tarkistaisin varmaan ensin oman kalenterini ja jos sen puolesta matka sopii, sanoisin varmaan, että "luultavasti voin lähteä, mutta pitää varmistaa vaimolta". Kotona sitten katsomme, onko esteitä, kuten vaikkapa vaimon työmatka tai jokin sellainen meno, johon pitää osallistua, mutta jota ei vielä ole kalenterissani tai joita en muista. Sellaisia voisivat olla vaikka lasten harrastuksiin liittyvät menot tai vaikkapa jonkun lähisukulaisen häät. Ei tuo ole luvan kysymistä, vaan aikataulujen yhteensovittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä liitto se sellainen on jossa liihotetaan yksin ilman puolisoa?
Aika monessa viestissä todettu että kahden tasavertaisen ihmisen liitto.
Meinaatko ihan tosissasi että tuo asia, tasavertaisuus suhteessa, on kiinni vain ja ainoastaan siitä reissataanko yksin siellä täällä? 😂 Eikä siihen vaikuta mikään muu asia suhteessa ja arjessa? 😂
Toki mutta edelleen ihminen joka on 250 yötä vuodesta pois kotoa pettää todennäköisesti useimmin kuin ihminen joka on kotona 365 yötä vuodessa.