Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät "päästä" kumppaniaan yksikseen ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

514. Mitä jos sanotaan vaikka kyseessä olevan luottamuspula ei sua kohtaan vain yleisesti. Joka on alkanut edellisessä suhteeessa vaimon petettyä ulkomaan reissulla.. 

Lopetatko muuten täydellisen suhteen vai perutko lähdön?

Taas tämä ihme vaihtoehto. Nainen jää kotiin tai tulee ero? Miksi ihmeessä. Oikea vaihtoehto on se, että nainen käy reissussa, ja mies vaikka terapiassa opettelemassa käsittelemään tunteitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas kummaa, miten yleistetään että he jotka tekevät myös yksin asioita, eivät olisi kumppanin kanssa juuri ollenkaan vapaa-ajalla. Ja sitten tulee väistämätön ero. 

Kun se ei aina mene niin. 

Ja joskus sen tiiviin "me ollaan aina yhdessä ja puoliso on mun paras ystävä"-parien taustalla on henkistä väkivaltaa ja mustasukkaisuutta joko molempien taholta tai vain toisen. 

Tuo "puoliso on paras ystävä" on minusta aika omituinen tapa ajatella. Minusta puolison ja ystävän "hyvyyttä" mitataan eri asteikoilla. Tietysti puolison pitää olla myös hyvä ystävä, mutta miksi juuri paras tai edes toiseksi paras?

Turha tätäkään asiaa on saivarrella. Mulla mieheni ON aviopuolisona olemisen lisäksi myös paras ystäväni. Mulla on myös muita hyviä ystäviä, mutta en minä heille kero ihan kaikista asioistani. Miehelle sen sijaan uskallan ja haluan kertoa aivan kaiken, mielen murheista terveysongelmiin, kuolleen läheisen ikävästä tai peloista jotka koskee omia lapsia, jne. Ei ole mitään, mitä en voisi tai halusisi miehelleni kertoa ja hän myös aina kuuntelee, auttaa ja tukee. Siksi hän on myös paras ystäväni.

Tietysti puoliso voi olla paras ystävä, mutta aika harva taitaa olla niin onnekas. Toisaalta olisi hyvä olla myös sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi puhua luottamuksellisesti puolisoon liittyvistä asioista, sillä aivan varmasti joskus on asioita, joissa ulkopuolisen näkemys on hyvä lisä. Esimerkiksi puolison sairastuessa vakavasti tarvitaan ystäviä, jotka tukevat sairastuneen puoliso, koska se sairas puoliso ei varmastikaan jaksa tuossa tilanteessa olla vielä puolisonsa tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat harrastukset, joista ollaan pidetty kiinni myös parisuhteen aikana. Harrastukset ovat molemmilla sellaiset, että toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa. Mies harrastaa laskettelemista, minä vaeltamista. Voin lähteä päiväksi rinteeseen, mutta en halua lähteä viikoksi Lappiin tai Alpeille laskettelemaan. Mies voi lähteä päiväksi metsään, mutta ei viikoksi. Mies menee kavereidensa ja lasten kanssa Lappiin ja Alpeille, minä menen yksin tai kavereideni kanssa vaeltamaan pari viikonlopuksi tai viikoksi. 

Mielestäni on todella tärkeää, että jokaisella on elämässään muitakin ihmisiä kuin oma jälkikasvu ja puoliso. Kaikki liitot kun päättyvät joskus (eroon tai kuolemaan) ja silloin on tärkeää, että on muitakin ihmisiä, jotka kannattelevat surussa ja syy tehdä jotain muutakin kuin olla kotona yksin.&nbsp

Voi voi.Taas joku vanhapiika järjestelemässä ja ihmettelemässä muiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta? "

Merkillinen kuvio tuo mielestäni, että asioihin pitää mielestäsi kysyä lupa. Olen ollut lähes 37 vuotta parisuhteessa eikä kumpikaan ole kysynyt lupaa mihinkään toistaiseksi kertaakaan. Meidän kiinnostuksenkohteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina koko avioliiton ajan. Mutta jos puolisoni haluaisi lähteä kokeilemaan riippuliitoa tai jotain muuta, niin ei hänen siihen minun lupaani tarvitsisi kysyä. Voisin kyllä googlata selviääkö siitä edes hengissä ja antaa sitten vähän noottia kannattaako mennä. 

Lasketaanko luvan kysymiseksi se, että kertoo puolisolle, että suunnitteilla olisi jokin matka j

No et nyt työhön liittyvään (pakolliseen) konferenssiin kysytä vaimolta sopiiko se hänen kalenteriinsa!? Eilä sinakaan sanota pomon kuullen noin😅 Jessus! 

Kaverireissun kohdalla voisin kommentoida ystävälle - Kysynpä siipalta ettei hänen työmatkansa osu samaan.

Eli työmatka menee edelle. Häitä harvoin vietetään keskellä viikkoa. Em rouva pyytää vaikka anopin luokseen jos ei konferenssin aikaa selviä yksin.

Miesystävä suunniteli yhteistä matkaa kahdestaan eksänsä kanssa (erosta noin vuosi). Sanoin että sinne jos lähdet niin tämä suhde on tässä. Muuten menkööt kavereiden kanssa mutta tossa menee raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää eroaa siitä että miehen kaveri soittaa ja sanoo et lähdetään Leville.. sun vaimo ei sitten todellakaan voi tulla

Pelkästään tää lähtökohta aiheuttaisi jo aikamoiset ongelmat 99% parisuhteita. 

Miksi mä en saa tulla, onks siel h.....a talo täys.

***

Jos mun mieheni ystävä kutsuu hänet (ei siis meitä tai meidän perhettä) reissuun mulle ei tule edes mieleen vongata mukaan? 

Toivottaisin hyvää reissua ja olisin iloinen että miehelläni on kaveri jonka kanssa reissata eikä aina vaan työreissuja. En pelkää pettämistä, kummallakasn ei ole tarvetta siihen. 

Sama toisinpäin, jos mun ystäväni kutsuu minut mukaan reissuun menen sinne ilman miestäni. Itseasiassa reissaan paljon enemmän yksin ja ystävien kanssa kuin mieheni. Tälläkin hetkellä 8. vko menossa, mies tuli nyt pariksi viikoksi lomalle mun kanssani.

Ja meillä taas kumpikaan ei lähtisi, ihan koska ei vaan huvita 😄

Ja puhut ihan varmasti molempien puolesta? Mistä voit olla niin varma, että toista ei oikeasti huvita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta? "

Merkillinen kuvio tuo mielestäni, että asioihin pitää mielestäsi kysyä lupa. Olen ollut lähes 37 vuotta parisuhteessa eikä kumpikaan ole kysynyt lupaa mihinkään toistaiseksi kertaakaan. Meidän kiinnostuksenkohteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina koko avioliiton ajan. Mutta jos puolisoni haluaisi lähteä kokeilemaan riippuliitoa tai jotain muuta, niin ei hänen siihen minun lupaani tarvitsisi kysyä. Voisin kyllä googlata selviääkö siitä edes hengissä ja antaa sitten vähän noottia kannattaako mennä. 

Lasketaanko luvan kysymiseksi se, että kertoo

No kyllä lapsiperheessä näistä joutuu neuvottelemaan. Jos molemmilla on työmatka, eikä isovanhempia apuna, jotain pitää miettiä. Meillä joskus kävi näin, molemmat olimme ulkomailla yhtä aikaa. Onneksi vanhimmat lapset olivat jo täysi-ikäisiä, joten järjestyi. Pöljä pomo jolle ei voi puhua todellisesta elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä liitto se sellainen on jossa liihotetaan yksin ilman puolisoa?

Aika monessa viestissä todettu että kahden tasavertaisen ihmisen liitto. 

Meinaatko ihan tosissasi että tuo asia, tasavertaisuus suhteessa, on kiinni vain ja ainoastaan siitä reissataanko yksin siellä täällä? 😂 Eikä siihen vaikuta mikään muu asia suhteessa ja arjessa? 😂

Tuskin edellinen sitä pelkästään tarkoitti.

Tuolla vaan on helppo mitata toteutuuko tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ja vapaus parisuhteessa.

Ja meillä taas kumpikaan ei lähtisi, ihan koska ei vaan huvita 😄

 Ja puhut ihan varmasti molempien puolesta? Mistä voit olla niin varma, että toista ei oikeasti huvita?

Tää on vähän samanlainen kommentti kuin mitä seksiä pihtaavat käyttää - hekin luulevat ettei puolisoa haluta kun heitä ei haluta.

Ja niiiiin väärässä

En lopeta Japanissa matkustelua yhdenkään naisen takia. M31

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä suunniteli yhteistä matkaa kahdestaan eksänsä kanssa (erosta noin vuosi). Sanoin että sinne jos lähdet niin tämä suhde on tässä. Muuten menkööt kavereiden kanssa mutta tossa menee raja.

Vaikutat mustasukkaiselta narsistilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää eroaa siitä että miehen kaveri soittaa ja sanoo et lähdetään Leville.. sun vaimo ei sitten todellakaan voi tulla

Pelkästään tää lähtökohta aiheuttaisi jo aikamoiset ongelmat 99% parisuhteita. 

Miksi mä en saa tulla, onks siel h.....a talo täys.

***

Jos mun mieheni ystävä kutsuu hänet (ei siis meitä tai meidän perhettä) reissuun mulle ei tule edes mieleen vongata mukaan? 

Toivottaisin hyvää reissua ja olisin iloinen että miehelläni on kaveri jonka kanssa reissata eikä aina vaan työreissuja. En pelkää pettämistä, kummallakasn ei ole tarvetta siihen. 

Sama toisinpäin, jos mun ystäväni kutsuu minut mukaan reissuun menen sinne ilman miestäni. Itseasiassa reissaan paljon enemmän yksin ja ystävien kanssa kuin mieheni. Tälläkin hetkellä 8. vko menossa, mies tuli ny

Ja meillä taas kumpikaan ei lähtisi, ihan koska ei vaan huvita 😄

Ja puhut ihan varmasti molempien puolesta? Mistä voit olla niin varma, että toista ei oikeasti huvita?

No vaikka siitä, että keskustelemme asioista suoraan ja ollaan oltu yhdessä vuosikymmeniä, niin toisesta kyllä näkeekin puhuuko totta? 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä suunniteli yhteistä matkaa kahdestaan eksänsä kanssa (erosta noin vuosi). Sanoin että sinne jos lähdet niin tämä suhde on tässä. Muuten menkööt kavereiden kanssa mutta tossa menee raja.

Vaikutat mustasukkaiselta narsistilta.

Mullakin tuli sama mieleen tuosta naisesta. Narsistit ei osaa luottaa mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä suunniteli yhteistä matkaa kahdestaan eksänsä kanssa (erosta noin vuosi). Sanoin että sinne jos lähdet niin tämä suhde on tässä. Muuten menkööt kavereiden kanssa mutta tossa menee raja.

Vaikutat mustasukkaiselta narsistilta.

Sovitaan sitten niin. Kyllä se vähän epäilytti että mies ei olisi halunnut erota ja eksänsö halusi. Ja sitten vuoden päästä ollaankin menossa kaksin reissuun. Itsekään en menisi, ihan vaan koska en haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Se ettei ole avoimessa suhteessa ei tee kenestäkään narsistia.

No tuota noin. Mulla on työkaveri, jonka puoliso ei päästä sitä edes työmatkalle kotimaahan, edes päiväreissulle

Vierailija kirjoitti:

No tuota noin. Mulla on työkaveri, jonka puoliso ei päästä sitä edes työmatkalle kotimaahan, edes päiväreissulle

Tai sitten vaan sanoo niin. Ei oikeasti itse halua lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä suunniteli yhteistä matkaa kahdestaan eksänsä kanssa (erosta noin vuosi). Sanoin että sinne jos lähdet niin tämä suhde on tässä. Muuten menkööt kavereiden kanssa mutta tossa menee raja.

Vaikutat mustasukkaiselta narsistilta.

Sovitaan sitten niin. Kyllä se vähän epäilytti että mies ei olisi halunnut erota ja eksänsö halusi. Ja sitten vuoden päästä ollaankin menossa kaksin reissuun. Itsekään en menisi, ihan vaan koska en haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Se ettei ole avoimessa suhteessa ei tee kenestäkään narsistia.

Jos hän haluaa palata eksänsä kanssa yhteen niin mitä sinä siitä iniset? Ei se matkan kieltäminen sitä asiaa muuta. Panevat selkäsi takan täällä kotimaassakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä tapahtuu sitten, kun toinen teistä kiinnostuu jostain asiasta, joka ei toista oikeasti kiinnosta? Saako puoliso aloittaa uuden harrastuksen, jossa puoliso ei ole mukana vai käykö niin, että puoliso äkkiä päättikin, että uusi harrastus ei sittenkään kiinnosta? "

Merkillinen kuvio tuo mielestäni, että asioihin pitää mielestäsi kysyä lupa. Olen ollut lähes 37 vuotta parisuhteessa eikä kumpikaan ole kysynyt lupaa mihinkään toistaiseksi kertaakaan. Meidän kiinnostuksenkohteet ovat pysyneet hyvin samanlaisina koko avioliiton ajan. Mutta jos puolisoni haluaisi lähteä kokeilemaan riippuliitoa tai jotain muuta, niin ei hänen siihen minun lupaani tarvitsisi kysyä. Voisin kyllä googlata selviääkö siitä edes hengissä ja antaa sitten vähän noottia kannattaako mennä. 

Lasketaanko luvan kysymiseksi se, että kertoo puolisolle, että suunnitteilla olisi jokin matka j

Aikataulujen yhteensovittamisessa on mielestäni aivan eri klangi kuin luvan kysymisessä. Ja työelämä on eri asia kuin vapaa-aika, koska työnteko on meidän perheessämme ainakin ollut hyvin keskeinen asia (yrittäjäperhe). Olen itse asunut eri paikkakunnalla yhdessä vaiheessa, samoin mieheni, molemmat olemme myös tehneet matkatyötä pitkään. Se on vaatinut paitsi aikataulujen sovittamista, myös ulkopuolista apua lastenhoidossa, kun he olivat pieniä. Ja se on varmasti myös syy sille, että olemme halunneet viettää vapaa-ajan yhdessä tiiviisti. Mieheni ei ole milloinkaan esittänyt haluavansa matkustaa ilman minua enkä minä liioin. 

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppulomalla ns. saa käydä mutta kyllä mä suuttuisin jos lähtisi kaverien kanssa viikon saatikka kahdenviikon reissuille, ajan sekö rahan vuoksi. 

 

Miehen kaverit eivät vaan millään ymmärtäneet miksi mies ei voi lähteä viikon reissulle Espanjaan vaikka tietävät että meillä on täällä kotona kolme pientä lasta ja miehellä ihan normaalit lomat vuodessa. Heidän mielestä minö olen kai hirviö akka😂 

No vastavuoroisesti sinäkin lähdet lomalle. Ihan oikeastiko sä kiellät miestäsi lähtemästä viikon reissulle? Ei helvetti sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä suunniteli yhteistä matkaa kahdestaan eksänsä kanssa (erosta noin vuosi). Sanoin että sinne jos lähdet niin tämä suhde on tässä. Muuten menkööt kavereiden kanssa mutta tossa menee raja.

Vaikutat mustasukkaiselta narsistilta.

Sovitaan sitten niin. Kyllä se vähän epäilytti että mies ei olisi halunnut erota ja eksänsö halusi. Ja sitten vuoden päästä ollaankin menossa kaksin reissuun. Itsekään en menisi, ihan vaan koska en haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Se ettei ole avoimessa suhteessa ei tee kenestäkään narsistia.

Jos hän haluaa palata eksänsä kanssa yhteen niin mitä sinä siitä iniset? Ei se matkan kieltäminen sitä asiaa muuta. Panevat selkäsi takan täällä kotimaassakin

 

 

Totta. Minusta on jotenkin hämmentävää, että kirjoittaja haluaa jatkaa suhdetta mieheen, joka lämmittelee edellistä.