Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja, mutta sitten kerää:
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät auta läheisiään, jos he tarvitsevat apua ja itsellä ei ole mitään estettä auttaa. En ymmärrä sitäkään, jos esimerkiksi velattomana elävät isovanhemmat eivät halua satunnaisesti auttaa aikuisia lapsiaan. Ne samat rahat olisivat menossa niille lapsille perintönä kuitenkin.
Tämä! Ei ole ihme, että suomalaisilla on masennusta ja mielenterveysongelmia, kun apua edes todellisessa tarpeessa ei saa edes omalta perheeltään. Ei ole ihme, ettei nuoret halua lapsia tehdä kun tietävät jo etukäteen, että apua ei saa ja sen pyytäminenkin loukkaa syvästi vapauttaan vaalivia isovanhempia. Kaikilla ei ole rahaa ostaa koko ajan kaikkea apua ulkopuolelta. Kaikkein oudointa on kun isovanhemmat arvottavat toisen lapsensa perheen tärkeämmäksi k
Ymmärrätkö että sinun yksittäinen kokemuksesi ei kata kaikkia kokemuksia? On erittäin yleistä Suomessa että lapsia ei auteta esim. oman elämän alkuun, sillä verukkeella ettei itsekään mitään saatu. Esim. oma varakas isäni oli tällainen. Näin käytännössä nälkää opiskeluaikoina, mutta eipä herunut apua kun ei hänkään ollut saanut. Sairaista, ei haluta että oma lapsi pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elämä on, se ei ole mikään itseselvyys että isovanhempien kuuluu ja pitää auttaa
Mikään ei ole itsestäänselvää. Mutta kyllä vanhempien kuuluu ja pitää auttaa lapsiaan, mikäli ovat fyysisesti (ja henkisesti) terveitä, eikä muutakaan selvää syytä auttamisesta kieltäytymiselle ole. On kyllä todella outoa ja epänormaalia toimintaa, mikäli edes muuttoapua ei vanhemmiltaan saa vaikka sitä tarvisi.
Eihän elämää toki voi laskea vanhempien avun varaan, mutta onhan se ihan selvää keskisormennäyttöä jos kieltäytyy tuollaisesta satunnaisesta auttamisesta ilman syytä. Normaalit vanhemmat tarjoaisivat apuaan.
Kenenkään ei kuulu eikä pidä auttaa aikuisia ihmisiä. Jos haluavat, se on eri asia, mutta mitään pakkoa siihen ei ole.
Eipä tarvitse ihmetellä miksi mielenterveysongelmat kukoistaa tässä maassa.
En tiedä onko tavallista, mutta aika paljon tällaisia kuulee. Tuntuu itselle vähän uskomattomalta, kun oma äiti jo näin etukäteen miettii voisiko hän auttaa meitä hoitamaan lasta niin että saisi mahdollisimman pitkään oltua kotona hoidossa. Vanhempani kuitenkin asuu 2h ajomatkan päässä ja äidillä itsellään etätyönä tehtävä työ. Omat isovanhemmat aina olleet (-50 syntyneitä) auttamassa omien menojensa ja rajojensa mukaan, hekin silloin edelleen töissä.
Ehkä sitten käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että vanhempasi ovat tuollaisia. Surettaa noin kylmä asenne omaa lasta kohtaan.
Tuota en ymmärrä alkuunkaan "olen pahollani". Minusta ventovieraiden ei pitäisi "olla pahoillaan" ihmisiä kohtaan joita eivät edes tunne! Tyhjänpäiväistä sanahelinää, jolla ei ole mitään arvoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttofirmat tarjoavat pakkauspalvelua ja myös purkavat tavarat. Tämä ongelma ratkeaa rahalla. Ei tulis ikinä mieleenkään vaivata vanhempiani omilla muutoillani. Ei 70vee oikeasti kykene sellaiseen.
Omien isovanhempieni oli helpompi auttaa vanhempiani, koska olivat nuorempia. Ei voi olettaa, että 70vee jaksaa samalla tavalla kuin 60vee.
Nämä oli alle 70v. Oma melkein 80v äitini ramppaa les mills -tunneilla ja matkustelee jatkuvasti. Ei ne ole mitään kiikkustuolivanhuksia tämä itsekäs sukupolvi.
Sallikaa nyt liki kahdeksankymppisen matkustella ja harrastaa mielensä mukaan. Minunkin äitini, 72v, matkustelee ja käy konserteissa, kuntosalilla jne. Me tyttäret olemme siitä erittäin iloisia; äiti on meidät kasvattanut rakkaudella, nyt on meidän vuoromme antaa takaisin. Kustannamme hänelle toisinaan matkoja ja hemmottelu-juttuja. Hienoa, ettei äiti vielä ole täysin "kiikkustuoli-vanhus". Ei tulisi mieleenkään pyytää äitiä rahoittamaan/auttamaan meidän perheidemme asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luulisi, että eläkeläisillä on aikaa auttaa edes joskus.
Oletko ihan suoraan kysynyt, miksi eivät halua auttaa?
Aikaa varmaan olisi, mutta halua ei niinkään.
Tai terveyttä. Kaikki ei tahdo huudella terveystietojaan ympäri kyliä, vaikka heikko terveys auttamisen estäisikin.
Ap muuten vaikuttaa tavattoman avuttomalta ihmiseltä, jos ei saa yhtä muuttoa hoidettua ilman, että omat vanhemmat pitää kädestä.
Lasten kanssa voi aivan hyvin pakata ja aikuisilla sen varsinaisen muuton hoitaa maksetut muuttomiehet.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole kohtuutonta toivoa ja odottaa apua jossain erityistilanteessa, kuten muutto. Eihän se tarkoita jatkuvaa apua. Tai jos isovanhemmat eivät jaksa tulla avuksi, miksi eivät kustanna lastenvahtia tai maksa vaikka muuttoautoa?'
Koettakaa nyt vaan selvitä omin ja tuttavienne voimin. Sekä muutossa että lapsenvahdin palkkaamisessa. Suokaa vanhoille vanhemmillenne vihdoinkin vapautta huoltamisessanne. Käyttekö te auttamassa vanhempianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole kohtuutonta toivoa ja odottaa apua jossain erityistilanteessa, kuten muutto. Eihän se tarkoita jatkuvaa apua. Tai jos isovanhemmat eivät jaksa tulla avuksi, miksi eivät kustanna lastenvahtia tai maksa vaikka muuttoautoa?
Koska aikuiset hoitaa muuttonsa itse omalla rahalla?
Minulla on todella hyvät välit vanhempiini, mutta eipä ole tullut mieleeni, että niiden pitäisi auttaa minua muutossa, saati maksaa se.
Älkää hankkiko lapsia jos olette avuttomia ja pa. Ei tarvitse sitten kitistä niin kauheasti.
Pienellä eläkkeelläkö pitäisi vielä keski-ikäisiä työssä käyviä rahallisesti tukea? Meillä ei. Lasten lapsia muistetaan tietenkin, mutta muuten nippa nappa lääkkeissä ja kunnossa pysyy. Onneksi on seniorikortit ja kirjasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja, mutta sitten kerää:
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät auta läheisiään, jos he tarvitsevat apua ja itsellä ei ole mitään estettä auttaa. En ymmärrä sitäkään, jos esimerkiksi velattomana elävät isovanhemmat eivät halua satunnaisesti auttaa aikuisia lapsiaan. Ne samat rahat olisivat menossa niille lapsille perintönä kuitenkin.
Ehkä vanhemmat haluavat käyttää vihdoinkin rahojansa omiin menoihinsa, tai lahjoittaa ne vaikka luonnonsuojelulle. Minusta on vastenmielistä, että aikuiset ihmiset peräävät rahallista(kin) apua vanhemmiltaan, he ovat omat velkansa jo maksaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Siis mitä tehtävää on alle 70-vuotiaiden kotona? Kai he saa itse omat kotihommat tehtyä, kaksi ihmistä.
Varmaan kirjoittaja tarkoitti esim. jouluna koko lössi änkee lihapatojen ääreen passattaviksi. Ei sitten osallistuta vaikka ruuan laittohommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttofirmat tarjoavat pakkauspalvelua ja myös purkavat tavarat. Tämä ongelma ratkeaa rahalla. Ei tulis ikinä mieleenkään vaivata vanhempiani omilla muutoillani. Ei 70vee oikeasti kykene sellaiseen.
Omien isovanhempieni oli helpompi auttaa vanhempiani, koska olivat nuorempia. Ei voi olettaa, että 70vee jaksaa samalla tavalla kuin 60vee.
Nämä oli alle 70v. Oma melkein 80v äitini ramppaa les mills -tunneilla ja matkustelee jatkuvasti. Ei ne ole mitään kiikkustuolivanhuksia tämä itsekäs sukupolvi.
Sallikaa nyt liki kahdeksankymppisen matkustella ja harrastaa mielensä mukaan. Minunkin äitini, 72v, matkustelee ja käy konserteissa, kuntosalilla jne. Me tyttäret olemme siitä erittäin iloisia; äiti on meidät kasvattanut rakkaudella, nyt on meidän vuoromme antaa takaisin. Kustannamme hänelle to
Tuossa onkin se avainasia, hän on kasvattanut rakkaudella. Kaikki eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Omat ystäväni asuvat kaukana ja ovat itsekin lapsiperheellisiä. Eivät hekään pääse muuttoavuksi.
No hyvänen aika sentään. Sitten hommaatte tietenkin itse muuttoauton ja kantajat. Meidän perheemme ollessa samassa tilanteessa, tilasimme lastenhoitajan MLL:n kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran pyysin todellisessa pakkoraossa muutamaa vuotta nuorempaa siskoani vahtimaan lastani puolitoista tuntia että olisin käynyt lääkärissä. Ei voinut kun piti nukkua. Päivällä. Ei ole yötöissä, eikä töissä lainkaan.
Samoin itse pyysin äitiäni lapsenvahdiksi, kun oli pakko mennä lääkäriin. Ei onnistunut, kommentti oli "älä luulekaan, että tulen. En taatusti ikinä tule!" Äitini oli kylläkin vielä työikäinen, mutta oli silloin vapaapäivällä ja tulossa samaan kaupunkiin kuin missä asuin.
Nyt sitten ihmetellään, kun ei ole läheisiä välejä lapsenlapsiin. Vanhemmillani ei ole edes lasteni puhelinnumeroita.
Vierailija kirjoitti:
Noo, ei siihen tarvitse odottaa kuin reilut kymmenen vuotta, kun vanhempasi alkavat puhua, miten kiva on, kun lapset auttavat, kun itse ei enää jaksa. Siihen voit sanoa myötätuntoisesti, että sellaista se on, kun ikää tulee tarpeeksi, mutta hei, tsemppiä ja silleen.
Todennäköisesti vanhempasi ovat jo suunnitelleet, miten toimivat myöhemmin. Säästänevät palvelutaloon tms. etteivät missään tapauksessa joudu anomaan keneltäkään apua.
Minulle naurettiin aina, että nuorena jaksaa! Tuon saman he kohtaavat itse kun tarvitsisivat kipeästi apua. Kyllä vanhana jaksaa! =) Heippa.
Kirjoittelin jo aiemmin useammankin kommentin kuinka on aina apua ja tukea saatu ja annettu. Se on niin helppoa kun elossa on yhtäaikaa 4-5 sukupolvea. Tosi vanhoja ja apua tarvitsevia ja tosi nuoria ja kaikkea siltä väliltä. Ja kun autetaan yli sukupolvirajojen ja "sivusuunnassakin" esim siskoja, serkkuja, tätejä, setiä, veljenlapsia jne, niin kukaan ei ole yksin. Toki kauimpana ihan erillään muista asuvat ovat enemmän oman onnensa nojassa kuin me kaikki suht lähellä kotiseutua asuvat. Mieheni suvussa taas on lisäännytty vanhempana, kuoltu nuorempana, ei sieltäpäin ole oikeastaan kuin yksi läheinen sukulainen mutta hänenkin kanssaan homma toimii vastavuoroisesti.
On se kumma nykyisin kun jotkut eivät jaksa edes muuttaa ilman vanhempien apua. Sisareni ja veljeni ovat muuttaneet perheineen viimeisen vuoden aikana. Toisella kolme lasta (kuukauden ikäinen vauva, 5- vuotias, 7- vuotias). Toisella yksi 7-vuotias. Ei ollut kummallakaan va hemmat apuna. Hyvin meni muutot.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittelin jo aiemmin useammankin kommentin kuinka on aina apua ja tukea saatu ja annettu. Se on niin helppoa kun elossa on yhtäaikaa 4-5 sukupolvea. Tosi vanhoja ja apua tarvitsevia ja tosi nuoria ja kaikkea siltä väliltä. Ja kun autetaan yli sukupolvirajojen ja "sivusuunnassakin" esim siskoja, serkkuja, tätejä, setiä, veljenlapsia jne, niin kukaan ei ole yksin. Toki kauimpana ihan erillään muista asuvat ovat enemmän oman onnensa nojassa kuin me kaikki suht lähellä kotiseutua asuvat. Mieheni suvussa taas on lisäännytty vanhempana, kuoltu nuorempana, ei sieltäpäin ole oikeastaan kuin yksi läheinen sukulainen mutta hänenkin kanssaan homma toimii vastavuoroisesti.
Jotenkin siis surettaa se että perheet ja suvut hajoaa ja ollaan yksin. Lapsellani oli poikaystävä, jonka suvussa ilmeisesti ei mitään tukea ja apua harrastettu, täysi-ikäisenä ja aiemminkin vaan pärjäämään itse, ei ydinperheitä. Oli vaikea saada tällainen uskomaan että meille saa aina tulla, apua pitää pyytää, puolisotkin otetaan perheeseen.
Juuri tämä. Vanhempien pitäisi olla käsiojossa työntämässä rahaa täysikasvuiselle pennulle. Ei tunnu olevan kuin rahankiilto silmissä. Toivottavasti vanhemmat tuhlaavat rahansa eläessään, että jälkeläiset jäävät nuolemaan näppejään.