Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Meillä on lähimmän lapsen luokse yli 200 kilometrin matka eikä mies selkävaivaisena enää kykene muuttoja tekemään. Me ollaan laskettu, kuinka paljon meille maksaisi, jos lähtisimme heitä muuttamaan. Annamme heille sen summan plus vähän ylimääräistä muuttofirman laskua varten. Yllättävän paljon siitäkin tulee, kun ottaa bensat, ruuat ja hotelliyön hinnan huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lähimmän lapsen luokse yli 200 kilometrin matka eikä mies selkävaivaisena enää kykene muuttoja tekemään. Me ollaan laskettu, kuinka paljon meille maksaisi, jos lähtisimme heitä muuttamaan. Annamme heille sen summan plus vähän ylimääräistä muuttofirman laskua varten. Yllättävän paljon siitäkin tulee, kun ottaa bensat, ruuat ja hotelliyön hinnan huomioon.
Tuossahan sanottiin että vaikka vain lapsien perään katsomaan kun he pakkaavat... Varmaan olisi muutenkin kiva tavata kun eivät tapaa usein. Toki jos ei kiinnosta, niin eipä siinä, ei ketään voi pakottaa.
"Joo, näin someaikakautena luetunymmärtäminen itse kullakin takkuilee... AP sanoi vanhempiensa asuvan kaukana, ikä 70 v, eläkkeellä. Kyllä siihen auttamishalukkuuteen vaikuttaa moni tekijä."
Luepas vielä mitä se AP sanoi. Ap kertoi nimenomaan, että hänen vanhempansa ovat ALLE 70v. Eli ap sanoi, etteivät hänen vanhempansa ole vielä edes 70v ja sinä ymmärsit heidän olevan 70v. Eikö ole tämä lukemisen ymmärtäminen jännä laji? (Todennäköisesti vanhemmat ovat vielä hieman eri ikäisiä, eli toinen vanhemmista on selvästi alle 70v ja toinen hieman.)
Ehkäisy, perhesuunnittelu ja sopeutuminen. Vastuunotto ja kokonaisvaltainen elämänhallinta. Näitä kannattaa miettiä.
Mä en mene enää kenenkään muuttoavuksi, vaikka en mummo olekaan. Ne kerrat kun olen ollut, on ollut kamalaa. En ole osannut pakata oikein enkä oikeassa järjestyksessä.
Lastenvahtina puen lapsille liikaa tai liian vähän. Lisäksi en saa heitä nukkumaan kahden tunnin päiväunia, vaikka olisi pitänyt.
Hoitakoon ihmiset muuttonsa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jlauta mitä vänisemistä. Itse olen muuttanut kolmen lapsen kanssa ja muuttofirmaa ostettu avuksi. Pari kertaa yksi kaveri oli auttamassa. Vanhemmat asuivat 500 km päässä ja jo ihan vaivaisia ja ennemminkin hoidettavia. Kyllä mun lapset muuttaa myös firmojen ja kavereiden auttamina. Nuoremmillakin jo selät leikattu, niin entäs vanhemmilla. Suunnitelkaa ne elämänne ja muuttonne nyt jotenkin. En ole ikinä ennen kuullut tällaista valittamista.
Ja mulla on hyvät välit lasteni kanssa. Todella läheiset. Enempi oon autellut esimerkiksi työelämään ja opiskeluihin liittyvissä asioissa, joissa mulla ammatillista osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Jlauta mitä vänisemistä. Itse olen muuttanut kolmen lapsen kanssa ja muuttofirmaa ostettu avuksi. Pari kertaa yksi kaveri oli auttamassa. Vanhemmat asuivat 500 km päässä ja jo ihan vaivaisia ja ennemminkin hoidettavia. Kyllä mun lapset muuttaa myös firmojen ja kavereiden auttamina. Nuoremmillakin jo selät leikattu, niin entäs vanhemmilla. Suunnitelkaa ne elämänne ja muuttonne nyt jotenkin. En ole ikinä ennen kuullut tällaista valittamista.
Ja mulla on hyvät välit lasteni kanssa. Todella läheiset. Enempi oon autellut esimerkiksi työelämään ja opiskeluihin liittyvissä asioissa, joissa mulla ammatillista osaamista.
Tosi erikoista, että kun joku ihmettelee miksi vanhemmat eivät auta ikinä sen paremmin arjessa kuin poikkeustilanteessa (muutto), niin jengi taivastelee, että en minäkään juuri tuossa poikkeustilanteessa auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle naurettiin aina, että nuorena jaksaa! Tuon saman he kohtaavat itse kun tarvitsisivat kipeästi apua. Kyllä vanhana jaksaa! =) Heippa.
Eläkeläisellä on aikaa on myös hyvä tokaisu
Vierailija kirjoitti:
Jlauta mitä vänisemistä. Itse olen muuttanut kolmen lapsen kanssa ja muuttofirmaa ostettu avuksi. Pari kertaa yksi kaveri oli auttamassa. Vanhemmat asuivat 500 km päässä ja jo ihan vaivaisia ja ennemminkin hoidettavia. Kyllä mun lapset muuttaa myös firmojen ja kavereiden auttamina. Nuoremmillakin jo selät leikattu, niin entäs vanhemmilla. Suunnitelkaa ne elämänne ja muuttonne nyt jotenkin. En ole ikinä ennen kuullut tällaista valittamista.
Ja mulla on hyvät välit lasteni kanssa. Todella läheiset. Enempi oon autellut esimerkiksi työelämään ja opiskeluihin liittyvissä asioissa, joissa mulla ammatillista osaamista.
Eihän sun tilanteessa ole mitenkään ihme tai edes oletettavissa, että vanhemmat tulevat avuksi. Ymmärrät varmaan (tai siis et ilmeisesti tosiaankaan ymmärrä) että AP:n tilanteessa vanhemmat eivät ole "enemmänkin hoidettavia". Tai ehkä ovatkin, mistäs minä sen tietäisin, mutta siinä tapauksessa AP:n aivotoiminnan tasoa voi epäillä vahvasti, mikäli huonokuntoisilta vanhemmiltaan toivoo apua.
Joka tapauksessa aloituksessa joko aloittaja itse tai hänen isovanhempansa ovat täysiä pölvästejä. Ja kukaties kaikki, sillä eihän se omena kuulemma kauas puusta putoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy, perhesuunnittelu ja sopeutuminen. Vastuunotto ja kokonaisvaltainen elämänhallinta. Näitä kannattaa miettiä.
Yksin pärjääminen, avun pyytämisen häpeäminen, hampaan pureminen. Sinnitteleminen, hyvään tuuriin luottaminen ja apua pyytäviä nenänvartta pitkin katsominen. Suomalaisesta perhekulttuurista voi olla montaa eri mieltä
Vierailija kirjoitti:
"Kyseessä on pikkuisen eri mittaluokan asioista. Muuttopäivänä lasten olisi paras olla muualla kuin jaloissa haitolla."
Kyllä, ja sen vuoksi lapsiperheessä ei edes ajatella muuta kuin muuttofirmaa. Muuttoja tehdään talkoovoimin opiskelukämppiin, sen jälkeen käytetään ammattilaisia.
Ei se muuttofirmakaan kaikkea ratkaise. Aika paljon pitää itse kumminkin katsoa ja käydä läpi, ihan pakatakin. Eikä se muuton valvominenkaan oikein onnistu, jos samalla pitää katsoa lasten perään. Kyllä se muuttoviikonloppu olisi semmoinen paikka, jolloin olisi hyvä saada lapset pariksi päiväksi mummolaan. Ja tosi tosi outoa, ettei kuusikymppiset vanhemmat muka kahdesta päivästä selviä. Onhan heillä kumminkin aikanaan ollut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi pahoillani, että ette saa apua isovanhemmilta edes muuton yhteydessä. Kohtuullinen pyyntö kuitenkin kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle naurettiin aina, että nuorena jaksaa! Tuon saman he kohtaavat itse kun tarvitsisivat kipeästi apua. Kyllä vanhana jaksaa! =) Heippa.
Eläkeläisellä on aikaa on myös hyvä tokaisu
Kiitos kiitos, tämä on vielä parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyseessä on pikkuisen eri mittaluokan asioista. Muuttopäivänä lasten olisi paras olla muualla kuin jaloissa haitolla."
Kyllä, ja sen vuoksi lapsiperheessä ei edes ajatella muuta kuin muuttofirmaa. Muuttoja tehdään talkoovoimin opiskelukämppiin, sen jälkeen käytetään ammattilaisia.
Ei se muuttofirmakaan kaikkea ratkaise. Aika paljon pitää itse kumminkin katsoa ja käydä läpi, ihan pakatakin. Eikä se muuton valvominenkaan oikein onnistu, jos samalla pitää katsoa lasten perään. Kyllä se muuttoviikonloppu olisi semmoinen paikka, jolloin olisi hyvä saada lapset pariksi päiväksi mummolaan. Ja tosi tosi outoa, ettei kuusikymppiset vanhemmat muka kahdesta päivästä selviä. Onhan heillä kumminkin aikanaan ollut lapsia.
En luottaisi, ovat aika paskat lapset kasvattaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jlauta mitä vänisemistä. Itse olen muuttanut kolmen lapsen kanssa ja muuttofirmaa ostettu avuksi. Pari kertaa yksi kaveri oli auttamassa. Vanhemmat asuivat 500 km päässä ja jo ihan vaivaisia ja ennemminkin hoidettavia. Kyllä mun lapset muuttaa myös firmojen ja kavereiden auttamina. Nuoremmillakin jo selät leikattu, niin entäs vanhemmilla. Suunnitelkaa ne elämänne ja muuttonne nyt jotenkin. En ole ikinä ennen kuullut tällaista valittamista.
Ja mulla on hyvät välit lasteni kanssa. Todella läheiset. Enempi oon autellut esimerkiksi työelämään ja opiskeluihin liittyvissä asioissa, joissa mulla ammatillista osaamista.
Tosi erikoista, että kun joku ihmettelee miksi vanhemmat eivät auta ikinä sen paremmin arjessa kuin poikkeustilanteessa (muutto), niin jengi taivastelee, että en minäkään juuri tuossa poikkeustilanteessa auttaisi.
Joo, mutta onhan tämäkin mahdollisuus päästä nokkimaan toista. Mieti nyt kun on menneet lapsia tekemään ja kehtaavat vielä lisäksi haluta apua muualtakin kuin ostopalveluna?
Siis todellakin aivan käsittämätöntä toimintaa, koska avuntarpeen pitäisi ilmeisesti loppua siihen, kun on päättänyt hankkia perheen, koska sen perustaminen on vapaaehtoista. Ja lasten avustamisenkin täytyy loppua siinä vaiheessa kun he täyttävät 18, koska sen jälkeen se muuttuu vapaaehtoiseksi.
Onhan se nyt oikeasti täysin käsittämätöntä, että YLI 18 vuotias olisi vanhemmiltaan jotain vailla, koska kyllähän tuon ikäisen täytyy pärjätä. Ja pärjääminen ilmeisesti on parasta. Ihan riippumatta siitä, tarvisiko tunnin lastenhoitokeikkaa tai apua muutossa, pärjättävä on itse, koska aina voi turvautua kaupallisiin palveluihin.
Onneksi itselläni on sukulaisia jotka auttavat ja joita autan mielelläni. Kymmeniä tunteja tuli tehtyä "vapaaehtoistyötä" sukulaisten kesken tänäkin vuonna, aikaa kun voi viettää sukulaisten kanssa myös jotain hyödyllistä tehden. Ja sukulaisia ne lapsetkin ovat.
Tuo oli hyvä pointti, ettei muidenkaan elämänalueiden kanssa ilkuta, että vapaaehtoista, mitäs läksit, itse on pärjättävä. Onhan työssäkäyntikin esimerkiksi oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Heips. Minunkaan vanhempani (asuvat 1,5h ajomatkan päässä) eivät ole yhtään kiinnostuneita olemaan avuksi tai muutenkaan tapaamaan lapsenlapsia. Ei myöskään miehen äiti (isänsä on kuollut) joka tosin myös asuu 6h ajomatkan päässä. Tylsää vanhaa porukkaa.. mutta ei muakaan kiinnosta heitä hoitaa tai käydä tapaamassa jos/kun menevät huonoon kuntoon.
No sinulla on sitten oikein hyvin asiat: sinun/perheesi ei tarvitse olla missään tekemisisissä tylsän, vanhan porukan kanssa. Mitä urputat näin ollen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lähimmän lapsen luokse yli 200 kilometrin matka eikä mies selkävaivaisena enää kykene muuttoja tekemään. Me ollaan laskettu, kuinka paljon meille maksaisi, jos lähtisimme heitä muuttamaan. Annamme heille sen summan plus vähän ylimääräistä muuttofirman laskua varten. Yllättävän paljon siitäkin tulee, kun ottaa bensat, ruuat ja hotelliyön hinnan huomioon.
Tuossahan sanottiin että vaikka vain lapsien perään katsomaan kun he pakkaavat... Varmaan olisi muutenkin kiva tavata kun eivät tapaa usein. Toki jos ei kiinnosta, niin eipä siinä, ei ketään voi pakottaa.
Meillä mies lähti pienten lasten kanssa viikonlopuksi 150 km päähän mummolaan (äidilleen). Hoidin sillä aikaa muuton muutamien ystävien avustuksella. Anoppini ei varmaankaan joutunut silloin yksin vastaamaan pienistä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips. Minunkaan vanhempani (asuvat 1,5h ajomatkan päässä) eivät ole yhtään kiinnostuneita olemaan avuksi tai muutenkaan tapaamaan lapsenlapsia. Ei myöskään miehen äiti (isänsä on kuollut) joka tosin myös asuu 6h ajomatkan päässä. Tylsää vanhaa porukkaa.. mutta ei muakaan kiinnosta heitä hoitaa tai käydä tapaamassa jos/kun menevät huonoon kuntoon.
No sinulla on sitten oikein hyvin asiat: sinun/perheesi ei tarvitse olla missään tekemisisissä tylsän, vanhan porukan kanssa. Mitä urputat näin ollen?
Moi va juk ki. En urputa, totesin. Tosi jees kun ei tarvii heitä auttaa ja perinnönkin kohta saan.
Erinomaista, että on ostopalveluita. Näin me vanhemmat emme ole millään tavoin taakaksi lapsillemme.