Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Yritä nyt jo vihdoin pärjätä itse. Aina vaan olet ruinaamassa apua vanhenmiltasi. Kasva jo aikuiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä nyt jo vihdoin pärjätä itse. Aina vaan olet ruinaamassa apua vanhenmiltasi. Kasva jo aikuiseksi
No isovanhemmat muistaa sitten, kun itse tarvitsevat apua ettei sitä välttämättä tule.
Minusta on ihan normaalia auttaa läheisiään. Outoa, jos ei halua auttaa.
Ennen teidän lapsiperhearkea, olitteko vanhempienne luona auttamassa, kun he tarvitsivat apua jossain? Tarjouduitteko koskaan auttamaan? Menittekö viikonloppuvierailulle pyyteettömästi ja kerroitte, että voitte auttaa ikkunoiden pesussa tai missä he olisivatkaan ehkä voineet tarvita apua, vai menittekö aina ns. seisovaan pöytään ja sitten kotiin.
Kerrot myös, että välimatka on pitkä. Sekin saattaa toisille olla este - ei ole kiinnostusta reissata tunteja, jotta voi olla muuttoapuna tai lastenhoitajana.
Ikä on myös vain numero. Ehkä vanhemmillasi on kremppoja, joista he eivät ole halunneet kertoa.
Syitä on lukuisia. Itse en ole koskaan edes odottanut, että kummankaan vanhemmat säntäisivät tänne auttamaan missään. Itse asiassa en edes haluaisi heitä tänne säätämään mun ja meidän perheen asioissa. Mieluiten hoidan asiat itse ja hommaan avut ostettuina palveluina.
Näin velana ihmettelen miksi ette vain hanki muuttofirmaa. Itsellä ei tulisi mieleenkään vaivata vanhempiani tai muita tuttuja jollain muutolla, olenhan aikuinen ihminen ja osaan itse hoitaa tällaiset asiat.
Tuntuu että lapsiperheet ovat jatkuvasti vinkumassa apua joka asiaan.
Etäisyys ei estä auttamista. Tyttäreni asuu perheineen ulkomailla, mutta vauvavuosina hän oli vauvan kanssa Suomessa useita kertoja jopa kuukauden kerrallaan, kun mies teki työtä asuinmaassa. Nyttemmin tavataan loma-aikoina ja vähintään kerran talvisaikaan menen "työvierailulle" tyttäreni perheen luokse. Taloudellisesti meillä on ollut hyvä mahdollisuus auttaa, kun saamme hyvää työeläkettä kumpikin. Turha odottaa kymmeniä vuosia perintöä, kun rahaa tarvitaan nyt juuri vauvan ollessa pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen vanhemmat auttaneet muutoissa, hoitaneet lapsia tms., vaikka asuvat kaukana. Me vastaavasti autetaan heitä mm. tekniikka- ja Kela-asioissa. Enemmän ollaan vielä saamapuolella, mutta tilanne muuttunee 10-15 vuoden aikana kun meidän lapset kasvavat ja he vanhenevat. Minusta asioiden kuuluu mennä näin ja olen onnellinen, että olen päässyt heidän sukuunsa.
Omat vanhemmat asuvat lähellä, mutta eivät auta. Olen päättänyt, että sitten kun vanhenevat, niin voin tarvittaessa auttaa heitä hankkimaan maksullista hoivaa omilla rahoillaan, mikäli tähän tarvitsevat apua. Mitään muuta en tee.
Aina voit ilmoittaa heille, että et tule auttamaan heitä kun vanhenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde lapsenlapsiin ei synny, jos lapsia ei tapaa säännöllisesti ja ole heistä aidosti kiinnostunut. Minä olisin oman lapsenlapseni kanssa aina, mutta perhe asuu ainakin toistaiseksi ulkomailla. Onneksi on lomia ja lentäen pääsee nopeasti tapaamaan rakkaitaan.
Älä sitten juokse heidän avukseen kun vanhenevat ja tarvitsevat apua. Muistuta, että ette tekään meitä auttaneet kun apua tarvittiin.
Äläkä ikinä kohtele omia lapsiasi samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset hankkivat lapsia, jos sellainenkin asia kuin muutto on noin iso haaste?
Sori, mutta aika säälittävä aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki eläkeläiset halua enää lapsirumbaan. Ovat oman tonttinsa jo hoitaneet. Mielestäni erikoista, että oletat heidän olevan valmiita tulemaan pitkän matkan päästä avustamaan.
Hankkikaa muuttoapu nuoremmilta.
Rumbaan?
Oman tonttinsa?
Höpsis. Totta kai tavalliseen isovanhemmuuteen kuuluu silloin tällöin auttaminen, pidemmästäkin matkasta. Mä ottaisin tuon mahdollisuuteena olla lastenlasten kanssa.
Sitten eri asia, jos on sairautta tai muuta oikeasti vaikeuttavaa. Aloittaja ei ainakaan semmoisesta tiedä.
Tuollaisena kuulostaa vain kylmältä ja itsekkäältä. Että isovanhemmat ovat kykenemättömiä luomaan omaa suhdetta lapsenlapsiin.
t 65 v isoäiti parin tunnin junamatkan päässä lapsenlapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elämä on, se ei ole mikään itseselvyys että isovanhempien kuuluu ja pitää auttaa
Mikään ei ole itsestäänselvää. Mutta kyllä vanhempien kuuluu ja pitää auttaa lapsiaan, mikäli ovat fyysisesti (ja henkisesti) terveitä, eikä muutakaan selvää syytä auttamisesta kieltäytymiselle ole. On kyllä todella outoa ja epänormaalia toimintaa, mikäli edes muuttoapua ei vanhemmiltaan saa vaikka sitä tarvisi.
Eihän elämää toki voi laskea vanhempien avun varaan, mutta onhan se ihan selvää keskisormennäyttöä jos kieltäytyy tuollaisesta satunnaisesta auttamisesta ilman syytä. Normaalit vanhemmat tarjoaisivat apuaan.
Kenenkään ei kuulu eikä pidä auttaa aikuisia ihmisiä. Jos haluavat, se on eri asia, mutta mitään pakkoa siihen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki eläkeläiset halua enää lapsirumbaan. Ovat oman tonttinsa jo hoitaneet. Mielestäni erikoista, että oletat heidän olevan valmiita tulemaan pitkän matkan päästä avustamaan.
Hankkikaa muuttoapu nuoremmilta.
Rumbaan?
Oman tonttinsa?
Höpsis. Totta kai tavalliseen isovanhemmuuteen kuuluu silloin tällöin auttaminen, pidemmästäkin matkasta. Mä ottaisin tuon mahdollisuuteena olla lastenlasten kanssa.
Sitten eri asia, jos on sairautta tai muuta oikeasti vaikeuttavaa. Aloittaja ei ainakaan semmoisesta tiedä.Tuollaisena kuulostaa vain kylmältä ja itsekkäältä. Että isovanhemmat ovat kykenemättömiä luomaan omaa suhdetta lapsenlapsiin.
t 65 v isoäiti parin tunnin junamatkan päässä lapsenlapsista.
No sinä olet tuollainen isoäiti. Kaikki eivät ole ja hyvä niin. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhhuh, tuntuu kyllä kylmältä asenteelta minusta ettei halua omia lapsiaan auttaa ollenkaan. Meillä on oltu aina yhteisöllisiä ja autettu muitakin sukulaisia kuin vain perheenjäseniä, niin tuntuu hullulta että omiin aikuisiin lapsiin suhtautuisi noin tylysti.
Mutta jos minulla olisi tuollaiset vanhemmat, niin eipä tarvitsisi kyllä odottaa niitä kivoja kyläilyjäkään, että tuodaan lapsenlapset kylään jouluna tai äitienpäivänä tms. Kun ei kerran kiinnosta ne lapsenlapset muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on just kummalista kun toi sukupolvi itse hoidatti lapsensa vanhemmillaan vai onko niin että itse halutaan huomiota mutta muille sitä ei voi antaa. En olis ollenkaan tekemisissä tollasten vanhempien kanssa, sori.
Kyseinen n. 70-vuotiaiden sukupolvi ei todellakaan hoidattanut lapsiaan vanhemmillaan, vaan opiskeli opintolainalla ja kävi töissä ja lapset olivat päivähoidossa. Ei ollut asumistukia, ei opintotukia, itse pärjättiin ja töitä tehtiin. Malsettiin opintolainaa ja asuntolainaa pois. Ei ihme, ettei vanhemmiten oikein jaksa matkustella enää piikomaan.
Kyllä kesäisin me 1970-luvulla syntyneet oltiin usein isovanhemmilla kuukausi ellei kaksi, samalla kuin 1950-luvun alussa syntyneet vanhemmat jäivät kaupunkiin töihin tai lomailemaan. Osaksi aikaa lomalla tulivat sinne maalle ja edelleen isovanhemmat hoiti meidät lapset. Teki ruuat jne.
Tämä on ollut hyvin yleinen keskustelunaihe meillä n. viisikymppisillä jotka MUISTAMME ihanat kesät maalla isovanhempien luona. Ja muistamme hyvin, että vanhemmat olivat mukana vain osan ajasta.
Sitten kun omat lapsemme olivat pieniä, osa meistä ei saanut mitään apua. Jopa se 2 h hoitovuoro, että itse pääsisi lääkäriin, tuntui mahdottomalta. Perhejuhlissa kuitenkin selviää, kuinka isovanhemmat ovat antaneet naapureille, sukulaisille jne kuvan, että ovat kamalasti asioita tehneet lastemme kanssa.
Mutta nyt omat lapset ovat isoja ja isovanhemmat lähinnä keskittyvät soittamaan meille, milloin mökille pitää mennä tekemään halkoja tai öljyämään terassia. Tai pitää tulla auttamaan ties minkä asian kanssa. Ja kun tällaisen 70+ isovanhemman tapaa, niin puhuvat vain ja ainoastaan omista asioistaan, narsismi loistaa.
Miksi kummassa kaukana asuvien vanhempien pitäisi pitäisi osallistua muuttoonne?
Muuttofirma hoitaa vaikka kaiken, maksusta tietenkin. Nuorena oli tapana autella kavereita muutossa, talkootyönä. Se oli kivaa.
Ja ne muksut varmaan saa hoitoon jonnekin. En millään ymmärrä sitä, että perheelliset eivät auta toisiaan. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Tuo sukulaisille ja tuttaville esittäminen tuntuu tosiaan olevan joku eläkeläisten juttu! Meidänkin lasten kuvia on esitelty pitkin kyliä ja annettu ymmärtää, että mummi on NIIN PALJON meidän lapsia hoitanut.
Todellisuuden kanssa tuolla esittämisellä on hyvin vähän tekemistä. Eli jos on itse sinut sen kanssa, että ei auta aikuisia lapsiaan lastenlasten kanssa niin mistä kumpuaa tarve esittää asia hyvin eri valossa omille tuttavilleen ???
Aika moni tuntemani lapsiperhe on hoitanut muutot muuttofirman kanssa. Juu, voi maksaa mutta säästää kaikkien aikaa ja hermoja. Eikö noiden kustannuksiin voi kysyä kelasta tai sossusta tukea jos tekee tiukkaa? Ja jos lapset haluaa hoitoon muuton ajaksi niin onko olemassa vielä esim MLL johon voi olla yhteydessä?
Ei ole mikään häpeä pyytää ulkopuolelta apua ja ei sen varaan voikaan laskea, että omat ikääntyneet vanhemmat pääsisi auttamaan. Toki ymmärrän pettymyksen jos omat vanhemmat esim ennen lapsen syntymää luvanneet kaikenlaista. Vaan keskustelitteko näistä sun vanhempien kanssa ennen synnytystä vai oletteko olettaneet vaan että tulevat auttamaan? Kyllä nekin perheet jotenkin kai pärjää ja kaikki erikoistilanteet saa ulkopuolisen avun voimin hoidettua, joilla ei enää isovanhempia ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmillani on aivan erityisen v-mäinen piirre:
He ovat todenneet, että jos miehen vanhemmat eivät auta, niin hekään eivät auta. Mitään estettä vanhemmillani ei auttamiselle ole, mutta kokevat, että jos miehen vanhemmat kieltäytyvät osallistumasta niin eivät hekään sitten ryhdy auttamaan, koska se olisi "epäreilua, että me autamme ja he eivät".
Arvaat varmaan, miten pahalta tilanne meistä tuntuu.
No auttavatko miehen vanhemmat??
Alue: Aihe vapaa
Eikä suurilla ikäluokkalaisilla ole enää pieniä lapsenlapsia. Oma äitini kuuluu nuorimpaan suureen ikäluokkaan ja täyttää tammikuussa 76 vuotta. Lapset ovat 54 ja 52 ja lastenlapset 28, 24, 20 ja 18.