Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Taas uusi ketju samasta asiasta. Täällä ei kohta muuta olekaan, kuin vanhusten haukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja, mutta sitten kerää:
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät auta läheisiään, jos he tarvitsevat apua ja itsellä ei ole mitään estettä auttaa. En ymmärrä sitäkään, jos esimerkiksi velattomana elävät isovanhemmat eivät halua satunnaisesti auttaa aikuisia lapsiaan. Ne samat rahat olisivat menossa niille lapsille perintönä kuitenkin.
Alapeukkuja tulee, koska Suomessa on todella vahvana tämä yksinään pärjäämisen kulttuuri. Se, että ryhtyy johonkin (lapsiperhe-elämä, muutto), mutta ei selviä tilanteesta täysin omin avuin, nähdään vastuuttomana ja lapsellisena, muut alkavat epäillä, onko tämä ihminen aikuinen lainkaan? Ainoa hyväksyttävä apukäsi on itse tienatuilla rahoilla maksettu ammattiapu, kuten muuttofirma tai lapsenvahti.
Eipä ihme, että monet suomalaiset jättävät tekemättä ne isommat asiat, joista unelmoivat
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosilla on viitattu aina pikkulasten ja vaativan työn yhdistelmään. Ei vanhempien auttamiseen. Sen itsekäs sukupolvi on nyt keksinyt ihan omasta päästään.
Aivan viime aikoina ruuhkavuosien käsitettä on laajennettu niin, että on sanottu viisikymppistenkin joskus elävän vähän niin kuin ruuhkavuosia, jos on työ ja omien vanhempien hoitamista siinä. Mutta se on eri juttu.
Kenelläkään ei ole käynyt mielen vieressäkään, että jotain kuusikymppisiä vielä tarvitsisi autella, jos ei ole mitään loppuvaiheen syöpää, varhaista muistisairautta tai muuta erikoista. Itsekäs sukupolvi kyllä silti yrittää passuuttaa itseään.
Kaikella rakkaudella: mieheni nelikymppinen tytär tullessaan perheineen visiitille, odottaa ruoan valmistumista, ei osallistu jälkisiivouksiin, marisee "liian rasvaista, liian rasvatonta...". Heidän perheensä tulee meitä vanhempia tapaamaan, jotta saavat vähän rentoutua (näin sanovat itse). Minä, 62v, ahdistun jo etukäteen heidän tulostaan. Valitettavaa.
Heips. Minunkaan vanhempani (asuvat 1,5h ajomatkan päässä) eivät ole yhtään kiinnostuneita olemaan avuksi tai muutenkaan tapaamaan lapsenlapsia. Ei myöskään miehen äiti (isänsä on kuollut) joka tosin myös asuu 6h ajomatkan päässä. Tylsää vanhaa porukkaa.. mutta ei muakaan kiinnosta heitä hoitaa tai käydä tapaamassa jos/kun menevät huonoon kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä hiuksia pitää laittaa ja hoitaa, jotta ne näyttävät hyvältä. Moni pitkähiuksinen tuttu ei uskalla laittaa hiuksiin mitään muotoilutuotteita eikä käyttää esim. fööniä, koska pelkäävät hiusten menevän piloille. Myös hiuslenkkien pelätään katkovan hiuksia. Eli hiukset makaavat vain avoimena liruna päätä myöten. Polkkatukka on paremman näköinen tässä tilanteessa. Lyhyt poikatukka sopii harvalle naiselle.
Miten liittyy ruuhkavuosiin?
Kaikenlaisia dillejä sikiää näissä ketjuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin velana ihmettelen miksi ette vain hanki muuttofirmaa. Itsellä ei tulisi mieleenkään vaivata vanhempiani tai muita tuttuja jollain muutolla, olenhan aikuinen ihminen ja osaan itse hoitaa tällaiset asiat.
Tuntuu että lapsiperheet ovat jatkuvasti vinkumassa apua joka asiaan.
Helppohan se valan on viisastella muuttofirmoilla. Ei varmaan käynyt mielessä, että useampilapsisen perheen talous ei ihan välttämättä kestä muuttofirmaa niin hyvin, kuin sinkun talous. Lisäksi myös muutto tulee kalliimmaksi, koska romua on enemmän.
Eipä tuota itselläkään ole tullut vanhempia vaivattua yhdelläkään muutolla, sen verran mitätön operaatio lapsettoman sinkun muuttaa paikasta toiseen.
Vaan sitähän se on, kun ei yhtään ymmärretä toisten tilanteita. Lukisitte edes kirjoja, niin saattaisi avartua maailma siten, että näkisitte asioita muutenkin kuin omasta näkökulmastanne. Väinö Linnan täällä pohjan tähden alla on hyvä mistä aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lisääntyminen on 100% oma ja vapaaehtoinen valinta. Muuttofirma auttaa korvausta vastaan, jos ei omat riitä.
Valittaminen on kivaa, mutta ei vie asiaa mitenkään eteenpäin.
Tässäpä taas täysin älypuutto ja asiaankuulumaton kommentti. Vastaatko vaikkapa yksinäiselle ihmiselle samalla ylimielisyydellä, että ihmisillä on 100% oikeus valita olla olematta sun kanssa? Vastaatko kaikkiin ongelmiin samalla tavalla?
Onko todellakin vaikkapa työpaikan ongelmista puhuttaessa sun ainoa anti keskusteluun kommentti, jossa kerrot työssäkäynnin olevan oma ja vapaaehtoinen valinta? Millä tavalla ajattelet tällaisen kommentoinnin olevan rakentavaa ja keskustelua eteenpäin vievää?
Olisiko seuraavalla kerralla mitenkään mahdotonta olla hiljaa, jos ainoa anti keskusteluun on ylimielinen itsestäänselvyyksien laukominen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vanhempasi on periaattellisesti eri mieltä jostain asiasta perheessänne kun kieltäytyivät suoraan muuttoavusta. Esim. Oletko kotiäiti, onko teillä jokin vahva ideologia (kasvissyönti, taaperometys tms.) Onko teillä käytössä enemmän rahaa verrattuna heihin? Mietin kun sanot heidän olevan hyvätuloisia eläkeläisiä. Onko se totuus, että he ovat hyvätuloisia. Sanot myös, että vanhemmat asuvat kaukana. Kyseessä saattaa olla jaksaminen.
Itsensä vertaaminen muihin aiheuttaa pahaa mieltä. On jo melko ylenmääräistä isovanhemmuutta ostaa lapselle vaatteita tai avustaa muutossa rahallisesti. Saitko vanhemmiltasi rahallista apua kun opiskelit vai mihin pohjautuu se, että he voisivat taloudellisesti teitä auttaa.
Valitettavasti suhteet sukuun ja isovanhempiin helposti jäävät ohuikdi jos välimatka on pitkä. Ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee sen enemmän hän viihtyy omissa nurkissa eli harvoin vierailutkaan on vastavuoroisia. Teillä on tuttavaperheitä saisitteko heiltä apua muuttopäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä luulisi, että eläkeläisillä on aikaa auttaa edes joskus.
Oletko ihan suoraan kysynyt, miksi eivät halua auttaa?
Aikaa varmaan olisi, mutta halua ei niinkään.
Tai terveyttä. Kaikki ei tahdo huudella terveystietojaan ympäri kyliä, vaikka heikko terveys auttamisen estäisikin.
Ap muuten vaikuttaa tavattoman avuttomalta ihmiseltä, jos ei saa yhtä muuttoa hoidettua ilman, että omat vanhemmat pitää kädestä.
Lasten kanssa voi aivan hyvin pakata ja aikuisilla sen varsinaisen muuton hoitaa maksetut muuttomiehet.
Ap vaikuttaa ihmiseltä, jota kiinnostaa vain vanhempien rahat. Voin hyvin nähdä, miksi ottavat etäisyyttä. Samoin lapset saattavat olla aavistuksen raskaita, jos heitä ei ole kasvatettu sen vertaa että muuttolaatikoita läsnäollessaan pystyisi purkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Siis mitä tehtävää on alle 70-vuotiaiden kotona? Kai he saa itse omat kotihommat tehtyä, kaksi ihmistä.
Tämäpä tämä.
Esim, ruoanlaittoapua ja jälkien siivousta.
Pihan haravointia, ikkunanpesua, lumenluontia, suursiivousta.
Et näe kuin oman napasi.
Kyllä nelikymppist paremmin pystyvät arkensa hoitamaan.
Noista hommista ei kaksi tervettä, alle 7-kymppisä eläkeläistä selviä?
Ja nelikymppinen lapsiperhe ei selviä muuttohommistaan?
Miksi niitä lapsia hankitaan jos niitä ei haluta ikinä auttaa, just ja just pidetään ne hengissä sen 18v. Omat lapset on vasta kohta teinejä, mutta olen heidät tehnyt sillä ajatuksella, että heidän elämässä haluan olla aina. Myös heidän lastensa, jos niitä tulee.
Ei tarvitse kokoajan hyysätä, mutta jos jotain tuollaista apua tarvitsevat, niin toki olisin sen aikaa lastenlasten kanssa. Rahoistani nautin varmaan itse, sitä tuskin liikaa on sitten vanhana. Toki jos lapsilla oikeasti on sitten tiukkaa, niin autan jotenkin. Onneksi molemmat mummot on nyt lasten elämässä ja itse pyytävät välillä yökylään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tavallista. Omassa tuttavapiirissäni on kyllä isovanhempia, jotka eivät auta tai osallistu, mutta ovat kyllä todella marginaalinen vähemmistö.
Tasapuolisuuden nimissä ei kyllä tarvitse sitten näitä isovanhempiakaan autella. Aika lailla on välit poikki näillä perheillä.
Joku kommentoi aiemmin näin: "Mutta jotenkin vaan outoa se, että niin kovasti äiti oli huolissaan siitä että jos ei saa lastenlapsia, ja nyt kun niitä on, julistaa täysillä että hän on kyllä lapsensa hoitanut jo vuosikymmenet sitten eikä enää siihen ala, ettei vanha ihminen oikein kestä lasten ääniäkään eikä "kaoottista liikehtimistä" jne. Tämä vanha ihminen käy mm. kuntosalilla kahdesti viikossa ja matkustelee useita kertoja vuodessa isäni kanssa, joka on myös hyväkuntoinen."
Tuo kuulostaa aivan äidiltäni! Hän myös kovaan ääneen messusi että varmana minunkin tyttärestä tulee tämmönen 'vapaaehtoisesti lapseton' (ivallisella äänensävyllä) ja häneltä jää isovanhemmuus kokematta. Ja nyt sitten kun mulla on lapsia, niin äitiäni ei voisi vähempää kiinnostaa heitä nähdä.. HOHHOIJJAA. Tosiasiassa toivon tällä hetkellä itsekkäälle äidilleni kivuliasta kuolemaa, no, pianhan se koittaakin jo onneksi. Häntä eivät jää lapseni tai varmaan kukaan muukaan lämmöllä muistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäisyys ei estä auttamista. Tyttäreni asuu perheineen ulkomailla, mutta vauvavuosina hän oli vauvan kanssa Suomessa useita kertoja jopa kuukauden kerrallaan, kun mies teki työtä asuinmaassa. Nyttemmin tavataan loma-aikoina ja vähintään kerran talvisaikaan menen "työvierailulle" tyttäreni perheen luokse. Taloudellisesti meillä on ollut hyvä mahdollisuus auttaa, kun saamme hyvää työeläkettä kumpikin. Turha odottaa kymmeniä vuosia perintöä, kun rahaa tarvitaan nyt juuri vauvan ollessa pieni.
Harvalla on tilaa asunnossaan majoittaa joku kuukaudeksi tai vastavuoroisesti harvalla on varaa hommata kuukauden majoitus paikkakunnalta, jos lapset lapsenlapsineen asuu.
Kuulostaa oudolta. Kyllä omassa tuttavapiirissä nämä mummut ja papat on hyvinkin valmiita auttamaan. Liikaakin tunkevat apua. Enkä koe, että he olisivat "hoidattaneet" lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummulassa käytiin porukalla ja kerran muistan 11-vuotiaana olleeni viikon isovanhemmilla hoidossa, kun vanhemmat teki ekan pidemmän ulkomaamatkan. Muuten ei kyllä oltu yhtään. Mentiin perheenä kylään ja lähdettiin. Asuttiin kummastakin mummulasta noin 150km:n päässä, joten ei se mitään arjen osallistumista ollut heiltä.
Miestä on kyllä miehen isän vanhemmat hoitaneet paljon lapsena, mutta se oli aikaa, kun päivähoitopaikkoja oli vähän, miehen isä meni pahasti deekikselle ja isän vanhemmat halusivat auttaa miniäänsä ja jakaa vastuuta poikansa puolesta.
Meillä taas miehen äiti hoiti meidän lapsia aina tarvittaessa, kunnes vajosi 82-vuotiaana alzheimeriksi. Mun vanhemmat hoitaisi vieläkin, jos teinejä tarvisi hoitaa. Yökyliä on harrastettu vähän, mutta esimerkiksi jos lapsella oli vaikka keuhkokuume pienenä ja haluttiin pitää varoiksi pari viikkoa kotilevossa, niin vanhemmille mä vein lapsen lepäämään. Vain mahataudissa jäin itse kotiin, muut sairaudet hoiti aina joko mun vahemmat tai miehen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Siis mitä tehtävää on alle 70-vuotiaiden kotona? Kai he saa itse omat kotihommat tehtyä, kaksi ihmistä.
Tämäpä tämä.
Esim, ruoanlaittoapua ja jälkien siivousta.
Pihan haravointia, ikkunanpesua, lumenluontia, suursiivousta.
Et näe kuin oman napasi.
Kyllä nelikymppist paremmin pystyvät arkensa hoitamaan.
Noista hommista ei kaksi tervettä, alle 7-kymppisä eläkeläistä selviä?
Ja nelikymppinen lapsiperhe ei selviä muuttohommistaan?
Kyseessä on pikkuisen eri mittaluokan asioista. Muuttopäivänä lasten olisi paras olla muualla kuin jaloissa haitolla.
Vierailija kirjoitti:
Muuttojeesustelijoilla meni kirjoituksen pointti ohi, tosin eihän tuo ihme ole, suomalaisten luetunymmärtäminen kun on somekaudella laskenut kuin lehmän häntä.
Minusta on hirveän surullista lukea, ettei joissain suvuissa ole sen vertaa yhteisöllisyyttä tai kiinnostusta omiin lapsiin, että heitä autettaisiin. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, vaikka tämä nykyinen individualismin aika muuta koittaa sanoa. Me menestymme lajina, koska huolehdimme lapsemme ja vanhuksemme. Nyt meillä hajoaa mieli, koska ketään ei kiinnosta enää mikään, MUN ei tartte auttaa koska MÄ hoidin jo omat lapseni.
Sitten voi AP surkutella myöhemmin, että nii on se ikävää ettette ymmärrä miten television saa päälle tai taasko kaaduitte kotona, semmosta se vanhuus, no onneksi on ostopalveluita.
Joo, näin someaikakautena luetunymmärtäminen itse kullakin takkuilee... AP sanoi vanhempiensa asuvan kaukana, ikä 70 v, eläkkeellä. Kyllä siihen auttamishalukkuuteen vaikuttaa moni tekijä.
Itse olen vielä nuori, 45v ja haluaisin olla avuksi veljeni perheelle. Heillä on raskasta ja omat lapseni taas ovat jo isoja joten olisi aikaa. MUTTA se välimatka, ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän. Olen arka kuski ja matkaan menisi heti puoli päivää, minkä jälkeen olenkin sitten ihan loppu. Auta siinä sitten muita ja palaa kotiin ja töihin umpiväsyneenä :(
"Kyseessä on pikkuisen eri mittaluokan asioista. Muuttopäivänä lasten olisi paras olla muualla kuin jaloissa haitolla."
Kyllä, ja sen vuoksi lapsiperheessä ei edes ajatella muuta kuin muuttofirmaa. Muuttoja tehdään talkoovoimin opiskelukämppiin, sen jälkeen käytetään ammattilaisia.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!