Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?

Muuttojeesustelijoilla meni kirjoituksen pointti ohi, tosin eihän tuo ihme ole, suomalaisten luetunymmärtäminen kun on somekaudella laskenut kuin lehmän häntä. 

Minusta on hirveän surullista lukea, ettei joissain suvuissa ole sen vertaa yhteisöllisyyttä tai kiinnostusta omiin lapsiin, että heitä autettaisiin. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, vaikka tämä nykyinen individualismin aika muuta koittaa sanoa. Me menestymme lajina, koska huolehdimme lapsemme ja vanhuksemme. Nyt meillä hajoaa mieli, koska ketään ei kiinnosta enää mikään, MUN ei tartte auttaa koska MÄ hoidin jo omat lapseni. 

Sitten voi AP surkutella myöhemmin, että nii on se ikävää ettette ymmärrä miten television saa päälle tai taasko kaaduitte kotona, semmosta se vanhuus, no onneksi on ostopalveluita. 

Suoranaisesti omilla vanhemmilla ei ole mikään velvollisuus auttaa. Jos heitä ei huvita, niin sitten ei huvita. He kasvattivat omat lapsensa, sen jälkeen ei ole velvollisuutta elleivät itse niin halua.

Ap:n vanhemmat asuu kaukana ja ei ole ollenkaan varmaa, että lähemmäs 70v ihmiset enää pystyy/jaksaa /uskaltaa lähteä ajamaan pitkiä matkoja. Meillä mies on tuon ikäinen ja kun loukkasi selkänsä jokunen vuosi sitten, ei enää pysy ajamaan pitkään, kun jalka puutuu tunnottomaksi ja selkää alkaa särkemään.( Eihän noita vaivoja ole lapsille juuri valiteltu.)

Monikaan lähes 70v ei yksinkertaisesti jaksa enää hoitaa pikkulapsia  ja muuttoapuna noin vanhat ihmiset on jo enemmän tiellä, kuin avuksi. Pitkä ajomatka/matkustaminen esim junalla ja sen päälle muuttoapuna oleminen tai lapsien vahtiminen voi olla liian raskasta. Ne kenen vanhemmat jaksaa tulla auttamaan saattavat olla reilu 50v ja silloin virtaa vielä piisaa.

Ps itekin muuttanut, kun lapset vajaa 2v ja 3kk ja ihan hyvin pärjättiin miehen kanssa kahdestaan. Toki muutettiin omakotitalosta toiseen, joten ei tarvinnut rappuja kiivetä.

Pitkiä hiuksia pitää laittaa ja hoitaa, jotta ne näyttävät hyvältä. Moni pitkähiuksinen tuttu ei uskalla laittaa hiuksiin mitään muotoilutuotteita eikä käyttää esim. fööniä, koska pelkäävät hiusten menevän piloille. Myös hiuslenkkien pelätään katkovan hiuksia. Eli hiukset makaavat vain avoimena liruna päätä myöten. Polkkatukka on paremman näköinen tässä tilanteessa. Lyhyt poikatukka sopii harvalle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Pitkiä hiuksia pitää laittaa ja hoitaa, jotta ne näyttävät hyvältä. Moni pitkähiuksinen tuttu ei uskalla laittaa hiuksiin mitään muotoilutuotteita eikä käyttää esim. fööniä, koska pelkäävät hiusten menevän piloille. Myös hiuslenkkien pelätään katkovan hiuksia. Eli hiukset makaavat vain avoimena liruna päätä myöten. Polkkatukka on paremman näköinen tässä tilanteessa. Lyhyt poikatukka sopii harvalle naiselle.

Miten liittyy ruuhkavuosiin?

Miten olisi se avun pyytäminen niiltä kavereilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on just kummalista kun toi sukupolvi itse hoidatti lapsensa vanhemmillaan vai onko niin että itse halutaan huomiota mutta muille sitä ei voi antaa. En olis ollenkaan tekemisissä tollasten vanhempien kanssa, sori. 

Kyseinen n. 70-vuotiaiden sukupolvi ei todellakaan hoidattanut lapsiaan  vanhemmillaan, vaan opiskeli opintolainalla ja kävi töissä ja lapset olivat päivähoidossa. Ei ollut asumistukia, ei opintotukia, itse pärjättiin ja töitä tehtiin. Malsettiin opintolainaa ja asuntolainaa pois. Ei ihme, ettei vanhemmiten oikein jaksa matkustella enää piikomaan.

Ei tuollaista voi sanoa kokonaisesta sukupolvesta! Moni suurten ikäluokkien lapsi raportoi nimenomaan siitä, että on viettänyt lapsuuden kesät isovanhemmillaan, ja omat vanhemmat on olleet huolettomina sen aikaa. Toisaalta joillakin ei ole ol

N. 70-vuotiaat eivät kuulu suuriin ikäluokkiin.

Samanlaista meillä on. Ovat ihan suoraan todenneet, että myöskään heidän luokse satojen kilometrien päähän ei saa lapsia viedä hoidettavaksi. Emme siis käy juurikaan siellä, koska matkat on uuvuttavia esim. viikonlopun aikana ja viikolla ollaan itse töissä, eikä saada lastenhoitoapua. Toki lomina käydään joskus.

Itse ollaan muutettu useasti lasten kanssa ja ei kyllä ole tullut silloin mieleenkään suoraan sanottuna pyytää iäkkäiden vanhempien apua pitkän ajomatkan takaa. Ollaan maksettu muuttofirmalle.

Mun sisaruksia ja niiden lapsia on kyllä autettu ja hoidettu. Taattu lainoja ja lapsia hoidettu. Minua ei ole autettu vaikka oon pyytänyt. Lapset ei tästä syystä halua edes käydä mummolassa. Eivät ymmärrä miksi mummo ei muista edes kortilla merkkipäiviä, saati valmistumista. On ikuinen mysteeri miksi olen ollut vähempiarvoinen lapsi. Varmaan vahinko. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kerää varmasti alapeukkuja, mutta sitten kerää:

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät auta läheisiään, jos he tarvitsevat apua ja itsellä ei ole mitään estettä auttaa. En ymmärrä sitäkään, jos esimerkiksi velattomana elävät isovanhemmat eivät halua satunnaisesti auttaa aikuisia lapsiaan. Ne samat rahat olisivat menossa niille lapsille perintönä kuitenkin.

Olen 44-vuotias ja minulla tuli joku kiintiö täyteen auttamista. Kun sain lapsen, hänen isänsä jätti meidät. Vanhemmiltani en saanut apua, koska isäni sairastui ja äidistä tuli omaishoitaja. Tein hoitoalan töitä eli töissä ja vapaalla hoidin ja autoin muita. Lapseni hoidin täysin yksin ja eipä siinä mitään, mutta kun vielä sen jälkeen hoidin äitini, joka sairastui syöpään, oli pakko kouluttautua vähemmän sosiaaliselle alalle. Minä en vaan jaksa enää keskittyä muihin kuin itseeni.

Joo, onhan tässä vielä aikaa, mutta ei ne vanhempani saaneet nauttia eläkepäivistään, niin en ota mitään itsestäänselvyytenä.

Kyllähän näitä vaan on jotka ei periaatteestaan auta ketään missään. Kylmä ja ikävä asenne mutta minkäpä näille mahtaa. Kaipa ovat sitten tyytyväisiä kun ei ole kukaan häiritsemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi se avun pyytäminen niiltä kavereilta?

Eivät varmaan itse auta kavereitaan, niin ei kehtaa pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo toi on just kummalista kun toi sukupolvi itse hoidatti lapsensa vanhemmillaan vai onko niin että itse halutaan huomiota mutta muille sitä ei voi antaa. En olis ollenkaan tekemisissä tollasten vanhempien kanssa, sori. 

Kyseinen n. 70-vuotiaiden sukupolvi ei todellakaan hoidattanut lapsiaan  vanhemmillaan, vaan opiskeli opintolainalla ja kävi töissä ja lapset olivat päivähoidossa. Ei ollut asumistukia, ei opintotukia, itse pärjättiin ja töitä tehtiin. Malsettiin opintolainaa ja asuntolainaa pois. Ei ihme, ettei vanhemmiten oikein jaksa matkustella enää piikomaan.

Ei tuollaista voi sanoa kokonaisesta sukupolvesta! Moni suurten ikäluokkien lapsi raportoi nimenomaan siitä, että on viettänyt lapsuuden kesät isovanhemmillaan, ja omat vanhemmat on olleet huolettomina sen aikaa. Toisaalta joillakin ei ole ol

Tuolla sukupolvella oli tapana maksaa vähintäänkin lapsen aiheuttamat kulut ja useat palkkaakin, jos lapsi vietti koko kesän mummolassa. Ei oletettu, että isovanhemmat kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkiä hiuksia pitää laittaa ja hoitaa, jotta ne näyttävät hyvältä. Moni pitkähiuksinen tuttu ei uskalla laittaa hiuksiin mitään muotoilutuotteita eikä käyttää esim. fööniä, koska pelkäävät hiusten menevän piloille. Myös hiuslenkkien pelätään katkovan hiuksia. Eli hiukset makaavat vain avoimena liruna päätä myöten. Polkkatukka on paremman näköinen tässä tilanteessa. Lyhyt poikatukka sopii harvalle naiselle.

Miten liittyy ruuhkavuosiin?

Varmaan jonkun ruuhkatukka vaatii hoitoa

70-luvulla lapsia tehtiin koska niin kuului tehdä. Tämä valitettavasti näkyi siinä, miten tärkeitä lapset olivat vanhemmilleen ja näkyy nyt siinä, miten paljon isovanhemmuus kiinnostaa. 70-luvulla syntyneistä tuttavista huomattava osa on hyvin viileissä väleissä vanhempiinsa ja sukupolvien välinen kuilu ihan merkittävä.

En sano, etteikö muissakin vuosikymmenissä olisi vastaavia piirteitä, mutta 70-luvulla vanhemmiksi tulleissa on ihan poikkeuksellista itsekkyyttä. Ei tietenkään kaikissa. Ei siis tarvitse tulla kertomaan, miten juuri sinun perheessä ilmapiiri oli erityisen lämmin. 

Omassa perheessä on sekä 40-50 luvulla syntyneitä isovanhempia että 60-luvulla syntyneitä isovanhempia. Kyllä on ero kuin yöllä ja päivällä. Nämä ikääntyneemmät eivät oikein osaa asettua lapsen asemaan ja ajatella, miltä lapsesta tuntuu. Sen sijaan nuoremmat isovanhemmat heittäytyvät isovanhemmuuteen aivan eri asenteella ja hemmottelevat lapsiamme huomiolla ja läsnäololla. Voin sanoa, että nämä iäkkäämmät isovanhemmat ovat paremmassa kunnossa, koska käyttävät paljon aikaa itseensä. Nuoremmat ovat vielä työelämässä.

Muuttofirmoilta saa myös tavaroiden pakkauksen.  Muuttofirmojen palveluista kannattaa maksaa. Ovat ripeitä ja kokeneita. Ei mene kavereiden selät. Ja rikkoutuneille tavaroille on vakuutukset. Olen läpikäynnyt isoja muuttoja,  myös lasten ollessa pieniä. Aina muuttofirma.

Ei ole minusta tavallista, että vanhemmat eivät auta jos apua pyydetään. Tiedätkö heidän tilanteesta muuten, onko heillä sairauksia tai kipuja, masennusta, alkoholismia? Ehkä eivät pysty ruumiillisiin suorituksiin, mutta eivät halua kertoa siitä.

Monesti voi käydä, että vanhemmat eivät auta kun luulevat, että pari pärjää kahdestaan eikä apua haluta tuputtaa jos ei pyydetä. Pariskunta taas ajattelee, että vanhempien pitäisi jotenkin tajuta avun tarve ja tarjota apua pyytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole kohtuutonta toivoa ja odottaa apua jossain erityistilanteessa, kuten muutto. Eihän se tarkoita jatkuvaa apua. Tai jos isovanhemmat eivät jaksa tulla avuksi, miksi eivät kustanna lastenvahtia tai maksa vaikka muuttoautoa?

Miksi heidän pitäisi maksaa jotain toisten menoja?

"Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi."

Minkä ikäisiä lapset ovat, jos siis ovat "pikkulapsia"? Tarkoittaako "töiden ohessa", että molemmat vanhemmat ovat töissä kodin ulkopuolella ja lapsen sen aikaa päivähoidossa? Jos näin, miksette ota töistä muutamaa vapaapäivää pakkaamista varten, kun lapset hoidossa?

Sanoit, että tavaraa on valtavasti. Ennakointi auttaa. Ennen muuttoa olisi hyvä karsia turhat tavarat pois. Samoin kausitavarat ja ei välttämättömät tavarat, joita ei juuri nyt tarvita (kesävaatteet, sukset, luistimet, juhla-astiastot, valokuva-albumit, koriste-esineet yms.) olisi voinut pakata jo viikkoja sitten heti, kun tieto muutosta on varmistunut.

Itse muutimme kaksiosta kolmioon, kun lapset olivat 3v ja alle 1v. Mies lähti viikonlopuksi maalle mummolaan lasten kanssa. Sillä aikaa pakkasin loput tavarat, mitä ei ollut vielä pakattu ja muuttoapuna oli muutamia ystäviä ja sukulaisia, eivät kuitenkaan vanhemmat. Muistan, että osaa tavaroista en ollut ihan ehtinyt pakata, ja niitä sitten kiireellä kerättiin jätesäkkeihin, yms. Samoin Lundia-kirjahyllyn purkaminen oli vielä kesken. Tavaroiden järjestely paikoilleen oli pahasti kesken, kun mies palasi lasten kanssa maalta ja hän totesi, että lähteekin lasten kanssa vielä maalle takaisin, jotta saan tavarat ensin paikoilleen.

Seuraavan kerran muutettiin omaan kolmioon, kun lapset olivat 5v, 3v ja 1v. Mies oli jälleen maalla mummolassa yhden viikonlopun pois muuton jaloista. Tuolloin aloitin pakkaamisen lähes 6 kk ennen muuttoa, heti, kun irtisanomisilmoitus edellisestä asunnosta oli annettu ja tietoa siitä, mihin voimme muuttaa ja ostammeko oman asunnoin, ei ollut. Olin palannut jo töihin äitiyslomalta, kun lopulta teimme asuntokaupat ja muutimme. Muuttoa helpotti hieman, että remontoimme uutta kolmiota jonkin aikaa ennen muuttoa ja valmiiseen makuuhuoneeseen pystyi viemään laatikoita etukäteen.

Muistan tuosta remonttiajasta sen, kuinka omat vanhempani kerrankin tulivat maalta meille ja olivat lasten kanssa n. 2,5 tuntia sen aikaa, kun mies teki illalla remonttia uudessa asunnossa ja itse osallistuin uuden asuntomme taloyhtiön yhtiökokoukseen. Vanhempani olivat kuulemma ihan poikki, kun se yksivuotias oli niin kova menemään... Tämä on ainoa kerta, kun omat vanhempani ovat käyneet meillä lapsiamme vahtimassa. 

Vierailija kirjoitti:

elämä on, se ei ole mikään itseselvyys että isovanhempien kuuluu ja pitää auttaa

Mikään ei ole itsestäänselvää. Mutta kyllä vanhempien kuuluu ja pitää auttaa lapsiaan, mikäli ovat fyysisesti (ja henkisesti) terveitä, eikä muutakaan selvää syytä auttamisesta kieltäytymiselle ole. On kyllä todella outoa ja epänormaalia toimintaa, mikäli edes muuttoapua ei vanhemmiltaan saa vaikka sitä tarvisi.

Eihän elämää toki voi laskea vanhempien avun varaan, mutta onhan se ihan selvää keskisormennäyttöä jos kieltäytyy tuollaisesta satunnaisesta auttamisesta ilman syytä. Normaalit vanhemmat tarjoaisivat apuaan.