Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Älä yleistä. Se nyt vaan on niin, että tasan ei käy onnen lahjat. Minua ei ole isovanhemmat hoitaneet, halusin itse siinä teini-iän kynnyksellä kesällä viikoksi maalle mummolaan, mutta se merkitsi myös mansikkapellolla ja marjapuskissa oloa marjoja myytäväksi poimien. Minä en ole hoidattanut lapsiani mummolossa johtuen siitä, että toiset isovanhemmat olivat kuolleet esikoisen syntyessä ja toiset olivat vielä tiukasti työelämässä, koska olivat minut saaneet nuorena.
Entä nyt? Olen 63-v, en töissä ja hoidan lapsenlapsiani todella paljon, usein viikonloppuisin, lomilla ja autan aina pyydettäessä. Jaksan hyvin ja nautin lasten seurasta ja siitä, että olemme niin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tuo valitus, että eipä sitten auteta vanhuksena. Näin vanhusten hoitajana sanon, ettei sitä apua vanhana omilta lapsilta saa, vaikka olisi koko elämänsä uhrannut lapsenlapsille. Saattohoidossa ollessa ehkä tullaan sängyn viereen vollottamaan, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa. Monella sen sijaan on auttavaisia naapureita/ystäviä tmv, joiden avulla siellä kotona on sinnitelty.
Huvittaa myös se, että on niin kovin huvittavaa. Niillä lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa, varsinkaan jos ne itsekkäät vanhuksetkaan eivät aikanaan ole pistäneet tikkua ristiin.
Eivät ole pistäneet tikkua ristiin sinua hoitaessaan? Mummolassa olit hoidettavana 24/7?
Lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa huolenpidostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätä vaan mummot ja vaarit hoitamatta. sitä saa mitä tilaa.
Suurin osa ei kyllä hoida. Minun äitini hoisi veljen lapsia. Itse olen lapseton. Äidin hoitaminen jäi minun vastuulle, veljeni ei laittanut tikkua ristiin. Jouduin yötä päivää miettimään, että missä dementoitunut äitimme oli, en saanut nukuttua, jos äiti ei vastannut, vaan piti lähteä tarkastamaan. Sairastuin masennukseen tämän johdosta, enkä voinut muuttaa kotikaupungistamme työn ja elämän perässä, vaan jumituin pikkupaikkakunnalla asumaan. Myöskin oma perhe jäi perustamatta äitiä hoitaessa. Kun äiti joutui hoitokotiin, niin lapset,joita äitimme hoiti, eivät käyneet katsomassa,kun olivat paikkakunnalla. Ja kun äitimme omi kuolemaisillaan, soitin veljelle, että jos haluaa nähdä elävänä,niin nyt kannattaa mennä. Ei mennyt, edes 1/2 h äitiään katsomaan,jonka le.pulampsi hän oli, meni mieluummin pubiin
Miksi hoidit äitiäsi oman jaksamisesi kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat itsekkäitä paskiaisia. Yllätys yllätys.
Hyväksytkö itse sen, että sinä olet ansaitsemattomasti moittimisen ja paheksumisen kohde yleistyksen kautta ?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hoitaakoot omat lapsensa. Viralliset hoitopaikat ovat sitä varten, että lapset viedään sinne mikäli tarvetta on.
Jokainen hoitakoot sitten itsensä myös vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Olet poikkeus. Kuinkahan monta kertaa tälläkin palstalla on saatu lukea siitä, että lapsia ei voi antaa isovanhempien hoitoon, kun saattavat antaa lapsille pullaa ja jäätelöä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 47-vuotias ja lapseni ovat parikymppisiä. Minulla ei ole mitään aikomusta eikä kiinnostusta ryhtyä lastenhoitajaksi yhdellekään lapsenlapselle ainakaan seuraavaan 20 vuoteen. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja teen paljon työmatkoja ulkomaille. Viimeistelen työn ohessa väitöskirjaani. Myös mieheni on hyväpalkkaisessa työssä ja tekee nousujohteista uraa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi jättää kaikki tuo, jos lapsemme päättäisivät hankkia perheenlisäystä? Pitäisikö minun ryhtyä jonkinlaiseksi kotiorjaksi lapsilleni?
Olemme avustaneet jo aikuistuneita lapsiamme valtavasti, sekä henkisesti että taloudellisesti. Meidän rahoillamme on maksettu muutot ja takuuvuokrat, ja lahjaksi lapsille annetaan edelleen lentolippuja, ravintolalahjakortteja ja muuta pientä mukavuutta. Rahaa on kerrytetty osakkeisiin koko lasten elämän ajan, jokaisella oli mukava pääoma odottamassa, kun 18 vuotta tuli täyteen. Edelleen silti maksamme lasten isompia, yllättäviä menoja kuten yksityislääkärikäyntejä, hammashoitoa tai isompia kodin hankintoja, jos lapset niihin apuamme tarvitsevat. Me myös neuvomme, opastamme ja tuemme henkisesti lapsia heidän päätöksissään.
Jos meille siunaantuu lapsenlapsia, olemme tietenkin valmiita panostamaan myös heihin rahallisesti. Luonnollisestikin maksaisimme nuorelle perheelle lomamatkoja ja lastenhoitoapua, tai vaikka viikkosiivouksen. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi minun pitäisi mummoksi tullessani alkaa raataa ja leikkiä kodinhoitajaa, kun en ole sellaista elämää omassa kodissanikaan elänyt vuosikausiin.
Tietenkin kaikkia läheisiä autetaan hädän hetkellä. Kun yksi lapsistani oli ulkomailla vaihdossa vuoden ja sairastui siellä niin pahasti, että joutui sairaalaan, otin heti vapaata töistä ja riensin ensimmäisellä mahdollisella lennolla hänen tuekseen. Tekisin saman uudelleen koska tahansa, ja tekisin saman myös mahdollisten lastenlasteni vuoksi. Parin viikon päästä palasin kuitenkin Suomeen jatkamaan töitäni, kun lapseni alkoi toipua ja pärjäsi ilman minua. Tekisin myös sen ratkaisun uudelleen.
Kenenkään ei pidä uhrata omaa elämäänsä ja omia unelmiaan toisten vuoksi. Kyllä kaikkiin tilanteisiin on löydettävissä sellaisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös isovanhemmille mielekkään, oman elämän. Eikä tämä tarkoita sitä, että oltaisiin huonoissa väleissä! En ymmärrä tällaista molemminpuolista syyllistämistä ja uhrautumisen vaatimista ollenkaan.
- Kuule, ihan tuon kaiken mekin olemme tehneet ja teemme edelleen. Rahaa on mennyt ja menee isoja summia. Mutta kun se raha ei ole kaikki kaikessa! Mihin unohtuu se lämmin yhdessäolo, leikit ja lukuhetket, hyvänyön tarinat ja -halaukset lastenlasten kanssa? Minä olen niin onnellinen mummi, kun saan hoitaa ja ottaa lastenlapsiani yökylään usein. Ei mitään sellaista saati sitten pienten ehdotonta rakkautta voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Olet poikkeus. Kuinkahan monta kertaa tälläkin palstalla on saatu lukea siitä, että lapsia ei voi antaa isovanhempien hoitoon, kun saattavat antaa lapsille pullaa ja jäätelöä.
Voivoi....Mitähän siellä kotona sitten syödään!
Suurin osa lapsista kun on nykyään ylipainoisia, ja jo alaikäisinä heillä on eläkeikäisten sairaudet; rasvamaksat, diabetes, kolesterolit+verenpaineet koholla jne. Unohtamatta masennusta, adhd ymv. mt häiriöitä.
Naurattaa, kun näissä keskusteluissa aina joku kommentoi, miten on liikaa vaadittu terveiltä seitsemänkymppisiltä eläkeläisiltä, kun toivotaan lastenhoitoapua.
Tuskinpa nämä vanhemmat haluavat lastenhoitoapua niin, että lapsi törkättäisiin viikoksi mummolaan. Sen sijaan kaivataan sitä, että isovanhempi vie vauvan tunniksi vaunulenkille/isovanhemmat katsovat taaperoiden perään parin tunnin ravintolaillallisen ajan/vanhempi pääsee äkisti lääkäriin ilta-aikaan ilman, että tarvitsee ottaa lapsia mukaan. Ei ole mikään kohtuuton vaatimus, että isovanhempi katsoisi lasta/lapsia muutaman tunnin. Lapsiperheen kotona on varmasti tekemistä palapelien, värityskirjojen ja muut muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä, jotka sanovat että miksi ette osta lastenhoitoapua ulkopuoliselta:
-Kaikilla paikkakunnilla tätä palvelua ei ole tarjolla. Tai jos on, niin aika monen firman ehdoissa on, että eivät hoida sairaita lapsia. Jos siis vanhemman pitäisi päästä töihin ja lapsi on sairaana, niin ei auta kuin jäädä itse kotiin.
-Kaikki eivät halua täysin ventovierasta ihmistä kotiinsa tai vastuuseen pienestä lapsesta. Luottaisitko itse vaikka 16-vuotiaaseen Annaan, joka facebook-ryhmässä tarjoutuu huolehtimaan vauvastasi/pienestä lapsestasi? Vieraalla ihmisellä voi olla pahat mielessään tai ei välttämättä ole mitään kokemusta lasten kanssa olosta.
-Tiedän useammankin hyvin aran lapsen. Heille on jo vaikea olla erossa vanhemmasta, saati sitten täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Näissä tapauksissa olisi 100 kertaa parempi, että hoitoavuksi tulisi se tuttu isovanhempi kuin joku täysin ventovieras.
-Monissa lapsiperheissä on todella tiukkaa rahasta. Voi olla iso lovi budjettiin, jos joutuu maksamaan vaikka tunnin-parin lastenhoidosta 20-40 euroa. Tätähän moni vähättelee, mutta monille pienituloisille on oikeasti iso raha. Hoitovapaalla olevan vanhemmankaan tuloilla ei juhlita: kotihoidontuki on verojen jälkeen n. 260 e/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tuurista kiinni, mitä tuttavaperheitä katson. Osalla lapsiperheistä on todella hyvät tukiverkot: on isovanhemmat, sisarukset ja ystävät apuna. Tuntuu, että heillä kenellä tukiverkkoja on, niin niitä sitten oikeasti on yllin kyllin. Sitten on heitä, joilla ei ole edes niitä isovanhempia apuna.
Ap, kerrot teidän lasten isovanhemmista. Et voi yleistää. Isovanhemmat ovat kaikki erilaisia ihan niin kuin me kaikki ja elämäntilanteet samoin.
Olen X-sukupolvea oleva mummo. Mummoilua takana jo 12 vuotta työelämän ohella. Lapsenlapsia hoidettu jo puolisen tusinaa aina tarvittaessa, jos olen töiltäni ja terveydeltäni pystynyt. Myös yökylässä lapsia on ollut ja unikoulua vuoroteltu lasten vanhempien kanssa. Mutta nyt tuntuu, että mummoilut alkaa ottaa jo niin kovin voimille, että on aika laittaa oma terveys etusijalle.
Tunnen monia hyviä boomeri isovanhempia, jotka ovat hoitaneet lapsenlapsiaan antaumuksella. Liiankin hyviä. Eräässäkin perheessä äiti oli vauvan kanssa kotona, mutta ylivilkas nelivuotias tuotiin jostakin syystä joka aamu isovanhemmille koko päiväksi eikä päiväkotiin. Siinä oli 7-kymppiset kovilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielipiteeni on varmasti epäsuosittu, mutta sitten on.
Ennen vanhaan yhteiskunnassa kaikki kynnelle kykenevät (eli muut kuin sairaat, vammaiset) tekivät jotakin hyödyllistä yhteisönsä eteen. Oli se sitten sitä, että isovanhemmat auttoivat lastenlasten kanssa tai tekivät maatalon töitä siinä missä jaksoivat. Sitä arvostettiin, että tehtiin työtä ja pidettiin toisista huolta.
Nykyisin logiikka on se, että kukin pärjätköön omillaan. Syytä kuitenkin olisi, että isovanhemmat olisivat yhä avuksi. Isovanhemmat elävät nykyään terveempinä ja kauemmin kuin ennen, mutta halu auttaa toisia on vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ovat itsekkäitä paskiaisia. Yllätys yllätys.
Miten tämä liittyy boomereihin? Boomereilla yleensä Suomessa tarkoitetaan suuria ikäluokkia (syntyneet 1946-1950). AP sen sijaan puhui alle 70-vuotiaista eläkeläisvanhemmista (syntyneet siis 1955-1960).
Eli mikä nyt sitten on se sukupolvi, jota syytetään?
1990- 2000 luvuilla syntyneet eivät hoida, vanhemmat sukupolvet hoisivat.
Ap tässä:
Joku kyseli, aionko itse sitten olla isovanhempana avuksi. Jos olen hengissä, niin aion. Tiedän omakohtaisesti, miten kurjalta tuntuu jäädä ilman apua ja tukea. Auttaa voi monella tavalla ja jo pienikin apu on iso asia silloin, kun lapset ovat pieniä.
Ap
Sukupolvi? Kuinkahan monesta ap:lla on kokemusta?
Itsellä ei ole lapsenlapsia, mutta jotkut työkaverit hoitavat lapsenlapsiaan harva se viikonloppu. Miehen sisar on ollut yksi hoitoautomaatti, lapset vain tuodaan eikä edes kysytä, vaikka miehen siskolla on vuorotyö. Kyllä se eläkkeellä oleva (sairas) mies voi sitten katsoa jos mummolle sattuu työvuoro tai eikö mummo voisi nyt siirtää tai vaihtaa vuorojaan että voisi katsoa lapsia on ollut asenne. Kun vielä kolmen perheen lapset tuodaan yhtäaikaa niin...ja oisi se varmaan kiva miehen siskon joskus saada nukkuakin.
Omat lapset eivät olleet mummoilla koskaan, jo pelkän välimatkankin vuoksi. Ukki joskus katsoi vähän aikaa kun lähdettiin muu porukka käymään marjassa, mutta sitten olivat jo kouluikäisiä.
Kohta helpottaa Ap. Lapsenne ovat jo hyvän ikäisiä. Pahin on jo takana. Parin vuoden päästä pääsette puolisosi kanssa pienelle happihyppelylle ulos kahdestaan ja siitä vapaa-aikanne alkaa koko ajan lisääntyä lasten kasvaessa.
Kun hyväksytte, että isovanhemmat nyt vaan ovat tuollaisia, helpottaa. Järjestelette elämänne muuten. Onhan teitä kaksi.
En nyt yhtään väitä, etteikö näitä itsekkäitä isovanhempia olisi Suomi täynnä (epäilen, että oma äitinikin olisi yksi heistä, jos saisin lapsia), mutta entä jos lapsenlapset ovat kauhukakaroita, niin miksi isovanhempien pitäisi jaksaa hoitaa?
Eräs sukulainen kuormittaa aivan kohtuuttomasti 80v. äitiään, jolla vieläpä alkava dementia, työntämällä tälle esim. viime kesänä kuukaudeksi 8v. lapsenlapsen hoitoon.
Lapsi on koululuokkansa häirikkö, tappelee jatkuvasti, eikä osaa käyttäytyä. Riehuu paljon ja on potentiaalinen koulukiusaaja. Saa hirveitä raivareita, jos ei saa tahtoaan läpi, koska on iltatähti, jolle on annettu aina periksi. On vaikea mummolassakin. Vie esim. ilman lupaa mummon iPadin ja katsoo sillä YouTubesta kiellettyjä videota. Mummo on sanonut, ettei jaksaisi enää kauhukakaraa.
Entä, jos näissä avunannosta kieltäytytyjissä onkin em. kaltaisten lasten isovanhempia? Ei kai silloin ole pakko suostua auttamaan, jos lapsen käytös on aivan hirveää.