90%:sesti elämä on sitä, miksi sen ITSE tekee!

Masennus on aniharvoin pelkästään tahdon asia tai kiinni " oikeasta asenteesta" . Jos se sitä olisi, masennus ei paranisi lääkkeillä, vaan ainoastaan psykoterapialla.



Usein kyse on kyllä kemiallisesta sairaudesta, aivojen välittäjäaineiden häiriöstä, joten lääkityksestäkin on hyötyä.

Vierailija:

Totta kai jokainen rauhoittaisi työtahtiaan, jos näkisi nurkan takana vaanivan burn outin. Valitettavasti sen vain huomaa usein vasta sitten, kun se on jo iskenyt. .

Ei kenelläkään ole takeita siitä, että kaikki menee tässä elämässä just niin kuin itse haluaa, se on vaan ymmärrettäv ja se hyvä elämä rakennettava siitä mitä saa.

Lapsesi kuoli, se on surullisinta mitä ihmiselle voi tapahtua, ja sitä saa ja pitääkin surra.

Mutta pitääkö siitä katkeroitua tai antaa oman elämän mennä pilalle? Siinä kyse on omasta valinnastasi. Voit kunnioittaa lapsesi muistoa muutenkin kuin pilaamalla oman elämäsi.

Vierailija:

90% oma syy, haista vee

Vierailija:

Näissä vastauksissa tuntuu että onnellisuus sidotaan vahvasti taloudelliseen menestykseen ns. viralliseen pärjäämiseen.

Ulkoisista puitteista kyllä puhutaan, mutta vain kehyksenä. Kyllä siitä onnellisuuden tunteesta tuntuisi olevan kaikilla melko pitkälti sama käsitys.

Tuollaiset kommentit pitäisi lailla kieltää.

Ihankuin syvästä masennuksesta noustaisiin ylös ihan " niskasta kiinni ottamalla" tai " asenteita muuttamalla" . Kyllä se on sairaus missä muutkin ja parantaa se voidaan vaan oikealla lääkityksellä.

Sitä paitsi vaikka olisi kuinka positiivinen elämänasenne voi masennukseen silti sairastua. Ja usein ne, jotka masentuvat ovatkin elämänmyönteisiä ihmisiä. Jos ei omat aivot toimi niin kuin ne pitää niin siihen ei paljon voi itse vaikuttaa.

Samoin on muiden sairauksien laita. Ei niitä asenteilla " paranneta" .

Tämä on mielestäni typerin aloitus, mikä täällä pitkään aikaan on ollut.

Mistä nuo prosentit on tähän vedetty?

Onko tästä tehty oikein tutkimus?

Sanoisin, että on niin paljon asioita mihin ei voi itse tässä maailmassa vaikuttaa. Että ei kovinkaan monella ole mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä niinkuin haluaa.

Vaikkei asia minulle kuulukaan, mutta tämä menee jo törkeyksiin.

Se, että selviää oman lapsensa kuolemasta hengissä itse, on jo mieletön suoritus niin reaalisesti kuin asenteellisestikin.

Vierailija:

Ei kenelläkään ole takeita siitä, että kaikki menee tässä elämässä just niin kuin itse haluaa, se on vaan ymmärrettäv ja se hyvä elämä rakennettava siitä mitä saa.

Lapsesi kuoli, se on surullisinta mitä ihmiselle voi tapahtua, ja sitä saa ja pitääkin surra.

Mutta pitääkö siitä katkeroitua tai antaa oman elämän mennä pilalle? Siinä kyse on omasta valinnastasi. Voit kunnioittaa lapsesi muistoa muutenkin kuin pilaamalla oman elämäsi.

Vierailija:

90% oma syy, haista vee

en nyt tiedä voiko mitään tarkkaa prosenttia sanoa, mutta kyllä elämäänsä VOI vaikuttaa. meillekin on sattunut paljon ikäviä asioita, sairauksia ym mutta ne on vaan jotenkin käännettävä positiivisiksi ja koitettava tehdä parhaansa että olis onnellinen.

ei oikea masennus ole vain silloin jos sitä täytyy hoitaa lääkkeillä. itse sairastin 6 vuotta tosi pahaa masennusta, mutta en suostunut lääkehoitoon. lopulta terapialla ja ASENNE muutoksella, eli juuri sillä " nyt mä paranen tästä, otan itteeni niskasta kiinni ja järjestän tän elämän hyväksi" paranin. ja edelleen aina kun tuntuu että seinät kaatuu päälle niin koitan parantaa itseni konkreettisilla keinoilla, liikunnalla ja muitten kanssa puhumalla.. ei ne lääkkeet ole aina se vastaus.