90%:sesti elämä on sitä, miksi sen ITSE tekee!

huonompi ihminen. Ja olenhan itsekin sairastanut juuri äsken lehdissä kaikista tappavimmaksi nimetyn mielisairauden. Asioilla on syynsä ja seurauksensa ja paljoon voi itse vaikuttaa, mutta missään ei sanota, että pitää valita juuri tietyllä tavalla. Ei ole mitään väärää siinä, että tietoisestikin valitsee olevansa onneton. Itsehän ihminen sen seurauksen kuitenkin kantaa, eikä se tee ihmisestä huonoa. Ei myöskään se, että haluaisi toisin, mutta ei vain jaksa. Sitten ei jaksa, mutta ei se silti tarkoita, että oma kohtalo tai onni tai onnettomuus olisi ennalta määrättyä ja sellaista, että siihen ei voisi vaikuttaa.

En ikinä halua tulla sellaiseksi kaikesta valittavaksi ihmisen irvikuvaksi kuin esim. oma äitini on. JA se on ihan tietoinen valinta.

jos ihmisellä ei riitä voimia (esim. masennus tms) valita sitä tietä joka veisi ' onneen' (mitä se nyt onkin: tuolla edellä jollain se olisi yo-opintojen uudelleen aloittaminen), niin voiko snaoa että hän valisti onnettomuuden tai ei-onnen?



onko se silloin valinta?

Vierailija:

Mutta mitä hänestä tuli? Hänestä tuli aktivisti, luennoitsija ja kirjailija ja hän oppi kuutta kieltä pistekirjoituksella.

Ihminen luo itse omat esteensä.

Ja kyllä, me ollaan saatu sossusta ruokakuponkeja jne. Ei masenna yhtään, rakensin elämäni siltä pohjalta toisenlaiseksi.

Mites etäopinnot? Tai opintojen pikkuhiljaa aloittelu kirjatentein tms? Onko sinulla vielä se opinto-oikeus voimassa vai joudutko hakemaan uuden?



Nykyään monia yo-kursseja voi tehdä netissäkin.

mulla on ollut huono lapsuus, on ahdisteltu seksuaalisesti, äiti aina pilkannut, itsetunto ollut nollassa, on ollut syömishäiriöitä 10 vuotta, kahdesti masentunut itsemurhan partaalle, mies ollut vankilassa jne. jne.



JA silti olen voinut rakentaa elämästäni onellisen, ja olen joka päivä onnellinen. Erityisesti nyt kun kaikki on vihdoin hyvin, mutta myös jo silloin kun tähän oltiin vasta matkalla.



Ihminen voi muuttaa elämäänsä, mutta jos kuittaa kaiken sillä, että ei voi, ei pysty eikä jaksa, niin se on oma valinta.

ihmisiä tässä ajassa uuvuttaa!



' Jokainen on oman onnensa seppä' on bullshittia. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä yksilöllistämistä.



Sen haastaminen ei tarkoita fatalismia, ihmiskuvaa jossa ihminen on jonkinlainen ajopuu aallokossa.



Sillä elämä ei ole vain mustaa ja valkoista.

Kuten muutaman kerran jo on sanottu, niin lähtökohdat ovat erilaisia, ja kyllä se vaikuttaa. Samaan aikaan kun yksi puhuu täällä elämän kovista kokemuksista ja niiden yli selviämisestä, niin toinen pohtii pinnallisista haaveista luopumisesta.

Vierailija:

Suomessa ei tarvitse olla nälkäinen, avusavia tahoja kyllä riittää. Eri asia pitääkö kiinni jostain typerästä ylpeydestä ja katkeroituu sen takia.

.

Jos tältä pohjalta kaksi eri ihmistä puhuu onnellisuudesta, niin ei voi sanoa muuta kuin, että eiväthän nämä asiat ole vertailukelpoisia! Näissä kuljetaan aivan eri tasoilla.

Siksi yksi julistettu totuus ei päde samalla tavalla kaikkiin ja joka tilanteeseen. Vähintäänkin siihen totuuteen tarvitaan eri variaatioita.

Tässä vain yritetään kertoa sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, siihen miten sen kokee, ja myös sen sisältöön. Kaikki eivät sitä tee, ja se tragedia on kuitenkin kovin tällaiselle henkilölle itselleen.

Vierailija:

minäkin olen niin kutsutusti menestynyt yli tilastollisen todennäköisyyden. Mutta en ajattele sen johtuvan vain omasta erinomaisuudestani.

sisaruksissani ja serkuissani on valitettavasti noita mielisairaita, alkoholisteja ja itsensä tappajia. Pitäisikö minun halveksia heitä ja ajatella että he ovat vaan luusereita kun kerta minä olen tällainen ' hieno ihminen' ? Näen mistä he ovat tulleet ja miksi heille on käynyt noin.

Minä olin onnekkaampi. Ja tein toki elämäni varrella varmaan viisaampia ratkaisuja, mutta en suinkaan joka kohdassa. Minulla oli myös onnea.

Minua kiusattiin koulussa. Kehityin fyysisesti varhain naiseksi ja mm. uimahallissa vanhemmat miehet käpelöivät minua ja kesäleirillä joukko yläasteikäisiä yritti myös saada sormensa joka paikkaan, olin vaihtamassa uimapukua huoneessa ja he matkivat erään leirin ohjaajan ääntä ja tulivat huoneeseen. Olin itse viidesluokkalainen.



Lihotin itseni muodottmaksi palloksi, jotta sain seksuaalisen ahdistelun loppumaan. Olin ruma kuin mikä, ja hirvittävän ujo ja varma siitä, että kuolisin yksin.



Onnekseni lukio oli eri paikkakunnalla, eikä kenelläkään ollut mitään valmiita asenteita minua kohtaan. Aloin laihtua normaalipainoon, sain ystäviä, elämäni koheni huomattavasti. Nyt jatko-opinnoissa, ja kaikki pitävät minua ystävällisenä ja mukavana ihmisenä, erittäin avoimena ja todella puheliaana jne.



Muutos on mahdollinen. Ei se kenties tapahdu täysin yksin ihmisen omalla valinnalla, mutta aikuisella ihmisellä on yleensä vaihtoehtoja sen suhteen, että miten siitä eteenpäin.



Esim. jos työpaikalla on kauhea ilmapiiri, ahdistaa ja burn out on nurkan takana, mutta palkka on todella muikea... sitä voi miettiä millaisen hinnan omalle henkiselle terveydelle laittaa. Josko löytyisikin toinen työpaikka, jossa palkka vähän kehnompi, mutta jos parempi ilmapiiri auttaisi sitten uralla eteenpäin ja sitten voisi jo taas jonkin ajan päästä ansaita vähän enemmän?

Vierailija:

Armottomuus on se mikä

ihmisiä tässä ajassa uuvuttaa!

' Jokainen on oman onnensa seppä' on bullshittia. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä yksilöllistämistä.

Sen haastaminen ei tarkoita fatalismia, ihmiskuvaa jossa ihminen on jonkinlainen ajopuu aallokossa.

Sillä elämä ei ole vain mustaa ja valkoista.

On asioita, joihin on helpompi löytää positiivista asennetta ja on asioita, joihin se positiivisuus on vaikeampi löytää. Eikä voida olettaa, että jokainen ihminen pystyisi sen vaikeammankin totuuden löytämään, jos vain haluaa. Ei me ihmiset sentään ihan niin yhdestä puusta veistettyjä olla.

Välillä tietysti täytyy pitää lomaa, että jaksaa sitten taas yrittää ja epäonnistua.

Vierailija:

Onnekseni lukio oli eri paikkakunnalla, eikä kenelläkään ollut mitään valmiita asenteita minua kohtaan.

Esim. jos työpaikalla on kauhea ilmapiiri, ahdistaa ja burn out on nurkan takana, ?

Ja toinen asia: Totta kai jokainen rauhoittaisi työtahtiaan, jos näkisi nurkan takana vaanivan burn outin. Valitettavasti sen vain huomaa usein vasta sitten, kun se on jo iskenyt. Silloin on myöhäistä valita itse työn vähenemistä, sillä silloin lääkäri määrää jo sairaslomaa ja työt vähenevät ilman omaa valintaakin.

Mutta totta kai ideaalitilanteessa vaara huomataan ajoissa ja sitten valitaan oikein.

Vaihtoehtojakin olisi varmasti ollut, mutta jos on tyhmä, niin sitä kai vaan on tyhmä. Nyt elämä on siinä jamassa, että sitä toivoo, ettei tarvitsisi enää heräillä aamuisin eli valinnan paikka jälleen.

Aina ei voi muutosta toteuttaa, jos muutettava asia on sellainen, että muutos aiheuttaa muita ongelmia.



Silloin pitää voida valittaa.

90% oma syy, haista vee

Itse olen ollut kahdesti syvästi masentunut, ja toivuin vasta kun onnistuin muuttamaan asenteeni tätä elämää kohtaan. Siitä muutoksesta saa voimaa! Ikävä kyllä esim. oma äitini ei uskalla sitä muutosta tehdä, mieluummin valitta ja ruikuttaa ja lannistuu elämän edessä.



Ikävä tosiasia on se, että kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi. Äitini kohdalla se on ollut katkera kalkki niellä, olisin niin toivonut hänenkin voivan kokea elåämän kaiken kurjuuden jälkeen kuten itse koen.



Mutta yhä olen sitä mieltä että kyse on omasta valinnasta. Koska ei se, että muuttaa asennettaan tapahdu päivässä , eikä se vaadi sillä tavalla voimia, ainoastaan uskallusta. On itse asiassa ihan hirveän helpottavaa päästää irti menneistä ja katkeruudesta, siinä putoaa iso taakka harteilta.

Mä en ainakaan puhu siitä. Mä en ole missään vaiheessa suostuut henkisesti menemään mukaan nykymeininkiin, ja ehkä sen takia jaksan työssäni paremmin kuin moni muu. Mulla on selvä arvojärjestys elämässäni, ja niistä oikeasti tärkeistä asioista pidän kiinni.

Mutta oikeassa olet siinä, että tämä aika on omiaan sekoittamaan ihmisten päät ja saamaan ihmiset havittelemaan typeryyksiä tajuamatta sitä mikä on oikeasti tärkeätä.

Vierailija:

ihmisiä tässä ajassa uuvuttaa!

' Jokainen on oman onnensa seppä' on bullshittia. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä yksilöllistämistä.

Sen haastaminen ei tarkoita fatalismia, ihmiskuvaa jossa ihminen on jonkinlainen ajopuu aallokossa.

Sillä elämä ei ole vain mustaa ja valkoista.

lapset, niin nehän kuitenkin kasvaa ah niin nopeasti, ja lisää ei tarvitse ehdoin tahdoin tehdä...