Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanomalla : 'Jos muutkaan ei saa, niin et sinäkään saa. Mikset tätä voi ymmärtää? Muut on ihan kiltisti ja sinä karjut. Selittäisitkö miksi?

Lapsi karjuu täysiä, että en tiedä, ja jatkaa karjumista. Kun jälkikäteen kysyin miksi oikein karjuit noin, niin vastaa aina ettei tiedä. Ap

Toistoja, toistoja ja toistoja että oppii. Vissiin luupäinen tapaus kuten äitinsä.

Lapsi aloitti tämän kaksi vuotiaana, nyt on seitsemän. Että on tässä toistoa toistoa ollut jo aika monta vuotta. Kuinkahan kauan pitää vielä toistaa, että tehoaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanomalla : 'Jos muutkaan ei saa, niin et sinäkään saa. Mikset tätä voi ymmärtää? Muut on ihan kiltisti ja sinä karjut. Selittäisitkö miksi?

Lapsi karjuu täysiä, että en tiedä, ja jatkaa karjumista. Kun jälkikäteen kysyin miksi oikein karjuit noin, niin vastaa aina ettei tiedä. Ap

Toistoja, toistoja ja toistoja että oppii. Vissiin luupäinen tapaus kuten äitinsä.

Lapsi aloitti tämän kaksi vuotiaana, nyt on seitsemän. Että on tässä toistoa toistoa ollut jo aika monta vuotta. Kuinkahan kauan pitää vielä toistaa, että tehoaa? Ap

Jos ei ennen murrosikää lopu niin sitten jatkuu sulavasti huuto murkun suusta.

Meillä sama ja ikää on 14 vuotta. Murkkuiässä huutaminen on vain pahentunut. Rankkaa on mutta muualla osaa myös käyttäytyä, joten toivon että piirre poistuu aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

niin lapsi huomaa, että ei ainakaan näin karjumalla tule hyväntuuliseksi, äitikään ei näköjään karju

Häpäisy voi toimia myös eli provosoidaan lapsi karjumaan ja sitten nauretaan päälle.

Saahan sillä ainakin huomiota. Minä toimittaisin lapsen omaan huoneeseensa ja ulos on asiaa vasta kun osaa käyttäytyä. Ellei ole sellaista vaihtoehtoa, lähtisin itse pois tilanteesta ja tulisin vasta kun käytös on rauhoittunut. Seitsemänvuotias osaa olla kunnolla halutessaan. Kyllä siltä voi vaatia eikä vaan paapoa. Tuommoiset taaperoikäisen tavat pitäisi tiukasti torpata kun lapsi kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi, että käytös oli ei-toivottua, vaan sen, että hänen mielipiteellään tai hänellä ihmisenä, ei ole merkitystä aikuiselle. Neuvoisin kyllä aina ottamaan toisen tunteet vakavasti ja tässä tapauksessa sanoa napakasti, ettei käytös ole toivottua, mutta en myöskään hermostuisi sen enempää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi, että käytös oli ei-toivottua, vaan sen, että hä

Psykologeja ja muita lässyttäjiä ei nyt kannata kuunnella laisinkaan. Alahan vetää puoleensa mieleltään heikkoja - selittää näet kiinnostuksen kohteen.

Vierailija kirjoitti:

Häpäisy voi toimia myös eli provosoidaan lapsi karjumaan ja sitten nauretaan päälle.

Seitsemänvuotias kyllä älyää kun vittuillaan takaisin. Yleensä tehokkainta haukkua pikkuvauvaksi tms. Haluavat kuitenkin olla 'isoja'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Tuo on kyllä niin voimakas reaktio, että en ihmettele miksi lapsi huutaa. Hän tuntee äärimmäistä vallan tunnetta. "Edes isä ei voi minulle mitään, vaan se joutuu pakenemaan minua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi, että käytös oli ei-toivottua, vaan sen, että hä

Tiedätkö kun lapselle on tässä nyt viisi vuotta sanottu sekä hänen karjuessa että tilanteen jälkeen, että kyseinen käytös ei ole toivottavaa. Ja lisäksi aina muistutettu mikä on hyvä tapa käyttäytyä (jos vaikka haluaa jotain). Silti tuo ei ole auttanut mitään. Niin osaisitko sanoa mikä auttaisi, jos kerran psykologi olet? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi,

Tiedätkö kun lapselle on tässä nyt viisi vuotta sanottu sekä hänen karjuessa että tilanteen jälkeen, että kyseinen käytös ei ole toivottavaa. Ja lisäksi aina muistutettu mikä on hyvä tapa käyttäytyä (jos vaikka haluaa jotain). Silti tuo ei ole auttanut mitään. Niin osaisitko sanoa mikä auttaisi, jos kerran psykologi olet? Ap

Kevyt henkinen väkivalta kun ruumiilliset rangaistukset on kielletty. Eli häpäiseminen ja nöyryyttäminen aina kun karjuu.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Korvatulpat on oiva apuväline ettei kuulo vaurioidu

Häpäiseminen ja nöyryyttäminen vain lisää lapsen raivoa. Ei vähennä sitä. Eli ei ole millään tavalla suositeltavia tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi, että käytös oli ei-toivottua, vaan sen, että hä

Ei. Ensin tietenkin sanotaan, että kukaan ei jaksa kuunnella huutoa ja pyydetään lopettamaan huuto. Jos huuto jatkuu, niin on ihan ok olla huomioimatta.

Jälkeenpäin tilanne tottakai käydään läpi, mutta anteeksi ei tarvitse pyydellä, koska lapsi teki väärin.

Vierailija kirjoitti:

Häpäiseminen ja nöyryyttäminen vain lisää lapsen raivoa. Ei vähennä sitä. Eli ei ole millään tavalla suositeltavia tapoja.

Sehän on hyvä eli piiskataan raivo maksimiin. Siitä se oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi,

Yritin vain auttaa, ettei lapsesi sitten tule pakeilleni aikuisena traumojensa kanssa. Tyypillinen on, että välit vanhempiin ovat viileitä kun lapsi ei kokenut saaneensa ymmärrystä ja rakkautta osakseen. Kai sinäkin haluat, että lapsi sekä käyttäytyy oikein, että kehittyy tasapainoiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Tuo on kyllä niin voimakas reaktio, että en ihmettele miksi lapsi huutaa. Hän tuntee äärimmäistä vallan tunnetta. "Edes isä ei voi minulle mitään, vaan se joutuu pakenemaan minua."

 

Tällaisissa perheissä isä ole ole mikään auktoriteetti. Äiti on. Isä on joku nyhväkkä, jota kenenkään ei tarvitse kuunnella. Mutta mies voi syyttää tästä asiasta ihan itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisätään toisena karjujan vanhempana että meillä on lapsia 4. Tämä karjuja on perheen kolmas lapsi, ainoa tyttö. Kenenkään muun kanssa ei ole ollut mitään vastaavia ongelmia, sanomalla on aina uskottu.

Toisin kuinsisarukseni, minä olin myös todella voimakastahtoinen lapsena ja raivosin, jos en saanut tahtoani läpi. Hauska yhteensattuma, että olin myös kolmas lapsi.

Vanhempani komensivat minut omaan huoneeseen, kun itkin ja raivosin. Siellä minä sitten itkin ja pikkuhiljaa rauhoituin.

Vanhempani olivat keskenään hyväntuulisia ja touhusivat ihan normaaleja juttuja silloin. Erään kerran kun olin itkenyt ja raivonnut, näin vanhempieni juttelevan hyväntuulisesti päiväkahvilla keittiön pöydän ääressä. Siellä istuivat myös sisarukseni iloisina.

Tajusin, että minähän tästä huutamisesta kärsin. Noilla muilla on kivaa.

Olin viisi vuo

Tässähän olet huomannut, että maailma ei pyörikkään sinun ja raivoamisesi ympärillä, vaan jatkaa kulkuaan. Sulla on ollut ihan fiksut vanhemmat.