Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔

Minä menin keskitietä. Sanoin, että ei ole oikein huutaa. Jos jatkoivat, sanoin että mene omaan huoneeseedi huutamaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella huutoa. Sen jälkeen jatkoin hyväntuulisesti omia hommiani. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, koska oma äitini oli hermoheikko rääkyjä. Ihan on riittänyt se, että olen puhunut aikuisena ja tosissaan. Vihaisesti silloin, kun siihen oli aihetta.

Nuo ovat vain yksittäisiä hetkiä. Se kaikki muu aika menikin lapsia kannustaessa, kehuessa ja rakastaessa.

PS. Olin se paljon parjattu yh :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös. Alkoi kyllä myös jossain vaiheessa myös päiväkodissa vetämään hepuleita. On kuulemma luottamuksen merkki kun pystyy kaikki tunteet näyttämään 

Huono käytös, sosiaalinen (tai muukaan) väkivalta ei ole mikään "luottamuksen merkki". Mikäs hullu päiväkotityyppi teillä oli neuvomassa??

Karjuminen ja huuto loppuu, kun sitä ei suvaita ympärillä. Näköjään ap:n lapsi osaa olla asiallisesti muualla, joten kyse ei ole tunteiden säätelyn puutteesta tai kehityshäiriöstä. Kuulostaa, että ennemminkin on perfektionisti tai lievästi autismin kirjolla, kun on myös "hyvä oppimaan ja älykäs" sekä sosiaalisesti varautunut kodin ulkopuolella. Suomalaisessa geeniperimässä todella yleistä ja vahvistunut entisestään nyky-yhteiskunnan mahdollistamana.

Kannattaa hankkia lapselle ja vanhemmalle tietoa autismin piirteistä sekä etsiä vastapainoksi joku luova harrastus, myös uiminen, koiran hoito, metsässä samoilu, hevoset tai puiden pilkkominen voivat auttaa, samoin takkatuli tai nuotion katselu. Oma huone on ehdottoman tärkeä. 

Tärkeintä kuitenkin on, ettei perheessä hermostuta ja pelästytä tuota huutamista, vaan pysytään rauhallisena, eikä huutoon sinänsä kiinnitetä positiivista eikä negatiivista huomiota. Ennakoida kannattaa ja opettaa lapsi esim. pitämään verensokeri tasaisena, harjoittelemaan jo ennakkoon hengitystekniikoita rauhoittumiseen, joillakin auttaa jääkylmä vesi juomana tai muu vahva fyysinen tuntemus, esim. stressilelu. Selkeä ja luotettava struktuuri kotona eikä liikaa stimulantteja auttavat arkea.

7-vuotiaalle pitää jo kertoa asiallisesti ja tietopohjalta, mistä hermojen menetyksessä ja tunneryöpyssä on kyse ja auttaa häntä opettelemaan itse oman kehonsa ja piirteidensä järkevää hallintaa. Kasvatus on sitä, että on tavoite ja perustellut, kestävät metodit sen saavuttamiseen. Perusfakta pitää muistaa: Kaikki lapset ovat hyväntahtoisia ja haluavat olla hyviä, rakastettuja ja hyväksyttyjä vanhempansa silmissä juuri sellaisina kuin ovat, keskeneräisinä. Nuo raivarit ovat lapsen mielestä pelottavia, ahdistavia ja hävettäviä. Auta siis rauhassa, johdonmukaisesti ja häpäisemättä toista. 

Vierailija kirjoitti:

Minä vain ottaisin kylmästi hiuksista ja tukistaisin, aivan sama tuleeko lasua va ei, mutta minun silmille ei kurittomat kakarat hypi! Suurin ongelma lapsissa nykyään, että vanhemmilla ei ole enää auktoriteettia eivätkä osaa kasvattaa kakaroitaan ja kakarat oppivat, että kukaan aikuinen ei voi heille mitään...

Lässynlässyn-kasvatuksella ei tule kuin ap:n lapsen kaltaisia kusipäisiä kakaroita

Höpöhöpö. Kusipäistä on tahallaan satuttaa heikompaansa. Kunnolla kasvattaminen EI vaadi fyysistä väkivaltaa. Ei oo omanikaan saanut ja hyvä teini siitä on kasvanut. Kun ollaan muuten viitsitty kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän Ap, että mitä se sinun lapsi siis vaatii karjumalla; että asiat tehdään hänen haluamallaan tavalla, haluaa jonkin tavaran vai mitä

Että asiat tehdään hänen haluamalla tavalla. Sellaisella, joka ei ole edes mahdollinen tai joka ei ole turvallinen tai josta nyt vain ei jostain muusta syystä voi joustaa (koska joustamisesta seuraisi jollekulle ikävyyksiä). Ap

Lapsesi on ehdollistunut tuohon huutamiseen. Se on ja on ollut hänen normaali. Hän huutaa ja saa aikaan erilaisia reaktioita.

Vaikeahan tuota on enää muuttaa ilman ulkopuolista apua.

Aina nuo on äitinsä mukaan älykkäitä ja nopeita oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Osta Peltorin isot kuulosuojaimet jotka laitat päähäsi kun karjuu ja otat lapsen vaikka syliin ja silittelet. Lopuksi  kysyt miksi karjui ja helpottiko olo. Näytä että lapsi kelpaa sellaisena kun on ja yhdessä voitte opetella muita keinoja purkaa tunteita ajan kanssa. 

Siis karjuva kouluikäinen lapsi väkisin syliin ja silittelyä?

Tuohan kuulostaa suorastaan henkiseltä pahoinpitelyltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔

Minä menin keskitietä. Sanoin, että ei ole oikein huutaa. Jos jatkoivat, sanoin että mene omaan huoneeseedi huutamaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella huutoa. Sen jälkeen jatkoin hyväntuulisesti omia hommiani. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, koska oma äitini oli hermoheikko rääkyjä. Ihan on riittänyt se, että olen puhunut aikuisena ja tosissaan. Vihaisesti silloin, kun siihen oli aihetta.

Nuo ovat vain yksittäisiä hetkiä. Se kaikki muu aika menikin lapsia kannustaessa, kehuessa ja rakastaessa.

PS. Olin se paljon parjattu yh :)

Enkä ole koskaan takavarikoinut lapsilta mitään enkä ole heitä laittanut arestiin. Se on mielestäni laiskan ja välinpitämättömän  vanhemman keino.

Se, että viedään puhelin, ei opeta lapselle mitään.

Se sama parjattu yh

Jos asutte kerros- tai rivitalossa vie tyyppi taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan tai isännöitsijän pakeille ja he kertovat tälle asukkaalle talon järjestyssäännöt.

Jos asutte omakotitalossa, vanhemmat laativat talon järjestyssäännöt ja selittävät ne adukkaille. Niitä noudattavat kaikki. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös omasta lapsestaan, jos kokee tämän hyötyvän ulkopuolisesta avusta tai tarvitsevan lisäapua kasvatukseen.

Eli hän saa muissa reaktion aikaan ei toivotulla tavalla. Oletko ap miettinyt porkkanaa ja sen aktiivista huomaamista kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla tai yrittää edes?  Kuulostaa sille että teillä on kehittynyt negatiivinen kehä ja huomio suuntautuu enemmälti tähän huonoon käytökseen. Mitä tapahtuu kun karjuminen käynnistyy ja miten sinä käsittelet tilanteen joka johtaa raivoon?

Vierailija kirjoitti:

Eli hän saa muissa reaktion aikaan ei toivotulla tavalla. Oletko ap miettinyt porkkanaa ja sen aktiivista huomaamista kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla tai yrittää edes?  Kuulostaa sille että teillä on kehittynyt negatiivinen kehä ja huomio suuntautuu enemmälti tähän huonoon käytökseen. Mitä tapahtuu kun karjuminen käynnistyy ja miten sinä käsittelet tilanteen joka johtaa raivoon?

Kun karjuminen käynnistyy niin se yltyy raivoon jo sekunneissa ennen kuin minä ehdin siihen käsittelemään mitään. Eli aika yhtäkkiä rauhallisesta täyteen raivokarjuntaan. Ja kun karjuu täysiä niin ei oikein kuulekaan mitään mitä hänelle sanotaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔

Minä menin keskitietä. Sanoin, että ei ole oikein huutaa. Jos jatkoivat, sanoin että mene omaan huoneeseedi huutamaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella huutoa. Sen jälkeen jatkoin hyväntuulisesti omia hommiani. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, koska oma äitini oli hermoheikko rääkyjä. Ihan on riittänyt se, että olen puhunut aikuisena ja tosissaan. Vihaisesti silloin, kun siihen oli aihetta.

Nuo ovat vain yksittäisiä hetkiä. Se kaikki muu aika menikin lapsia kannustaessa, kehuessa ja rakastaessa.

PS. Olin se paljon parjattu yh :)

Enkä ole koskaan taka

Ei kaikkiin lapsiin tehoa edes tuollaiset, kuten ap:kin sanoi, ettei lasta kiinnosta. Mitä niitä sitten käyttää, ellei tehoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔

Minä menin keskitietä. Sanoin, että ei ole oikein huutaa. Jos jatkoivat, sanoin että mene omaan huoneeseedi huutamaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella huutoa. Sen jälkeen jatkoin hyväntuulisesti omia hommiani. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, koska oma äitini oli hermoheikko rääkyjä. Ihan on riittänyt se, että olen puhunut aikuisena ja tosissaan. Vihaisesti silloin, kun siihen oli aihetta.

Nuo ovat vain yksittäisiä hetkiä. Se kaikki muu aika menikin lapsia kannustaessa, kehuessa ja rakastaessa.

PS. Olin se paljon parjattu yh :)

Enkä ole koskaan taka

Olet vain kehunut, kannustanut ja rakastanut.

Ihanaa pumpulia, höyheniä, ja pilvenhattaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Tuo on kyllä niin voimakas reaktio, että en ihmettele miksi lapsi huutaa. Hän tuntee äärimmäistä vallan tunnetta. "Edes isä ei voi minulle mitään, vaan se joutuu pakenemaan minua."

 

Jep. Tuotahan tekisi mieli tehdä jopa aikuisena, jos olisi mahdollisuus moiseen valtaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli hän saa muissa reaktion aikaan ei toivotulla tavalla. Oletko ap miettinyt porkkanaa ja sen aktiivista huomaamista kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla tai yrittää edes?  Kuulostaa sille että teillä on kehittynyt negatiivinen kehä ja huomio suuntautuu enemmälti tähän huonoon käytökseen. Mitä tapahtuu kun karjuminen käynnistyy ja miten sinä käsittelet tilanteen joka johtaa raivoon?

Kun karjuminen käynnistyy niin se yltyy raivoon jo sekunneissa ennen kuin minä ehdin siihen käsittelemään mitään. Eli aika yhtäkkiä rauhallisesta täyteen raivokarjuntaan. Ja kun karjuu täysiä niin ei oikein kuulekaan mitään mitä hänelle sanotaan. Ap

Onko tuosta mitään seuraamuksia? 

Meillä lasta rangaistaan ostamalla Euroshopperin karkkeja. Jos kiukuttelee, saa vain halpoja tuotteita ja puhelin vaihtuu Androidiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli hän saa muissa reaktion aikaan ei toivotulla tavalla. Oletko ap miettinyt porkkanaa ja sen aktiivista huomaamista kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla tai yrittää edes?  Kuulostaa sille että teillä on kehittynyt negatiivinen kehä ja huomio suuntautuu enemmälti tähän huonoon käytökseen. Mitä tapahtuu kun karjuminen käynnistyy ja miten sinä käsittelet tilanteen joka johtaa raivoon?

Kun karjuminen käynnistyy niin se yltyy raivoon jo sekunneissa ennen kuin minä ehdin siihen käsittelemään mitään. Eli aika yhtäkkiä rauhallisesta täyteen raivokarjuntaan. Ja kun karjuu täysiä niin ei oikein kuulekaan mitään mitä hänelle sanotaan. Ap

Onko tuosta mitään seuraamuksia? 

On tietenkin, olen tässä ketjussa niitä luetellut jo. Ap

Vanhempien tärkeisiin tehtäviin kuuluu tuottaa lapselle pettymyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔

Minä menin keskitietä. Sanoin, että ei ole oikein huutaa. Jos jatkoivat, sanoin että mene omaan huoneeseedi huutamaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella huutoa. Sen jälkeen jatkoin hyväntuulisesti omia hommiani. Lapsilleni en ole koskaan huutanut, koska oma äitini oli hermoheikko rääkyjä. Ihan on riittänyt se, että olen puhunut aikuisena ja tosissaan. Vihaisesti silloin, kun siihen oli aihetta.

Nuo ovat vain yksittäisiä hetkiä. Se kaikki muu aika menikin lapsia kannustaessa, kehuessa ja rakastaessa.

PS. Olin se paljon parjattu y

Ennen muinoin lapsi hakattiin, jos käyttäytyminen oli huonoa. Nyt tiedämme, että rangaistus saa lapsen valehtelemaan ja pelkäämään, ei ymmärtämään käyttäytymistään. Joillekin asioiden selittäminen ja väkivallaton kasvattaminen vaikuttaa tehottomalta, mutta se on toimivampaa pitkässä juoksussa kuin hakkaaminen ja tukistaminen 

Sillä on vain tulinen temperamentti. Italiassa tuo olisi ihan normaalia.

Olisit alkanut kasvattaa lastasi heti alusta alkaen, nyt se on liian myöhäistä.