Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi jo ihan pienestä asti pitänyt opettaa, että ei tarkoittaa ei.  Jos lapsi oppii pienestä pitäen saamaan tahtonsa läpi, se jatkuu isompanakin.

Mitä oikein tarkoitat? Meillä on aina, siis jo aivan pienestä asti ei ollut ei. Lapsi ei ole koskaan saanut huutamalla tahtoaan läpi. Sitähän tämä koko aloitus koskee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Ei ole mitään yh kuviota. Naimisissa olen lapsen isän kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Sama täällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi jo ihan pienestä asti pitänyt opettaa, että ei tarkoittaa ei.  Jos lapsi oppii pienestä pitäen saamaan tahtonsa läpi, se jatkuu isompanakin.

Luitko että se ei ole toiminut kertaakaan? Lapsi ei saa sillä tahtoaan läpi.

Niin, mutta olisi pitänyt opettaa, ettei edes ala karjumaan. Kasvatuksen keinoin. Esim. itse en ole koskaan karjunut esim. kaupan karkkihyllyillä vaikka katselinkin aina herkkuja kaupassa lapsena. No sain niitä kuitenkin tarpeeksi, ilman karjumistakin. Mutta meillä oli myös aika tiukka kuri kotona, minkä koen hyvänä asiana.

Jotain valkoisen rozzkaväen juttuja selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi jo ihan pienestä asti pitänyt opettaa, että ei tarkoittaa ei.  Jos lapsi oppii pienestä pitäen saamaan tahtonsa läpi, se jatkuu isompanakin.

Luitko että se ei ole toiminut kertaakaan? Lapsi ei saa sillä tahtoaan läpi.

 

Niin, mutta olisi pitänyt opettaa, ettei edes ala karjumaan. Kasvatuksen keinoin. Esim. itse en ole koskaan karjunut esim. kaupan karkkihyllyillä vaikka katselinkin aina herkkuja kaupassa lapsena. No sain niitä kuitenkin tarpeeksi, ilman karjumistakin. Mutta meillä oli myös aika tiukka kuri kotona, minkä koen hyvänä asiana.

Millä tavalla opetetaan ettei ala karjumaan? Jos siis aina vain alkaa. Onneksi ei koskaan kaupassa tosin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo olisi jo ihan pienestä asti pitänyt opettaa, että ei tarkoittaa ei.  Jos lapsi oppii pienestä pitäen saamaan tahtonsa läpi, se jatkuu isompanakin.

Luitko että se ei ole toiminut kertaakaan? Lapsi ei saa sillä tahtoaan läpi.

 

Niin, mutta olisi pitänyt opettaa, ettei edes ala karjumaan. Kasvatuksen keinoin. Esim. itse en ole koskaan karjunut esim. kaupan karkkihyllyillä vaikka katselinkin aina herkkuja kaupassa lapsena. No sain niitä kuitenkin tarpeeksi, ilman karjumistakin. Mutta meillä oli myös aika tiukka kuri kotona, minkä koen hyvänä asiana.

+ paitsi olin aika kiltti lapsi myös:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Joo, suuri osa miehistä on kyllä aika nyhveröitä. Ei tän palstan miehiä kyllä minään auktoriteetteina voisi ees kuvitella

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, ota kännybja tebletti pois. Kersa ei tee sillä mitään järkevää, tiktok tyhmentää entisestään tuollaista mielenviiaista rääkyjää.

Hänellä ei ole kännykkää eikä tablettia. Pelkkä kellopuhelin. Telkkaria ei juuri koskaan katso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, ota kännybja tebletti pois. Kersa ei tee sillä mitään järkevää, tiktok tyhmentää entisestään tuollaista mielenviiaista rääkyjää.

Hänellä ei ole kännykkää eikä tablettia. Pelkkä kellopuhelin. Telkkaria ei juuri koskaan katso. 

Tämä oli siis ap.

Ja lisätään toisena karjujan vanhempana että meillä on lapsia 4. Tämä karjuja on perheen kolmas lapsi, ainoa tyttö. Kenenkään muun kanssa ei ole ollut mitään vastaavia ongelmia, sanomalla on aina uskottu.

Lapsi on nuoresta alkaen oppinut, että huutamalla saa jotain jota ei muuta saa, se voi olla huomiota, vanhempien häirintää tai mitä tahansa. Lapsi voi oppia jotain siitä jos vanhempi vastaa/huutaa hänelle ihan samalla tavalla matkien häntä, mutta älä osoita suuttumusta vaan säilytä oma mielenhallinta. Jos lapsi muuten on normaali,niin kasvatuksessa on jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Ei ole mitään yh kuviota. Naimisissa olen lapsen isän kanssa. Ap

Sitten on kyllä aika vakavasti miettiä mikä sinussa on vikana jos lapsi käyttäytyy mielenvikaisesti eikä mieskään tunne tarvetta puolustaa sinua vaan tahtoo suojautua kodin ahdistavalta ilmapiiriltä. Oletko itse missään vaiheessa saanut diagnoosia tai ollut epäilyjen kohteena? Jokin tässä nyt laukaisee tämän tuhoisan käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että lapsi menee rikki jos karjaiset kunnolla että nyt suu kiinni, luulen että kokeilee kestokykyäsi. Kaikkea ei tarvitse sietää. 

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on nuoresta alkaen oppinut, että huutamalla saa jotain jota ei muuta saa, se voi olla huomiota, vanhempien häirintää tai mitä tahansa. Lapsi voi oppia jotain siitä jos vanhempi vastaa/huutaa hänelle ihan samalla tavalla matkien häntä, mutta älä osoita suuttumusta vaan säilytä oma mielenhallinta. Jos lapsi muuten on normaali,niin kasvatuksessa on jotain pielessä.

Olen tässä vuosien varrella pari kertaa huutanut takaisin. Eli hyvin harvoin, mutta sekin tullut koettua. Yleensä pysyn rauhallisena itse. Mielestäni kyllä olen ihan hyvä kasvattaja ja mielestäni lapsi on ihan normaali (myös muiden mielestä). Joten en kyllä tiedä mikä kasvatuksessa olisi nyt pielessä sitten. Sanokaa jos keksitte. Siksihän täällä neuvoa kysyn. Ap

Meillä esikoisella alkoi tuollainen käytös 2v iässä. Teki riidan jostain ja huusi tunnin aivan sekona. Sen jälkeen rauhoittui. Ihan sattumalta sitten huomasin että raivo alkoi aina tasan kaksi tuntia pähkinöiden syömisen jälkeen. Jätettiin pähkinät kokonaan pois ruokavaliosta ja lapsi rauhoittui (toki normaali uhmaa senkin jälkeen mutta ei tunnin huutokonsertteja).

Myöhemmin tuli uusia samanlaisia huutokonsertteja ja huomasin että ne tuli aina kanamunaa syötyään. Keskimäärin kerran puoleen vuoteen allergisoitui jollekkin uudelle ruoka-aineelle ja alkoi hirveä kiukku. Kun syyllinen löytyi ja poistettiin ruokavaliosta niin rauhoittui. Jos antoi antihistamiinin heti kun kiukku alkoi niin rauhoittui noin 20 min kohdalla kun lääke alkoi vaikuttaa. Onneksi usein allergiaa aiheuttaneet ruuat alkoivat sopia noin vuoden välttämisen jälkeen.

Kun lapsi joutui muuten verikokeeseen niin sain pyydettyä siihen allergiatestit. Ja niissä testeissä näkyi juuri samat ruoka-aineet joita olimme itsekin huomanneet raivon aiheuttajiksi. Neuvolalääkäri kannusti pitämään sopimattomat pois ruokavaliosta niin lapsi voi hyvin.

Noin 8v iässä lapsi oppi itse sanomaan että allergiaolo ja ottamaan antihistamiinin sen sijaan että olisi vain raivonnut huonoa oloaan. Yksi hankalimmista raivon aiheuttajista oli lisäaine E472C. Sen löytämiseen meni kauan. Ja sitä on tosi monessa paikassa esim monessa margariinissa.

Kannattaa seurata liittyykö raivoaminen johonkin mitä lapsi syö. Kannattaa pitää päiväkirjaa lapsen syömisistä ja raivoamisista niin siitä saattaa saada syyllisen kiinni. Ja kannattaa muistaa että joskus voi sietää vaikka pikkasen kanamunaa ruuassa mutta toisella kerralla ei kestä koska on syönyt jo jotain muuta hieman sopimatonta niin yhteissumma saa aikaan reaktion. Itse ajattelin että lapsella on kuin allergiakahvikuppi. Muutama pähkinä täytti kupin ja sai reaktion aikaan. Toisaalta joku vehnäleipää pala ei täyttänyt kuppia kuin puolilleen mutta jos söi kaksi palaa niin sitten meni yli ja alkoi raivo.

tsemppiä löytämään syyllinen. ei ne lapset yleensä syyttä raivoa. Taustalla on joko fyysistä tai henkistä juttua joka aiheuttaa sen raivoamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Ei ole mitään yh kuviota. Naimisissa olen lapsen isän kanssa. Ap

Sitten on kyllä aika vakavasti miettiä mikä sinussa on vikana jos lapsi käyttäytyy mielenvikaisesti eikä mieskään tunne tarvetta puolustaa sinua vaan tahtoo suojautua kodin ahdistavalta ilmapiiriltä. Oletko itse missään vaiheessa saanut diagnoosia tai ollut epäilyjen kohteena? Jokin tässä nyt laukaisee tämän tuhoisan käytöksen.

Whaat? Äidin syytä siis kaikki. Sekin ette mies kanna vastuutaan vaan häipyy kun häntä tarvittaisiin. 

Minä vain ottaisin kylmästi hiuksista ja tukistaisin, aivan sama tuleeko lasua va ei, mutta minun silmille ei kurittomat kakarat hypi! Suurin ongelma lapsissa nykyään, että vanhemmilla ei ole enää auktoriteettia eivätkä osaa kasvattaa kakaroitaan ja kakarat oppivat, että kukaan aikuinen ei voi heille mitään...

Lässynlässyn-kasvatuksella ei tule kuin ap:n lapsen kaltaisia kusipäisiä kakaroita

Anna karjua kunnes kurkku kipeytyy ja mitään ei saa jos karjuu... eiköhän opi jos ei aivan tyhmä ole.