Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

voisiko tilanteita ennaltaehkäistä, ettei tilannetta pääse syntymään? kun tietää, missä tilanteissa lapsi alkaa karjua, niin ennakoi .....?

Voin lohduttaa, että meillä oli tosi haastavaa päiväkoti ja ala-aste aika mutta poika rauhoittui yläasteelle mentäessä. Muiden sisarusten kanssa taas toisin päin. Hyvin voi tilanne vielä muuttua mutta tiedän että rankkaa se on kun ei anna periksi.

Meidän nuorin oli tuommoinen. Se huusi tahtoaan läpi, eikä koskaan onnistunut. Etenkin illalla nukkumisvaiheessa se suoraan huutaminen alkoi. Sitten vaan hyvät yöt ja ovi kiinni. Kyllä se tunnin jaksoi siellä reippaasti huutaa, mutta hiljeni.

Yritin moneen kertaan jutella, että onko hänestä kiva sitten mennä nukkumaan huutavana joka ilta? Ei ole, ei, mutta kun hän haluaa valvoa. Arkena ei voi valvoa, vaan silloin mennään sitten aikaisemmin nukkumaan jos meinaa käyttää huutoa pitkittääkseen valvomisaikaansa. Viikonloppuna saa ehkä valvoa, mutta siitä neuvotellaan, jos viikot ei ole mennyt hyvin.

Allekouluikäisenä saattoi kaupassakin ihan ykskaks alkaa vaan huutamaan. Enkä yleensä edes tiennyt mistä, kun ei sanonut, vaan huusi. Huusi koko kauppareissun ja kotimatkan. Sitten pihaan päästyämme se olikin yhtä hymyä, että pääsee kavereiden kanssa. No, eipä päässyt. Kotiin ja keskustelemaan.

Hyvinkin sinnikäs tapaus. Eikä kukaan uskonut, että tässä lähes enkelimäisessä lapsessa on tuollainen pirullinenkin puoli. Kerran sitten äitini joutui lapsen "kohteeksi" ja hän aivan järkytty, että miten se tyttö nyt noin? Sitten äidiltä alkoi tulla tätä häpeän istuttamista. Häntä hävettää kulkea sun kanssas, johan ihmiset kattoo, kun olet noin tuhma... Ihmiset sitten katto ja mummoa saa hävettää, mutta lapsella on kyllä oikeus ne tunteensakin näyttää.

Eihän siinä enää välttämättä ollut siitä kyse, vaan valtapeliähän mukula mun kanssa kävi. En vaan aina tiennyt, että millon mistäkin aiheesta. Huutoa piisas.

Eskari aikana hän alkoi urheilla. Tuli kahdet treenit per viikko. Oliko se sitten vaan siitä kyse, että sillä oli liikaa energiaa. Huudot väheni. Ne alkoi jäämään omaan huoneeseen, vähän ponnettomina. Huutoaika väheni.. Alkoi olla niitä iltoja, kun tämä kömpi sänkyyn itse ja nukahti kesken sadun.

Oppia ikä kaikki. Hän oli mun viides lapsi, eikä aikaisemmat olleet noin sinnikkäitä. Ehkä se oli järki joka ykskaks kasvoi tai sitten se energian kulutus. Pääasia, että loppui. :)

Vierailija kirjoitti:

voisiko tilanteita ennaltaehkäistä, ettei tilannetta pääse syntymään? kun tietää, missä tilanteissa lapsi alkaa karjua, niin ennakoi .....?

Väärä lääke. Näitä tilanteita pitäisi lisätä jossa karjuminen ei auta että oppi menee perille.

"Keuhkot vahvistuu", sanoisi vanha kansa lapsen huutamisesta.

Hanki peltorit. Tai siis mitkä tahansa sellaiset kuulosuojaimet, jotka voit ottaa käyttöön, kun lapsi karjuu.

Antaa huutaa, tai nosta tukasta nurkkaan

Vierailija kirjoitti:

"Keuhkot vahvistuu", sanoisi vanha kansa lapsen huutamisesta.

Hanki peltorit. Tai siis mitkä tahansa sellaiset kuulosuojaimet, jotka voit ottaa käyttöön, kun lapsi karjuu.

Juuri näin, kun karjuminen ei aiheuta mitään reaktiota niin se loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoisella alkoi tuollainen käytös 2v iässä. Teki riidan jostain ja huusi tunnin aivan sekona. Sen jälkeen rauhoittui. Ihan sattumalta sitten huomasin että raivo alkoi aina tasan kaksi tuntia pähkinöiden syömisen jälkeen. Jätettiin pähkinät kokonaan pois ruokavaliosta ja lapsi rauhoittui (toki normaali uhmaa senkin jälkeen mutta ei tunnin huutokonsertteja).

Myöhemmin tuli uusia samanlaisia huutokonsertteja ja huomasin että ne tuli aina kanamunaa syötyään. Keskimäärin kerran puoleen vuoteen allergisoitui jollekkin uudelle ruoka-aineelle ja alkoi hirveä kiukku. Kun syyllinen löytyi ja poistettiin ruokavaliosta niin rauhoittui. Jos antoi antihistamiinin heti kun kiukku alkoi niin rauhoittui noin 20 min kohdalla kun lääke alkoi vaikuttaa. Onneksi usein allergiaa aiheuttaneet ruuat alkoivat sopia noin vuoden välttämisen jälkeen.

Kun lapsi joutui muuten verikokeeseen niin sain pyydettyä siihen allergiatestit. Ja niissä testeissä

Tällaisten nerokkaiden ä m m i e n takia Suomessa loppuu terveydenhuollolta rahat. Kakaraa juoksutetaan lääkärissä jonkun itse keksityn lisäaineallergian takia ja kerjätään sääliä. Kenellekään ei tule mieleen kyseenalaistaa miksi näitä esiintyy vain Suomessa, miksi ne ovat useimmiten yh-mammoja jotka raahaavat lapsiaan milloin mihinkin testeihin ja keksivät itse diagnoosit omasta päästään, ja miksi useimmiten on kyseessä heikkolahjainen ja alempiluokkainen, tuilla elävä henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisätään toisena karjujan vanhempana että meillä on lapsia 4. Tämä karjuja on perheen kolmas lapsi, ainoa tyttö. Kenenkään muun kanssa ei ole ollut mitään vastaavia ongelmia, sanomalla on aina uskottu.

Toisin kuinsisarukseni, minä olin myös todella voimakastahtoinen lapsena ja raivosin, jos en saanut tahtoani läpi. Hauska yhteensattuma, että olin myös kolmas lapsi.

Vanhempani komensivat minut omaan huoneeseen, kun itkin ja raivosin. Siellä minä sitten itkin ja pikkuhiljaa rauhoituin.

Vanhempani olivat keskenään hyväntuulisia ja touhusivat ihan normaaleja juttuja silloin. Erään kerran kun olin itkenyt ja raivonnut, näin vanhempieni juttelevan hyväntuulisesti päiväkahvilla keittiön pöydän ääressä. Siellä istuivat myös sisarukseni iloisina.

Tajusin, että minähän tästä huutamisesta kärsin. Noilla muilla on kivaa.

Olin viisi vuotias tuolloin.

Niitähän voimkokeillamsellaisia sähköistettyjä kaulapantoja. Varmaan on alun perin aggressiivisille taistelukoirille suunniteltu mutta juuri tällaisessa tapauksessa saattaisi tuottaa toivotun tuloksen lapsosellekin. Kun alkaa karjuminen niin äiti painaa napista sähköiskun. Kun karjuminen jatkuu, niin jatkuu sähköiskukin. Kyllä se jossakin vaiheessa sitten loppuu.

sanomalla : 'Jos muutkaan ei saa, niin et sinäkään saa. Mikset tätä voi ymmärtää? Muut on ihan kiltisti ja sinä karjut. Selittäisitkö miksi?

Vierailija kirjoitti:

Niitähän voimkokeillamsellaisia sähköistettyjä kaulapantoja. Varmaan on alun perin aggressiivisille taistelukoirille suunniteltu mutta juuri tällaisessa tapauksessa saattaisi tuottaa toivotun tuloksen lapsosellekin. Kun alkaa karjuminen niin äiti painaa napista sähköiskun. Kun karjuminen jatkuu, niin jatkuu sähköiskukin. Kyllä se jossakin vaiheessa sitten loppuu.

Ja selityksenä sosiaalitantoille että 'lapseni on theriani'.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Ruumiillinen kuritus on ainut mikä toimii. Lässytyksellä ei pääse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

sanomalla : 'Jos muutkaan ei saa, niin et sinäkään saa. Mikset tätä voi ymmärtää? Muut on ihan kiltisti ja sinä karjut. Selittäisitkö miksi?

Lapsi karjuu täysiä, että en tiedä, ja jatkaa karjumista. Kun jälkikäteen kysyin miksi oikein karjuit noin, niin vastaa aina ettei tiedä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanomalla : 'Jos muutkaan ei saa, niin et sinäkään saa. Mikset tätä voi ymmärtää? Muut on ihan kiltisti ja sinä karjut. Selittäisitkö miksi?

Lapsi karjuu täysiä, että en tiedä, ja jatkaa karjumista. Kun jälkikäteen kysyin miksi oikein karjuit noin, niin vastaa aina ettei tiedä. Ap

Toistoja, toistoja ja toistoja että oppii. Vissiin luupäinen tapaus kuten äitinsä.

Toisilla uhmaikä kestää kauemmin. Kunhan et näytä heikkouttasi tai avuttomuuttasi hänelle. Lapsen täytyy saada tuntea ,että vanhempi hoitaa asian kuin asian ja kaikki on kunnossa.

Itse ehkä keskustelisin lapsen kanssa silloin kun on joku kiva hetki ja kaikki on rentoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tämä on jo testattu moneen kertaan. Yhdessä vaiheessa suuri osa tärkeistä tavaroista oli takavarikossa. Ei ollut yhtään mitään vaikutusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisätään toisena karjujan vanhempana että meillä on lapsia 4. Tämä karjuja on perheen kolmas lapsi, ainoa tyttö. Kenenkään muun kanssa ei ole ollut mitään vastaavia ongelmia, sanomalla on aina uskottu.

Toisin kuinsisarukseni, minä olin myös todella voimakastahtoinen lapsena ja raivosin, jos en saanut tahtoani läpi. Hauska yhteensattuma, että olin myös kolmas lapsi.

Vanhempani komensivat minut omaan huoneeseen, kun itkin ja raivosin. Siellä minä sitten itkin ja pikkuhiljaa rauhoituin.

Vanhempani olivat keskenään hyväntuulisia ja touhusivat ihan normaaleja juttuja silloin. Erään kerran kun olin itkenyt ja raivonnut, näin vanhempieni juttelevan hyväntuulisesti päiväkahvilla keittiön pöydän ääressä. Siellä istuivat myös sisarukseni iloisina.

Tajusin, että minähän tästä huutamisesta kärsin. Noilla muilla on kivaa.

Olin viisi vuo

Tuo on ollut toimiva keino, olet itse hokassut asian :) eli parhaiten oppii kun itse tajuaa asian

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tämä on jo testattu moneen kertaan. Yhdessä vaiheessa suuri osa tärkeistä tavaroista oli takavarikossa. Ei ollut yhtään mitään vaikutusta. Ap

Rangaistus on huomiota sekin. Älä reagoi mitenkään.