Lapsi karjuu aivan täysiä, jos ei saa mitä haluaa

Kaikkien muiden? Onko lapsella sisaruksia joiden saamasta huomiosta on kateellinen ja yrittää huutamalla saada huomion itseensä? Myös se että isä lähtee aina pois osoittaa lapselle selkeästi hänen hallitsevan näitä tilanteita.

Pitäisikö huutamisesta oikeasti keskustella ja asettaa lapselle siitä seuraus. 

Ei pidä vain lässyttää ettei noin saa tehdä, vaan kylmä rangaistus. Ihme terrorisointia moni hyväksyy lapsilta. Etukäteen jo sanotaan mikä seuraus tulee. Huudon hetkellä muistutetaan lasta ja jos huuto ei lopu niin seuraus. Seuraus voi olla karkkipäivä menetys, viikkorahan menetys tai joku muu kivan peruuntuminen. Riippuu perheen tavoista. 

Yritin vain auttaa, ettei lapsesi sitten tule pakeilleni aikuisena traumojensa kanssa. Tyypillinen on, että välit vanhempiin ovat viileitä kun lapsi ei kokenut saaneensa ymmärrystä ja rakkautta osakseen. Kai sinäkin haluat, että lapsi sekä käyttäytyy oikein, että kehittyy tasapainoiseksi...

-

Kenelle tämän kommentin osoitit? Minulle ap:lle vai tuolle toiselle kirjoittajalle? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yritin vain auttaa, ettei lapsesi sitten tule pakeilleni aikuisena traumojensa kanssa. Tyypillinen on, että välit vanhempiin ovat viileitä kun lapsi ei kokenut saaneensa ymmärrystä ja rakkautta osakseen. Kai sinäkin haluat, että lapsi sekä käyttäytyy oikein, että kehittyy tasapainoiseksi...

-

Kenelle tämän kommentin osoitit? Minulle ap:lle vai tuolle toiselle kirjoittajalle? 

Ap

Penska kerjää selvästi huomiota kuten huomionkipeä äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tässä joku yh-kuvio taustalla? Aikamoinen ero jos on perheessä miehen auktoriteetti vai eikö ole.

Meillä mies häipyy ovet paukkuen siinä vaiheessa kämpästä ulos kun ei jaksa kuunnella. Että näin.

Tuo on kyllä niin voimakas reaktio, että en ihmettele miksi lapsi huutaa. Hän tuntee äärimmäistä vallan tunnetta. "Edes isä ei voi minulle mitään, vaan se joutuu pakenemaan minua."

 

Tällaisissa perheissä isä ole ole mikään auktoriteetti. Äiti on. Isä on joku nyhväkkä, jota kenenkään ei tarvitse kuunnella. Mutta mies voi syyttää tästä asiasta ihan itseään. 

Ihan sama. Minä olisin 7-vuotiaana ollut ihan fiiliksissä, jos olisin saanut aikuisen toimimaan kuten haluan.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö huutamisesta oikeasti keskustella ja asettaa lapselle siitä seuraus. 

Ei pidä vain lässyttää ettei noin saa tehdä, vaan kylmä rangaistus. Ihme terrorisointia moni hyväksyy lapsilta. Etukäteen jo sanotaan mikä seuraus tulee. Huudon hetkellä muistutetaan lasta ja jos huuto ei lopu niin seuraus. Seuraus voi olla karkkipäivä menetys, viikkorahan menetys tai joku muu kivan peruuntuminen. Riippuu perheen tavoista. 

Niin tätäkin on tehty toistuvasti ja johdonmukaisesti vuosia. Häneen ei vaikuta tällaiset seuraukset. Karkkipäivän menetykseen kohauttaa vain olkiaan. Kesällä menetti Linnanmäellä käynnin. Totesi siihen vain ettei haittaa. Ei nenäkkäästi vaan näytti ettei häntä ihan oikeasti haittaa. Kaikki ruutuaika oli yhdessä vaiheessa pois tämän takia 5 kk. Ei silläkään vaikutusta, se ei haitannut yhtään lasta ettei saanut katsoa telkkaria. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Keuhkot vahvistuu", sanoisi vanha kansa lapsen huutamisesta.

Hanki peltorit. Tai siis mitkä tahansa sellaiset kuulosuojaimet, jotka voit ottaa käyttöön, kun lapsi karjuu.

Tuolla sanonnalla viitattiin pikkuvauvoihin, joiden annettiin itkeä ilman huomiota. :( Seitsemänvuotiaat eivät todellakaan huutaneet "vanhan kansan" aikoihin. Siihen oli keinona ruumiillinen kuritus ja myöhemmin näistä oloista kasvaneet rikkinäiset aikuiset :(

Olet ihan nykyajan perus äiti.

Jotain ohjeita on sanottu,  ikäänkuin  "heitetty ilmaan". Se  EI mene noin todellakaan  ! 

Kun vanhempi sanoo jonkun säännön , niin SITÄ  noudatetaan. Ja sääntöihin kuuluu ehto,  ellei  sääntöä noudateta , siitä seuraa rangaistus. 

Ei maailmassa eletä  säännöttöminä eikä  rikkomuksista rankaisematta.

Ole aikuinen.

Sinä osaat keksiä rikkomukselle rangaistukset. Se mitä sääntöä rikkonut lapsi tykkää tehdä ,  siihen kielto  joksikin aikaa. Rangaistus voi olla esim : Ruutuaikaan käyttökielto,  kännykkään kielto,  kavereiden kanssa olo kielto joksikin aikaa. Siis esimerkkinä. 

Lapsi , jo taapero, älyää välittömästi,  jos joskus et jaksakaan pitää säännöistä tai rangaistuksista kiinni,  lapsi  alkaa käyttää sinun heikkouttasi heti hyväkseen . Ja karjuminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö huutamisesta oikeasti keskustella ja asettaa lapselle siitä seuraus. 

Ei pidä vain lässyttää ettei noin saa tehdä, vaan kylmä rangaistus. Ihme terrorisointia moni hyväksyy lapsilta. Etukäteen jo sanotaan mikä seuraus tulee. Huudon hetkellä muistutetaan lasta ja jos huuto ei lopu niin seuraus. Seuraus voi olla karkkipäivä menetys, viikkorahan menetys tai joku muu kivan peruuntuminen. Riippuu perheen tavoista. 

Niin tätäkin on tehty toistuvasti ja johdonmukaisesti vuosia. Häneen ei vaikuta tällaiset seuraukset. Karkkipäivän menetykseen kohauttaa vain olkiaan. Kesällä menetti Linnanmäellä käynnin. Totesi siihen vain ettei haittaa. Ei nenäkkäästi vaan näytti ettei häntä ihan oikeasti haittaa. Kaikki ruutuaika oli yhdessä vaiheessa pois tämän takia 5 kk. Ei silläkään vaikutusta, se ei haitannut yhtään lasta ettei saanut katsoa telkkaria. Ap

Eli hän on ehdollistunut  rangaistukseen ja siksi jatkaa.

Kiinnostaisi kyllä miksi isät noissa tilanteissa vain painuu ulos ovet paukkuen. Eikö he kanna vastuutaan yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suutu sille tenavalle ihan kunnolla.

Luuletko tosissasi ettei hermo olisi itselläkin mennyt tässä vuosien varrella joskus? Silloin on paha mieli kaikilla. Myönnän itsekkin taantuneeni joskus 3 vuotiaan tasolle lapsne kanssa riidellessä.

En tarkoittanut hermojen menettämistä enkä huutamista. Päinvastoin. Näytät sille lapselle, että olet aikuinen ja olet tosissasi sekä vihainen. 

Paha mieli saakin lapselle tuosta tulla, koska ei tottele.

Tämähän se on jo taaperosta lähtien. Mitä enemmän lapsi kiihtyy, sitä rauhallisemmaksi vanhempi muuttuu. Silloin hallitsee tilannetta. On jämäkkä aikuinen ilman hermojen menettämistä ja huutamista.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä miksi isät noissa tilanteissa vain painuu ulos ovet paukkuen. Eikö he kanna vastuutaan yhtään?

Minusta tuo on ymmärrettävää ja ehkä hyväkin keino. Lapsen pitää ymmärtää etti kukaan halua olla huutajan lähellä. Toisaalta se voi olla lapsen tarkoituskin. Itse ehkä ok laittaisin tuo ikäisen ulos huutamaan. Eihän tuollaista huutoa tarvitse kenenkään sietää kotonaan. 

Puolet kehoittaa aapeeta suuttumaan lapselle ja karjumaan takaisin. Puolet kehoittaa pysymään aina rauhallisena ja esittämään, että huuto ei yhtään haittaa ja olemaan reagoimatta mitenkään. Hmm. Kumpaakohan aapeen pitäisi nyt uskoa? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä miksi isät noissa tilanteissa vain painuu ulos ovet paukkuen. Eikö he kanna vastuutaan yhtään?

Kyllä yksikin aikuinen pystyy toimimaan ns oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä miksi isät noissa tilanteissa vain painuu ulos ovet paukkuen. Eikö he kanna vastuutaan yhtään?

Minusta tuo on ymmärrettävää ja ehkä hyväkin keino. Lapsen pitää ymmärtää etti kukaan halua olla huutajan lähellä. Toisaalta se voi olla lapsen tarkoituskin. Itse ehkä ok laittaisin tuo ikäisen ulos huutamaan. Eihän tuollaista huutoa tarvitse kenenkään sietää kotonaan. 

Mutta ei pientä lasta saa jättää yksin kotiin. Jos isä voi vain häipyä ja se on sinusta ok niin sittenhän myös äiti voi vaan häipyä ja sekinkö on sinusta ok. Ja pieni lapsi jää yksin kotiin karjumaan? Johan se on jo lastensuojelucase sitten. Vai onko isällä joku erityisoikeus häipyä? Sellainen mitä äidillä ei ole?

Kerro vähän Ap, että mitä se sinun lapsi siis vaatii karjumalla; että asiat tehdään hänen haluamallaan tavalla, haluaa jonkin tavaran vai mitä

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän Ap, että mitä se sinun lapsi siis vaatii karjumalla; että asiat tehdään hänen haluamallaan tavalla, haluaa jonkin tavaran vai mitä

Että asiat tehdään hänen haluamalla tavalla. Sellaisella, joka ei ole edes mahdollinen tai joka ei ole turvallinen tai josta nyt vain ei jostain muusta syystä voi joustaa (koska joustamisesta seuraisi jollekulle ikävyyksiä). Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kyllä miksi isät noissa tilanteissa vain painuu ulos ovet paukkuen. Eikö he kanna vastuutaan yhtään?

Minusta tuo on ymmärrettävää ja ehkä hyväkin keino. Lapsen pitää ymmärtää etti kukaan halua olla huutajan lähellä. Toisaalta se voi olla lapsen tarkoituskin. Itse ehkä ok laittaisin tuo ikäisen ulos huutamaan. Eihän tuollaista huutoa tarvitse kenenkään sietää kotonaan. 

Mutta ei pientä lasta saa jättää yksin kotiin. Jos isä voi vain häipyä ja se on sinusta ok niin sittenhän myös äiti voi vaan häipyä ja sekinkö on sinusta ok. Ja pieni lapsi jää yksin kotiin karjumaan? Johan se on jo lastensuojelucase sitten. Vai onko isällä joku erityisoikeus häipyä? Sellainen mitä äidillä ei ole?

7v voi lähtökohtaisesti ihan hyvin olla hetken yksin kotona. Meillä on samanikäisellä ollut nyt jonkun verran vastaavaa, siis ei karjumista mutta vastaavissa tilanteissa sellaista ihmeellistä kiukuttelua kun ei saa mitä haluaa.

Vastikään sai tällaisen kiukuttelukohtauksen kun oli lähdössä mukaani hakemaan pikkusisarusta hoidosta eikä saanut laittaa shortseja kun ei ollut shortsikeli. Todellakin lähdin sitten ilman häntä. Kyseessä oli 10min reissu ja kouluikäinen voi (pääsääntöisesti) ihan hyvin olla itsekseen kotona vaikka kauppareissun ajan, jos ei käytöstavat maistu kun muut ovat lähdössä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kellään ihan oikeita kunnollisia neuvoja tällaiseen tilanteeseen? 

Ap

Älä anna huomiota ja ota jokaisella kerralla rangaistukseksi joku lapselle tärkeä esine takavarikkoon (ole rauhallinen ja pidä tyyni tonnin seteli ilme samalla). Tämä tehosi mun 4 vuotiaalla hyvin kun alkoi toisinaan raivohuutaa jos ei saanut haluamaansa. Yleensä tämä käytös ilmeni kun hänellä oli nälkä samaan aikaan. Tarjosin muksulle syötävää karjumisen loputtua. Sitten käytiin tilanne läpi puhumalla.

Tuo takavarikointi on huomion antamista. Kaikkein paras on, kun vaan viheltelee hyväntuulisesti ja jatkaa omia hommiaan.

Pyskologina pidän tällaista huolestuttavana. Tässä lapsii ei opi,

Mahdoton antaa tarkkoja neuvoja lasta tapaamatta, mutta minusta käyttäytyminen kuulostaa ihan normaalilta itsepäisen lapsen käyttäytymiseltä. Tietysti se on raskasta vanhemmille ja teidän kannattaa olla jämäköitä, kun huuto alkaa: ilmaista, ettette hyväksy ja jatkaa rauhallisesti, mitä olittekaan tekemässä. Mitään iloitsemista, naureskelua ja humpan tanssimista ei kannata yrittää, kuten täällä on ehdotettu. Se vain satuttaisi ja hämmentäisi lasta.

Kun teillä ei ole riitaa, on vieläkin tärkeämpää rakentaa hyvä suhde lapseen, hassutella, nauraa hänen jutuilleen ja antaa hänelle tunne, että hän on kivaa seuraa. Jos suhde on vain kieltämistä, niin huuto ja tyytymättömyys usein pahenee. Pyytämiseen liittyvään karjumiseen voi auttaa myös viikkoraha, ja sen asian toistaminen, että sillä viikkorahalla lapsi voi ostaa mitä haluaa ja mutta muuta ei saa. Voimia temperamenttisen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yritin vain auttaa, ettei lapsesi sitten tule pakeilleni aikuisena traumojensa kanssa. Tyypillinen on, että välit vanhempiin ovat viileitä kun lapsi ei kokenut saaneensa ymmärrystä ja rakkautta osakseen. Kai sinäkin haluat, että lapsi sekä käyttäytyy oikein, että kehittyy tasapainoiseksi...

-

Kenelle tämän kommentin osoitit? Minulle ap:lle vai tuolle toiselle kirjoittajalle? 

Ap

Ei sinulle vaan jollekin, joka sanoi ettei kannata kuunella lässytystäni. :)