Lue keskustelun säännöt.
Rupesin nelikymppisenä raivaamaan elämästäni huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja tiedättekö, siihen ei jäänyt enää ketään vanhoista tutuista!
01.09.2024 |
Poislukien oma rakas lapseni.
Kaikilla muilla, kaikilla joiden kanssa olen luullut olevani ystävä/kaveri/tuttava, oli mitä erilaisempia esim. taloudellisen hyväks käyttäjän vikaa, selän takana ja päin naamaakin arvostelua, paskan puhumista, pyytämättömien neuvojen jakamista, naljailua ulkonäöstä tai luonteesta jne.
Ketään noita ihmisiä en enää ikinä halua lähellekään itseäni aiheuttamaan aivan tarkoituksella minulle mielipahaa.
Koska mikä muukaan voi olla tuollaisten tölväilyjen tarkoitus?
Pudottaa vähän sitä toista asemastaan vai mikä? En ole ikinä kuvitellut olevani mitenkään ylemmässä asemassa näihin muihin nähden että minua sen puolesta jotenkin kuuluisi kouluttaa. En ikinä ole itse arvostellut heitä vastaavasti kuin he minua.
Elämä on paljon seesteisempää, draamattomampaa, onnellisempaa kun ei tarvitse enää kuunnella jatkuvaa arvostelua minusta tai muista ihmisistä.
Liian pitkään tuota jatkuikin joidenkin kohdalla. Joidenkin kanssa lähisuhteet ovatkin päättyneet jo vuosikymmeniä sitten.
Kommentit (146)
Et ole selvästikään ikinä nähnyt ystäväsi nyrpeää naamaa kun kieltäydyt jostain projektista johon hän oli jo suunnitellut sinulle roolin ja paikan.
Se ei ole sinun syysi. Sinulla on oikeus omiin rajoihisi. Jos ystävä ei kestä sitä, että et aina suostu kaikkeen, kyllä hän katoaa elämästäsi. Aito ystävyys kyllä kestää, vaikka se ystävääsi saattaakin kirpais
Tiedätkö kun normaaleissa toisiaan kunnioittavissa ihmissuhteissa ei edes tule tuollaista kirpaisua, ei valmiiksi laitettuja rooleja, ei kieltäytymistä tai myöntymistä. Toinen ei rupea toisen tirehtööriksi.
Toiselle ihmiselle saattaa tulla tunne, että haluat auttaa, kun aina olet suostunut. On normaalia, että lopulta ystäväsi asettaa sinut jo tiettyyn rooliin projektissa, koska hän ajattelee, että olet aina ollut ihana ja auttavainen. Kun kerran kieltäydyt, hän saattaa hämmentyä, mutta hä ymmärtää silloin, ettei apusi olekaan selviö. Silloin ystäväsi huomaa, että hän ei voi olettaa sinun aina suostuvan ja tuolloin hän ei enää jatkossa aseta sinua mihinkään rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. sinä itse olet täydellinen?
En, en ole ikinä sanonut niin. Mutta sen sanon etten koskaan ole härskisti käyttänyt tuttavapiiriä hyväkseni ja ostattanut asioita itselleni tai pyytänyt pesemään ikkunoitani tai vastaavaa.
Tiedätkö, sinä olisit voinut kieltäytyä. Sinä itse mahdollistit ystäviesi käytöksen.
No niin nythän olen kieltäytynyt. Eli mikä ongelma? Kieltäytymiseni.
Sinulla saattaisi olla nuo samat ystävät edelleen elämässäsi, ihan eri tavalla, jos olisit pystynyt sanomaan heille ei. Ehkäpä ystäväsi ajattelivat, että sinä haluat oikeasti aut
Tämä on hyvä, minua lohduttava ketju ja sain tästä turvaa että en olekaan ainut "omituisuus" maailmassa kenellä mielestäni omituisesti käyttäytyviä "ystäviä". Jotenkin teki tosi hyvää tiedostaa tämä ja olen kuitenkin jo 47. Uutta kohti!
Vierailija kirjoitti:
No niin nythän olen kieltäytynyt. Eli mikä ongelma? Kieltäytymiseni.
Sinulla saattaisi olla nuo samat ystävät edelleen elämässäsi, ihan eri tavalla, jos olisit pystynyt sanomaan heille ei. Ehkäpä ystäväsi ajattelivat, että sinä haluat oikeasti auttaa, koska et koskaan kieltäytynyt. Älä syytä ys
En syytäkään, sanoinhan jo että olen narsistin kasvattama josta syystä rajani ovat olleet jo muutenkin olemattomat. Mutta nämä ystävät ovat ottaneet kyllä kaiken ilon irti siitä, ihan jo taloudellisestikin. Itselleni ei ikinä tulisi mieleenkään alkaa kusettaa kavereitani niin että minä saisin enemmän.
Niin olen minäkin, tiedän, että rajojen veto on vaikeaa ja ihmiset hyödyntävät sitä tarkoituksella tai tahattomasti, ymmärtämättömyyttään. . Mutta aloituksesi ja kommenttiesi sävy ovat sellaisia, että tunnet vihaa ja katkeruutta
Kyllä ne edelleen on tekijöiden eikä uhrien vika ja syy ne hyväksikäytöt sun muut kaltoinkohtelut
Miten tässä se tölväisijä säilyttää kasvonsa? Et todellakaan ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta kovastipa osaat neuvoa, ihan kuin tässä ketjussa puheenaiheena olevat tuttavat jotka on jo raivattu elämästä....
Joo tiedän että ette varmaan kykene ymmärtämään. Kyllähän minustakin olisi kiva nöyryyttää ja läksyttää tölväisijöitä ja se olisikin helppoa. Sen kun alkaa vaan opettamaan saarnaamaan ja hieromaan heidän naamaansa miten huonosti ja tyhmästi käyttäytyivät.
Sitten voi myös kokeilla sellaista hellävaraisempaa otetta, jonka minä ainakin olen huomannut toimivan paremmin.
Ei se kaikkiin toimi. Ja jos paikalla on paljon ihmisiä, niin siinä kaikkien edessä ei kannata alkaa sitä kokeilemaan.
Jotkut ymmärtää tämän ja jotkut ei.
Kannattaa jos suinkin vaan pystyy niin ajatella itsensä siihen tölvijän kohdalle, ja miettiä sitä kautta.
Miten itse tykkäät tulla ojennetuksi jos teet tyhmästi? Haluatko että sinulle räkätetään nolaten ja pistetään seinää vasten? Vai haluatko vaikka kahden kesken silmiin katsoen, rauhallisesti kuulla, että nyt sanoit aika ikävästi, ja voisiko tuon lopettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin nythän olen kieltäytynyt. Eli mikä ongelma? Kieltäytymiseni.
Sinulla saattaisi olla nuo samat ystävät edelleen elämässäsi, ihan eri tavalla, jos olisit pystynyt sanomaan heille ei. Ehkäpä ystäväsi ajattelivat, että sinä haluat oikeasti auttaa, koska et koskaan kieltäytynyt. Älä syytä ys
No mutta kun ap ei halua noita exkavereita enää, sehän tässä on ikään kuin pointtina 😂
Sinä et osaa ajatella asioita laajemmin. Ap:n tilanne ystävien kanssa ei olisi ehkä koskaan ajautunut aloituksen kaltaiseen tilanteeseen, jos hän olisi kieltäytynyt ystäviensä pyynnöistä.
Niin minäkin raivasin semmoiset hyypiöt. Yhtäkään persuun vivahtavaa tai muuta psykopaattia ei jäänyt jäljelle. Vaarivainaakin opetti, eläissään, ettei hullujen, rikollisten ja epärehellisten kanssa pidä olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmisille sanonut suoraan, jos heiltä tulee loukkaavia ja typeriä kommentteja. He ovat sitten osanneet korjata käytöstään, ja meidän ei ole tarvinnut mököttää ja kyräillä mykkinä yksikseen.
Sellaiset ihmiset on jääneet elämästä pois, kenellä on vähän pahempi se luonne vika, eikä mitkään sanomiset auta.
Jokainen saa tietenkiin tehdä noita rajusiivouksia sosiaalisessa elämässään niin paljon kuin haluaa, mutta itse olen ainakin tässä elämässä oppinut, että on kivempi kun on ihmissuhteita, kuin että liian herkkänahkaisena tai keskustelukyvyttömänä jäisi yksin murjottamaan ja niskojaan nakkelemaan.
Monet tölvijät ja arvostelijat ovat oppineet sen huonon tavan lapsuudestaan ja itsekin kuulleet omaan itseensä kohdistuvaa rumaa puhetta. He ovat vaan oppineet sietämään sitä, eikä ottamaan itseensä. Siksi he luulee, että muutkin osaa ottaa tölvinnät vastaan, eikä vedä niistä hernettä nenään.
Nääh, nämä tölvijät osaavat kyllä käyttäytyä muiden seurassa, he vain valikoivat yhden, kaksi kiusattavaa kaveria jotka saavat vittuilut. Muiden kanssa ollaan kauniisti. Yksin ei tarvitse olla. Kun siivoaa ilkeät aikasyöpöt elämästä, niin siihen tulee tilaa kivemmille tyypeille. Sellaisille joille ei tarvitse vähän väliä huomauttaa ilkeilystä.
Ethän nyt pommita sitä rakasta lastasi koko sen hylätyn ystäväarmeijan verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuules kun oikeassa elämässä se menee niin että jos menet loukkaantumaan siitä että sun laihuudesta sanotaan aina jokin poikkipuolinen sana illanistujaisissa, niin sinähän se olet vaan hölmö ja suutut pienistä etkä ymmärrä vitsiä jos menet puhumaan mielipahastasi ääneen!
Niissä sanojissahan ei koskaan ole mitään vikaa, niissä jotka alun perin alkoivat huomauttelemaan kuinka pienikokoinen olet.
No se on ihan sama onko kyseessä laihuus tai läskeys tai mikä tahansa asia.
Siinä auttaa kyllä aika paljon se, millä tavoin loukkaantumisesi tuot esiin. Itse ainakin olen saanut parhaat tulokset, kun ilmaisen asian sitä tölväisijää nolaamatta, siten että hänellä on mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Tämä on monille aika vaikea asia ymmärtää, vaikka itseään pidetään niin hirveän sosiaalisesti lahjakkaana, että heikommat alta pois.
Sosiaalisesti lahjakas osaa ilmaista itseään ja puolustaa rajojaan siten, ett
Maailmassa on niin paljon hyviä tyyppejä ettei kannata väkisin jäädä opettamaan käytöstapoja tolloille.
Vierailija kirjoitti:
No niin nythän olen kieltäytynyt. Eli mikä ongelma? Kieltäytymiseni.
Sinulla saattaisi olla nuo samat ystävät edelleen elämässäsi, ihan eri tavalla, jos olisit pystynyt sanomaan heille ei. Ehkäpä ystäväsi ajattelivat, että sinä haluat oikeasti auttaa, koska et koskaan kieltäytynyt. Älä syytä ys
No mutta kun ap ei halua noita exkavereita enää, sehän tässä on ikään kuin pointtina 😂
Sinä et osaa ajatella asioita laajemmin. Ap:n tilanne ystävien kanssa ei olisi ehkä koskaan ajautunut aloituksen kaltaiseen tilanteeseen, jos hän olisi kieltäytynyt ystäviensä pyynnöistä.
Nämä olisivat heivanneet ap:n elämästään, jos hän olisi kieltätynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tiedä missä rakas äitini on.
Löi ja piti nälässä.
Ehkäpä lapsesi rohkaistuu ja hylkää sinut ap
Kuullostat henkisesti sairaalta.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä. Mun ei ole tarvinnut koskaan siivota ketään mulkkeroja pois, koska en ole koskaan sellaisten kanssa ystävystynyt tai ollut tekemisissä jos ei ole mikään pakko. Jos joku olisi mulle tuollainen kuin tässä jotkut siivouksia keski-iässä tehneet ovat kuvailleet, en olisi minuuttiakaan enää tekemisissä.
Minulla on vähän ystäviä, ja monien kanssa tapaan todella harvoin, mutta ne joista on joskus tullut ystävä, ovat sitä loppuun asti. Vaikka ei vuosiin nähtäisi, niin kun nähdään, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
Toisille kaikenlainen mitä maailmassa tapahtuu on aina vähän jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän yhteyttä kavereihin vain discordissa. Heitä ei ole paljon, mutta kaikki ovat otakuita eli anime spesialisteja.
M28
Kaipaatko ollenkaan vuorovaikutusta livenä vai riittävätkö kohtaamiset verkossa?
Ihan ystävällisellä mielellä kysyn. Tiedän, että hyvät keskustelut eivät välttämättä vaadi kasvokkain näkemistä. Joskus kirjoittaessa tulee punninneeksi sanansa tarkemmin, joskus toisinpäin.
Kommentoin jo (viesti 6), mutta haluan tarkentaa, ettei tarvitse olla narsistin kasvattama tai ystävienkään ei tarvitse olla narsisteja ymmärtääkseen, että nuorena ei välttämättä älyä sitä, että ystävät tosiaan kannattaa valita eikä vain ajautua ystävyyteen niiden kanssa, jotka eteen sattuvat. Ja sitten raahata heitä mukanaan, vaikka homma ei toimi.
Jos on tarvetta arvostella ystävää eikä se tuo hyvää mieltä, niin kyseessä ei edes ole ystävyys, vaan pakkopullatuttavuus.
Tekemällä tietoisempia valintoja elämässä elämänlaatu paranee. Ja ne ystävät voivat löytää paremmin yhteensopivia ystäviä muualta. Olen itse tervehdysväleissä kaikkiin entisiin nuoruusiän tuttaviin paitsi kahteen, jotka eivät oikein millään suostuneet ymmärtämään, että ystävyydet voivat myös hiipua pois. He alkoivat rähistä, kun ymmärsivät, että en todellakaan halua olla lähemmissä tekemisissä enää, koska ehkä luulivat, että ystävyys on pakollista, kun se kerran on aloitettu. Näinhän asia ei ole.
Tällä iällä huomaa, että lähes kaikkien muidenkin ystävyyksistä vain pieni osa selviää läpi elämän. Ystävyys ei ole pakollista eikä ikuista niin kuin ei välttämättä ole rakkauskaan.
Kyllä sitä vikaa on ihan itsessäkin, että tuollaiseen seuraan ajautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin nythän olen kieltäytynyt. Eli mikä ongelma? Kieltäytymiseni.
Sinulla saattaisi olla nuo samat ystävät edelleen elämässäsi, ihan eri tavalla, jos olisit pystynyt sanomaan heille ei. Ehkäpä ystäväsi ajattelivat, että sinä haluat oikeasti auttaa, koska et koskaan kieltäytynyt. Älä syytä ys
No mutta kun ap ei halua noita exkavereita enää, sehän tässä on ikään kuin pointtina 😂
Sinä et osaa ajatella asioita laajemmin. Ap:n tilanne ystävien kanssa ei olisi ehkä koskaan ajautunut aloituksen kaltaiseen tilanteeseen, jos hän olisi kieltäytynyt ystäviensä pyynnöistä.Nämä olisivat heivanneet ap:n elämästään, jos hän olisi kieltätynyt.
Silloinhan olisi selvinnyt, että he eivät olleet oikeita ystäviä. Silloin ap. ei olisi joutunut käymään läpi mitään ikäviä asioita tai tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmisille sanonut suoraan, jos heiltä tulee loukkaavia ja typeriä kommentteja. He ovat sitten osanneet korjata käytöstään, ja meidän ei ole tarvinnut mököttää ja kyräillä mykkinä yksikseen.
Sellaiset ihmiset on jääneet elämästä pois, kenellä on vähän pahempi se luonne vika, eikä mitkään sanomiset auta.
Jokainen saa tietenkiin tehdä noita rajusiivouksia sosiaalisessa elämässään niin paljon kuin haluaa, mutta itse olen ainakin tässä elämässä oppinut, että on kivempi kun on ihmissuhteita, kuin että liian herkkänahkaisena tai keskustelukyvyttömänä jäisi yksin murjottamaan ja niskojaan nakkelemaan.
Monet tölvijät ja arvostelijat ovat oppineet sen huonon tavan lapsuudestaan ja itsekin kuulleet omaan itseensä kohdistuvaa rumaa puhetta. He ovat vaan oppineet sietämään sitä, eikä ottamaan itseensä. Siksi he luulee, että muutkin osaa ottaa tölvinnä
ei. Valitsevat pari uhria joille ollaan ilkeitä hyväkskäyttäjiä. Muille ollaan mukavia. Eli osataan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, mistähän tuo on johtunut, että kaikki tuttavasi ovat olleet huonostikäyttäytyviä
Mikä se on se tarve tulla neuvomaan toista vaikka neuvoja ei ole pyydetty? Ystävyys on kuuntelemista ja läsnäolemista, kannustamista ja suun kiinnipitämistä (ei juoruta muille, etenkään sille omalle puolisolle). Miten nämä on niin ylivoimaisen vaikeita asioita tehdä? Missä on luotettavuus?
Neuvominen on tullut huonoon huutoon vasta ihan viime aikoina. Se oli pitkään ihan ystävällinen ja empaattinen tapa reagoida siihen, kun joku kertoo ongelmistaan. Jos on kasvanut siihen, että ongelman esittelyyn pitää vastata niinku rakentavasti ja positiivisesti eli ratkaisuehdotuksella eikä voivottelulla ja säälittelyllä, voi olla vaikea muuttaa tapojaan.
Nykyään kun se voivottelu ja säälittely katsotaan sopivaksi myötätunnon ilmaisuksi ja ratkaisuehdotus on huonoa ja rajatonta käytöstä. Tietysti nyt on nyt, ja tavat muuttuvat, kohtelias ihminen opettelee reagoimaan siten kuin on nykyään sopiva eikä änkyröi, että tämä oli oikein hyvä reagointitapa viime vuosituhannella. Mutta vähän voi antaa myös armoa ihmisille, joskus tuo vaan unohtuu, vaikka tarkoitus on hyvä.
Tämä!
Koko katkeran ketjun viisain kommentti!