Lue keskustelun säännöt.
Rupesin nelikymppisenä raivaamaan elämästäni huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja tiedättekö, siihen ei jäänyt enää ketään vanhoista tutuista!
01.09.2024 |
Poislukien oma rakas lapseni.
Kaikilla muilla, kaikilla joiden kanssa olen luullut olevani ystävä/kaveri/tuttava, oli mitä erilaisempia esim. taloudellisen hyväks käyttäjän vikaa, selän takana ja päin naamaakin arvostelua, paskan puhumista, pyytämättömien neuvojen jakamista, naljailua ulkonäöstä tai luonteesta jne.
Ketään noita ihmisiä en enää ikinä halua lähellekään itseäni aiheuttamaan aivan tarkoituksella minulle mielipahaa.
Koska mikä muukaan voi olla tuollaisten tölväilyjen tarkoitus?
Pudottaa vähän sitä toista asemastaan vai mikä? En ole ikinä kuvitellut olevani mitenkään ylemmässä asemassa näihin muihin nähden että minua sen puolesta jotenkin kuuluisi kouluttaa. En ikinä ole itse arvostellut heitä vastaavasti kuin he minua.
Elämä on paljon seesteisempää, draamattomampaa, onnellisempaa kun ei tarvitse enää kuunnella jatkuvaa arvostelua minusta tai muista ihmisistä.
Liian pitkään tuota jatkuikin joidenkin kohdalla. Joidenkin kanssa lähisuhteet ovatkin päättyneet jo vuosikymmeniä sitten.
Kommentit (146)
Tein ihan saman ja totesin ihan saman. Ei ollut sellaisia ystäviä/kavereita, jotka olisivat olleet mulle oikeasti hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, mistähän tuo on johtunut, että kaikki tuttavasi ovat olleet huonostikäyttäytyviä
Vierailija kirjoitti:
Ok, mistähän tuo on johtunut, että kaikki tuttavasi ovat olleet huonostikäyttäytyviä
Jaa-a, työpaikallani tällaisia ei ole lainkaan vaikka meillä on usean eri-ikäisen naisen työporukka. Osataan arvostaa tosiamme.
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Tein saman, keski-ikäisenä alkaa jo ymmärtää luopua liiasta kiltteydestä. Ja nyt kun tuosta on jo parikymmentä vuotta, niin huomaan, että olen saanut uusia, parempia ystäviä.
Ei kannata väkisin raahata mukanaan ihmisiä, jotka eivät tuo hyvää mieltä, eivät ole kannustavia ja hyviä tyyppejä, koska toisenlaisiakin ihmisiä on olemassa.
Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta kyllä se vain niin on, että ihan oikeasti vasta vanhemmiten osaa valita ystävänsä tarkemmalla seulalla.
Yksi ystävä on lapsuudesta asti, jonka kanssa olen edelleen läheinen, mutta kaikki nuoruuden ja alle nelikymppisinä solmitut ystävyydet ovat vaihtuneet. Kaikilla ei ehkä näin suureen siivoukseen tarvetta, mutta minä olin ollut aivan liian kiltti enkä tosiaan ollut itse valinnut ystäviäni. Pikemminkin olin ajautunut joidenkin seuraan, koska se halusivat olla ystäviä.
Nykyisin katson hyvin tarkkaan kenet oikeasti haluan ystäväksi, tuttavia voi kyllä olla paljon ja onkin. Heitä ei kutsuta kylään eikä olla tekemisissä kuin sattumalta toisin kuin läheisiä ystäviä. Nyt on hyvä, on sen verran ja sellaisia ystäviä tuttavia kuin toivonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät sulle, itse tajusin vasta lähempänä 50v.
Toivottavasti olet tehnyt matkan myös itseesi koska juurisyy on siellä. Mitkä asiat itsessäsi ovat mahdollistaneet näiden ihmisten pysyvyyden elämässäsi kun taas toisenlaiset ovat jättäytyneet pois tai taka-alalle?
Itse löysin rajattomuuden, liiallisen miellyttämishalukkuuden ja itsetunnottomuuden. Kaikkiin näihin on syynä lapsuus ja näin aikuisena pystyn hankkimaan työkaluja niin etten vedä kuin rekeä vanhoja kakkoja perässäni.
Keskityn tähän hetkeen ja jossain määrin tulevaan.
Oikeassa olet. Elämä on draamattomampaa ja vapaata.
Tuo oli hyvin sanoitettu tuo kouluttaminen. Siltä se tosiaan tuntuu kun aikuisena ihmisenä jolla ei ole isompia ongelmia niin silti saa miljoona turhaa neuvoa elämäänsä tai ilkeitä kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Niin, kumma juttu tosiaankin että vietän päivät työpaikalla porukan kanssa jossa yksikään ihminen ei ole kusipää. Kaikki tulemme hyvin juttuun ja meillä on mahtava työyhteisö. Tällaista porukkaa en ole ikinä saanut esim. koulusta tai opiskelupiireistä vaan näiden ihmiset ovat alkaneet nopeasti arvostelemaan/hyväksykäyttämään jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät sulle, itse tajusin vasta lähempänä 50v.
Toivottavasti olet tehnyt matkan myös itseesi koska juurisyy on siellä. Mitkä asiat itsessäsi ovat mahdollistaneet näiden ihmisten pysyvyyden elämässäsi kun taas toisenlaiset ovat jättäytyneet pois tai taka-alalle?
Itse löysin rajattomuuden, liiallisen miellyttämishalukkuuden ja itsetunnottomuuden. Kaikkiin näihin on syynä lapsuus ja näin aikuisena pystyn hankkimaan työkaluja niin etten vedä kuin rekeä vanhoja kakkoja perässäni.
Keskityn tähän hetkeen ja jossain määrin tulevaan.
Oikeassa olet. Elämä on draamattomampaa ja vapaata.
Olen narsistin kasvattama joten siksi on noita arvostamattomia ja rajattomia tuttujakin kertynyt paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Tämä on näiden mulkkupiirien suosikkiargumentti
Sama täälle, tein siivouksen 45-55v ikävälillä. Tiedän mistä johtuu, että vmäisiä hyväksikäyttäjiä oli niin paljon, olin liian myötäilevä ja kiltti. Pedot haistoi veren, kun minulle kävi kaikki ja joustin.
Ei jäänyt vanhoja tuttuja ja ystäviä yhtään. Olen mieluummin yksin kuin annan energiani noille vampyyreille. Ei kiitos enää yhtään letkautusta esim ulkonäöstäni, minulle riitti. Nykyisin ekasta kehokommentista lopetan vuorovaikutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Eipä yllätä, että juuri tällä palstalla tällainen kanta kerää alapeukkuja läjäpäin. Asialla varmaan samat tyypit jotka paasaa narsisteista päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täälle, tein siivouksen 45-55v ikävälillä. Tiedän mistä johtuu, että vmäisiä hyväksikäyttäjiä oli niin paljon, olin liian myötäilevä ja kiltti. Pedot haistoi veren, kun minulle kävi kaikki ja joustin.
Ei jäänyt vanhoja tuttuja ja ystäviä yhtään. Olen mieluummin yksin kuin annan energiani noille vampyyreille. Ei kiitos enää yhtään letkautusta esim ulkonäöstäni, minulle riitti. Nykyisin ekasta kehokommentista lopetan vuorovaikutuksen.
Satuin kerran näkemään yhden tällaisen nyt heivatun kaverin tilaisuudessa yhteisen kaverimme yläasteelta. Tämän yläastekaverin kanssa tiemme erkanivat jo silloin juurikin tällaiseen tölväilyyn kun piti päästä vähän vittuilemaan. No sitten tässä tilaisuudessa tämä yläastekaveri, henkilö jota en ollut nähnyt pariinkymmeneen vuoteen, alkoi säälitellen roikkumaan jopa kaulassani että voi voi sun kanssas jne. Ilman yhtään mitään konkreettista syytä edes! Hän ei tiennyt elämästäni yhtään mitään 20 vuoden ajalta. Mitä helvettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman tein minäkin. Ihmeellisiä asenteita joillakin että kuvittelevat voivansa tulla minun kotiini arvostelemaan raha-asioitani, sisustustani, elämänvalintojani. Tietävät muka paremmin miten kannattaa elää eivätkä koskaan ole olleet lähellekään samassa tilanteessa kuin minä. Onneksi pääsin eroon. En voisi ikinä kuvitella itse tekeväni samoin. Aina olen ollut kuuntelija, kannustaja. Takaisin olen saanut vain tuomitsevia sanoja, puukkoja selkään. Pilkkanaurua ja suoranaista kettuilua. Mitä ystävyyttä tuollainen on? Rajat olisi pitänyt laittaa jo paljon aikaisemmin.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Olen luopunut ystävistä,jotka arvostelevat. Sillä tavalla piilotetusti. Esim. minulla on aivan upea kukka,niin ystävä sanoi että hän ei koskaan ostaisi tuota kukkaa,koska se varistaa. Siis minun valintani oli väärä. Lähipiiriini kuuluu enää sellaiset ihmiset,joiden seurassa on kiva olla. Totta puhuen,kutistunut on ystäväpiiri. Samalla yritän kehittää itseäni,että olisin itse sellainen jonka seurassa toinen tuntee olonsa rauhalliseksi. Sammakoita pääsee välillä suusta,mutta tahallaan en halua loukata ja mitätöidä. Tässäpä opeteltavaa loppuelämäksi.
Itse pidän yhteyttä kavereihin vain discordissa. Heitä ei ole paljon, mutta kaikki ovat otakuita eli anime spesialisteja.
M28
Vierailija kirjoitti:
Ok, mistähän tuo on johtunut, että kaikki tuttavasi ovat olleet huonostikäyttäytyviä
Mikä se on se tarve tulla neuvomaan toista vaikka neuvoja ei ole pyydetty? Ystävyys on kuuntelemista ja läsnäolemista, kannustamista ja suun kiinnipitämistä (ei juoruta muille, etenkään sille omalle puolisolle). Miten nämä on niin ylivoimaisen vaikeita asioita tehdä? Missä on luotettavuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Tämä on näiden mulkkupiirien suosikkiargumentti
Toki. On silti hyvä miettiä sekin vaihtoehto. Minusta se ei lähtökohtaisesti ole hyvää käytöstä, että vanhoja suhteita konmaritetaan ilman mitään mahdollisuutta korjata käytöstä tai edes vienoa yritystä saada muutosta aikaan. Joo, varmaankin olet yrittänyt jotain tehdä, puhunkin teorian tasolla. En vain ole toistaiseksi tavannut ihmistä, joka olisi läpikotaisin ihastuttava. Meissä kun on ne muutkin puolet.
Vähän sama sävyhän sitten tulee näihin uussuhteisiin kuin pariskunnissa, jotka eivät riitele koskaan, koska yrityskin on rankaistava. Ei se ole minusta onnela vaan hylkääjien hiljaista pakkovaltaa ja kauhun tasapainoa.
Minulla sellaisia ei ole koskaan ollut, niin joudun vierailemaan täällä.
ok