Lue keskustelun säännöt.
Rupesin nelikymppisenä raivaamaan elämästäni huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja tiedättekö, siihen ei jäänyt enää ketään vanhoista tutuista!
01.09.2024 |
Poislukien oma rakas lapseni.
Kaikilla muilla, kaikilla joiden kanssa olen luullut olevani ystävä/kaveri/tuttava, oli mitä erilaisempia esim. taloudellisen hyväks käyttäjän vikaa, selän takana ja päin naamaakin arvostelua, paskan puhumista, pyytämättömien neuvojen jakamista, naljailua ulkonäöstä tai luonteesta jne.
Ketään noita ihmisiä en enää ikinä halua lähellekään itseäni aiheuttamaan aivan tarkoituksella minulle mielipahaa.
Koska mikä muukaan voi olla tuollaisten tölväilyjen tarkoitus?
Pudottaa vähän sitä toista asemastaan vai mikä? En ole ikinä kuvitellut olevani mitenkään ylemmässä asemassa näihin muihin nähden että minua sen puolesta jotenkin kuuluisi kouluttaa. En ikinä ole itse arvostellut heitä vastaavasti kuin he minua.
Elämä on paljon seesteisempää, draamattomampaa, onnellisempaa kun ei tarvitse enää kuunnella jatkuvaa arvostelua minusta tai muista ihmisistä.
Liian pitkään tuota jatkuikin joidenkin kohdalla. Joidenkin kanssa lähisuhteet ovatkin päättyneet jo vuosikymmeniä sitten.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää tein tämänjo parikymppisenä, aloin vaan testaan että kuka kutsuu minut kylään.
Introvertti ja absolutisti jää siis yksin, vaikka voisi välillä pitää vaikka lauta tai korttipeli iltoja ?
En minä nyt joka vkloppu sekoilijoita siedä, mutta kerran vuodessa ees vaikka peli-iltaa ?
Keitä itse kutsuit kylään? Ehkäpä he ajattelevat ettei seuransa kelpaa sinulle, kun et siedä mitään sekoilijoita, joiksi kavereitasi kutsuit. Monessa absolutistissa on ylimielinen tatsi. Se karkottaa helposti muut, kun ei kukaan halua olla halveksittavana, ei edes yhtä kertaa vuodessa.
Tuo on kyllä ihan totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen poistanut ikävät ihmiset elämästäni aina sitä mukaa kun ne luotaantyöntävät luonteenpiirteet on tulleet esille. Aika harva on jäänyt jäljele, ajoittain olen ollut kokonaan yksin. Mutta mieluummin yksin kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka painaa alaspäin, hyväksikäyttää tai puukottaa selkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, mistähän tuo on johtunut, että kaikki tuttavasi ovat olleet huonostikäyttäytyviä
Jaa-a, työpaikallani tällaisia ei ole lainkaan vaikka meillä on usean eri-ikäisen naisen työporukka. Osataan arvostaa tosiamme.
Missä on tällainen työpaikka? Ei ole varmasti valtion tai kunnan/kaupungin työpaikka. Ne ovat pahimmat paikat.
Ootko miettinyt syitä. Tuohan on ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin maasta, puhelin ei soinut, 100% luonnollista poistumaa osoitekirjasta.
Soititko kuitenkin itse? Jos et, niin sittenhän soittamattomuus oli molempien osapuolten yhteinen toive joka toteutui.
Juu soitin. Olen todennut hyväksi sellaisen systeemin että soitan kolme kuukautta, siitä riippumatta soittaako toinen osapuoli koskaan. Sitten seuraava kolme kuukautta on sellainen kuulostelukausi, en soita itse vaan jään odottamaan että kuuluuko toisesta mitään. Jos ei kuulu, niin vedän johtopäätöksen ettei minun kannata toista häiritä ja moikataan kun tavataan.
Keitä itse kutsuit kylään? Ehkäpä he ajattelevat ettei seuransa kelpaa sinulle, kun et siedä mitään sekoilijoita, joiksi kavereitasi kutsuit. Monessa absolutistissa on ylimielinen tatsi. Se karkottaa helposti muut, kun ei kukaan halua olla halveksittavana, ei edes yhtä kertaa vuodessa.