Lue keskustelun säännöt.
Rupesin nelikymppisenä raivaamaan elämästäni huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja tiedättekö, siihen ei jäänyt enää ketään vanhoista tutuista!
01.09.2024 |
Poislukien oma rakas lapseni.
Kaikilla muilla, kaikilla joiden kanssa olen luullut olevani ystävä/kaveri/tuttava, oli mitä erilaisempia esim. taloudellisen hyväks käyttäjän vikaa, selän takana ja päin naamaakin arvostelua, paskan puhumista, pyytämättömien neuvojen jakamista, naljailua ulkonäöstä tai luonteesta jne.
Ketään noita ihmisiä en enää ikinä halua lähellekään itseäni aiheuttamaan aivan tarkoituksella minulle mielipahaa.
Koska mikä muukaan voi olla tuollaisten tölväilyjen tarkoitus?
Pudottaa vähän sitä toista asemastaan vai mikä? En ole ikinä kuvitellut olevani mitenkään ylemmässä asemassa näihin muihin nähden että minua sen puolesta jotenkin kuuluisi kouluttaa. En ikinä ole itse arvostellut heitä vastaavasti kuin he minua.
Elämä on paljon seesteisempää, draamattomampaa, onnellisempaa kun ei tarvitse enää kuunnella jatkuvaa arvostelua minusta tai muista ihmisistä.
Liian pitkään tuota jatkuikin joidenkin kohdalla. Joidenkin kanssa lähisuhteet ovatkin päättyneet jo vuosikymmeniä sitten.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua elämääni "ystäviä", jotka eivät osaa käyttäytyä normaalisti vaan heille pitää erikseen vetää rajat. Miten voi edes laittaa oman huonon käytöksensä toisen syyksi?? "No kun et sanonut, että sua ei saa vetää turpaan! Oma on vikasi!". Jestas mitä ääliöitä tälläkin palstalla on.
T. Eri
Olet 100 % oikeassa. Missä tasapainoisessa, arvostavassa ystävyyssuhteessa täytyy ruveta osoittelemaan rajojaan? Ei missään.
Oletetaan esimerkki: Ystävälläsi on projekteja ja hän tarvitsee apua. Koska olet heidän ystävänsä, he pyytävät sinua avuksi. Sinä suostut. Tulee seuraava projekti ja hän pyytää sinua avuksi. Sinä suostut. Seuraavassakin projektissa suostut. Sisimmässäsi ajattelet, että en halua mennä, onko se ystäväs
Et ole selvästikään ikinä nähnyt ystäväsi nyrpeää naamaa kun kieltäydyt jostain projektista johon hän oli jo suunnitellut sinulle roolin ja paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules kun oikeassa elämässä se menee niin että jos menet loukkaantumaan siitä että sun laihuudesta sanotaan aina jokin poikkipuolinen sana illanistujaisissa, niin sinähän se olet vaan hölmö ja suutut pienistä etkä ymmärrä vitsiä jos menet puhumaan mielipahastasi ääneen!
Niissä sanojissahan ei koskaan ole mitään vikaa, niissä jotka alun perin alkoivat huomauttelemaan kuinka pienikokoinen olet.
No se on ihan sama onko kyseessä laihuus tai läskeys tai mikä tahansa asia.
Siinä auttaa kyllä aika paljon se, millä tavoin loukkaantumisesi tuot esiin. Itse ainakin olen saanut parhaat tulokset, kun ilmaisen asian sitä tölväisijää nolaamatta, siten että hänellä on mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Tämä on monille aika vaikea asia ymmärtää, vaikka itseään pidetään niin hirveän sosiaalisesti lahjakkaana, että heikommat alta pois.
Sosiaalisesti lahjakas osaa ilmaista itseään ja puolustaa rajojaan siten, että toisen on mahdollista korjata ne virheensä, eikä syty mitään sotaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Hienoa että alleviivaat apn sanoman. Juuri tuollaiset ihmiset me viimein heivaamme elämistämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, mistähän tuo on johtunut, että kaikki tuttavasi ovat olleet huonostikäyttäytyviä
Mikä se on se tarve tulla neuvomaan toista vaikka neuvoja ei ole pyydetty? Ystävyys on kuuntelemista ja läsnäolemista, kannustamista ja suun kiinnipitämistä (ei juoruta muille, etenkään sille omalle puolisolle). Miten nämä on niin ylivoimaisen vaikeita asioita tehdä? Missä on luotettavuus?
Tätä minäkin ihmettelen. Jos vaikka kerron, että olen aikeissa ostaa auton merkkiä x ja aion maksaa sen tavalla y, niin mikä pakko on siihenkin kommentoida, ettei kannata sitä ostaa eikä sillä maksaa, kun olen asian jo päättänyt enkä ole mikään holhottava pikkulapsi. Tai kommentoida ihan mihin tahansa aiheeseen, että ei kannata, ei ole hyötyä eikä tule onnistumaan. Tällaisia ihmisiä en kaipaa elämääni ollenkaan.
Okei...no ehkäpä se ystävä oli itse, tai nähnyt läheisen astuvan samaan miinaan, ja yritti pelastaa sua tekemästä samaa virhettä? Mutta sinä olet ylimielinen ja sinua ei saisi edes neuvoa? Taitaa ollakin parempi että ystäväsi löytää parempia ystäviä eikä tuhlaa tuommoseen nurinkuriseen enempää aikaa ja hyvää tahtoa kun sitä ei ymmärretä edes arvostaa. Ei se ikä tuo viisautta joka asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Täälläkin on mulkkuja. Sellaisia jotka tulevat syyllistämään ja lyttäämään toisia.
Sinunlaisia.
On ihmisiä jotka eivät kestä kohdata tosiasioita itsestään.
Sinunlaisia.
Ja on ihmisiä, jotka ovat täysin sokeita sille mitä ympärillä tapahtuu.
Sinulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuules kun oikeassa elämässä se menee niin että jos menet loukkaantumaan siitä että sun laihuudesta sanotaan aina jokin poikkipuolinen sana illanistujaisissa, niin sinähän se olet vaan hölmö ja suutut pienistä etkä ymmärrä vitsiä jos menet puhumaan mielipahastasi ääneen!
Niissä sanojissahan ei koskaan ole mitään vikaa, niissä jotka alun perin alkoivat huomauttelemaan kuinka pienikokoinen olet.
No se on ihan sama onko kyseessä laihuus tai läskeys tai mikä tahansa asia.
Siinä auttaa kyllä aika paljon se, millä tavoin loukkaantumisesi tuot esiin. Itse ainakin olen saanut parhaat tulokset, kun ilmaisen asian sitä tölväisijää nolaamatta, siten että hänellä on mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Tämä on monille aika vaikea asia ymmärtää, vaikka itseään pidetään niin hirveän sosiaalisesti lahjakkaana, että heikommat alta pois.
Sosiaalisesti lahjakas osaa ilmaista itseään ja puolustaa rajojaan siten, ett
Eli miten tekisit sen? Ekalla kerralla sitä hämmentyy että mitä ihmettä tuo selittää ja tilaisuus menee ohi, tokalla kerralla se onkin jo vitsi että Jenna on niin pieni että mahtuu Marjatan yhteen lahkeeseen kokonaan! Heko heko, ratki riemukasta kerta kaikkiaan. Marjatastakin.
Aika jännä. Mun ei ole tarvinnut koskaan siivota ketään mulkkeroja pois, koska en ole koskaan sellaisten kanssa ystävystynyt tai ollut tekemisissä jos ei ole mikään pakko. Jos joku olisi mulle tuollainen kuin tässä jotkut siivouksia keski-iässä tehneet ovat kuvailleet, en olisi minuuttiakaan enää tekemisissä.
Minulla on vähän ystäviä, ja monien kanssa tapaan todella harvoin, mutta ne joista on joskus tullut ystävä, ovat sitä loppuun asti. Vaikka ei vuosiin nähtäisi, niin kun nähdään, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet 100 % oikeassa. Missä tasapainoisessa, arvostavassa ystävyyssuhteessa täytyy ruveta osoittelemaan rajojaan? Ei missään.
Oletetaan esimerkki: Ystävälläsi on projekteja ja hän tarvitsee apua. Koska olet heidän ystävänsä, he pyytävät sinua avuksi. Sinä suostut. Tulee seuraava projekti ja hän pyytää sinua avuksi. Sinä suostut. Seuraavassakin projektissa suostut. Sisimmässäsi ajattelet, että en halua mennä, onko se ystäväs
Et ole selvästikään ikinä nähnyt ystäväsi nyrpeää naamaa kun kieltäydyt jostain projektista johon hän oli jo suunnitellut sinulle roolin ja paikan.
Se ei ole sinun syysi. Sinulla on oikeus omiin rajoihisi. Jos ystävä ei kestä sitä, että et aina suostu kaikkeen, kyllä hän katoaa elämästäsi. Aito ystävyys kyllä kestää, vaikka se ystävääsi saattaakin kirpaista, mutta oikea ystävä kyllä ymmärtää, että kukaan ole kenellekkään velvollinen mihinkään. Ei hän etkä sinä. Vain silloin autetaan, kun oikeasti haluaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Täälläkin on mulkkuja. Sellaisia jotka tulevat syyllistämään ja lyttäämään toisia.
Sinunlaisia.
On ihmisiä jotka eivät kestä kohdata tosiasioita itsestään.
Sinunlaisia.
Ja on ihmisiä, jotka ovat täysin sokeita sille mitä ympärillä tapahtuu.
Sinulaisia.
Moni näkee valheellisuuden läpi. Vaikka kilometrien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet 100 % oikeassa. Missä tasapainoisessa, arvostavassa ystävyyssuhteessa täytyy ruveta osoittelemaan rajojaan? Ei missään.
Oletetaan esimerkki: Ystävälläsi on projekteja ja hän tarvitsee apua. Koska olet heidän ystävänsä, he pyytävät sinua avuksi. Sinä suostut. Tulee seuraava projekti ja hän pyytää sinua avuksi. Sinä suostut. Seuraavassakin projektissa suostut. Sisimmässäsi ajattelet, että en halua mennä, onko se ystäväs
Et ole selvästikään ikinä nähnyt ystäväsi nyrpeää naamaa kun kieltäydyt jostain projektista johon hän oli jo suunnitellut sinulle roolin ja paikan.
Se ei ole sinun syysi. Sinulla on oikeus omiin rajoihisi. Jos ystävä ei kestä sitä, että et aina suostu kaikkeen, kyllä hän katoaa elämästäsi. Aito ystävyys kyllä kestää, vaikka se ystävääsi saattaakin kirpais
Tiedätkö kun normaaleissa toisiaan kunnioittavissa ihmissuhteissa ei edes tule tuollaista kirpaisua, ei valmiiksi laitettuja rooleja, ei kieltäytymistä tai myöntymistä. Toinen ei rupea toisen tirehtööriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules kun oikeassa elämässä se menee niin että jos menet loukkaantumaan siitä että sun laihuudesta sanotaan aina jokin poikkipuolinen sana illanistujaisissa, niin sinähän se olet vaan hölmö ja suutut pienistä etkä ymmärrä vitsiä jos menet puhumaan mielipahastasi ääneen!
Niissä sanojissahan ei koskaan ole mitään vikaa, niissä jotka alun perin alkoivat huomauttelemaan kuinka pienikokoinen olet.
No se on ihan sama onko kyseessä laihuus tai läskeys tai mikä tahansa asia.
Siinä auttaa kyllä aika paljon se, millä tavoin loukkaantumisesi tuot esiin. Itse ainakin olen saanut parhaat tulokset, kun ilmaisen asian sitä tölväisijää nolaamatta, siten että hänellä on mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Tämä on monille aika vaikea asia ymmärtää, vaikka itseään pidetään niin hirveän sosiaalisesti lahjakkaana, että heikommat alta pois.
Sosiaalisesti lahjakas osaa
Kyllä, Marjatta nauraa muiden mukana, tottakai. Mutta mielensä Marjatta pahoittaa, koska tietää, että koko tuo hössötys sun pienuudesta on tarkoitettu vittuiluksi hänen isosta koostaan, kun sentään joku toinen sirpakka likka mahtuu hänen toiseen lahkeeseensa. Eli armotonta piilovittuilua Marjatalle, ja Marjatta ei voi itseään nolaamatta näyttää mielipahaansa. Samaan kategoriaa kuin se, että Sirkka, joka on paljon Marjattaa hoikempi, alkaa kovaan ääneen toitottaa, että miten ihmeessä hän on nyt näin lihonut, katsokaa nyt tätä mahaakin, ja nipistelee mahanahkaa sormiensa väliin, ja sanoo että kyllä nyt pitää alkaa armoton dieetti, ei näin läskinä vaan voi olla tää on oksettavaa ja hirveetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis kaikki muut sun lähipiiristä sattuu olemaan mulkkuja? Väkisinkin tulee, että asiaa taitaa olla toisinpäin.
Tämä on näiden mulkkupiirien suosikkiargumentti
Toki. On silti hyvä miettiä sekin vaihtoehto. Minusta se ei lähtökohtaisesti ole hyvää käytöstä, että vanhoja suhteita konmaritetaan ilman mitään mahdollisuutta korjata käytöstä tai edes vienoa yritystä saada muutosta aikaan. Joo, varmaankin olet yrittänyt jotain tehdä, puhunkin teorian tasolla. En vain ole toistaiseksi tavannut ihmistä, joka olisi läpikotaisin ihastuttava. Meissä kun on ne muutkin puolet.
Vähän sama sävyhän sitten tulee näihin uussuhteisiin kuin pariskunnissa, jotka eivät riitele koskaan, koska yrityskin on rankaistava. Ei se ole minusta onnela vaan hylkääjien hiljaista pakkovaltaa ja kauhun tasapai
No jaa. Mut on konmaritettu useammankin kaverin elämästä, ja myöhemmin olen huomannut että se olikin hyvä asia. En haluakaan kaveriksi sellaista joka ei halua kaverikseen minua. Takaisin eivät enää ole yrityksistä huolimatta päässeet, kun huomasin miten myrkyllisiä ovat.
Nämä kaverit siis ovat olleet noita apn mainitsemia tyyppejä, en vain itse nähnyt sitä kuin vasta sen jälkeen kun jouduin, eli pääsin heistä eroon.
Eli miten tekisit sen? Ekalla kerralla sitä hämmentyy että mitä ihmettä tuo selittää ja tilaisuus menee ohi, tokalla kerralla se onkin jo vitsi että Jenna on niin pieni että mahtuu Marjatan yhteen lahkeeseen kokonaan! Heko heko, ratki riemukasta kerta kaikkiaan. Marjatastakin.
No siitä voi ihan suoraan sanoa, ja ehkä tärkein on sellainen rauhallinen äänensävy, ei mikään opettaja, syyllistävä ja mäkättävä saarna.
Sanoo, että hei tuollainen tuntuu inhottavalta minusta ja Marjatasta, ei jaksa tuollaisia läppiä kuunnella, kun ei ne ole meistä yhtä hauskoja kun sinusta.
Tärkeintä on siinä, että se hölmö ei joudu mihinkään seinää vasten ja maassa ryömimään, vaan voi korjata virheensä ilman mitään nöyryytyksiä.
Kyllä tämän pitäisi muiltakin onnistua, jos kerran minäkin tyhmäläinen olen osannut näin toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet 100 % oikeassa. Missä tasapainoisessa, arvostavassa ystävyyssuhteessa täytyy ruveta osoittelemaan rajojaan? Ei missään.
Oletetaan esimerkki: Ystävälläsi on projekteja ja hän tarvitsee apua. Koska olet heidän ystävänsä, he pyytävät sinua avuksi. Sinä suostut. Tulee seuraava projekti ja hän pyytää sinua avuksi. Sinä suostut. Seuraavassakin projektissa suostut. Sisimmässäsi ajattelet, että en halua mennä, onko se ystäväs
Et ole selvästikään ikinä nähnyt ystäväsi nyrpeää naamaa kun kieltäydyt jostain projektista johon hän oli jo suunnitellut sinulle roolin ja paikan.
Se ei ole sinun syysi. Sinulla on oikeus omiin rajoihisi. Jos ystävä ei kestä sitä, että et aina suostu kaikkeen, kyllä hän katoaa elämästäsi. Aito ystävyys kyllä kestää, vaikka se ystävääsi saattaakin kirpais
Kuka ystävä tekee sellaista ystävälleen että iloisesti soittaa että hei mitäpä teet perjantai-iltana? Toinen sitten että tässähän onkin kalenteri ihan tyhjä, oliko sinulla jotain kivaa mielessä? Ystävä nakittaakin lapsenvahdikseen kun kuulee sinulla olevan vapaaillan.
Opin kerrasta vastaamaan että mitä sulla on mielessä ennen kuin paljastan mitään omista vapaista kalentereistani...
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että olet käsittänyt monet asiat väärin. Sinänsä ymmärrettävää jos on tosi venytetty joka suuntaan ja uupuu. Eihän siinä enää oikein ketään jaksaisi, mutta en usko että ihmiset ovat niin ikäviä miten nyt olet tulkinnut. Susta tulee mun entinen ystävä mieleen. On ikävä sitä ystävää.
Kyllä me vaan on. Sumuttaminen ei toimi enää tässä vaiheessa, emme mene enää lankaan kun olemme todellisen karvasi nähneet. Eöi turhaan yrität. 😉
Vierailija kirjoitti:
Eli miten tekisit sen? Ekalla kerralla sitä hämmentyy että mitä ihmettä tuo selittää ja tilaisuus menee ohi, tokalla kerralla se onkin jo vitsi että Jenna on niin pieni että mahtuu Marjatan yhteen lahkeeseen kokonaan! Heko heko, ratki riemukasta kerta kaikkiaan. Marjatastakin.
No siitä voi ihan suoraan sanoa, ja ehkä tärkein on sellainen rauhallinen äänensävy, ei mikään opettaja, syyllistävä ja mäkättävä saarna.
Sanoo, että hei tuollainen tuntuu inhottavalta minusta ja Marjatasta, ei jaksa tuollaisia läppiä kuunnella, kun ei ne ole meistä yhtä hauskoja kun sinusta.
Tärkeintä on siinä, että se hölmö ei joudu mihinkään seinää vasten ja maassa ryömimään, vaan voi korjata virheensä ilman mitään nöyryytyksiä.
Kyllä tämän pitäisi muiltakin onnistua, jos kerran minäkin tyhmäläinen olen osannut näin toimia.
Miten tässä se tölväisijä säilyttää kasvonsa? Et todellakaan ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta kovastipa osaat neuvoa, ihan kuin tässä ketjussa puheenaiheena olevat tuttavat jotka on jo raivattu elämästä....
Kyllä, Marjatta nauraa muiden mukana, tottakai. Mutta mielensä Marjatta pahoittaa, koska tietää, että koko tuo hössötys sun pienuudesta on tarkoitettu vittuiluksi hänen isosta koostaan, kun sentään joku toinen sirpakka likka mahtuu hänen toiseen lahkeeseensa. Eli armotonta piilovittuilua Marjatalle, ja Marjatta ei voi itseään nolaamatta näyttää mielipahaansa. Samaan kategoriaa kuin se, että Sirkka, joka on paljon Marjattaa hoikempi, alkaa kovaan ääneen toitottaa, että miten ihmeessä hän on nyt näin lihonut, katsokaa nyt tätä mahaakin, ja nipistelee mahanahkaa sormiensa väliin, ja sanoo että kyllä nyt pitää alkaa armoton dieetti, ei näin läskinä vaan voi olla tää on oksettavaa ja hirveetä.
Sirkalle kannattaisi tuossa vaiheessa jo haistattaa pitkät haisevat vetut.
Monelle ihmissuhteet ovat vain vaihdantaa, ja miksipä eivät olisi? Disney-sadut sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. sinä itse olet täydellinen?
En, en ole ikinä sanonut niin. Mutta sen sanon etten koskaan ole härskisti käyttänyt tuttavapiiriä hyväkseni ja ostattanut asioita itselleni tai pyytänyt pesemään ikkunoitani tai vastaavaa.
Tiedätkö, sinä olisit voinut kieltäytyä. Sinä itse mahdollistit ystäviesi käytöksen.
No niin nythän olen kieltäytynyt. Eli mikä ongelma? Kieltäytymiseni.
Sinulla saattaisi olla nuo samat ystävät edelleen elämässäsi, ihan eri tavalla, jos olisit pystynyt sanomaan heille ei. Ehkäpä ystäväsi ajattelivat, että sinä haluat oikeasti auttaa, koska et koskaan kieltäytynyt. Älä syytä ys
No mutta kun ap ei halua noita exkavereita enää, sehän tässä on ikään kuin pointtina 😂
Syyllistävä paska.