Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Roinan sijaan tärkeämpää olis jakaa lapsille oman suvun henkistä perintöä, henkilöhistoriaa, tainoiota, valokuvia ja sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma esikoinen lähti tänään opiskelemaan. Kaikki vanhat paripuolet astiat lähti ilolla mukaan ja sekalaiset sänkyvaatteet. Poikaa ei tuollaiset asiat kiinnosta pätkääkään. Ostakoon sitten mieleiset kun joskus ostaa oman asunnon tai muuttaa jonkun tytön kanssa yhteen.
Sama meillä. Kaikki kelpasi eikä ole hankkinut mitään uutta vieläkään. Kyllä on niin kaukana ikäisistään, joille on viimeisen päälle uudesta ja trendikkäästä laitetut Instagramissa joka suunnassa esitellyt asunnut. Kaiken lisäksi hän on tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja jatkuvasti on jonkun kanssa kokkaamassa ruokaa ja opiskelemassa yhdessä tai tekemässä opiskelutyötä. Se on mukavaa, etteivät kohtele ilkeästi tuollaista, jota eivät hienoudet kiinnosta. Häntä kiinnostaa vain, että tavara toimii käyttötavarana.
Me kaikki kolme tytärtä saimme kotoa lähtiessä mukaan kaikenlaista ja minä viimeisenä 25v sitten. Silti äidin asunnossa oli hillittömät määrät tavaraa joita yritti kaikille meille tunkea. Hän oli haalinut kalusteista pöytäliinoihin ja mitenpä mahtuu kellekään isot raskaat puusohvat ja penkit ja tuolit ja 200 pöytäliinaa ja koristetyynyt mallia 50v sitten. Kellään meistä ei ole ikeakotia ja silti se roinamäärä ei mahtunut minnekään kun äiti muutettiin. Mitä tekisit kun sulla on jo ja sitä tavaraa riittää ja riittää? Tunkisit vaan väkisin johonkin jos vaikka 30v kuluttua joku sattuisi kiinnostumaan siitä yhdestä kiposta? Ei ole jälkipolvien homma olla varasto eikä velvollisuutta jatkaa linjaa.
Siivosin juuri äitini kuolinpesän. Säästin vain 100 vuotta vanhoja asioita. Liki kaikki muu fidalle tai roskiin. Toinen lapseni 25 v ei halunnut yhtäön mitään, sanoi etteu tarvii, toinen otti vain vanhoja kolikoita ja hgin olympialaisten ohjelmia.
Tajusin siitä, ettei minun lapseni Halua minulta mitään. Teen siksi kuolinsiivousta.
Vierailija kirjoitti:
Roinan sijaan tärkeämpää olis jakaa lapsille oman suvun henkistä perintöä, henkilöhistoriaa, tainoiota, valokuvia ja sellaista.
Mistä tiedät onko ap niin tehnytkin.
'On olemassa oikeat perintöesineet: .... isoisän veistämä leikkuulauta.'
Mutta jos ei halua sitä leikkuulautaakaan. Koska niitä ja kaikenlaista muuta käsistään kätevän isoisän tekemää on jo joka paikka täynnä? Ahkera ja taitava hminen saa paljon aikaan, ja saattaa jakaa niitä jo eläessään vuosien ajan ihmisten koteihin. Itsetehdyistä huonekaluista alkaen. Lisäksi leikkuulautoja. talouspaperitelineitä. Jne. Lahjana. Tai muuten vain. Kysymättä, haluaako ihmiset niitä vastaanottaa.
T. Seuraavan sukupolven edustaja, ikää 50 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myy hyvä ihminen ne pois. Toisen 'roska' on toisen aarre. Eli pois siitä tavaratunteilusta. Muistot säilyy muutoinkin. Älä ankkuroidu tavaraan. Laita sopivalla hinnalla kiertoon.
Menkää vaikka porukalla syömään hyvin sitten kierrätysrahoilla. Uusia muistoja💖
Vierailija kirjoitti:
Myy hyvä ihminen ne pois. Toisen 'roska' on toisen aarre. Eli pois siitä tavaratunteilusta. Muistot säilyy muutoinkin. Älä ankkuroidu tavaraan. Laita sopivalla hinnalla kiertoon.
Menkää vaikka porukalla syömään hyvin sitten kierrätysrahoilla. Uusia muistoja💖
Olen yllä tuo äitini kuolinpesän siivoaja. Olen todennut, ei kukaan halua toisten roinaa. Taulut vasta onkin ongelmajätettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suvussa kulkenutta arvotaidetta. Se vasta ongelmajätettä onkin, kun on jopa yhteisvastuu pitää noista huolta. Ei ole kummoisia tauluja ja signeerausta en nykyisin edes huomaa. Myydä ei tietenkään saa, kun olleet suvun seinällä sata vuotta. Ja tulevaisuudessa noita ei kukaan ei edes huolisi.
Mieli saattaa muuttua hetken kuluttua kun trenditkin muuttuu ja sitten harmittaa kun äiti on hankkiutunut eroon niistä. Säilytä koska oket säilyttänyt näinkin pitkään. Aikaisemmin piti sisustuksen olla modernia valkoista sitten muuttui värikkääksi sekatyyliksi, mitäköhän seuraavaksi? Mahtavatko myrnat tulla joskus vielä muotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 32 v, kun lapsuudenkoti piti tyhjentää isänkin kuoltua. Kaikki meni vaihtolavalla kaatopaikalle. Nyt 52 vuotiaana on harmittanut. Olisi sentään jotain voinut muistoksi ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy hyvä ihminen ne pois. Toisen 'roska' on toisen aarre. Eli pois siitä tavaratunteilusta. Muistot säilyy muutoinkin. Älä ankkuroidu tavaraan. Laita sopivalla hinnalla kiertoon.
Menkää vaikka porukalla syömään hyvin sitten kierrätysrahoilla. Uusia muistoja💖
Olen yllä tuo äitini kuolinpesän siivoaja. Olen todennut, ei kukaan halua toisten roinaa. Taulut vasta onkin ongelmajätettä.
Annetaan ilmoitus torille. Toimii. Tai vintage - ajankohdan arvokkain myyntiin. Loput kuolinpesän tavarat könttähinnalla. Toimii. Asiasta kuin asiasta voi tehdä ongelman. Koska "äidinisän" asuntoa tyhjentäessä on ne tunteet mukana. Kaikki voi tuntua ongelmasta. Yrittää katsoa tavaraa vain tavarana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy hyvä ihminen ne pois. Toisen 'roska' on toisen aarre. Eli pois siitä tavaratunteilusta. Muistot säilyy muutoinkin. Älä ankkuroidu tavaraan. Laita sopivalla hinnalla kiertoon.
Menkää vaikka porukalla syömään hyvin sitten kierrätysrahoilla. Uusia muistoja💖
Olen yllä tuo äitini kuolinpesän siivoaja. Olen todennut, ei kukaan halua toisten roinaa. Taulut vasta onkin ongelmajätettä.Annetaan ilmoitus torille. Toimii. Tai vintage - ajankohdan arvokkain myyntiin. Loput kuolinpesän tavarat könttähinnalla. Toimii. Asiasta kuin asiasta voi tehdä ongelman. Koska "äidinisän" asuntoa tyhjentäessä on ne tunteet mukana. Kaikki voi tuntua ongelmasta. Yrittää katsoa tavaraa vain tavarana.
Minä vein Fidaan. Taulut on vielä jäljellä. Bukowski eikä Helander ota niitä, vaikka taitelijat suht tunnettuja. Kuulin kaverilta, että 30-luvun taulut eivät kelpaa kellekään.
sama
Kun tyttäremme valmistui yliopistosta ja sai tyopaikan, hän muutti omaan asuntoonsa. Me olimme samaan aikaan muuttamassa suuresta talosta pienempään. Tytär sanoi kai pitää mennä Ikeaan ostamaan huonekalut joten sanoin ota meiltä mitä haluat. Niin hän otti Alvar Aallon huonekalut, mummon vanhan kaapin, arabian Teema astiaston, Iittalan klassikkolasit, Raimo Kanervan litografit, mummun kapiokirstun jne. Osti sitten vain mitä tarvitsi lisää ja kun muutti seuraavaan asuntoon poisti ne käytöstä. Nyt hänellä on ihana koti jossa kerroksellisuutta ja muistoja kun samanikäisillä kavereilla on kaikki persoonatonta Ikeaa.
Me vanhukset käytämme jokapäiväisenä astiastona Villeroy & Bosch, joka oli aikaisemmin parempana astiastona. Laseina kristallilasit ja aterimina perintöhopeat. Ihanaa arjen luksusta. Win win situation kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ei täsmää, muuten aloitus voisi olla anopin näppukseltä.
Siinä on ihminen kovin kiintynyt tavaroihin. Haalinut omiin kätköihin useamman kuolleen sukulaisen tavarat. Siis ne, mitä normaalit ihmiset veivät aikanaan kaatikselle. Tilaa on, joten miksi ei hillota täysin turhaa roinaa?
Suurin osa on roskaa. Mutta kun tämä oli Saimin lempikuppi ja Pirkko niin kovasti arvosti tätä maljakkoa. Siitä on kyllä iso pala pois ja teräväkin, mutta rahallinen arvo on ihan varmasti satasia. Ainakin anopin mielessä.
Aina välillä hän alkaa tehdä kuolinsiivousta. Silloin alkaa "jakaa tavaroita". Kaikki kieltäytyvät, kun eivät halua turhaa romua. Osa on täysin käyttökelvotonta, esim muutaman vuosikymmenen kylmässä varastossa säilytetyt matot. Silti tulee syyllistystä, kun "mikään ei kelpaa". Itse varmaan luulee jättävänsä miljoonaomaisuuden lapsilleen. Todellusuudessa niiden tavaroiden hävittämisestä tulee iso lasku.
Sitä en ymmärrä, miten joku ei voi ymmärtää, ettei tunnearvo säily. Se, että Brita-täti säästi rahat jonkun kipon ostamiseen pienestä palkasta ei nosta edes kipon tunnearvoa, kun itse ei ole Britaa edes tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy hyvä ihminen ne pois. Toisen 'roska' on toisen aarre. Eli pois siitä tavaratunteilusta. Muistot säilyy muutoinkin. Älä ankkuroidu tavaraan. Laita sopivalla hinnalla kiertoon.
Menkää vaikka porukalla syömään hyvin sitten kierrätysrahoilla. Uusia muistoja💖
Olen yllä tuo äitini kuolinpesän siivoaja. Olen todennut, ei kukaan halua toisten roinaa. Taulut vasta onkin ongelmajätettä.Annetaan ilmoitus torille. Toimii. Tai vintage - ajankohdan arvokkain myyntiin. Loput kuolinpesän tavarat könttähinnalla. Toimii. Asiasta kuin asiasta voi tehdä ongelman. Koska "äidinisän" asuntoa tyhjentäessä on ne tunteet mukana. Kaikki voi tuntua ongelmasta. Yrittää katsoa tavaraa vain tavarana.
Riippuu varmaan paljon siitäkin, missä asuu, mutta mä laitoin pari vuotta sitten ilmoituksen Vantaan roskalava-ryhmään Facebookissa. Pistin ison määrän tavaroita olohuoneen pöydälle ja napsin valokuvia niistä. Ilmoitukseen laitoin myös maininnan, että vain nouto. Kaikki meni. Ensimmäisen tavaran (wokkipannu) kävi aasialaistaustainen nainen hakemassa jo 10 minuutia ilmoitukseni julkaisun jälkeen. 70-luvun retroleipälaatikon kävi hakemassa about mun ikäinen nainen, jolla kesämökillään oli 70-luvun retokeittiö oransseine kaapinovineen ja sen leipälaatikon mukaan otti vielä saman sarjan säilytyspurkitkin. Vanhoja lakanoita ja pyyheliinoja olen vienyt eläinsuojeluyhdistykselle. Käyttävät niitä löytöeläinten häkkien pehmusteina. On ihmisiä, jotka keräävät jotain tiettyä sarjaa itse ja on ihmisiä, jotka ottavat mielellään sellaista tavaraa vastaan, mikä menee kaupaksi kirpputorilla. Ts ihmisiä, joilla on aikaa ja innostusta kirpparimyyntiin. Itselläni ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
T. Kieltäytyjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
T. Kieltäytyjä
Jos kieltäytyy perinnöstä, oma perintöosuus siirtyy lapsille. Kiva varsinkin alaikäisen lapsen saada osansa syrjäseudulla sijaitsevasta omakotitalosta. Niistä taloista kun pitää kuitenkin maksaa vähintään kiinteistöveroa, niin milläs rahalla alaikäinen sen maksaa? Täysi-ikäinen voi sentään päättää, että minäkään en ota perintöä vastaan ja jos hänellä ei ole vielä lapsia, ei tule syrjäseudun omakotitalo riesaksi hänen lapsilleenkaan.
Luin sen Hesarissa olleen Rosa ei halua muuttaa jutun ja ketjun täältä. + Nämä muut roinaketjut. Aloin ahkerasti lajittelemaan roskat roskiin ja myytävät myyntiin. Helpottaa! Haluan muuttaa pelkkien arkiastioiden ja täsmävaatevaraston kera pienempään asuntoon. Ihana helpotus. Kiitos!
Älä laita kiertoon! Koita tärkeimmät perintökalleudet pitää suvussa. Tai odota kunnes ovat 30-40v ja joku ehkä havahtuu heistä siihen, että nuo ovat tärkeitä suvussa kulkeneita muistoja. Olen itse nuori aikuinen ja harmittaa, että juuri mitään ei ole säilynyt kun edellinen sukupolvi halusi hävittää vanhat esineet ja ostaa uutta ja kiiltävää.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan kannattaa heittää pois nyt. Syyttävätpä sitten noiden nuorten aikuisten omat lapset aikanaan, kuinka typeriä vanhempansa olivat, kun eivät säilyttäneet isovanhempien perintötavaroita.