Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset äidit "eivät voi" harrastaa liikuntaa vauva-aikana, mutta toiset juoksevat iloisesti rattaita työntäen?
16.08.2024 |
Aika usein selitellään, ettei vauvan takia ehdi harrastamaan liikuntaa.
Miten olis juoksu rattaiden kanssa? Eikö oikeasti tullut mieleen?
Onnistuu ihan normirattaillakin, juoksurattaat ovat hifistelyä.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut edes selittelee lenkkeilemättömyyttään tälle muka-hauskalle syyllistäjälle? Vittuako se hänelle kuuluu, mitä joku tekee tai jättää tekemättä.
No vertaistukena muille äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haha, onkohan joku nähnyt minut eilen juoksurattaiden kanssa lenkillä eilen 😄 ainakin paljon ihmetystä aina herättävät! Olen tottunut juoksija ja vauva jo 8kk, hän nukkuu täydet yöt, enkä imetä enää eikä mulla siten ole imetyshormoneitakaan enää kropassa, joten mikäs siinä on juostessa kauniissa kesäsäässä. Harva kyllä juoksee, pitää olla ehkä vähän juoksuhullu että jaksaa.
Itsellä ainakin lihakset ihan pakottivat juoksemaan, vaikka olin kävelylenkillä pikkuvauvan kanssa. Kun ei homehdu raskauden aikana niin kyllä se kroppa sanoo nopeasti, että takaisin liikkeelle. Ja aloitin liikunnan 2 viikon jälkeen alatiesynnytyksestä. Neuvolan ohjeistus on nykyään että oman kehotuntemuksen mukaan, koittakaa pullerot kestää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli synnytyksessä niin pahat laskeumat, että virtsa karkaa pienimmästäkin ponnistuksesta. Ei olisi tullut mieleenikään lähteä juoksentelemaan pissat reisiä pitkin valuen. En olisi tätä kehdannut kenellekään myöntää silloin, jos joku olisi alkanut kyselemään, että mikset harrasta liikuntaa, vaan varmasti olisin keksinyt juuri "en ehdi" tyyppisen hätävalheen.
TENA?
Ehkä hieman järkevämpää on hoitaa sitä laskeumaa sopivilla harjotteilla eikä pahentaa sitä lähtemällä juoksemaan!
Voi ehkä joskus tulevaisuudessa sitten juosta pissan valumatta.
Itse kävin hölkkälenkeillä palauduttuani synnytyksestä, mutten todellakaan rattaiden kanssa. Niitten kanssa on koko ajan vaarassa astua rattaille, käsiä ei saa rennosti heilumaan ja rattaat peittävät esim. kuopat tms. Paljon parempi käydä ilman rattaita.
Meidän vauva myös huusi rattaissa, joten en olisi mitenkään ollut mikään iloinen juoksentelija :D
Vierailija kirjoitti:
Eihän vaunujen kanssa juosta, todellakaan! Taitavat juosta vain sen takia ettei lastensuojelu saa kiinni. Eipä tarvitse kuin skuutin rysäyttää suoraan siihen juoksevaan vaunuun niin saadaan taas koko kansan surua otsikoihin.
Joskus arvosteltu myös näitä polkupyörän perässä vedettäviä lapsivaunuja. Tällä viikolla tuli vastaan tilanne, jossa auto ajanut kumoon tällaisen valjakon. Ilmeisesti ei käynyt mitään vakavaa, en jäänyt paikalle, kun eivät tarvinneet minun apua. Mutta oli toki riskin paikka se.
Vaunuikäisen (siis alle 6kk) kanssa ei edes saisi juosta tärinän takia, ei siis suositella. Eikä suositella äidillekään juoksua ennen kuin on oikeasti hyvin palautunut synnytyksestä ja vahvistanut lantionpohjaa, ettei tule jotain kohdun laskeumaa tms.
Lisäksi kaikki vauvat ei ole samanlaisia, kaikki äidit ei ole samanlaisia, kaikki perheet ei ole samanlaisia, jos on kovin valvottava ja tarvitseva vauva eikä isä/muut tukiverkot ole paljoa apuna niin äidin kannattaa ihan vaan keskittyä lepäämään aina kuin voi, eikä rasittaa kroppaansa lisää rankalla liikunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vaunujen kanssa juosta, todellakaan! Taitavat juosta vain sen takia ettei lastensuojelu saa kiinni. Eipä tarvitse kuin skuutin rysäyttää suoraan siihen juoksevaan vaunuun niin saadaan taas koko kansan surua otsikoihin.
Joskus arvosteltu myös näitä polkupyörän perässä vedettäviä lapsivaunuja. Tällä viikolla tuli vastaan tilanne, jossa auto ajanut kumoon tällaisen valjakon. Ilmeisesti ei käynyt mitään vakavaa, en jäänyt paikalle, kun eivät tarvinneet minun apua. Mutta oli toki riskin paikka se.
Kyllähän sitä on ajettu autolla lastenvaunujenkin päälle. Se skuutti voi jysäyttää yhtä lailla päin kävellen kuin hölkäten lenkkeilevän päälle, se vaunujen kanssa hölkkävauhti kun ei paljon reipasta kävelyä nopeampaa edes ole... Liikenteessä on aina riskinsä, mutta toisaalta silti kotona sattuu kaikista eniten tapaturmia, myös niille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Haha, onkohan joku nähnyt minut eilen juoksurattaiden kanssa lenkillä eilen 😄 ainakin paljon ihmetystä aina herättävät! Olen tottunut juoksija ja vauva jo 8kk, hän nukkuu täydet yöt, enkä imetä enää eikä mulla siten ole imetyshormoneitakaan enää kropassa, joten mikäs siinä on juostessa kauniissa kesäsäässä. Harva kyllä juoksee, pitää olla ehkä vähän juoksuhullu että jaksaa.
Musta tuntui tänään rv 37+4, että todella moni töllötti aamulla kun kävin lenkillä. Olen aika pieni 166 cm/73 kg ja maha on iso. En siis juokse, mutta kävelen pitkiä, noin kahden tunnin reippaita kävelylenkkejä päivittäin (paitsi lepopäivinä). Ehkä se näyttää hurjalta tämän mahan kanssa. Mut jos on tottunut tietynlaiseen urheiluun niin ei se ole liian iso rasite raskaanakaan, tietysti lajista riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin että jokainen normaalisissa, tasavertaisessa parisuhteessa oleva nainen saa kyllä liikkua sen verran että ei voi ylipainoa siitä syyttää. Ensinnäkin voi lapsen kanssa ulkoilla vaunuissa/rattaissa ja kun se puoliso tulee kotiin, voi lähteä lenkille jos ei päivän aikana ole ulkoilut onnistuneet jostain syystä. Nämä on vain järjestelykysymyksiä, ja kaikki syyt miksi ei voi liikkua on vain tekosyitä jos on parisuhteessa. Olen itse osan lapsuudestani kasvanut yksihuoltajan hoivissa, joka otti minut mukaan talviliikuntaan jne.
Enpä jaksanut enää lähteä ulos kun mies tuli kotiin 21-23. Toki olin päivällä ulkona. Enkä kyllä ollut ylipainoinen.
Niin, kirjoitin että normaaleissa ja tasavertaisissa parisuhteissa. Joissa voisi
No niinhän minä juuri kirjoitinkin, jotkut tykkäävät tosiaan ymmärtää kaiken tahallaan väärin :D Voi se parisuhde siltikin olla tasavertainen vaikka miehellä pitkät työpäivät. Jos sinun parisuhde on tasavertainen niin mitä sinä sitten valitat tai tahallasi ymmärrät väärin ja tartut oljenkorsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juosta tarvitse, mutta kävely olisi tietenkin hyvästä. Sitä on helppo tehdä vaikka tuntikausia vauvavuotena.
Helppo ja helppo.
t. koliikkivauvan äiti, jonka vauva on onneksi jo 15v
Kokeilitko vaunukävelyä tai reppuja? Useinhan koliikkivauvoja joutuu heijailemaan sylissä. Samalla voi kävellä lenkin.
Älä viitsi kommentoida asiaa, josta et tiedä vttujakaan. Vain totaalinen idiootti lähtee länkyttämään koliikkivauvan äidille, että "sinä voit kävellä lenkin samalla kun vauva parkuu pää punaisena 24/7".
Mitä silloin kuuluu sitten tehdä? Jos vauvan kanssa pitää joka tapauksessa olla seisa
Meillä kesti 4kk. Onneksi puoliso oli juuri silloin etäopiskelija sen ajan. Sai hoidettua hommat nopeasti ja loppuaika sit yritettiin vaan selviytyä. Meille tuli omituisia rutiineja, joita jälkeenpäin naureskeltiin.
Ohjeeksi saimme 3-4h välein syöttämisen, koska vauva söi huonosti. Koska emme luottaneet muistiimme (niissä tiloissa aivot eivät toimi) teimme taulukot syöttämisille. Ja sit vähän hysteerisinä tuijotimme kelloa ja merkkailimme niitä syöttöaikoja ja sitä, kauan vauva kulloinkin söi. Tämä jatkui jonkin aikaa vielä koliikin jälkeen, kunnes tajusimme, ettei tarvitsekaan enää. Se oli eräänlaista sijaistoimintaa. Oli olo, et hallitsee edes jonkin osa-alueen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lihavia selvästi ahdistaa hyväkuntoisten touhut. Ihan lasut perässä kun äiti liikkuu vauvan kanssa, kuten normaali ihminen haha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, onkohan joku nähnyt minut eilen juoksurattaiden kanssa lenkillä eilen 😄 ainakin paljon ihmetystä aina herättävät! Olen tottunut juoksija ja vauva jo 8kk, hän nukkuu täydet yöt, enkä imetä enää eikä mulla siten ole imetyshormoneitakaan enää kropassa, joten mikäs siinä on juostessa kauniissa kesäsäässä. Harva kyllä juoksee, pitää olla ehkä vähän juoksuhullu että jaksaa.
Musta tuntui tänään rv 37+4, että todella moni töllötti aamulla kun kävin lenkillä. Olen aika pieni 166 cm/73 kg ja maha on iso. En siis juokse, mutta kävelen pitkiä, noin kahden tunnin reippaita kävelylenkkejä päivittäin (paitsi lepopäivinä). Ehkä se näyttää hurjalta tämän mahan kanssa. Mut jos on tottunut tietynlaiseen urheiluun niin ei se ole liian iso rasite raskaanakaan, tietysti lajista riippuen.
JA kun on onnea matkassa eikä ole tullut vaivoja. Siksi kai moni katsoo, kun liitoskivut, ennenaikaiset supistukset ja ties mitkä haasteet on aika yleisiä. Itse en ole koskaan edes päässyt noille viikoilla raskauksissani (2 kpl) ja viimeiset viikot/ kuukaudet vietin silti (lääkärin määräämässä) vuodelevossa. Kyllä silloin katsoin ihan kateudesta perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempänä edellinen kommentoi nimenomaan juoksua. Ei se ole mitenkään pakollista. Kunhan liikuntaa saa. Vauvan saa hiihtäessäkin reppuun.
En ole ketjun aloittaja, mutta totuus on, että ihmiset liikkuvat liian vähän.
Miksi vauvaa pitäisi roudata jossain repussa? Eikö sun vauvalla ole isää, joka voi olla sen kanssa sen aikaa kun liikut? En miinä ainakaan uskaltaisi lähteä joulukuussa syntyvän vauvani kanssa hiihtolenkille. Ei kai pienille edes suositella pakkasessa kovin pitkää pätkää ulkona?
Omalla kohdalla lapsen isä oli virka-aikaan muualla ja halusin ulos ja liikettä. Joten otin vauvan mukaan. Iltaisin sitten niitä harrastuksia joihin vauvaa ei voinut viedä. Tosin onhan monessa liikuntakeskuksessa hoitajiakin pienille lapsille.
Totta kai vauvoja saa ja pitää viedä ulos! Herranjumala. Vaikka koko päiväksi. Paukkupakkasilla ei tie
Joo mutta ei joulukuussa syntyvää hiihtolenkille sinä talvena. En tosin tiedä miksi se pitäisi edes hiihtolenkille viedä, suurin osa äideistä liikkuu vaunujen kanssa kävellen. Ne joitten vauvat ei viihdy vaunuissa varmaan ei, kantoreput voi sitten toimia tai joku äiti-vauva jumppa. En minäkään kyllä täysin liikkumatta kestäisi olla kovin kauaa, loppuraskaus oli ihan kamalaa aikaa kun erilaiset kivut ja supistelut teki kävelystä ja liikunnasta vaikeaa. Jos mieli ja keho haluaa liikuntaa, sitä etsii ne keinot siihen. Jos taas ei yhtään kiinnosta liikkua niin ei varmaan tule liikuttua vaikka olisi kaikki maailman aika siihen.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko tosiaan, että koliikkivauvan äiti ei yhtään kävele sen vauvan kanssa, vaan seisoo vain paikallaan? Ja oletko tosiaan niin vajaaälyinen, että kuvittelet, ettei KAIKKIA mahdollisia keinoja ole kokeiltu, jos vauva parkuu 3kk putkeen?
En luule, että ovat paikallaan, vaan liikkuvat sisällä. Samalla vaivalla sen tekisi ulkona. Jos ei ole edes kokeillut, mistä voi tietää olisiko siitä jotain apua joko vauvalle tai vanhemmalle? Ylempien kommenttien perusteella ulkoilua EI kokeiltu.
Sama se tietenkin minulle on, ei sillä. Ihmettelen vaan aggressiivisuutta. Kuin tämä olisi ollut joku uusi idea mikä jäi kokeilematta ja nyt harmittaa.
Joo ei ollut uusi idea. Nämä ovat aiheita, joista kannattaa puhua vain itse jotain kokeneena. Aika väsynyttä on tulla ulkopuolelta esittää jotain tietäjää.
Ihan varmasti koliikkivauvan vanhemmat kokeilevat kaikenlaista. Ulkoilua myös. Toiset ajaa autolla. Toiset käyttävät pesukoneen linkoa. Keinoja on monia, harva auttaa kunnolla, mikään ei poista koliikkia itsessään, paitsi aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkusen kyllä paukuttaa lapsen päätä tuollainen juoksu. Vauvaa pitää pitää selällään eka puoli vuotta. Jokainen töyssy tuntuu. Minkälainen vauva pitää päänsä lyömisestä? Kaikki ei välitä vauvoistaan, se kai on syy.
Vauvaa pitää pitää selällään puoli vuotta hahahhaahaha
Mikä tätä kansaa vaivaa. Villieläimetkin joutuvat ruokailemaan, pakenemaan saalistajia ja metsästämään itse ihan koko tiineyden ja imetyksen ajan, poikasia siirrellään poikanen kerrallaan paikasta toiseen, jne. Ei ihme että kansa on sairasta kun uskotaan näitä kaikkia höpöhöpöjuttuja ihmisen heikkoudesta
Vastasyntynyt vauva ei osaa tukea omaa päätään ja on hauras. Liekö suakin vastasyntyneenä roikutettu miten sattuu kun ajatuksenjuoksu on tuolla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin se äiti nukkuu jos huonouninen vauva?
Äiti nukkuu tietysti silloin, kun vauvakin, jos äiti on kotiäitinä. Ihan peruskauraa, joka neuvolassa ja synnärilläkin tuodaan esiin moneen kertaan. Juoksulenkit voi hoitaa myös vauvan ollessa hereillä, jos nyt välttämättä on pakko raahata vauva mukaan rattaisiin ryttyyttämään.
Minä en onnistunut nukahtamaan samalla hetkellä mitä vauva vaikka väsytti. Sitten, kun nukahdin ja pääsin syvän unen vaiheeseen, vauva herätti. Väkisin herääminen tuntui ihan fyysisenä kipuna ja sai minut pelkäämään nukkumista.
Toi on niin tuttua!
Koliikkivauvan kanssa tuli kyllä liikuttua ihan jo sisällä, yli 20 000 askelta joka päivä niillä miniunilla, imetys, vauvan nostelu ym päälle, ei tarvinnut lisää liikuntaa, olin ihan kuihtunut :( seisoessakin piti keinuskella ja siinä tuli sitä "reisijumppaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, onkohan joku nähnyt minut eilen juoksurattaiden kanssa lenkillä eilen 😄 ainakin paljon ihmetystä aina herättävät! Olen tottunut juoksija ja vauva jo 8kk, hän nukkuu täydet yöt, enkä imetä enää eikä mulla siten ole imetyshormoneitakaan enää kropassa, joten mikäs siinä on juostessa kauniissa kesäsäässä. Harva kyllä juoksee, pitää olla ehkä vähän juoksuhullu että jaksaa.
Musta tuntui tänään rv 37+4, että todella moni töllötti aamulla kun kävin lenkillä. Olen aika pieni 166 cm/73 kg ja maha on iso. En siis juokse, mutta kävelen pitkiä, noin kahden tunnin reippaita kävelylenkkejä päivittäin (paitsi lepopäivinä). Ehkä se näyttää hurjalta tämän mahan kanssa. Mut jos on tottunut tietynlaiseen urheiluun niin ei se ole liian iso rasite raskaanakaan, tietysti lajista riippuen.
Minäkin urheilin viikolle 38 asti. Kyllä oli paljon silmiä selässä kun suoritin. Sanottiin myös monta kertaa, miten pieni maha, vaikka lapsi oli nelikiloinen ja painoa tuli itselle 20kg. Sellaista se on, kun on kunnon vatsalihakset, millä pitää vatsa kasassa. Jos päästin rennoksi niin lösähti kyllä isoksi ja jopa sattui
Siskoni hehkutti juoksemista vaunujen kanssa kunnes oli juossut itselleen emätinlaskeuman. Sit toivuttiinkin silikonitulppa pimpassa.
Ehkä jättikokoiset maitolollot estää joillakin 🤔🍆
Juu, mun mies harrasti vaunulenkkejä meidän koliikkivauvan kanssa. Ja minä menin heti nukkumaan, kun lähtivät. Siihen asti kannettiin sylissä ja heijattiin. Ulos lähtivät yleensä n. Kello 3.00 ja palasivat viideltä. Mies sai siis hyvän kahden tunnin lenkin. Minä laiskana mutsina vetelin hirsiä.
Onneksi oli kesä.