Miksi toiset äidit "eivät voi" harrastaa liikuntaa vauva-aikana, mutta toiset juoksevat iloisesti rattaita työntäen?

Itse en jaksanut liikkua, kuin pakolliset menot. Vauva valvotti kaiken aikaa ja mies töissä. 

Eikä niitä kuuluisia tukiverkkoja ollut. 

Itselleni tuli synnytyksessä niin pahat laskeumat, että virtsa karkaa pienimmästäkin ponnistuksesta. Ei olisi tullut mieleenikään lähteä juoksentelemaan pissat reisiä pitkin valuen. En olisi tätä kehdannut kenellekään myöntää silloin, jos joku olisi alkanut kyselemään, että mikset harrasta liikuntaa, vaan varmasti olisin keksinyt juuri "en ehdi" tyyppisen hätävalheen.

No painoa ensin pois ennenku lähden laukkomaan mihinkään. Polvet rutisi jo ennestään normaalipainossa.

Kaikki vauvat ei vaan viihdy rattaissa tai sitten tuoreen äidin toipuminen ei salli vielä juoksua. 

Onhan niitä syitä. Osaa vaan jännittää lähteä ulos kotoa. 

Miksi jotkut on huippu-urheilijoita ja toiset taas ei?

Jotkut pikkuvauvojen isätkin harrastaa urheilua ja toiset ei. Miksi?

Ihmisiä on erilaisia. Kas kun hokasit.

Haasttelliseksi se tuli kun lapsia oli enemmän kuin se vauva. 

Typerä kysymys! Olen vela, mutta silti tajuan, etteivät kaikki voi lähteä rattaiden kanssa ulos juoksentelemaan.

En juossut ennen lapsia, miksi ihmeessä aloittaisin pienten lasten kanssa? Ennemmän lapseni saivat irti leikkipuistosta, jossa vietimme monta tuntia päivässä kuin olisivat saaneet istuessaan rattaissa. Typerä aloitus. 

Miksi pitäisi juosta, kun kävely on hyvä liikuntamuoto sekin.

Miksi miksi miksi,

meidät luotiin ihmisiksi.

Juoksevat ILOISESTI? En nyt tiedä onko noista monikaan niin kovin iloisen näköinen juostessaan.

Toiset ovat niin laiskoja ja usein samalla ahmatteja.

Jaa'a. Niinhän sitä osa synnyttää ilman suurempia ongelmia yksin jossain metsätorpassa, kun taas osa kuolee/likimain kuolee ihan siinä lääkärien silmien edessä. Se toimitus kun voi mennä niin monella eri tapaa. 

Vaikka miten kykenisi liikkumaan, on lastenvaunujen tai -rattaiden kanssa juokseminen todella älyttömän näköistä. Kun kuljettaa lastaan, siihen pitäisi suhtautua kuin arvokkaimpaansa, mitä lapsi kai onkin, jolloin reipas kävely riittänee henkilökohtaiseksi hyödyksi juuri noista reissuista.

Mitä se sulle kuuluu?

MIKSI SINÄ ET OLE TÖISSÄ TYÖN TEOSSA?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli synnytyksessä niin pahat laskeumat, että virtsa karkaa pienimmästäkin ponnistuksesta. Ei olisi tullut mieleenikään lähteä juoksentelemaan pissat reisiä pitkin valuen. En olisi tätä kehdannut kenellekään myöntää silloin, jos joku olisi alkanut kyselemään, että mikset harrasta liikuntaa, vaan varmasti olisin keksinyt juuri "en ehdi" tyyppisen hätävalheen.

TENA?

Lapset ovat erilaisia. toiset nukkuvat tyytyväisinä rattaissa tai vaunuissa kun äiti juoksee. Toiset karjuvat niin että ohikulijat soittavat poliisille.

Juoksin silloin kun joku muu hoiti lasta. Muuten tein paljon kävelylenkkejä rattaiden/vaunujen kanssa. Ja kyllä se on todella raskasta juosta rattaiden kanssa, mieluummin juoksen ilman!

Vauvoja on erilaisia, jos on esim koliikkovauva jota ei voi laskea vaakatasoon niin voi olla rattaiden kanssa juoksentelut vähissä.

Ihmiset myös toipuu eri tahtiin synnytyksestä. Juoksu on aika rankkaa lantuonpohjalle niin ei kannata lähteä kokeilemaan ennen kuin on toipunut kunnolla.