Miksi toiset äidit "eivät voi" harrastaa liikuntaa vauva-aikana, mutta toiset juoksevat iloisesti rattaita työntäen?

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvan kanssa tuli kyllä liikuttua ihan jo sisällä, yli 20 000 askelta joka päivä niillä miniunilla, imetys, vauvan nostelu ym päälle, ei tarvinnut lisää liikuntaa, olin ihan kuihtunut :( seisoessakin piti keinuskella ja siinä tuli sitä "reisijumppaa".

Vauva aistii vanhemman energian. Itkettäisi minuakin jos äiti on vastasyntyneestä asti diagnosoimassa ja sulkemassa häkkisänkyyn, että saa nukkua miesvauvan vieressä. Siinä suree jo valmiiksi kurjaa kohtaloaan

Joka kerran kun lapsi herää yksin, hän pelkää että hänet on hylätty. Miettikää sitä

Vierailija kirjoitti:

Ei juosta tarvitse, mutta kävely olisi tietenkin hyvästä. Sitä on helppo tehdä vaikka tuntikausia vauvavuotena.

Ei ole, jos olet totaalirevennyt... Kannattaa kokeilla ennen kuin kommentoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, onkohan joku nähnyt minut eilen juoksurattaiden kanssa lenkillä eilen 😄 ainakin paljon ihmetystä aina herättävät! Olen tottunut juoksija ja vauva jo 8kk, hän nukkuu täydet yöt, enkä imetä enää eikä mulla siten ole imetyshormoneitakaan enää kropassa, joten mikäs siinä on juostessa kauniissa kesäsäässä. Harva kyllä juoksee, pitää olla ehkä vähän juoksuhullu että jaksaa.

Itsellä ainakin lihakset ihan pakottivat juoksemaan, vaikka olin kävelylenkillä pikkuvauvan kanssa. Kun ei homehdu raskauden aikana niin kyllä se kroppa sanoo nopeasti, että takaisin liikkeelle. Ja aloitin liikunnan 2 viikon jälkeen alatiesynnytyksestä. Neuvolan ohjeistus on nykyään että oman kehotuntemuksen mukaan, koittakaa pullerot kestää

Sinäpä olet herttainen ihminen.

Asun ulkomailla ja siellä naiset käy lasten kanssa lapsille sekä vauvoille tarkoitetuissa jumpissa, liikkuu paljon ja juoksee rattaiden kanssa. Vatsat on sileitä vaikka vauva on ihan pieni, näyttää kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Suomalaiset löllykät lihoo ja paisuu vielä vauvan synnyttyäkin kun "ei muka voi liikkua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvan kanssa tuli kyllä liikuttua ihan jo sisällä, yli 20 000 askelta joka päivä niillä miniunilla, imetys, vauvan nostelu ym päälle, ei tarvinnut lisää liikuntaa, olin ihan kuihtunut :( seisoessakin piti keinuskella ja siinä tuli sitä "reisijumppaa".

Vauva aistii vanhemman energian. Itkettäisi minuakin jos äiti on vastasyntyneestä asti diagnosoimassa ja sulkemassa häkkisänkyyn, että saa nukkua miesvauvan vieressä. Siinä suree jo valmiiksi kurjaa kohtaloaan

Joka kerran kun lapsi herää yksin, hän pelkää että hänet on hylätty. Miettikää sitä

Mitäs ongelmaa onkaan vauvan nukuttamisessa vieressä, muistatko?

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvan kanssa tuli kyllä liikuttua ihan jo sisällä, yli 20 000 askelta joka päivä niillä miniunilla, imetys, vauvan nostelu ym päälle, ei tarvinnut lisää liikuntaa, olin ihan kuihtunut :( seisoessakin piti keinuskella ja siinä tuli sitä "reisijumppaa".

Tuo on taatusti totta. Jos vauva vaatii jatkuvaa heijausta ja hytkytystä niin äiti saa taatusti liikuntaa ihan ilman juoksulenkkejäkin. Hartiat ja niskahan siinä toki menee totaalisen jumiin kun koko ajan kannattelee vauvaa jommalla kummalla kädellä (ja yleensä vielä enemmän vasemmalla että oikea jää vapaaksi asioiden tekemiseen, vasenkätisillä toisin päin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että jokainen normaalisissa, tasavertaisessa parisuhteessa oleva nainen saa kyllä liikkua sen verran että ei voi ylipainoa siitä syyttää. Ensinnäkin voi lapsen kanssa ulkoilla vaunuissa/rattaissa ja kun se puoliso tulee kotiin, voi lähteä lenkille jos ei päivän aikana ole ulkoilut onnistuneet jostain syystä. Nämä on vain järjestelykysymyksiä, ja kaikki syyt miksi ei voi liikkua on vain tekosyitä jos on parisuhteessa. Olen itse osan lapsuudestani kasvanut yksihuoltajan hoivissa, joka otti minut mukaan talviliikuntaan jne. 

 

Enpä jaksanut enää lähteä ulos kun mies tuli kotiin 21-23. Toki olin päivällä ulkona. Enkä kyllä ollut ylipainoinen. 

Niin, kirjoitin että normaale

Niin, jos sinulla on tasavertainen parisuhde niin mikä on ongelmasi? Kuten kirjoitin, pääasia on että parisuhteet ja lastenhoito olisi tasavertaista. Tai jos kukin pari niin haluaa ja yhdessä sopii, voi olla toki toisin että toinen tuo rahaa ja toinen hoitaa kodin ja lapset, mikä kellekin sopii. Pääasia että sopii, ihan naisten ja tasa-arvon asialla tässä ollaan :) 

Hätäsektio ja selkä ja polvi paskana. Lapsen nostaminenkin otti kipeää ja pitkään piti leikkausarpeakin varoa.

Vauva ei viihtynyt rattaissa lainkaan, olisi halunnut vain pyöriä niistä pois. Haja-asutusalueella talvella noi tiet on vähän siinä kunnossa, ettei niistä pääse edes autolla menemään, saati rattaiden kanssa, vaikka olisi minkälaiset hyökkäysvaunut.

Juokse siinä sitten umpihangessa, selkä ja polvi muussina ja kuuntele lakkaamatonta huutoa sieltä kopasta, kun samalla valvot ettei lapsi pyöri sieltä ulos.

Ihan mielelläni olisin kyllä käynyt niillä vaunulenkeillä juoksemassa iloisesti rattaita työntäen, mutta ei mennyt nyt nallekarkit tasan.

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja siellä naiset käy lasten kanssa lapsille sekä vauvoille tarkoitetuissa jumpissa, liikkuu paljon ja juoksee rattaiden kanssa. Vatsat on sileitä vaikka vauva on ihan pieni, näyttää kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Suomalaiset löllykät lihoo ja paisuu vielä vauvan synnyttyäkin kun "ei muka voi liikkua".

Juu, itäeurooppalaiset naiset on kyllä timmejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, onkohan joku nähnyt minut eilen juoksurattaiden kanssa lenkillä eilen 😄 ainakin paljon ihmetystä aina herättävät! Olen tottunut juoksija ja vauva jo 8kk, hän nukkuu täydet yöt, enkä imetä enää eikä mulla siten ole imetyshormoneitakaan enää kropassa, joten mikäs siinä on juostessa kauniissa kesäsäässä. Harva kyllä juoksee, pitää olla ehkä vähän juoksuhullu että jaksaa.

Musta tuntui tänään rv 37+4, että todella moni töllötti aamulla kun kävin lenkillä. Olen aika pieni 166 cm/73 kg ja maha on iso. En siis juokse, mutta kävelen pitkiä, noin kahden tunnin reippaita kävelylenkkejä päivittäin (paitsi lepopäivinä). Ehkä se näyttää hurjalta tämän mahan kanssa. Mut jos on tottunut tietynlaiseen urheiluun niin ei se ole liian iso rasite raskaanakaan, tietysti lajista riippuen.

JA kun

Mulla on kyllä ollut vaivoja hormoneiden heittelystä mielialaoireisiin, pahoinvointiin ja jatkuvaan närästykseen. Lisäksi on taustalla kilpirauhasen vajaatoimintaa jota piiskasin rautakuurilla niin, että yöuni huononi ja tuli hirveät sydämentykytykset kun korjailin sillä pitkäaikaista raudanpuutetta. Siinä lenkkeillessä näytän varmaan pirteältä, mutta kaikkea ei näe päälle päin.

Heikkokuntoisena ja polvivammaisena se ei oikein onnistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja siellä naiset käy lasten kanssa lapsille sekä vauvoille tarkoitetuissa jumpissa, liikkuu paljon ja juoksee rattaiden kanssa. Vatsat on sileitä vaikka vauva on ihan pieni, näyttää kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Suomalaiset löllykät lihoo ja paisuu vielä vauvan synnyttyäkin kun "ei muka voi liikkua".

Sinun pääsi sisäinen mielikuvitusmaailma ei ole ulkomaat, vaikka olisit kuinka pihalla normaalista elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvan kanssa tuli kyllä liikuttua ihan jo sisällä, yli 20 000 askelta joka päivä niillä miniunilla, imetys, vauvan nostelu ym päälle, ei tarvinnut lisää liikuntaa, olin ihan kuihtunut :( seisoessakin piti keinuskella ja siinä tuli sitä "reisijumppaa".

Vauva aistii vanhemman energian. Itkettäisi minuakin jos äiti on vastasyntyneestä asti diagnosoimassa ja sulkemassa häkkisänkyyn, että saa nukkua miesvauvan vieressä. Siinä suree jo valmiiksi kurjaa kohtaloaan

Joka kerran kun lapsi herää yksin, hän pelkää että hänet on hylätty. Miettikää sitä

Meillä vauva nukkui minun vieressä :) mutta tätä ehdotettiin syyksi koliikkiin :D

Terv. hän jota lainasit tuossa

Vierailija kirjoitti:

Ja olet niin ainoa laatuasi, koskaan et voi jättää sitä vauvaa miehesi hoidettavaksi ja voit syyttää liikkumattomuuttasi muilla. Siksi kai kaikki etelä-eurooppalaiset ja aasialaiset naiset ovatkin satakiloisia kun niillä ei ole miestä kaverina ;) Paitsi että Suomessa miehet on sangen osallistuvia verrattuna moneen muuhun maahan. 

Eihän tuossa ollut kyse siitä, ettei vauvaa voisi jättää miehen hoidettavaksi. Kirjoittaja ihan vain veetuili ylimieliselle veetipetterille, joka kuvittelee, että parkuvan vauvan kanssa on kovinkin helppoa mennä vaunulenkille. Turhaan sinä, trollipieni, vaihdat aihetta. Myönnät vain rohkeasti, ettet tajunnut, miten sinua vedätettiin.

Vedätettiin miten, aika kivaa käytöstä ihan kanssasuomalaista naista kohtaan sinulta? Anteeksi nyt vain, mutta on ihan fakta että jos jollakulla on ylipainoa niin se on vain ja omaa syytä, oman ajankäytön tai minkä vaan, aina löytyy joku tekosyy. Jos tykkää olla ylipainoinen niin senkunvaan, mutta turha siihen on tekosyitä keksiä. Suomessa kun on myös miehille isyysvapaita nykyisin ja on ihan pariskuntien itsensä päätettävissä, kuinka lastenhoito jaetaan. Ihan turhaan te omasta ulkomuodosta lapsia syytätte, syyttömiä ne siihen on. Toki jokainen saa olla mitä vaan, mutta älkää syyttäkö muita, varsinkin jos teillä on miehet ja muuta tukiverkostoa tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksanut liikkua, kuin pakolliset menot. Vauva valvotti kaiken aikaa ja mies töissä. 

Eikä niitä kuuluisia tukiverkkoja ollut. 

Mitähän tämä vauvan valvottaminen on. Vauva herää, rinta suuhun ja simmut takaisin kiinni, vauvakin nukahtaa heti kun on saanut annoksen melatoniinimaitoa. Seuraavalla imetyksellä ninjaotteella vauva toiseen kainaloon toiselle rinnalle

Reilu kaksi vuotta meni, etten kahta tuntia pidempään nukkunut yhtään kertaa. Ekalla kunnon koliikki, toisella vatsavaivoja. Niistä päästiin suht nopeasti eroon, mut rytmi jo ihan sekaisin. Lopulta vauvahieronta pelasti unirytmin, mutta vauva söi joka toinen tunti. 24/7. En todellakaan nukkunut syöttäessä. Vauvasänky oli vieressä kyllä. Mutta joka syöttöön piti herätä. Kerran mieheni yritti asettaa rinnalle siten, että olisin vaan nukkunut, mutta heräsin siihenkin. 

Taisin niihin aikoihin lukea sen Hietamiehen(?) kirjan, jossa päähenkilön vauva oli tukehtunut rinnan alle yöllä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja siellä naiset käy lasten kanssa lapsille sekä vauvoille tarkoitetuissa jumpissa, liikkuu paljon ja juoksee rattaiden kanssa. Vatsat on sileitä vaikka vauva on ihan pieni, näyttää kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Suomalaiset löllykät lihoo ja paisuu vielä vauvan synnyttyäkin kun "ei muka voi liikkua".

Sinun pääsi sisäinen mielikuvitusmaailma ei ole ulkomaat, vaikka olisit kuinka pihalla normaalista elämästä.

Sinulle reilu ylipaino ja höllyvä perse on sitä "normaalia elämää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja siellä naiset käy lasten kanssa lapsille sekä vauvoille tarkoitetuissa jumpissa, liikkuu paljon ja juoksee rattaiden kanssa. Vatsat on sileitä vaikka vauva on ihan pieni, näyttää kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Suomalaiset löllykät lihoo ja paisuu vielä vauvan synnyttyäkin kun "ei muka voi liikkua".

Juu, itäeurooppalaiset naiset on kyllä timmejä. 

Jotkut niistä, ei kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja siellä naiset käy lasten kanssa lapsille sekä vauvoille tarkoitetuissa jumpissa, liikkuu paljon ja juoksee rattaiden kanssa. Vatsat on sileitä vaikka vauva on ihan pieni, näyttää kuin ei olisi raskaana ollutkaan. Suomalaiset löllykät lihoo ja paisuu vielä vauvan synnyttyäkin kun "ei muka voi liikkua".

No varmaan joku maa, missä mies on perheen pää ja sanelee miltä vaimo saa näyttää. Ei kiitos miehelle, joka ei hetkeäkään näköjään voi lapsensa kanssa olla. 

Mä lähdin turhan innoissani juoksulenkille 1kk synnytyksestä. Ei olis kannattanut, meni lantionpohja huonompaan kuntoon. Piti ottaa rauhallisemmin etten riko itseäni enempää.

Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Vauva holtittomasti pomppien siellä vaumuissa. Kääk!

No voi Kääk vain sinullekin, Aku Ankka tai Seiska vissiin ainoa mitä luet?