Miksi toiset äidit "eivät voi" harrastaa liikuntaa vauva-aikana, mutta toiset juoksevat iloisesti rattaita työntäen?
Aika usein selitellään, ettei vauvan takia ehdi harrastamaan liikuntaa.
Miten olis juoksu rattaiden kanssa? Eikö oikeasti tullut mieleen?
Onnistuu ihan normirattaillakin, juoksurattaat ovat hifistelyä.
Kommentit (288)
Miksi ylipäätään pitäis harrastaa liikuntaa? Itse en käynyt edes kävelemässä vaunujen kanssa enkä ilman vaunuja.
Kyllä se haasteellista oli, vauva-aikana kiloja piti pudotella ja liikuntana oli tanssi makuuhuoneessa, yleisönä vauva joka tapitti ihmeissään tanssivaa muoria. Normaalit vaunukävelyt ulkona.
Vauva-aikana kilot putosivat itsestään. Toki jos olisin juosta kirmannut ympäriinsä vaunuja rytyyttäen kuin pillastunut hirvi, kuvittelisin nyt saavuttaneeni normaalin painoni tuolla älykkäällä toiminnallani. Ehkä jakaisin jopa neuvoja 🤔
Vierailija kirjoitti:
"Ei aavistustakaan kuinka pitkään niihin meni. Laitoin rintakumin paikalleen, rinta vauvan suuhun ja nukahdan heti uudelleen. "
Siis nukahditko sinä kesken imetyksen? Tuolla tyylillä minun vieressä olisi aamulla ollut kuollut vauva heti ensimmäisen kerran jälkeen.
Jep. Luonnollisesti tiesin, että imetys onnistuu. Mutta nukahtaminen tapahtui vahingossa joidenkin viikkojen jälkeen ja sen jälkeen elämä olikin ihan toisenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään pitäis harrastaa liikuntaa? Itse en käynyt edes kävelemässä vaunujen kanssa enkä ilman vaunuja.
Jos ei muuten niin sen lapsen takia. Varmasti toivoo vanhemman pysyvän pitkään terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kotona on vaikka vauvan lisäksi taapero?
Mulla oli noin. Ja minun lenkkini oli ekan vuoden ajan hyötyliikuntaa: rattailla neuvolaan, kauppaan, taaperon kerhoon jne. Taapero istui vaunujen edessä sisaristuimessa, vauva kiskoi unia. Matkat sellaista paria kilometriä suuntaansa, mutta mäkien ja loskan vuoksi ihan kuntoilusta kävi. Lisäksi aloin kulkea jumpassa kun vauva puolivuotias. Kun imetti pitkään ja liikkui lähinnä kävellen hävisi kilot nopeasti synnytysten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kotona on vaikka vauvan lisäksi taapero?
Mulla oli noin. Ja minun lenkkini oli ekan vuoden ajan hyötyliikuntaa: rattailla neuvolaan, kauppaan, taaperon kerhoon jne. Taapero istui vaunujen edessä sisaristuimessa, vauva kiskoi unia. Matkat sellaista paria kilometriä suuntaansa, mutta mäkien ja loskan vuoksi ihan kuntoilusta kävi. Lisäksi aloin kulkea jumpassa kun vauva puolivuotias. Kun imetti pitkään ja liikkui lähinnä kävellen hävisi kilot nopeasti synnytysten jälkeen.
Eiköhän jokainen äiti, jolla parikin lasta, liiku aika tavalla ihan arjen pakottamana. Liikuntaharrastukset sit sitä omaa aikaa, kun saa hetken keskittyä itseensä. Oma ruokailukin oli mitä sattuu, kun ei ehtinyt pahemmin keskittyä siihen.
Sun kannattaa tämä tieteellinen ilmiö nyt patentoida tms, koska kukaan koliikkivauvan vanhempi ei ole koskaan kokeillut mennä ulos vauvan kanssa. KIITOS! Pelastit maailman.