Lue keskustelun säännöt.
Puolison passiivisuus vituttaa, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä
11.08.2024 |
Otsikossa tulikin. En suoranaisesti etsi neuvoja vaan enemmän vertaistukea, kun pää meinaa räjähtää päivittäin. Pahoittelen jo ennakkoon pitkää tarinaa.
Meillä on kaksi alle nelivuotiasta ja olemme naimisissa. Puolisostani on tullut etenkin parin viime vuoden aikana todella passiivinen isä ja kumppani, sanoisin että on minulle kolmas lapsi ellei lapset olisi oikeasti paljon miestä helpompia tässä kuviossa.
Vielä ennen lasten syntymää meillä oli hyvä työnjako ja mies oli oikeinkin aikaansaavan oloinen. Tuolloin kulut maksettiin 50-50, ja kotityöt hoitui samalla tavalla ilman että asioista koskaan riideltiin. Ainakin tuntui, että molemmat oli tyytyväisiä ja jälkikäteen voin myöntää, että aika itsevarmalla otteella lähdin perheen perustamiseen ajatellen, että ollaan ihan huipputiimi.
No, kaikki alkoi mennä alamäkeen ollessani raskaana toisesta lapsestamme. Mieheltä tippui ns. hanskat kädestä. Ei osallistunut lastenhoitoon, ei laittanut enää ruokaa ja jos autoon tarvitsi vaihtaa renkaat, käski menemään rengasliikkeeseen. Laitoin silloin aika paljon asioita tilanteen piikkiin, mies oli yllättäen päättänyt vaihtaa työpaikkaa ja esikoinen oli vielä melko pieni, joten ajattelin kyseessä olevan vain väliaikainen väsymys.
Nyt meillä on tosiaan kaksi pientä, ja koko ruljanssi on minun vastuullani ruohonleikkuuta lukuunottamatta. Käyn kaupassa ja kokkaan, hoidan lasten asiat, siivoan ja pyykkään, tilaan taloon nuohoojan ja vien itse auton huoltoon/katsastukseen/renkaanvaihtoon jne. Mies lähinnä harrastaa omiaan, istuu illat kännykällä ja tekee ison numeron siitä, jos näin kesäaikaan vapauttaa minut ruuanlaitosta grillaamalla. Käymme molemmat töissä ja maksamme yhä kaiken sentilleen puoliksi, tämä on aina ollut puolisolleni hyvin tärkeää. Työnjakoasioista puhuminen saa puolestaan miehen räjähtämään täysin, enkä jaksa sitä huutoa ja riehumista.
Olisin varmaan muuten jo lähtenyt, mutta olen aina ajatellut ydinperheen olevan lasten kannalta paras vaihtoehto. Jos olen ihan rehellinen, tiedän myös että mies haluaisi erossa viikko-viikko -järjestelyn, ja rehellisesti pelottaa, miten lapsista isäviikoilla pidettäisiin huolta. Olen ollut pari kertaa päivän-parin työmatkoilla, ja niiden aikana koti on aina ehtinyt kaaokseksi ja ovat kuulemma käyneet lasten kanssa syömässä mäkkärin autokaistalla Tulee sellainen olo väkisinkin, että eroamalla pilaisin lasten elämän.
Onko joku jäänyt vastaavaan tilanteeseen ja opetellut elämään katkeruuden kanssa?
Kommentit (163)
Meillä vähän vastaavaa mutta mies ei huuda tai raivoa jos asioista sanon. Lapset ei enää ihan pieniä ole eli kuopus ykkösluokalla.
Mun vastuulla on lähes kaikki kotityöt ja lasten asiat. Isot lapset (pojat) tekee paljon enemmän kotitöitä mitä mieheni. Tekee mies jos erikseen pyydän, toisinsanoen käsken mutta aina en jaksa käskyttää aikuista ihmistä niin teen itse. Mies tietää etten jaksa "nalkuttaa" ja on käyttänyt sitä hyväkseen.
Viikko sitten oli lapsen synttärit ja mies kysyi tuntia ennen juhlia että koska alkaa mun raivoaminen ja tiuskiminen kaikille. Vastasin että nyt ei oo tarvetta kun oon tehnyt hyvissä ajoin jo kaiken ja kaikki valmiina sekä saanut apua. Sanoin että siinä kohtaa mulla kiristyy pinna kun yksin hirveellä kiireellä teen ja mies istuu sohvalla kaukosäädin kädessä telkkaa katsomassa vailla mitään kiirettä eikä aikomustakaan aittaa. Tais mennä vähän itseensä taas. Hetkeksi. Hän on niin mukavuudenhaluinen että mitään ei viitsisi tehdä.
Ollaan kyllä tästä asiasta puhuttu ja enää en suostu siihen että käyttää mun kiltteyttä hyväksi. Käsken häntä tekemään nykyään herkemmin enkä tee hänen puolesta jos tahalteen vitkuttaa ja odottaa että mä kyllästyn ja hoidan homman. On tässä työnsarkaa vielä ja pitää vaan pitää kiinni omista rajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala vaan tekemään listaa siitä kotityönjaosta. Anna miehen rähjätä. Jos pilaa lasten elämän vaatimalla heidän omistajuuttaan vuoroviikoiksi, anna pilata. Et voi pelastaa lapsiasi lainsäädännöltä ja kusipää-siittäjältä. Ei vaan ole mahdollista. Elä oma elämäsi niin hyvin, kuin osaat, ja se siitä
Ja sinäkö annat miehen räyhätä ja huutaa sinulle ja vaan kiltisti nielet kaiken? Mies piereskelee sohvalla eikä tee vittuskaan? Kova kovaa vastaan, saatana. Minä olisin vetänyt tuollaista turpaan ja kuohinnut, mutta sulle käy kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ap:n mies ei halua vuoroviikkojärjestelmää. Silloin ap:sta tulisi lähivanhempi, ja hän pääsisi lapsista eroon vain joka toinen viikonloppu + saisi elatusmaksut.
Miehethän haluavat vuoroviikkoja vain siksi ettei heidän tarvitse maksaa lapsista mitään. Mutta vuoroasuminen on lapsille erittäin rankkaa, ja siksi olisikin rakentavampaa antaa lasten jäädä asumaan entiseen kotiin, ja vanhemmat käyvät siinä vuoroviikoin. Silloin he saisivat nähdä miten kivaa on muuttaa viikon välein.
Muuten olen sitä mieltä että juuri lasten takia kannattaa erota.
Minä taas veikkaan miehen haluavan vuoroviikkoja, koska lapset ovat hänelle äärimmäisen tärkeät, vaikka ajan viettäminen lasten kanssa onkin ongelma. Hän lapsia kovasti halusi ja kaikille ulkopuoliselle niitä kovasti hehkuttaa, samoin minulle sanoo olevansa lapsista kaikkein onnellisin jne. On siis tavallaan innostunut isä, mutta se ei vaan näy arjessa.
En usko, että hän ikinä suostuisi sellaiseen vaihtoehtoon, jossa näkee lapsia vain muutamana päivänä kuusta. Valitettavasti pidän todennäköisempänä sellaista, että haluaisi lapset joka toinen viikko luokseen, ja sitten vaan olisi vastaavalla tavalla passiivinen kuin nytkin. Vaikea selittää, mutta näin sanoo oma intuitio.
Ap, kuten myös tuolla edellä missä kuittaus unohtui
Oletko muistanut soitella miehen huilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa osuuttasi tilanteeseen?
Vastaan tähän nyt sillä oletuksella että olet vakavissasi, vaikka veikkaankin trollailua.
Luuletko, etten ole miettinyt? En takuulla ole täydellinen puoliso, mutten äkkiä keksi, miten itse olisin tämän aiheuttanut. Omasta mielestäni en ole missään vaiheessa esimerkiksi ominut lapsia vaan koittanut kannustaa isää lasten kanssa olemaan omalla tavallaan (esimerkiksi noita mäkkärikäynt
Se on kuule ihan sama vaikka olisit englannin kuningatar, jos mies on kusipää niin hän on kusipää. Kun siitos on tehty niin mieli alkaa harhailla ja piristystä tuo vain uusi siitettävä. Näin se vaan on
Vierailija kirjoitti:
Oletko muistanut soitella miehen huilua?
Niin etää 50/50, kodinhoidon ja lastenhoidon lisäksi pitäisi vielä prostituutiksi ryhtyä? Tuossa on 3-4 täyspäivätyötä. Tekeekö mies edes yhtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olette pattitilanteessa. Oletko AP kysynyt mieheltäsi mikä hänen mielestään on aloittanut tuon tilanteen? Olen varma, ettei sinua kauheasti kiinnosta tuossa tilanteessa alkaa miettimään miehesi etuja mutta jos haluat pelastaa lastesi perheen sinun on pakko.
Esim. Millainen seksielämänne on ollut lasten syntymän jälkeen? Se kuulostaa minun korvaan absurdilta mutta ilmeisesti miehille on hyvin yleistä, että jos seksi loppuu he katkeroituu ja he voi kokea hyvin turhautuneita tunteita puolisoa kohtaan, mikä vaikuttaa myös osallistumiseen kotona.
Toinen vaihtoehto mikä tulee mieleen, onko miehesi masentunut tai testot alhaalla? Saamattomuus ja ärtyneisyys on miesten masennuksessa yleisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö annat miehen räyhätä ja huutaa sinulle ja vaan kiltisti nielet kaiken? Mies piereskelee sohvalla eikä tee vittuskaan? Kova kovaa vastaan, saatana. Minä olisin vetänyt tuollaista turpaan ja kuohinnut, mutta sulle käy kaikki.
Yleensä välttelen itse hermostumasta tai sitten riidellään kun lapset ei ole kuuntelemassa. Olen itse kai sillä tavalla rajoittunut, että kun olen omien vanhempien riitoja kuunnellut, en todellakaan halua laittaa kovaa kovaa vastaan lasten ollessa läsnä. Ilman lapsia osaan kyllä laittaa vastaankin, ja lasten ollessa läsnä yritän puhua asiallisesti ja olla reagoimatta kiukkuun mitenkään.
Tiedän, että hän varmaan pelaa juuri sillä, etten lasten nähden ala riehua. En silti meinannut alkaa itse huutaa lasten kuullen. Toistaiseksi olen tehnyt ihan sen tietoisen päätöksen, jotta näin pienet ei joudu kärsimään aikuisten asioista. Muutaman vuoden päästä pitänee miettiä uudelleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko muistanut soitella miehen huilua?
Kuten tuolla edellä kirjoittelin, yritän tästäkin osa-alueesta pitää huolta. En kyllä enää juurikaan itse tee aloitteita, mutta vastaavasti yhtään miehen aloitetta en myöskään ole torjunut. Eli siinä mielessä varma saanti useamman kerran viikossa. Jos ei riitä, niin sitten en kyllä enää osaa/jaksa ukkoa auttaa tässä asiassa.
Ap
No ainakin lakkaat passaamasta sitä ukkoa. Et pese sen pyykkejä tai tiskejä. Ruuan teet vain itselle ja lapsille. Noilla jo se oma työmäärä vähenee. Jätät myös pihan hoitamatta. Oikeastaan teet vaan just sen mitä pakko on. Ja alat käymään omissa menoissa myös. Ukko olkoon lasten kanssa. Voit myös ehdottaa että mies maksaa välillä siivoojan, jos ei itse huvita siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerää todisteita miehen räjähdysherkkyydestä. Samoin siitä, kun ei paria päivää pysty pitämään taloa pystyssä. Sitten voit eron tullessa hakea yksinhuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia.
Lasten etu ensin.
Oli hyvä idea tilata siivooja. Sen kulut sitten puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n miehellä on uusi suhde. Uuden rakkauden huumassa unohtuu vaimo ja lapset. Järki lentää ikkunasta ns pihalle.
Kirjoita miehelle kirje ja sano nuo asiat, jotka tähän kirjoitit. Anna miehelle aikaa pureskella asiaa, anna kirje niin että hän saa sen rauhassa lukea. Ole ystävällinen mutta jämpti, kerro selkeästi, että et halua jatkaa näin.
Sitten varaatte ajan jollekin hyvälle pariterapeutille ja menette sinne, käykää useamman kerran.
Teillä on hyvät mahdollisuudet vielä pelastaa parisuhde.
Lue John Grayn kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Auttanut minua älyttömästi ymmärtämään veljeä sekä miestä. Veli oli ennen tosi laiska ja luettuani tuon kirjan olen osannut pyytää apua tavalla, joka oikeasti toimii. Muutosta on tapahtunut pikkuhiljaa ja viimeisen vuoden aikana on ollut ihan muuttunut mies.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miehellä on uusi suhde. Uuden rakkauden huumassa unohtuu vaimo ja lapset. Järki lentää ikkunasta ns pihalle.
Voi olla. Apn mies on ihanan rohkea kun tavoittelee hyvinvointia
Vierailija kirjoitti:
Mun miehestä tuli lastensaannin jälkeen samanlainen. Se on käsittämätöntä! Ennen lapsia meillä oli mm tiskivuorot ja siivottiin aina yhdessä. Jotenkin sinä aikana, kun olin lasten kanssa vauvavapaalla koko homma kääntyi alamäkeen ja paheni vain loppua kohti. Mies tosiaan puuhaili omia juttujaan omissa menoissaan ja kotona ollessaan istui yläkerrassa nojatuolissa tuntikausia puhelinta selaten. Ainoa asia, jonka hoiti, oli pyykinpesu. Ja veikkaan, että senkin siksi että pääsi pyykkitupaan yksin / puhelimensa kanssa ja viipyikin siellä aina pitkään. Minä hoidin kaikki lasten menot ja asiat, siivosin koko asunnon, suunnittelin ja tein ruokaostokset, laitoin aina ruoan, hoidin pihan ja puutarhan täysin kokonaan, tein myös portaiden maalaamiset, ikkunoiden tiivistämiset yms pikkurempat, puhumattakaan kaikesta ns metatyöstä eli mummoille äitienpäiväkukat, lapsille talvivaatteet, asentaja korjaamaan tiskikone...
Erosimme vuosi sitten. Jäin ok-t
Tästä tuli tosi surullinen olo, koska osasit jotenkin pukea sanoiksi tilanteen vielä paremmin kuin itse kykenin. Meillä on ihan sama tilanne kaikkien taloon liittyvien asioiden yms kanssa ja itsekin olen miettinyt, vaikuttiko tämän puhkeamiseen se, että olin tosiaan vanhempainvapailla niin pitkään (pitkään ja pitkään, yhteensä n. 2,5 vuotta mutta kuitenkin) ja mieheltä katosi siinä kohdin ymmärrys, että hänellä ei ole mitään ikuista kotirouvaa. Ei oikeastaan ollut edes vanhempainvapaiden aikana, koska maksoin niidenkin aikana oman puoliskoni kaikesta
Jopa tuo puhelimen tuijottelu - meillä paikkana on takapihan lasitettu terassi, jossa mies istuu talvisinkin parhaimmillaan tunnin kerrallaan kännykkä kädessä. Ei tee mitään ihmeitä, ikkunasta näen että selailee keloja instasta tai verkkokaupoista jotain tarjouksia, mutta siellä istuu eikä osallistu perhe-elämään. Niin absurdi tilanne, etten oikein osaa edes kuvata.
Kiitos kun jaoit! Sääli, että vasta ero toi sinulle helpotuksen, toivottavasti elämä on nyt paljon parempaa!
Ap
Jos ero ei ole ratkaisu niin lopeta miehen palveleminen. Ihan ensimmäiseksi lakkaat pesemässä hänen pyykkejään. Peset vain omat ja lasten. Lopetat kaikkien hänen jälkien siivoamisen. Jos hänellä jää tavarat hajalleen niin annat jäädä. Teet muutenkin vain ne asiat mitkä on pakko. Anna muiden olla, sano hänelle että tee sinä tuo ja tuo. Jos hän ei tee niin jätä ne tekemättä. Kannattaa muistaa että aina kun joku on tekemättä asioita, on kuviossa aina toinen joka mahdollistaa sen. Lakkaa mahdollistamasta miehen lorvailua! Tee itse vähemmän! Kukaan ei kuole jos koti on vähän sotkuinen.
Meillä mieheni tekee varmasti enemmän kotitöitä kun minä. Välillä hän sitten valittaa että minä en tee riittävästi. Silloin sanon hänelle että tee itse vähemmän. Esim. vaikea minun on pestä pyykkiä kun hän on jo pessyt ne vaikka kone ei tullut edes täyteen. Kannattaa siis muistaa että eri ihmisillä on erilainen reagointiraja asioihin. Silloin pitää välillä odottaa sen toisen reagointirajan täyttymistä eikä huseerata marttyyrinä menemään.
Suhtaudu siihen vitutukseen silleen että se ei haittaa, jos kerran toinen vaihtoehto eli sen sietämisen lopettaminen ja tätä kautta perheen rikkominen ei käy