Lue keskustelun säännöt.
Puolison passiivisuus vituttaa, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä
11.08.2024 |
Otsikossa tulikin. En suoranaisesti etsi neuvoja vaan enemmän vertaistukea, kun pää meinaa räjähtää päivittäin. Pahoittelen jo ennakkoon pitkää tarinaa.
Meillä on kaksi alle nelivuotiasta ja olemme naimisissa. Puolisostani on tullut etenkin parin viime vuoden aikana todella passiivinen isä ja kumppani, sanoisin että on minulle kolmas lapsi ellei lapset olisi oikeasti paljon miestä helpompia tässä kuviossa.
Vielä ennen lasten syntymää meillä oli hyvä työnjako ja mies oli oikeinkin aikaansaavan oloinen. Tuolloin kulut maksettiin 50-50, ja kotityöt hoitui samalla tavalla ilman että asioista koskaan riideltiin. Ainakin tuntui, että molemmat oli tyytyväisiä ja jälkikäteen voin myöntää, että aika itsevarmalla otteella lähdin perheen perustamiseen ajatellen, että ollaan ihan huipputiimi.
No, kaikki alkoi mennä alamäkeen ollessani raskaana toisesta lapsestamme. Mieheltä tippui ns. hanskat kädestä. Ei osallistunut lastenhoitoon, ei laittanut enää ruokaa ja jos autoon tarvitsi vaihtaa renkaat, käski menemään rengasliikkeeseen. Laitoin silloin aika paljon asioita tilanteen piikkiin, mies oli yllättäen päättänyt vaihtaa työpaikkaa ja esikoinen oli vielä melko pieni, joten ajattelin kyseessä olevan vain väliaikainen väsymys.
Nyt meillä on tosiaan kaksi pientä, ja koko ruljanssi on minun vastuullani ruohonleikkuuta lukuunottamatta. Käyn kaupassa ja kokkaan, hoidan lasten asiat, siivoan ja pyykkään, tilaan taloon nuohoojan ja vien itse auton huoltoon/katsastukseen/renkaanvaihtoon jne. Mies lähinnä harrastaa omiaan, istuu illat kännykällä ja tekee ison numeron siitä, jos näin kesäaikaan vapauttaa minut ruuanlaitosta grillaamalla. Käymme molemmat töissä ja maksamme yhä kaiken sentilleen puoliksi, tämä on aina ollut puolisolleni hyvin tärkeää. Työnjakoasioista puhuminen saa puolestaan miehen räjähtämään täysin, enkä jaksa sitä huutoa ja riehumista.
Olisin varmaan muuten jo lähtenyt, mutta olen aina ajatellut ydinperheen olevan lasten kannalta paras vaihtoehto. Jos olen ihan rehellinen, tiedän myös että mies haluaisi erossa viikko-viikko -järjestelyn, ja rehellisesti pelottaa, miten lapsista isäviikoilla pidettäisiin huolta. Olen ollut pari kertaa päivän-parin työmatkoilla, ja niiden aikana koti on aina ehtinyt kaaokseksi ja ovat kuulemma käyneet lasten kanssa syömässä mäkkärin autokaistalla Tulee sellainen olo väkisinkin, että eroamalla pilaisin lasten elämän.
Onko joku jäänyt vastaavaan tilanteeseen ja opetellut elämään katkeruuden kanssa?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen kirjotukseen liittyen, ja näihin yksipuolisiin näkemyksiin mitä naiset tässä ketjussa on kirjoitellut, sanoisin, että se mikä miehiä yleensä näissä suhteissa ja tapauksissa varmaan eniten passivoi on ehkä nämä:
* Miehet ehkä yllättyvät jossain vaiheessa kun naiset keskittyvät niin paljon lapsiin ja lasten asioihin (sori, tiedän että näin täytyy tehdäkin, mutta tämä on silti vaikutin ja tietysti voi miettiä millon mennään liian analyytiselle detalji tasolle asioissa, esim että tulisesti väitellään siitä onko mäkkärin ruoka roskaa vai ei tyyppisiin juttuihin) Täten vaimosta tulee ehkä miehen mielestä pirttihirmu, eli siis niin että alkaa komentelemaan, vaatimaan, saarnaamaan ja nalkuttamaan. Joo voi olla että joskus on aihetta tähän, mutta liika on liikaa ja pitäis varmaan miettiä että voisko ihmisen kanssa keskustella asiasta järjevätikin eikä heti alottaa vihaisesti piikittelemään ja naljailemaan tai sitten h
Eli ymmärsinkö oikein että naisen tulee hoitaa lapset ja kantaa vastuu mutta ei saa keskittyä heihin liikaa ettei miehelle tule paha mieli. Ja on tärkeää että nainen pitää itsensä hoikkana ja pukeutuu naisellisesti niin sitten mieskin voi ehkä tehdä osansa kotitöistä ja autella joskus lastenhoidossa kunhan nainen huolehtii kaikesta ikävästä. Tavallaan ymmärrän lainaamani miehen pointin asiassa mutta siitä jäi kuva että miehellä ei ole mitään vastuuta tehdä osuuttaan parisuhteessa. Esim jos mies tekee aktiivisesti osansa vauvan kanssa ja kotitöistä niin nainenkin saa nukkua, kerkeää syödä terveellisesti ja liikkua mitkä kaikki vaikuttavat painon kertymiseen. Mutta silti naisen tulisi pysytellä hoikkana vaikka joutuisi heräämään vauvan kanssa joka yö jopa kymmenen kertaa. Että mies kykenisi nauttimaaan naisestaan. Ja sitten ehkä tekemään jotain kotihommiakin.
Aika idiootin kuvan saa miehen kyvyistä elää ja toimia lainaamani kirjoittajan kirjoituksista. Ihan kuin lapsi jota naisen pitäisi kohdella kuin kukkaa kämmenellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlainen tilanne. Hommasin meille siivoojan, ja otin eron kun nuorik meni kouluun. Alat vaan kaikessa rauhassa valmistelemaan omaa itsenäistä elämää lasten kanssa.
Ap sano miehelle että jos haluaa että jatkossakin maksetaan yhteiset kulut 50/50 niin myös kotityöt tehdään 50/50. Kerro sille miehelle että sinä et jaksa tehdä miehen osuutta kaikesta. Kerro että kotityöt eivät ole sinulle helppoja etkä nauti niistä sen enempää kuin mieskään.
jos alkaa huutamaan ym niin anna huutaa. Kysy vaan että mitkä asiat mies ottaa hoitaakseen vai tehdäänkö vuoroviikoin hommat.
jos mies selittää ettei jaksa niin anna sille tkn puhelinnumero ja sano että soittaa huomenna ja pyytää lääkäriaikaa. Jos aikuinen ei jaksa tehdä kotitöitä niin on paras lähteä tutkimuksiin. Ja sitäpaitsi mies on jo pitkään saanut lokkeilla sinun kustannuksellasi kotitöiden suhteen eli jos jaksaminen paranisi lepäämällä niin se olisi jo parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue John Grayn kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Auttanut minua älyttömästi ymmärtämään veljeä sekä miestä. Veli oli ennen tosi laiska ja luettuani tuon kirjan olen osannut pyytää apua tavalla, joka oikeasti toimii. Muutosta on tapahtunut pikkuhiljaa ja viimeisen vuoden aikana on ollut ihan muuttunut mies.
Kerropa mikä se tapa on. Perse pystyssä ja miehen egoa pönkittäen? Kerjäten, että take bare minimumin? Miksi yhteisiin asioihin ylipäätään pitää "pyytää apua"?
Jos asenteesi on tuo, en yhtään ihmettele miksi miehet ei halua tehdä mitään puolestasi. En haluaisi minäkään naisena.
Enkä ala nyt selittelemään, ei sitä kahdessa lauseessa pysty. Se kirja on loistava lähde näissä asioissa. Jos joku ei sitä jaksa lukea niin se on oma valinta sitten.
Terv. Se joka tuon kirjoitti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla että pilaat lasten lapsuuden jo nyt kun isä on mitä on, vanhemmat riitelee, äiti raataa ja rakkautta ei enää ole. Että ero olisi kaikille parempi.
Naarasnalkuttimet ovat riitaa haastavia kaikille.
Aivan hirveitä ihmisiä kommentteineen täällä näkee.Onko nämä tyypit vapaalla jalalla yhteiskunnassa? Ihan yhtä veettuilua tämä palsta täynnä jätänkin tämän tähän tälle päivälle. Tsemppiä AP;lle 🍀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue John Grayn kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Auttanut minua älyttömästi ymmärtämään veljeä sekä miestä. Veli oli ennen tosi laiska ja luettuani tuon kirjan olen osannut pyytää apua tavalla, joka oikeasti toimii. Muutosta on tapahtunut pikkuhiljaa ja viimeisen vuoden aikana on ollut ihan muuttunut mies.
Miksi naisten pitäisi alkaa aikuisia miehiä kouluttamaan? Voisivat itse ottaa vastuun omasta käytöksestä.
Sinä et ymmärrä miestäsi yhtään enempää kuin hän sinua. Hänen mielestään sinä olet se, joka on pilannut parisuhteen. Olette ihan yhtä oikeassa tai väärässä.
John Grey opettaa ymmärtämään sukupuolten eroavaisuuksia. Ymmärrys luo mahdollisuuden harmonialle. Naiset tietämättään loukkaa miehiä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja sitten ihmettelevät miksi mies ei ole motivoitunut kotona. Jos haluaa toimivan parisuhteen niin miestä vaan ei voi kohdella kuten karvaista naista. Eikä mies voi kohdella vaimoaan kuin karvatonta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla että pilaat lasten lapsuuden jo nyt kun isä on mitä on, vanhemmat riitelee, äiti raataa ja rakkautta ei enää ole. Että ero olisi kaikille parempi.
Naarasnalkuttimet ovat riitaa haastavia kaikille.
Aivan hirveitä ihmisiä kommentteineen täällä näkee.Onko nämä tyypit vapaalla jalalla yhteiskunnassa? Ihan yhtä veettuilua tämä palsta täynnä jätänkin tämän tähän tälle päivälle. Tsemppiä AP;lle 🍀
Jep. Narsistisiin piirteisiin kuuluu uusien naisia solvaavien ilmaisujen lanseeraaminen ns leikkisän v*ttuilun varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän parikin perhettä, jossa on vähän vastaavassa tilanteessa kylmästi tehty lista kaikista kotitöistä. Toisessa se on jääkaapin ovessa, toisessa perheessä tarkka Excel. Päivittäiset hommat, viikottaiset hommat, vuodenaikojen mukaan tehtävät hommat, lasten asiat jne. Siitä sitten ruksitaan, että kuka on hoitanut.
Saattaa avata miehenkin silmiä.
Tämä on hyvä systeemi. Miehet aina liioittelee omia saavutuksiaan ja helposti eivät tajua jos työt on jakautuneet kovin epätasaisesti.
AP, onko mies mukana perhearjessa eli leikkiikö lasten kanssa, nukuttaako, lähteekö mukaan koko perheen reissuille uimahalliin, metsäretkille tms? Vai onko kotitöiden lisäksi ulkopuolinen myös lasten ja koko perheen elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa sulla lapsen vanhempana tosi törkee kielenkäyttö . Sääli puolisoasikin.
Voi vitsi, mieheni ottaisi takuulla säälisi iloisesti vastaan! Tuutko jo tänään hakemaan pois?
Ap
Aloitus oli ihan ok, mutta nämä AP n vastaukset on sitä luokkaa, että meni uskottavuus koko jutusta.
Nyt taitaa AP jättää kertomatta, miten itse nalkuttaa tai soittaa suutaan, mitä taatusti tekee, vastausten perusteella. Ja se syy olla yhdessä on tietenkin elintaso. Ei mikään muu
Kelpaako mikään, mitä mies tekee, sinulle AP?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Ihmeellistä suunsoittoa sinulta, AP. Provosoiduitpa nopeaa. Tuollainenko olet miehellesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa sulla lapsen vanhempana tosi törkee kielenkäyttö . Sääli puolisoasikin.
Voi vitsi, mieheni ottaisi takuulla säälisi iloisesti vastaan! Tuutko jo tänään hakemaan pois?
Ap
Aloitus oli ihan ok, mutta nämä AP n vastaukset on sitä luokkaa, että meni uskottavuus koko jutusta.
Nyt taitaa AP jättää kertomatta, miten itse nalkuttaa tai soittaa suutaan, mitä taatusti tekee, vastausten perusteella. Ja se syy olla yhdessä on tietenkin elintaso. Ei mikään muu
Kelpaako mikään, mitä mies tekee, sinulle AP?
Mies ei tee oikein asioita.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Kylmästi pöydän ääreen ja raaka keskustelu ja kotitöiden jako niin, että ne on hoidettava. Paperille työt ylös ja päivät millin ne hoidetaan ja kuka hoitaa. Auton asiat jaatte myös. Viikko-ohjelma kuten jollekin laitosnuorelle. Näin sinulle jää näyttö tekeekö mies mitään ja mieskin tajuaa ehkä.
Jos ei mies tajua niin helpommalla ap pääset kun lähdet.
Tai mies lähtee ja ap:lle jää lapset ja kotityöt ja enää vain omat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehestä tuli lastensaannin jälkeen samanlainen. Se on käsittämätöntä! Ennen lapsia meillä oli mm tiskivuorot ja siivottiin aina yhdessä. Jotenkin sinä aikana, kun olin lasten kanssa vauvavapaalla koko homma kääntyi alamäkeen ja paheni vain loppua kohti. Mies tosiaan puuhaili omia juttujaan omissa menoissaan ja kotona ollessaan istui yläkerrassa nojatuolissa tuntikausia puhelinta selaten. Ainoa asia, jonka hoiti, oli pyykinpesu. Ja veikkaan, että senkin siksi että pääsi pyykkitupaan yksin / puhelimensa kanssa ja viipyikin siellä aina pitkään. Minä hoidin kaikki lasten menot ja asiat, siivosin koko asunnon, suunnittelin ja tein ruokaostokset, laitoin aina ruoan, hoidin pihan ja puutarhan täysin kokonaan, tein myös portaiden maalaamiset, ikkunoiden tiivistämiset yms pikkurempat, puhumattakaan kaikesta ns metatyöstä eli mummoille äitienpäiväkukat, lapsille talvivaatteet, asentaja korjaamaan tiskikone.
"Tästä tuli tosi surullinen olo, koska osasit jotenkin pukea sanoiksi tilanteen vielä paremmin kuin itse kykenin. Meillä on ihan sama tilanne kaikkien taloon liittyvien asioiden yms kanssa ja itsekin olen miettinyt, vaikuttiko tämän puhkeamiseen se, että olin tosiaan vanhempainvapailla niin pitkään (pitkään ja pitkään, yhteensä n. 2,5 vuotta mutta kuitenkin) ja mieheltä katosi siinä kohdin ymmärrys, että hänellä ei ole mitään ikuista kotirouvaa. Ei oikeastaan ollut edes vanhempainvapaiden aikana, koska maksoin niidenkin aikana oman puoliskoni kaikesta
Jopa tuo puhelimen tuijottelu - meillä paikkana on takapihan lasitettu terassi, jossa mies istuu talvisinkin parhaimmillaan tunnin kerrallaan kännykkä kädessä. Ei tee mitään ihmeitä, ikkunasta näen että selailee keloja instasta tai verkkokaupoista jotain tarjouksia, mutta siellä istuu eikä osallistu perhe-elämään. Niin absurdi tilanne, etten oikein osaa edes kuvata.
Kiitos kun jaoit! Sääli, että vasta ero toi sinulle helpotuksen, toivottavasti elämä on nyt paljon parempaa!"
Miksi MIKSI olet opettanut miehesi siihen, että sinä teet kaiken ja vielä TYHMÄNÄ maksat puolet kaikesta? Miksi? Miksi sinne tossun alle täytyy oikein kaivautua ja sieltä sitten itkeä tihrustaa, kun on niin vaikeaa.
Kerro siis MIKSI. Eikö mies oisi suostunut siihen, että hän kantaa taloudesta vastuun, kun sinä kannat sen lapsista ja kodista? Jos ei, niin eikö silloin jo hälytyskellot soineet?
Ja miksi koko ajan yrität tehdä miehelle mieliksi, hoidat asiat, seksin, ehdottelet sitä ja tätä, mutta jätät omat tarpeesi hoitamatta? MIKSI? Kun miehesi selvästi on perheenperustamisen alusta asti ollut juuri tuollainen loppujen lopuksi, niin mikä siinä nyt sitten yllättää?
Otat omaa aikaa. Lähde harrastuksiin esim. kuntosalille, taidenäyttelyyn ilman lapsia ja miestä.
Kun vaimo ei ole koko ajan saatavilla ja hoitamassa kaikkea joutuu mieskin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä lähtisin lhestymäännaihetta tasavertaisuuden kautta. Mies ymmärtä tämän, koska haluaa kulujen menevän puoliksi.
Oletko laittanut paperille kaiken, mitä pitää tehdä? Anna miehen valita listasta puolet.
Jos hän ei halua, niin sen jälkeen kysy, mitä hän maksaa sinulle, että teet asiat x ja y.
Kysyn uudestaan: Oletko kokeillut jo tätä? Mitä mies vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmästi pöydän ääreen ja raaka keskustelu ja kotitöiden jako niin, että ne on hoidettava. Paperille työt ylös ja päivät millin ne hoidetaan ja kuka hoitaa. Auton asiat jaatte myös. Viikko-ohjelma kuten jollekin laitosnuorelle. Näin sinulle jää näyttö tekeekö mies mitään ja mieskin tajuaa ehkä.
Jos ei mies tajua niin helpommalla ap pääset kun lähdet.
Tai mies lähtee ja ap:lle jää lapset ja kotityöt ja enää vain omat tulot.
Siellä taas ikisinkkumues ei tajua asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue John Grayn kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Auttanut minua älyttömästi ymmärtämään veljeä sekä miestä. Veli oli ennen tosi laiska ja luettuani tuon kirjan olen osannut pyytää apua tavalla, joka oikeasti toimii. Muutosta on tapahtunut pikkuhiljaa ja viimeisen vuoden aikana on ollut ihan muuttunut mies.
Miksi naisten pitäisi alkaa aikuisia miehiä kouluttamaan? Voisivat itse ottaa vastuun omasta käytöksestä.
Sinä et ymmärrä miestäsi yhtään enempää kuin hän sinua. Hänen mielestään sinä olet se, joka on pilannut parisuhteen. Olette ihan yhtä oikeassa tai väärässä.
John Grey opettaa ymmärtämään sukupuolten eroavaisuuksia. Ymmärrys luo mahdollisuuden harmonialle. Naiset tietämättään loukkaa miehiä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja sitten ihmettelevät miksi mies ei
"Mies ei ole motivoitunut kotona". Naisen on kuitenkin jotenkin oletusarvoisesti pakko olla, että yhteiset lapset eivät kuole nälkään? Onko ne lapset siis jotenkin enemmän naisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue John Grayn kirja Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta. Auttanut minua älyttömästi ymmärtämään veljeä sekä miestä. Veli oli ennen tosi laiska ja luettuani tuon kirjan olen osannut pyytää apua tavalla, joka oikeasti toimii. Muutosta on tapahtunut pikkuhiljaa ja viimeisen vuoden aikana on ollut ihan muuttunut mies.
Miksi naisten pitäisi alkaa aikuisia miehiä kouluttamaan? Voisivat itse ottaa vastuun omasta käytöksestä.
Sinä et ymmärrä miestäsi yhtään enempää kuin hän sinua. Hänen mielestään sinä olet se, joka on pilannut parisuhteen. Olette ihan yhtä oikeassa tai väärässä.
John Grey opettaa ymmärtämään sukupuolten eroavaisuuksia. Ymmärrys luo mahdollisuuden harmonialle. Naiset tietämättään loukkaa miehiä kaikilla mahdollis
Mies ei ole motivoitunut kotona". Naisen on kuitenkin jotenkin oletusarvoisesti pakko olla, että yhteiset lapset eivät kuole nälkään? Onko ne lapset siis jotenkin enemmän naisen?
olen eri, mutta olen myös joskus lukenut Grayn kirjan. Suosittelen myös. Ei kyse ole oikeasta tai väärästä, vaan erilaiisista tavoista kommunikoida.
Minä olen toisella kierroksella, samoin mieheni. Muistan kuinka hän alussa sanoi minulle: jos haluat minulta jotain, pyydä suoraan, muista ettö olen mies.
Tämä on myös hyvä neuvo: pyytää suoraan, ei vihjaillen, ei olettaen, ei syyllistäen, vaan suoraan pyytäen.
Oletko kokeillut jo tätä?