Äitini tarjoaa joka kerta nähdessämme jotain vanhoja vaatteitaan tai ihan mitä vaan tavaroita mukaan
Siis lähes viikottain jo parin vuoden ajan hän on tyrkyttänyt mukaani esim.mattoja (-80 luvulta. Maannut likaisena 30 vuotta) Vaatteita (Hän on 80 vuotias ja minä 48v, eli makumme ei ole kohdannut kyllä koskaan. Toiseksi hän on minua 20cm lyhyempi, mitä hän ei koskaan ole myöntänyt) Astioita (70 - 80luku. Ei ole mun juttu noi) Verhoja 80 - 90 luku. (Mieltymyksemme ei noissakaan kohtaa ja ne haisivatkin aivan hirveälle. Romani röyhelö tyyli ei ole mun juttu) Tämä tyrkyttäminen alkaa olla tooodella ahdistavaa. Joskus otin ihan kohteliaisuudesta näitä, niin alkoi hokea, että olethan sä tykännyt ennemminkin ja vaattet sopi ym....... Päätin että pääsen helpommalla kun suuttuu, kun en ota. Mutta sekin on kurjaa kun jatkaa vaan samaa tyrkyttämistään.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Saa hävittää omia tavaroitaan. Ap puhuu äitinsä tavaroista eikä jakamattoman kuolinpesän tavaroista.
Leskellä on aina oikeus pitää hallussaan puolisoiden yhteistä kotia sekä sen irtaimistoa, eikä muilla perillisillä ole tähän oikeuteen mahdollisuutta puuttua. Tätä oikeutta kutsutaan lesken vähimmäissuojaksi.
Äitisi tekee kuolinsiivousta. Auta! Vie roskiin tai myy. Roina jää joka tapauksessa sun siivottavaksi, parempi siivota nyt, jos/kun hänen pää vielä pelaa.
Aivan hirveä ongelma sulla. Miten tuosta myöhäisessä keski-iässä oleva nainen voi selvitä
Onko totta, että tuo vanhempiaan ja isovanhempiaan haukkuva lauma tai ehkä vain muutama häiriintynyt yksilö, ovat asuneet lapsena alkeellisissa ja likaisissa kodeissa vai miksi kaikki heille sieltä tarjottu on likaista haisevaa ja saastaista? Ovatko vanhempasi likaisia? Miten voitte syödä siellä likaisissa kodeissa haisevien verhojen keskellä?
voi teitä te tunteettomat ja kylmät ihmiset. vanhemmat ovat ehkä eläneet köyhän elämän ja tarjoavat tavaroita teille rakkaudesta. Ja mitä tulee kuolinpesän siivoukseen, aikoinaan kun sitä isämme jälkeen teimme, kävimme läpi jokaisen lipun ja lapun ettei mitään muistona säilytettävää joutunut roskiin. Ja koska heillä oli keskinäinen testamentti eli isällä täysi oikeus koko kuolinpesän omaisuuteen, hän oli heittänyt jo osan turhaa tavaraa pois.
Onneksi ei ole tuollaista itsellä, vanhempani kuolleet jo. Mutta anoppi on ja hänellä paljon tavaraa. Kuvaavaa on, että asustaa yksin asunnossa, jossa aikoinaan asui kuusi henkilöä, eikä tosiaan ole tyhjiä huoneita, päinvastoin... Ikää 79-v. ja selittää, että ei aio kuolla vielä pitkään aikaan, kaikkea voi tarvita. Hän siis pitää tavansa, ei jaa niitä käydessä, joten toki vähän eri juttu, kuin aloituksessa.
En muista kuinka pitkä aika, monta v sitten, tyhjensimme appivanhempien isoa taloa. Lähem,äs 10 krt tuli pakettiautokuorma ja tehtiin diili kirppariyrittäjän kanssa. Saatiin perältä sellainen loossi ja siellä oli monen monta kk tavaraa myynnissä. Lopulta , kun lopetettiin, ei roskikseen mennyt, kuin ihan , alle 10 laatikkoa. Vika tarjous oli yllätyslaatikko, muistaakseen euron ja ne kaikki meni , mutta ne muut oli ihan roskaa, kun ihmiset käsittelee tavaraa huonosti kirppiksellä.
15 000 euroa me saatiin, joka on iso raha, mutta pilkkahinta vaivaan nähden. Muuttivat lähemmäs meitä ja etenkin minun anoppini ja äitini näkevät lähes päivittäin