Äitini tarjoaa joka kerta nähdessämme jotain vanhoja vaatteitaan tai ihan mitä vaan tavaroita mukaan
Siis lähes viikottain jo parin vuoden ajan hän on tyrkyttänyt mukaani esim.mattoja (-80 luvulta. Maannut likaisena 30 vuotta) Vaatteita (Hän on 80 vuotias ja minä 48v, eli makumme ei ole kohdannut kyllä koskaan. Toiseksi hän on minua 20cm lyhyempi, mitä hän ei koskaan ole myöntänyt) Astioita (70 - 80luku. Ei ole mun juttu noi) Verhoja 80 - 90 luku. (Mieltymyksemme ei noissakaan kohtaa ja ne haisivatkin aivan hirveälle. Romani röyhelö tyyli ei ole mun juttu) Tämä tyrkyttäminen alkaa olla tooodella ahdistavaa. Joskus otin ihan kohteliaisuudesta näitä, niin alkoi hokea, että olethan sä tykännyt ennemminkin ja vaattet sopi ym....... Päätin että pääsen helpommalla kun suuttuu, kun en ota. Mutta sekin on kurjaa kun jatkaa vaan samaa tyrkyttämistään.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko vanhempien haukkumisketju.
Ootte sairaita.
Semmosia sairaita jankkaajia 70-luvulla syntyneet on.
Minkälainen äiti sanoo lapsensa sukupolvesta noin? Ai tosiaan, buumerithan ne vihaa kaikkea. Me 70-lukulaiset ei ikinä puhuttais omista lapsistamme noin halveksivasti.
Vanhemmistanne puhutte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne aina yrittää siirtää jotain homeista roinaa? Miksei vaikka kysy ottaisitko sen 10 hehtaaria metsää kun ei enää jakseta käydä mustikassa tai kelpaisiko 10 000 Nordean osaketta? Ei, se on aina jotain arvotonta roinaa.
Jotkut saavat sen mitä ansaitsevat.
Miksi noin tympeä kommentti? Et voi tietää, mitä tuo edellinen postaaja ansaitsee. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan että aika ajanut ohi niistä kamoista. Kirpparille ja kaatikselle. Muusta ei neuvotella.
Valitettavasti asia alkaa olla nyt juuri näin. En tee noilla yhtään mitään. Minulla ei ole ole yksinkertaisesti tilaa alkaa varastoimaan jotain täysin kelvotonta asunnossani. Vaikka kuinka olisi äidilleni muistoja tuovia asioita.
Ap.
Kuka sinua pakottaa säilömään? Kaunis kiitos ja kierrätykseen. Vanhuus teettää tuollaista, lapsellista loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne aina yrittää siirtää jotain homeista roinaa? Miksei vaikka kysy ottaisitko sen 10 hehtaaria metsää kun ei enää jakseta käydä mustikassa tai kelpaisiko 10 000 Nordean osaketta? Ei, se on aina jotain arvotonta roinaa.
Jotkut saavat sen mitä ansaitsevat.
Miksi noin tympeä kommentti? Et voi tietää, mitä tuo edellinen postaaja ansaitsee. -ohis
Kyllä toi puhetapa viittaa siihen, että saa just sen mitä ansaitseekin.
Vierailija kirjoitti:
Vanha äitisi on säästänyt tavaraa pahan päivän varalle ja tyttärelle, kun ei ole raaskinut pois laittaa. Ehkä hänellä ei ole voimia laittaa ylimääräistä tavaraa ja vaatetta poistoon. Mielestäni voit ottaa ne vaatteet, olkoot millaisia hyvänsä ja viedä kierrätykseen, ei sinun niitä pakko ole pitää itsellä, haisevia vaatteita.
Olisipa minulla ollut äiti, niin en tyhjästä valittaisi. Minun äitini kuoli, kun on vielä nuori. Voi kuinka häntä ikävöin. Onneksi oli anoppi, jonka kanssa sujui yhteiselo hyvin, vaikka lähellä asui ( 100m päässä). Pitäkää huolta vanhemmistanne, kiittäkää ja halatkaa, jos ovat teistä hyvin huolehtineet. Heitä ei voi kukaan korvata.
Ap puhui 80-vuotiaasta vanhuksesta. En tiedä muistaako hänen äitinsä sota-aikaa, mutta äiti on taatusti kokenut sodanjälkeisen pula-ajan, jolloin maallista hyvää oli vain vähän saatavilla. Iäkäs työkaverini kertoi kerran miten heille kotiin tuli joku apupaketti Amerikasta ja siellä oli sellaisia herkkuja, joita sota-ajan lapsi ei ennestään tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei anneta vain meille, vaan myös lapsenlapsille. En tiedä mitä lapsi tekee 30v vanhalla tyynyliinalla, 90-luvun lastenvaatteilla, rikkinäisellä pehmolelulla tai kirjalla, jota on aikoinaan joku vähän väritellyt. Meille annetaan vanhoja lapsuudenaikaisia piirrustuksia ja kotiläksyvihkoja, tupperwarekippoja (kaikkein epäkäytännöllisintä kokoa ja ties mitä banaaninsuojainta), niitä ysäriverhoja, puutarhalehtiä vm 2002 ja vanhoja villasukkia.
Makaavat varastossamme hetken, kunnes kyllästyn ja heitän roskiin. Joskus sattuu antamaan jotain hyödyllistä, kuten sopivaa tupperwarea, mutta en aatellu säilyttää pahvilaatikkokaupalla vanhoja läksyvihkojani kun yksi kaksi muistoksi riittää...
En usko tätä, kunhan keksii jotta saa mollata vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne aina yrittää siirtää jotain homeista roinaa? Miksei vaikka kysy ottaisitko sen 10 hehtaaria metsää kun ei enää jakseta käydä mustikassa tai kelpaisiko 10 000 Nordean osaketta? Ei, se on aina jotain arvotonta roinaa.
Jotkut saavat sen mitä ansaitsevat.
Miksi noin tympeä kommentti? Et voi tietää, mitä tuo edellinen postaaja ansaitsee. -ohis
Hän tuntee ansaitsevansa 10 hehtaaria metsää tai 10 000 Nordean osaketta, mutta saakin homeisia mattoja ja verhoja. Mitä tuosta voi ajatella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko vanhempien haukkumisketju.
Ootte sairaita.
Semmosia sairaita jankkaajia 70-luvulla syntyneet on.
Minkälainen äiti sanoo lapsensa sukupolvesta noin? Ai tosiaan, buumerithan ne vihaa kaikkea. Me 70-lukulaiset ei ikinä puhuttais omista lapsistamme noin halveksivasti.
Kuka äiti? Olen teitä boomerien vihaajia nuorempi.
Te keski-ikäiset akat teette jatkuvasti näitä halveeraavia solvausketjuja.No hyvä, te lapsenlapset voitte sitten ottaa mummojenne haisevat verhot ja rikkinäiset huonekalut nurkkiinne. Olkaa hyvä. Muistakaa sanoa kiitos, kun kannatte niitä yksiöihinne.
Juuri tuolla sanottiin, että 70 luvulla syntyneet eivät ikinä puhuisi epäkunnioittavasti omille lapsilleen. Aika äkkiä se kuitenkin tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne aina yrittää siirtää jotain homeista roinaa? Miksei vaikka kysy ottaisitko sen 10 hehtaaria metsää kun ei enää jakseta käydä mustikassa tai kelpaisiko 10 000 Nordean osaketta? Ei, se on aina jotain arvotonta roinaa.
Jotkut saavat sen mitä ansaitsevat.
Miksi noin tympeä kommentti? Et voi tietää, mitä tuo edellinen postaaja ansaitsee. -ohis
Kyllä toi puhetapa viittaa siihen, että saa just sen mitä ansaitseekin.
Itse vaikutat katkeralta ja ikävältä ihmiseltä. Puhetapa viittaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei anneta vain meille, vaan myös lapsenlapsille. En tiedä mitä lapsi tekee 30v vanhalla tyynyliinalla, 90-luvun lastenvaatteilla, rikkinäisellä pehmolelulla tai kirjalla, jota on aikoinaan joku vähän väritellyt. Meille annetaan vanhoja lapsuudenaikaisia piirrustuksia ja kotiläksyvihkoja, tupperwarekippoja (kaikkein epäkäytännöllisintä kokoa ja ties mitä banaaninsuojainta), niitä ysäriverhoja, puutarhalehtiä vm 2002 ja vanhoja villasukkia.
Makaavat varastossamme hetken, kunnes kyllästyn ja heitän roskiin. Joskus sattuu antamaan jotain hyödyllistä, kuten sopivaa tupperwarea, mutta en aatellu säilyttää pahvilaatikkokaupalla vanhoja läksyvihkojani kun yksi kaksi muistoksi riittää...
Sielä äidin pihalla on varmaan paperinkeräyslaatikko. Heitä ne vihkosi js piirustuksesi pois mennessäsi sinne, niin ei tarvitse itkeä. Tupperwarekipot voit neuvoa äitisi viemään kierrätykseen. Varmastikin koko on jollekin sopiva ja kiva kun sinullekin löytyi sopivan kokoinen kippo. Heitä sinä nyt viisaana kaikki lastesi piirrokset ja vihkot roskiin, niin lapsesi säästyvät tuolta kidutukselta, josta nyt joudut kärsimään. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt äitini teki noin, enkä luule, että siinä oli kovin yleviä vaikuttimia. Halusi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, kun antaa lahjoja, ja samalla päästä turhasta roinasta eroon. Mitään arvokasta tai käyttökelpoista ei koskaan antanut.
Me boomerit olemme sodanjälkeisen ajan kasvatteja. Kaikesta oli pulaa ja kasvoimne pelossa, että jos sota tulee taas ja äiti joutuu tekemään verhoista mekon rippijuhliin. Vanhemmiten nuo muistot puskevat pintaan ja varsinkin nyt, kun maailmantilanne on tällainen. Toivotaan, että teidän sukupolvenne saa aina ostaa uutta ja hienoa, eikä tarvitse verhomekkoja käyttää koskaan. Rakkaudesta ne teidän piirroksenne ja vihkonen on säilytetty ja ne haisevat verhot voitte heittää roskikseen. Vai onko siitä liikaa vaivaa? Jos on, sanotte vaan ei kiitos, e halua enkä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Ei me lapset auteta tavaran hävittämisessä, motkotetaan vaan kun mutsilla on kaapit täynnä. Ja silti hävitti mun ainevihon vuodelta 1985 kun opettaja kehui juttujani.
Joo ei noita haluta muistella. Sun pitää tajuta että olet tyhmä ja kehut on valetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne aina yrittää siirtää jotain homeista roinaa? Miksei vaikka kysy ottaisitko sen 10 hehtaaria metsää kun ei enää jakseta käydä mustikassa tai kelpaisiko 10 000 Nordean osaketta? Ei, se on aina jotain arvotonta roinaa.
Saat sen mitä ansaitset? Olet homeinen ihminen joten saat itsesi näköisiä lahjoja.
Joutuisit maksamaan ison lahjaveron ja perintövero on sinulle edullisempi aikanaan. Taitaa taas kanaemo suojata siivillään tipuansa.
Yleensä kysyn lapsilta ja lastenlapsilta otatteko vai heitänkö helvettiin. Joskus kyselevät jotain tavaraa ja saavat viedä. Viimeksi halusivat noin puoli kuutiota mutta ei sitä tässä huushollissa ihan heti huomaa.
Ei kaksikymppinen jaksa itse roudata kierrätyspaikoille romujaan. Kun ne voivat sijaita kaukanakin. Tarvitsee apua tai neuvo ja etsi puhelinnumerot, että äitisi voi soittaa ja sopia jonkun Repe&Romu auton hakemaan. Eikö kierrätyskeskuksistakin noudeta ja SPR: n Kontti ja Pelastusarmeijan kirpparit nouda?
Omaan roskikseen voi äitisi myös vähitellen romujaan laittaa, kuten täällä joku ikäihminen kirjoitti.
Tuossa toisessa keskustelussa kirjoittelevat ettei leski saa hävittää yhtään tavaraa, ne ovat lasten eli perikunnan. Leskellä on vain asumisoikeus ja tavarat pitää säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa toisessa keskustelussa kirjoittelevat ettei leski saa hävittää yhtään tavaraa, ne ovat lasten eli perikunnan. Leskellä on vain asumisoikeus ja tavarat pitää säilyttää.
On tosiaankin vähän ristiriitaista. Tavaroita ei saa tyrkyttää lapsille, mutta ei hävittääkään.
Saa hävittää omia tavaroitaan. Ap puhuu äitinsä tavaroista eikä jakamattoman kuolinpesän tavaroista.
Edesmennyt äitini teki noin, enkä luule, että siinä oli kovin yleviä vaikuttimia. Halusi tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, kun antaa lahjoja, ja samalla päästä turhasta roinasta eroon. Mitään arvokasta tai käyttökelpoista ei koskaan antanut.