Mies ei suostu lähtemään mihinkään juhliin mukaan
Lähisukulaisteni häät, viisikymppiset, lasten rippijuhlat, valmistujaiset, nimenantojuhlat, yksivuotissynttärit ym. Tällaisia on 1-3 kpl vuodessa. Osa pieniä rentoja juhlia, osa isoja juhlia. Mies ei suostu mihinkään niistä mukaan. Eli menen yksin tai vain meidän lasten kanssa. Sama koskee ystävieni juhlia. Miehelläni ei tietääkseni ole mitään näitä ihmisiä vastaan. Mutta ei silti suostu mukaan. Hänen suvun puolelta ei ole ollut yksiäkään juhlia koko 13 vuoden aikana mitä olemme olleet yhdessä, hän ei edes tapaa koskaan muita sukulaisiaan kuin vanhempiaan. Jotenkin vain harmittaa mennä juhliin, pieniinkin, kuin olisi sinkku tai yh. Kaikki aina kyselee miksi tulit yksin.
Kommentit (104)
Sanoisin kyselijöille suoraan, että mies saa valtavan paniikkikohtauksen, jos joutuu olemaan ihmiskontakteissa liikaa. Miksi keksiä mitään valkoisia valheita muka työkiireistä?
Todella ankeaa meininkiä. On mielestäni huonoa käytöstä ja täydellistä joustamattomuutta ap:ta kohtaan, että mies ei suostu _koskaan_ osallistumaan.
Hyvässä parisuhteessa puolisot tekevät asioita myös toistensa iloksi, eivät vain oman napansa vuoksi.
Epäkypsää ja äärimmäisen itsekeskeistä olemista mieheltä.
Olen niin onnellinen kun osasin järjestää asiani siten, että minua harvoin kutsutaan mihinkään juhliin. Eli olen muutamista kieltäytynyt joten harvoin olen kutsuttujen joukossa. Toki omien lasten ja lastenlasten juhliin pyrin osallistumaan. Naispuoleinen kohta seitsemänkymmen vuotias kotona viihtyvä olen.
Vierailija kirjoitti:
Oma elämä on aina mielenkiintoisempaa kuin juhlissa päteminen feikkinä lampaana ja haaskata kallisarvoista omaa aikaa.
Kuullostat älyttömän katkeralta ja yksinäiseltä. Kai ymmärrät että kaiken sosiaalisen toiminnan pitäminen feikkinä pätemisenä on sinun oma harhainen defenssisi, että ei kirpaisisi niin kovaa oma yksinäinen ja ankea elämä?
Ap, vaihdetaan siippoja. Vaihdokkina saat miehellesi 47-vuotiaan antisosiaalisen möllöttäjän.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin jännää jos Stubbin vaimo sanoisi kaikkiin rientoihin en mä viitsi.
Tämä voi tulla sinun pienille aivoillesi shokkina, mutta on melkoisen iso ero tavallisen pariskunnan ja tasavallan presidenttiparin valinnanvapauden, tapojen ja etikettien välillä. Mistä noin typerät kommentit edes tulevat?
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee juhliin, joka juhlista haluaa nauttia ja nauttii. Ei ole vaikeaa. Kyselijöille voi kertoa miehen olevan nyt liian kiireinen osallistumiseen.
Miksi et kertoisi totuutta?
Tällä palstalla on erikoista väkeä, jollaisiin en ole tosielämässä koskaan törmännyt. Ei olla missään yhteydessä puolison sukuun, ei lähdetä suvun juhliin ja pidetään itsestäänselvänä että kumpikin kommunikoi vain oman sukunsa kanssa.
Itse en tuollaisessa suhteessa haluaisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin jännää jos Stubbin vaimo sanoisi kaikkiin rientoihin en mä viitsi.
Tämä voi tulla sinun pienille aivoillesi shokkina, mutta on melkoisen iso ero tavallisen pariskunnan ja tasavallan presidenttiparin valinnanvapauden, tapojen ja etikettien välillä. Mistä noin typerät kommentit edes tulevat?
En ole se jota lainaat, mutta uskon että tuolla viitataan siihen sosiaaliseen olettamaan että pariskunta osallistuu toisilleen tärkeisiin juhliin ja muihin tilaisuuksiin pääasiassa yhdessä. Miksi presidenttiparia muuten koskisi tuollainen etiketti? Eivät he elä meidän tavisten maailmasta irrallisessa kuplassa kuitenkaan.
Eli vaikka pressapari on eri asia kuin tavispari, ymmärrän kyllä että kummeksutaan jos toinen pariskunnasta ei ikinä vaivaudu paikalle esimerkiksi toisen puoliskon sukujuhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuollaiseen. Olen joskus jonkun toisen aloituksen innoittamana sitä miettinyt. Pariskunta on pariskunta, ja suhteeseen itselläni kuuluu myös ns. edustaminen ja seuran pitäminen toiselle juhlissa jotka eivät itselle tärkeitä ole. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Tästä kommentista pystyi suorastaan haistamaan todella ummehtuneen ja vanhanaikaisen ajattelutavan. Hyi helvata.
Itse ainakin olen sillä tavalla vanhanaikainen, että parisuhteessa tehdään välillä puolin ja toisin myönnytyksiä, vaikka ei aina huvittaisikaan. Minusta on myös erikoista olla parisuhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan tutustua puolison läheisiin.
Niihin tärkeimpiin läheisiin tutustutaan yleensä seurusteluaikana. Kaikkia tätejä, setiä, pikkuserkkuja ja kummin kaimoja ei tarvitse edes tavata. Ei nyt enää eletä missään toksisessa 1900-luvun agraarikulttuurissa jossa siipat piti raahata näytille säännöllisesti pitkin kyliä
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on erikoista väkeä, jollaisiin en ole tosielämässä koskaan törmännyt. Ei olla missään yhteydessä puolison sukuun, ei lähdetä suvun juhliin ja pidetään itsestäänselvänä että kumpikin kommunikoi vain oman sukunsa kanssa.
Itse en tuollaisessa suhteessa haluaisi olla.
Palsta on monessa asiassa oma maailmansa. En esimerkiksi itse ole koskaan törmännyt ihmiseen joka ei tykkäisi tulla kutsutuksi ja osallistua hääjuhlaan. Palstan hääaiheisten ketjujen perusteella valtaosa suomalaisista vihaa häitä aktiivisesti, eikä osallistu ellei ole jostain syystä lähestulkoon ehdoton pakko.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin jännää jos Stubbin vaimo sanoisi kaikkiin rientoihin en mä viitsi.
Miksipä ei? Hänkin on aikuinen saa päättää itse teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuollaiseen. Olen joskus jonkun toisen aloituksen innoittamana sitä miettinyt. Pariskunta on pariskunta, ja suhteeseen itselläni kuuluu myös ns. edustaminen ja seuran pitäminen toiselle juhlissa jotka eivät itselle tärkeitä ole. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Tästä kommentista pystyi suorastaan haistamaan todella ummehtuneen ja vanhanaikaisen ajattelutavan. Hyi helvata.
Niin, toisen huomioiminen ja pään nostaminen välillä omasta takapuolesta on nykyään ummehtunutta ja vanhanaikaista. Onneksi aika moni on edelleen normaalisti sosiaalisia ja pystyvät puolin ja toisin joustamaan.
Tulee mieleen, että mies ilmeisesti jännittää sosiaalisia tilanteita tosi paljon.
Minulla oli vanhempi sukulainen, joka ei halunnut lähteä minnekään yleensä. Hän jännitti vieraiden ihmisten tapaamista niin paljon, vaikka hänellä oli perhekin.
Tyypillinen suomalainen mies. Olen ollut mieheni kanssa jo yli puolen kymmentä vuotta eikä hän ole koskaan tavannut sukulaisiani. Kihloissa on oltu jo kauan mutta en voi kertoa tätä suvulle kun mies ei tule minnekään mukaan. Lapseni on jo aikuinen.
Pitäisi pystyä luottamaan toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Jos pelkää, että muut vain kyttäävät vikoja ja juoruavat roskaa selän takana, niin sosiaaliset tilanteet eivät houkuttele.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Aikuisella ihmisellä on oikeus päättää menemisistään. Me ollaan sovittu että kumpikin saadaan itse päättää lähdetäänkö vai eikö lähdetä mukaan jos toisella on esim. jotkut suvun juhlat, häät tms. Yleensä ei lähdetä, vaan mennään yksin (jos on aivan pakko, yleensä ei lähde kumpikaan).
Suurin osa juhlista on typerää teeskentelyä ja ajanhukkaa muutenkin ja vieraita kutsutaan lähinnä lahjojen takia. Moni kesäviikonloppu menisi pilalle jos mentäisiin aina kun kutsutaan.
Varmaan jotkut pitävät lahjojen takia, luulisin kuitenkin että suurin osa ei. Jos pidän juhlat , niin ne ovat vain tekosyy sille, että nähdään sukulaisten tai ystävien kanssa. Toki heitä nyt muutenkin voi nähdä ja nähdäänkin, mutta jos pitää juhlat silloin kun on vähänkin aihetta, menee paljon vähemmän viikonloppuja kesällä "pilalle", kun jos jokaisen kanssa pitäisi nähdä erikseen. Kyllähän lapsille halutaan pitää ne rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat , jos ei pidettäisi, tulisi lapselle väheksytty olo.
Olette onnekkaita kun teitä kutsutaan juhliin, ole huoleti , kyllä ne vähenevät ja jos ette koskaan osallistu , niin loppuvat kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuollaiseen. Olen joskus jonkun toisen aloituksen innoittamana sitä miettinyt. Pariskunta on pariskunta, ja suhteeseen itselläni kuuluu myös ns. edustaminen ja seuran pitäminen toiselle juhlissa jotka eivät itselle tärkeitä ole. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Kyse on jostain typerästä seurapiiri teatterista. Edustaminen ja seuranpitäminen ihmisten kanssa joiden kanssa ei halua edes olla tekemisissä kuullostaa aika ankealta ajanvietolta ja on todella itsekästä on pakottaa vastentahtoinen kumppani tälläisiin.
Se on kyllä totta. En itse ikinä pakottaisi. En seurustelisi ihmisen kanssa jolle minulle tärkeiden ihmisten seura on vastenmielistä. Jos on tekemisissä minun kanssani, on tekemisissä myös läheisteni kanssa silloin tällöin. Ja toisinpäin.
Mihin sitä miehen läsnäoloa tarvitaan jos sinä haluat mennä näihin juhliin? Mikäli itse haluat sosialisoida näiden ihmisten kanssa niin mihin tarvitset miestä siihen, varsinkaan jos hän ei halua sosialisoida heidän kanssaan?
Saisinko edes yhden rationaalisen vastauksen tähän kiitos
Juhlat ovat niin tylsiä ja turhia! Ei kiitos.
Se on kyllä totta. En itse ikinä pakottaisi. En seurustelisi ihmisen kanssa jolle minulle tärkeiden ihmisten seura on vastenmielistä. Jos on tekemisissä minun kanssani, on tekemisissä myös läheisteni kanssa silloin tällöin. Ja toisinpäin.