Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu lähtemään mihinkään juhliin mukaan
02.08.2024 |
Lähisukulaisteni häät, viisikymppiset, lasten rippijuhlat, valmistujaiset, nimenantojuhlat, yksivuotissynttärit ym. Tällaisia on 1-3 kpl vuodessa. Osa pieniä rentoja juhlia, osa isoja juhlia. Mies ei suostu mihinkään niistä mukaan. Eli menen yksin tai vain meidän lasten kanssa. Sama koskee ystävieni juhlia. Miehelläni ei tietääkseni ole mitään näitä ihmisiä vastaan. Mutta ei silti suostu mukaan. Hänen suvun puolelta ei ole ollut yksiäkään juhlia koko 13 vuoden aikana mitä olemme olleet yhdessä, hän ei edes tapaa koskaan muita sukulaisiaan kuin vanhempiaan. Jotenkin vain harmittaa mennä juhliin, pieniinkin, kuin olisi sinkku tai yh. Kaikki aina kyselee miksi tulit yksin.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä sitten? Aikuisella ihmisellä on oikeus päättää menemisistään."
Tietenkin mutta aikuisen ihmisen pitää myös ymmärtää että hänen päätöksillää on vaikutusta myös muihin ihmisiin ja parisuhteeseen.
Saahan sitä vaikka muumioitua sohvalle jos haluaa mutta silloin se kumppani saattaa jossain vaiheessa lähteä jonkun hieman enemmän seuraa tarjoavan matkaan.
Tervemenoa.
No juuri siksi ihmisten kannattaa lähtökohtaisesti pariutua sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa arjessa edes suunnilleen samanlaisia asioita. Muuten tulee juuri näitä yhteentörmäyksiä että toinen ei halua ollenkaan sellaista joka on toiselle normaali osa toimivaa arkea.
Ja kyllä, se arjen toimimattomuus on todella iso syy monissa avioeroissa joten kyllä aika moni sanoo tervemenoa jos kumppani ei osallistu ollenkaan asioihin jotka ovat toiselle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni ei myöskään lähde mihinkään tällaisiin. Ei pidä muodollisuuksista ja on täysi introvertti. Tämä on täysin ok.
Ei se ihan ok ole.Lähinnä kiusallista. Moni luulee että juoppo mies, ei pysty tulemaan krapulassa juhliin. Tai muutoin outo tyyppi, ei,koskasn näyttäydy.
Johan tuo on ihan perseestäkin, jos juhlat ovat kauempana sukulaisissa. Joutuu itse ajamaan pitkän reissun, mennen tullen.
Minun mies on sellainen, että suostu lähtemään juhliin koskaan mukaan. Ei häntä juopoksi luulla eikä oudoksi vaan kaikki sukulaiseni ym ajattelee, että hän on itsekäs työnarkomaani, joka käytöksellään tuhoaa parisuhteemme. Ja sukulaiseni aina juhlissa voivottelee voivottelemasta päästyään, että voi voi sitä mikkoa kun taas se niin törkeästi jätti sinut tulemaan yksin tänne, sinä varmaan otat sitä pian avioeron kun ei sitä näköjään kiinnosta teidän parisuhde. Varsin kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni ei myöskään lähde mihinkään tällaisiin. Ei pidä muodollisuuksista ja on täysi introvertti. Tämä on täysin ok.
Ei se ihan ok ole.Lähinnä kiusallista. Moni luulee että juoppo mies, ei pysty tulemaan krapulassa juhliin. Tai muutoin outo tyyppi, ei,koskasn näyttäydy.
Johan tuo on ihan perseestäkin, jos juhlat ovat kauempana sukulaisissa. Joutuu itse ajamaan pitkän reissun, mennen tullen.
Niin me huomaamme että eri asiat on eri ihmisille ok/ei ok. Olen aina sanonut kun joku on puolisostani kysynyt, että on koti-ihmisiä. Ja sehän on aivan totta. Mies on ollut aina samanlainen, jo seurusteluaikoina. Perseestä olisi se että olen alusta saakka antanut ymmärtää että tämä asia on ok, jos se ei sitä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä sitten? Aikuisella ihmisellä on oikeus päättää menemisistään."
Tietenkin mutta aikuisen ihmisen pitää myös ymmärtää että hänen päätöksillää on vaikutusta myös muihin ihmisiin ja parisuhteeseen.
Saahan sitä vaikka muumioitua sohvalle jos haluaa mutta silloin se kumppani saattaa jossain vaiheessa lähteä jonkun hieman enemmän seuraa tarjoavan matkaan.
Onneksi ei tarvitse olla noin toksisessa suhteessa jossa pakotetaan eron uhalla sosiaalisiin aktiviteetteihin. Sairasta.
No kyllä tietenkin kannattaa mieluiten valita jo alunperin sellainen kumppani jonka elämäntyyli on riittävän samanlainen. Mutta joskus aina käy niin että tuo tulee ilmi hieman liian myöhään. Ja silloin on kyllä monesti molemmille parempi että etsitään sellaiset kumppanit jotka haluavat riittävän samoja asioita.
Ei kyse ole siis mistään kiristyksestä vaan siitä miten kumpikin voi olla onnellisempi.
No mulla on vähän sama juttu. No häät on poikkeus, tai aikuisten kosteat synttärit. Mutta otetaan nyt esimerkiksi vaikka pirkkoliisan 5v synttärit. Ensinnäkin ne on jostain syystä aina sunnuntaisin. Miksi? En tiedä, mutta niin ne vain on. Sunnuntai on mulle Herran myöntämä pyhäpäivä ja silloin on tarkoitus levätä, kerätä voimia tulevaa viikkoa varten ja vain olla. Toisekseen sunnuntaina on usein pieni kissankakka vielä suussa, jos lauantaina on erehtynyt ottamaan saunakaljaa. Eli sunnuntaina pitäisi ajaa jonnekin Äänelänkoskelle 5v-synttäreille. Siellä sitten sukukatras kokoontuu. Lapset riehuu ja mekastaa niin, ettei edes oma ajatus kulje. Siinä sitten väkinäisesti pitää halailla läpi Eija-tädit ja kätellä Ukko-sedät. Tilaa ei ole koskaan riittävästi, vaan koko kööri änkeää siihen asuntoon. Otetaan vähän kaaakkua ja kahvia termarista. Sitten siinä sohvan nurkassa pidät sylissäsi kakkulautasta ja koitat hörppiä sellaisesti pienestä sievästä kupista sitä kahvia läikyttämättä. Vatsa menee aina sekaisin ja tulee ilmavaivat siitä sokeri-rasva-hiilari "herkuista" mitä on tarjolla ja koitat jossain välissä käydä vessassa päästämässä varpusparven. Jutut on aina samat, että mitä kuuluu. Sitten kerrot niitä tylsiä juttuja. Töistä kun puhun, niin ei kukaan oikeasti edes ymmärrä, ne vain nyökyttelee. Sitten Minna-täti alkaa kertomaan aina jotain pitkää stooria viime kesältä, kun kissa karkasi mökillä. Siinä sitten kuuntelet pitkästyneenä, väsyneenä, vatsa sekaisin jotain tuollaista ja mietit, että voiko kahvilusikalla viiltää ranteet auki jos oikein yrittää. Sitten tulee joku onginta lapsille ja Pentti-setä kysyy voisinko minä mennä verhon taakse antamaan namipusseja. Siellä kyyristelet sitten verhon takana paskaa pidätellen ja pieruja päästellen, että jokainen suvituuli ja mikkomarkus on saanut naminsa, toki ensin riidellen onkimisvuoroista. Jossain vaiheessa sanot ääneen, että pitäisi varmaan kotiin lähteä ja vaimo näyttää ilmein ja käsimerkein, että älä sano tuollaista, se on epäkohteliasta. Muiden jo lähdettyä vaimo on halunnut jäädä auttamaan astioiden korjaamisessa ja siivoamisessa. Itse istut sohvalla, pelaat matopeliä ja mietit miten omasta elämästä on päässytkin tulemaan tällaista. Että miksi mä en vain voisi olla kotona sohvalla ja katsoa Dexterin viimeisintä tuotantokautta, joka on edelleen näkemättä. Ottaa siinä yks kylmä ja vaikka pussillinen sipsejä. Olla vain ihan rauhassa ja tosiaan kerätä niitä voimia ensi viikkoa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni ei myöskään lähde mihinkään tällaisiin. Ei pidä muodollisuuksista ja on täysi introvertti. Tämä on täysin ok.
Ei se ihan ok ole.Lähinnä kiusallista. Moni luulee että juoppo mies, ei pysty tulemaan krapulassa juhliin. Tai muutoin outo tyyppi, ei,koskasn näyttäydy.
Johan tuo on ihan perseestäkin, jos juhlat ovat kauempana sukulaisissa. Joutuu itse ajamaan pitkän reissun, mennen tullen.
Minun mies on sellainen, että suostu lähtemään juhliin koskaan mukaan. Ei häntä juopoksi luulla eikä oudoksi vaan kaikki sukulaiseni ym ajattelee, että hän on itsekäs työnarkomaani, joka käytöksellään tuhoaa parisuhteemme. Ja sukulaiseni aina juhlissa voivottelee voivottelemasta päästyään, että voi voi sitä mikkoa kun taas se niin törkeästi jätti s
Hän ei ole edes töissä ja käyttäytyy noin itsekkäästi? Hieno mies...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuollaiseen. Olen joskus jonkun toisen aloituksen innoittamana sitä miettinyt. Pariskunta on pariskunta, ja suhteeseen itselläni kuuluu myös ns. edustaminen ja seuran pitäminen toiselle juhlissa jotka eivät itselle tärkeitä ole. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Tästä kommentista pystyi suorastaan haistamaan todella ummehtuneen ja vanhanaikaisen ajattelutavan. Hyi helvata.
Itse ainakin olen sillä tavalla vanhanaikainen, että parisuhteessa tehdään välillä puolin ja toisin myönnytyksiä, vaikka ei aina huvittaisikaan. Minusta on myös erikoista olla parisuhteessa, jossa toista ei kiinnosta lainkaan tutustua puolison läheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset on ainoa poikkeus, jossa joustan. Juhlat ovat teennäisiä turhakkeita.
Vierailija kirjoitti:
No mulla on vähän sama juttu. No häät on poikkeus, tai aikuisten kosteat synttärit. Mutta otetaan nyt esimerkiksi vaikka pirkkoliisan 5v synttärit. Ensinnäkin ne on jostain syystä aina sunnuntaisin. Miksi? En tiedä, mutta niin ne vain on. Sunnuntai on mulle Herran myöntämä pyhäpäivä ja silloin on tarkoitus levätä, kerätä voimia tulevaa viikkoa varten ja vain olla. Toisekseen sunnuntaina on usein pieni kissankakka vielä suussa, jos lauantaina on erehtynyt ottamaan saunakaljaa. Eli sunnuntaina pitäisi ajaa jonnekin Äänelänkoskelle 5v-synttäreille. Siellä sitten sukukatras kokoontuu. Lapset riehuu ja mekastaa niin, ettei edes oma ajatus kulje. Siinä sitten väkinäisesti pitää halailla läpi Eija-tädit ja kätellä Ukko-sedät. Tilaa ei ole koskaan riittävästi, vaan koko kööri änkeää siihen asuntoon. Otetaan vähän kaaakkua ja kahvia termarista. Sitten siinä sohvan nurkassa pidät sylissäsi kakkulautasta ja koitat hörppiä sellaisesti pienestä
Lopeta dokaaminen niin ei maistu enää kakka suussa ja elämä on muutenkin helpompaa. Etenkin lastesi elämä kun ei tarvi katsoa juoppoa isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulla on vähän sama juttu. No häät on poikkeus, tai aikuisten kosteat synttärit. Mutta otetaan nyt esimerkiksi vaikka pirkkoliisan 5v synttärit. Ensinnäkin ne on jostain syystä aina sunnuntaisin. Miksi? En tiedä, mutta niin ne vain on. Sunnuntai on mulle Herran myöntämä pyhäpäivä ja silloin on tarkoitus levätä, kerätä voimia tulevaa viikkoa varten ja vain olla. Toisekseen sunnuntaina on usein pieni kissankakka vielä suussa, jos lauantaina on erehtynyt ottamaan saunakaljaa. Eli sunnuntaina pitäisi ajaa jonnekin Äänelänkoskelle 5v-synttäreille. Siellä sitten sukukatras kokoontuu. Lapset riehuu ja mekastaa niin, ettei edes oma ajatus kulje. Siinä sitten väkinäisesti pitää halailla läpi Eija-tädit ja kätellä Ukko-sedät. Tilaa ei ole koskaan riittävästi, vaan koko kööri änkeää siihen asuntoon. Otetaan vähän kaaakkua ja kahvia termarista. Sitten siinä sohvan nurkassa pidät sylissäsi kakkulautasta ja koitat hörppiä sellaisesti pienestä
Varmaan sukuja on erilaisia mutta kyllä ainakin omat sukulaiseni ovat pääosin oikein mukavia ja heidän kanssaan on kiva jutella. Ei monia heitä näkisi ikinä jos ei olisi mitään juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään mielelläni lähde, mutta kyllä jaksan vaimolle sen verran olla mieliksi.
Onko vaimo koskaan sinulle mieliksi missään asiassa?
Asiaa tietämättä ja olematta ko. henkilö niin elämänkokemuksella luulen, että on. Nämä itsekkäät känkkäränkkä-muttakunmullaonoikeus-tyypit eivät vaan käsitä, että omilla jyrkillä mielipiteillä ja teoilla on vaikutus kumppaniin ja parisuhteeseen. Mitä enemmän otat myös toisen huomioon ja teet joskus tekoja, vaikka itseä ei niin huvita sitä parempi ilmapiiri kotona on. Jos systemaattisesti kieltäydyt kaikista toisen ehdotuksista ja ajattelet vain omaa mukavuuttasi luulen, että ei se ilmapiiriä ainakaan paranna. Pikkuhiljaa parisuhde liukuu siihen, että kumpikin elää omaa elämäänsä paljonkaan piittaamatta toisesta - millään elämänaluueella. No, voihan olla, että on jossain vaiheessa siinä itsekseen oikeuksiensa kanssa.
No, siihenhän on oikeus, mutta se ei käsittääkseni ole parisuhteen tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuollaiseen. Olen joskus jonkun toisen aloituksen innoittamana sitä miettinyt. Pariskunta on pariskunta, ja suhteeseen itselläni kuuluu myös ns. edustaminen ja seuran pitäminen toiselle juhlissa jotka eivät itselle tärkeitä ole. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Tästä kommentista pystyi suorastaan haistamaan todella ummehtuneen ja vanhanaikaisen ajattelutavan. Hyi helvata.
Onko näin? Ehkä olemme vanhanaikaisia, onneksi molemmat samalla tavalla. Meidän suhteessamme ei toimita niin että olen aikuinen, teen mitä haluan, toisen toiveista ja tunteista viis.
Meillä toimitaan niin ettei kummallakaan ole pakko juhliin osallistua jos ei kiinnosta. Sellaiset kuuluu turhuuksien kastiin. Puolisoni passaa jos olen sairaana ja hakee kaikki kaupasta mitä pyydän arjen sujuessa täydellisesti mutta juhliin ei lähde. Ei kaikkea tarvitse vaatia kun tärkeimmät asiat sujuu. Pitääkö parisuhteessa hypätä vaikka kaivoon jos toinen toivoo ja haluaa.
Onko se muille juhlijoille ollenkaan kivaa jos osa on sinne pakotettuina tullut, ei puhu kenellekkään ja ahdistaa. Kaikki vaistoaa jos jonkun mies on sinne vastentahtoaan pakotettu. On näitä nähty. Mykkäkoulua ja vuosisadan sotaa välttääkseen jotkut lähtevät pitkinhampain sinne.
No en ihmettele. Juhlapaikka täynnä ventovieraita ihmisiä, joiden kanssa ei voisi vähempää kiinnostaa jutella. Mitä järkeä sinne on raahata puolisoa, joka ei viihdy. Vai onko tarkoitus pönkittää vain lmaa egoa puolison avulla? Tietty oikeasti isot juhlat eri asia, mutta tällaiset random kummilapsen synttärit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkässä parisuhteessa jossa kelpasin kyllä esittelykappaleeksi kumppanin sukulaisille kissanristiäisiin, mutta mihinkään ulos ei voitu pariskuntana lähteä tai tehdä kodin ulkopuolella mitään minua kiinnostavaa. Jossain kohtaa luovutin ja aloin kieltäytymään kutsusta.
Mihin sitä miehen läsnäoloa tarvitaan jos sinä haluat mennä näihin juhliin?
Mikäli itse haluat sosialisoida näiden ihmisten kanssa niin mihin tarvitset miestä siihen, varsinkaan jos hän ei halua sosialisoida heidän kanssaan?
Saisinko edes yhden rationaalisen vastauksen tähän kiitos?
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuollaiseen. Olen joskus jonkun toisen aloituksen innoittamana sitä miettinyt. Pariskunta on pariskunta, ja suhteeseen itselläni kuuluu myös ns. edustaminen ja seuran pitäminen toiselle juhlissa jotka eivät itselle tärkeitä ole. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Kyse on jostain typerästä seurapiiri teatterista. Edustaminen ja seuranpitäminen ihmisten kanssa joiden kanssa ei halua edes olla tekemisissä kuullostaa aika ankealta ajanvietolta ja on todella itsekästä on pakottaa vastentahtoinen kumppani tälläisiin.
Sukujuhla hullut voivat heti suhteen alussa ensimmäiseksi varmistaa että parisuhteeseen kuuluu sitten edustaa yhdessä ihan kaikki kissanristiäiset jos sellainen on tärkeää yhteenkuuluvaisuuden kannalta eikä muunlainen suhde onnistu.
Kyllä on monenlaista systeemiä nähnyt pariskunnilla. Jotkut pakottavat puolison oman suvun juhliin mutta ei itse mene puolison suvun juhliin. Meillä saa, aikuisia kun ollaan niin vapaasti ihan itse päättää juhliin osallistumisensa ilman mitään painostamista ja kostamista. Sitten mennään yksin jos toista ei kiinnosta. Onhan meillä ihan erilaisia harrastuksiakin kun toista ei kiinnosta ne. Emme ole läheisriippuvaisia.
Juhlissa tai baarissa käymistä voi pitää jonain harrastuksena eikä siihen tarvitse puolison osallistua jos ei kiinnosta.
Naisena en voisi olla sellaisessa suhteessa jossa minut pakotettaisiin johonkin niin ajattelen etten tekisi sellaista muillekkaan mitä en itsellenikään halua tehtävän.
Vierailija kirjoitti:
"Mitä sitten? Aikuisella ihmisellä on oikeus päättää menemisistään."
Tietenkin mutta aikuisen ihmisen pitää myös ymmärtää että hänen päätöksillää on vaikutusta myös muihin ihmisiin ja parisuhteeseen.
Saahan sitä vaikka muumioitua sohvalle jos haluaa mutta silloin se kumppani saattaa jossain vaiheessa lähteä jonkun hieman enemmän seuraa tarjoavan matkaan.
Mistä löytyy sellainen mies joka haluaa tuollaisiin juhliin ? Me ei kumpikaan haluta lähteä, saatetaan kuitenkin käväistä kahvilla ja äkkiä pois
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei aina huvita kaikenmaailman serkunserkkujen kissanristiäiset, mutta jos ei ole pätevää syytä, niin aika törppöä jättää vaikka puolison siskon häät väliin. Minäkin olen todellq introvertti, mutta on sentään jonkinlaiset käytöstavat ja kunnioitus puolisoa ja tämän läheisiä kohtaan.
Haluaisitko sinä häihisi ihmisen, joka osallistuu vain pakosta? En minä ainakaan.
Ymmärrän, ettei aina huvita kaikenmaailman serkunserkkujen kissanristiäiset, mutta jos ei ole pätevää syytä, niin aika törppöä jättää vaikka puolison siskon häät väliin. Minäkin olen todellq introvertti, mutta on sentään jonkinlaiset käytöstavat ja kunnioitus puolisoa ja tämän läheisiä kohtaan.