Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Sitte kun on niide teidän omien lasten rippijuhlat on todella kurjaa, kun kukaan ei miehen puolelta tule. Ei "nappaa sitten sukujuhlat" su muut miehenkään sukulaisia.
Kävikö miehen sukulaiset teidän lasten kastejuhlissa? Mieti miltä tuntuis, jos he ei ois tulleet, koska "ei nappaa sukujuhlat".
Me ei kutsuttu lasten kastejuhlaan tai muuhunkaan meidän vanhempien setiä ja tätejä. Omat sukulaiset asuu kaukana ja miehellä on niitä paljon eikä hän ole heidän kanssaan läheisissä väleissä. Paitsi yhden, kummitätinsä, hänet pyydettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle sanoisin, että tämä on ilmeisesti sitten miniän itsensä valitsema linja, ja siinä kannattaakin pysyä. Nuoret ei nykyään ole samanlaisia kuin vaikkapa minun nuoruudessani 60- ja 70-luvuilla. Silloin oltiin paljonkin tekemisissä kummankin vanhempien kanssa ja myös muiden sukulaisten.
Nyt on joku kulttuurinen muutos tullut ihan selvästi. Sukupolvien erot näkyy tarkemmin. Ei sille mitään voi ja ehkäpä ei tarvitsekaan voida. Mitä sitten tapahtuisi, jos näille nuorille tulisi lapsia? Se olisi mielenkiintoista nähdä, mutta nyt on nyt. Älä ainakaan lähde väkisin yrittämään mitään. Pidä välit sellaisina kuin miniä tahtoo ja ole sopivan ystävällinen hänet tavatessasi. Muuta sinun ei tarvitse.
Kyllä joskus voi appivanhempansa kutsua vaikka syömään ja seurustelemaan ihan hyvässä hengessä!
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei vaikuta hirviöltä, joten kommentti ei ole hänelle. Mutta Y-sukupolveen kuuluvana sanoisin, että nuoremmat sukupolvet eivät enää siedä alentuvaa tai huonoa käytöstä, eivätkä myöskään ota vastuulleen yhteydenpitoa puolison sukuun.
Kun vertaan boomer-äitiini, hän otti todellakin vastuun myös isäni suvun yhteydenpidosta: kutsui juhliin, lähetti kortit matkoilta, järjesti koko perheen vierailulle yleensä kaksi kertaa vuodessa (asuimme kaukana).
Itse olen jotain tältä väliltä. Kuulumme eri "luokkaan" anopin ja naton kanssa, ja arvomaailmakin on täysin eri. He ovat myös vuosien mittaan tuoneet hyvin selvällä ja tökerölläkin tavalla esiin, etteivät mielipiteeni kiinnosta, mutta olettavat minun olevan piika heidän sukunsa mökillä ja juhlissa. Tämä rooli puolestaan ei minua kiinnosta. Odotuksemme eivät siis kohtaa. Mies ei pidä yhteyttä perheeseensä, eikä pitänyt ennen minuakaan.
Veikkaan, että kulttuurin muutokseen on vaikuttanut mm. erojen lisääntyminen. Sukuun ei sitouduta entiseen malliin, onhan hyvin mahdollista että uus-sukukin vaihtuu muutamaan otteeseen elämän varrella. Ei ole mieltä panostaa, etenkään puolison puolesta ellei yhteisiä lapsia ja sidettä tätä kautta ole. Kiusallista olisi vuosia huseerata puolison asialla ja saada siirtyä syrjään uuden tieltä. Ja hysss ei mainita enää henkilöä ikinä jottei kukaan paheennu, vaikka läheisiä oltiin.
Ennen oli mielekkäämpää setviä välit kerralla sellaiseksi että niiden kanssa pärjätään sitten loppuun saakka. Nähtiin jatkumo ja "tultiin sukuun". Myös taloudellista kytkyä oli usein vahvemmin, nyt perheet itsenäisiä yksiköitä valinnanvapaudella. Vapautta, mutta myös yksinäisyyttä enemmän. Joku hyötyy ja toinen ei, kuten aikanaankin.
Veikkaan, että kulttuurin muutokseen on vaikuttanut mm. erojen lisääntyminen. Sukuun ei sitouduta entiseen malliin, onhan hyvin mahdollista että uus-sukukin vaihtuu muutamaan otteeseen elämän varrella. Ei ole mieltä panostaa, etenkään puolison puolesta ellei yhteisiä lapsia ja sidettä tätä kautta ole. Kiusallista olisi vuosia huseerata puolison asialla ja saada siirtyä syrjään uuden tieltä. Ja hysss ei mainita enää henkilöä ikinä jottei kukaan paheennu, vaikka läheisiä oltiin.
TUSKIN. EI VAAN ENÄÄ SE MINIÄ OLE APPIVANHEMPIENSA VARASSA, KUTEN ENNEN.
Ennen oli mielekkäämpää setviä välit kerralla sellaiseksi että niiden kanssa pärjätään sitten loppuun saakka. Nähtiin jatkumo ja "tultiin sukuun". Myös taloudellista kytkyä oli usein vahvemmin, nyt perheet itsenäisiä yksiköitä valinnanvapaudella. Vapautta, mutta myös yksinäisyyttä enemmän. Joku hyötyy ja toinen ei, kuten aikanaankin.
ENNEN MINIÄÄ KOHDELTIIN KUIN ALINTA KYÖKKIPIIKAA JA TÄMÄ OLI NIIN RIISTETYSSÄ ASEMASSA, ETTÄ SIIHEN OLI PAKKO ALISTUA.
Ei se yksinäisyyden vastakohta, että pakosta on tallattuna. Siinä vasta yksin on oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus voi appivanhempansa kutsua vaikka syömään ja seurustelemaan ihan hyvässä hengessä!
Miksi pitäisi? Eikö sitä appivanhempien lasta ole kasvatettu hoitamaan se ihan itse???
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että kulttuurin muutokseen on vaikuttanut mm. erojen lisääntyminen. Sukuun ei sitouduta entiseen malliin, onhan hyvin mahdollista että uus-sukukin vaihtuu muutamaan otteeseen elämän varrella. Ei ole mieltä panostaa, etenkään puolison puolesta ellei yhteisiä lapsia ja sidettä tätä kautta ole. Kiusallista olisi vuosia huseerata puolison asialla ja saada siirtyä syrjään uuden tieltä. Ja hysss ei mainita enää henkilöä ikinä jottei kukaan paheennu, vaikka läheisiä oltiin.
TUSKIN. EI VAAN ENÄÄ SE MINIÄ OLE APPIVANHEMPIENSA VARASSA, KUTEN ENNEN.
Ennen oli mielekkäämpää setviä välit kerralla sellaiseksi että niiden kanssa pärjätään sitten loppuun saakka. Nähtiin jatkumo ja "tultiin sukuun". Myös taloudellista kytkyä oli usein vahvemmin, nyt perheet itsenäisiä yksiköitä valinnanvapaudella. Vapautta, mutta myös yksinäisyyttä enemmän. Joku hyötyy ja toinen ei, kuten aikanaankin.
ENNEN MINIÄÄ KOHDELTIIN
Totta tuokin. Mutta sosiaaliset sopimukset tuovat myös ennakoitavuutta ja luulen erillisyyden lisääntymisen kuitenkin vaikuttavan myös epävarmuutta lisäävästi mm. perheiden perustamiseen. Just oli joku kysely jossa eniten huolta aiheutti avun saanti lasten hankintaa pohdittaessa. Ehkä aikanaan apu tuli tietyin ehdoin ja muodoin, mutta sitä ikäänkuin vointiin myös odottaa ja hyödyntää. Kaikki näistä ovat ikäänkuin ilmiöitä omine seurauksineen, elävät omaa elämäänsä. Kaikilla omat tunteensa asiaan liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tuokin. Mutta sosiaaliset sopimukset tuovat myös ennakoitavuutta ja luulen erillisyyden lisääntymisen kuitenkin vaikuttavan myös epävarmuutta lisäävästi mm. perheiden perustamiseen. Just oli joku kysely jossa eniten huolta aiheutti avun saanti lasten hankintaa pohdittaessa. Ehkä aikanaan apu tuli tietyin ehdoin ja muodoin, mutta sitä ikäänkuin vointiin myös odottaa ja hyödyntää. Kaikki näistä ovat ikäänkuin ilmiöitä omine seurauksineen, elävät omaa elämäänsä. Kaikilla omat tunteensa asiaan liittyen.
Ei. Se että ei roikoteta epämiellyttäviä ihmissuhteita kuormittamassa on nimenomaan sitä, että ei haluta mitään ylimääräistä riesaa, vaan säästetään niitä omia voimiaan.
Esiimerkiksi ap ja tässä ketjussa kirjoitelleet anopit eivät ole mitään auttajia. He vain vievät voimia. Imevät kuiviin tuolla draamailullaan.
Ei ole tunnetta, vaan järkeä, toimia näin.
Nuoremmilla ihmisillä on muutakin tekemistä vapaalla, kun tapailla kumppaninsa vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän anoppi on koko ajan kohta 20 vuotta manipuloinnut lapsenlapsiaan ja meitä ja puhu koko ajan meistä omana perheenään ja kuinka "me" sitä ja tätä. Sotkeentuu joka asiaan, esim. jos verhot vaihdan ikkunaan tulee viikon sisällä ottamaan ne alas koska ovat "liian pliisut" ja ripustaa omat tilalle jne. Nyt kun olen tietoisesti ottanut etäisyyttä niin syyttää minua että käännään "hänen" lapset (siis minun lapseni) häntä vastaan ja muuta. Joitain ihmisiä ei vaan kerta kaikkiaan jaksa ja niiden kanssa ei pärjää millään.
Olisit tyytyväinen vaan. Mulla on sellainen miniä joka seuraa mun poikaa eikä osaa olla yksin. En oikeen sitten luontevasti voi keskustella pojan kanssa kun se tyttö on pojan kanssa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se vielä ole mikään miniä, kun eivät naimisissa ole, ja sinä haukut valmiiksi jo täällä, niin tuskin meneekään. Tuskin on kiinnostunut tuollaisen anopin seurasta
Kyse voi olla introverttiydestä. Vanhempani olivat yhdessä 20 vuotta ja äitini vieraili isäni sukulaisten luona vain pari kertaa vuodessa, vaikka asuivat naapuripaikkakunnalla. Isäni sukulaiset ovat puheliaita ja suht äänekkäitä ja välillä aika kärkkäitä mielipiteissään. Äitini koki tuon uuvuttavana, vaikka häneen ei koskaan kohdistunut mitään negatiivista. Eli jotkut vain kokevat seuran ja monta tuntia kestävät sosiaaliset tilanteet todella raskaina.
Exäni kautta opin, että "liian" sukurakas on minulle vääränlainen kumppani. Aina olisi pitänyt olla kyläilemässä ja välillä kävimme hänen perheen luona jokaikinen viikonloppu. Monesti jäi yhteiset tekemiset väliin, koska piti päästä perheen luo. Muistan yhdenkin samaan aikaan vietetyn lomaviikon, kuinka hän herättyään halusi heti lähteä vanhemmilleen. Emme tehneet mitään yhdessä. Vierailut olivat uuvuttavia monen tunnin sosiaalisia kanssakäymisiä, joissa piti jaksaa mm. leikkiä sisarusten lasten kanssa ym ym. Ei kiitos enää tuollaista ääripäätä minulle. Ja opinpahan myös sen, että välillä voi sanoa ei käy, vaikka toinen ottaisi nokkiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mini, foordi, joskus jopa folkkari. Kaikenlaista pyörävehjettä on suvussa nähty.
Yleensä vastaus löytyy anopista ja hänen sanomisistaan/ tekemisistään kun miniä ei halua olla tekemisissä.Itselläni on anoppi, joka on haukkunut minut, lapsemme, ilkeillyt, piikitellyt ja vihjaillut kaikennäköistä.
Siitä lähtien kun kotiuduimme lapsemme kanssa, niin anoppi syöksynyt repimään lasta turvakaukalosta, leperrellyt lapselle, että äitiä ei mihinkään tarvita yms.Haukkuu ystäväpariskunnan kanssa lastamme ja vertailee jatkuvasti häntä ystäväviensä lapsen lapseen.
En juurikaan kyläile, hoitoon myöskään lasta emme vie hänelle. Mies ei koskaan soita ja yleensä kun äitinsä soittaa hänelle niin stressaantuu.
Mieskin haluaa erittäin harvoin kyläillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus voi appivanhempansa kutsua vaikka syömään ja seurustelemaan ihan hyvässä hengessä!
Miksi pitäisi? Eikö sitä appivanhempien lasta ole kasvatettu hoitamaan se ihan itse???
En tiedä miten sinut on kasvatettu mutta normaali ihminen on luontaisesti sosiaalinen ja tapaa niin sukulaisiaan kuin kavereitaan. Toki voit olla palstalla hyvin yleistä narsistityyppiä joka ei sosiaalisuudesta välitä paitsi omien peliensä verran.
Kasvamiseen taas kuuluu se, että opitaan tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Eli just päinvastoin kun yle ja hesari koittaa omalle kultilleen woken ja muiden vastaavien työkalujen avulla opettaa ettei toisenlaisia tarvitse sietää ollenkaan eikä mitenkään. Mutta narsistinen aatehan tuo toki onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus voi appivanhempansa kutsua vaikka syömään ja seurustelemaan ihan hyvässä hengessä!
Miksi pitäisi? Eikö sitä appivanhempien lasta ole kasvatettu hoitamaan se ihan itse???
Kyllä tietenkin ja muija voi lähteä vaikka pitkälle pyöräilemään ettei rupee ahdistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joskus voi appivanhempansa kutsua vaikka syömään ja seurustelemaan ihan hyvässä hengessä!
Miksi pitäisi? Eikö sitä appivanhempien lasta ole kasvatettu hoitamaan se ihan itse???
En tiedä miten sinut on kasvatettu mutta normaali ihminen on luontaisesti sosiaalinen ja tapaa niin sukulaisiaan kuin kavereitaan. Toki voit olla palstalla hyvin yleistä narsistityyppiä joka ei sosiaalisuudesta välitä paitsi omien peliensä verran.
Kasvamiseen taas kuuluu se, että opitaan tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Eli just päinvastoin kun yle ja hesari koittaa omalle kultilleen woken ja muiden vastaavien työkalujen avulla opettaa ettei toisenlaisia tarvitse sietää ollenkaan eikä mitenkään. Mutta narsistinen aatehan tuo toki onkin.
Niin eli kysymys kuuluu että miksi sen anopin poika ei huolehdi sukulaisistaan ja tapaa heitä.
Mihin ihmeeseen siinä miniää tarvitaan.
Alue: Aihe vapaa
Olen työikäinen naisihminen suvusta, jossa kuulumisia joutuu kyselemään. Sukuni on täynnä introvertteja ja autisminkirjoisia, jotka kuormittuvat liiasta sosiaalisuudesta ja ovat vielä lisäksi itsepäisiä. Ihmisiä on erilaisia ja ajattelen että se on rikkautta. Ei vaan voi tehdä oletuksia ihmisistä, vaikka kuinka yrittäis lukea naamasta. Toisin sanoen on "pakko" kysellä. Vaikka kysely onkin tässä kulttuurissa mielestäni aika vähäistä (pitäisi muka tietää naamasta), muuten ei saa oikeaa tietoa ihmisistä ulos.
Nimim. introvertti, jonka on ollut pakko opetella kyselemään