Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Lankomiehen nuorempi veli myi sen Minin. Omin lupineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä saattaa kärsiä peräsuolen laskeumasta.
Minin jousitus on sen verran kumitutti.
Omaa sukuani en tavannut vapaa-ajalla. Ainoastaan sukujuhlissa kuten häissä, ristiäisissä yms. Äitiini ja sisaruksiini pidin yhteyttä arkena. Meillä vain on sellainen suku, että ketään ei kiinnosta nähdä toistaan sen useammin. Näissä harvoin järjestettävissä juhlissa olemme kaikkien kanssa hyvää pataa, niin kuin olisimme juuri eilen tavanneet. Emme tiedä toistemme henk. koht. senhetkisestä elämästä, joten jutunjuurta riittää kaikille halukkaille.
Kauniimman osapuolen suku oli hyvin erilainen. Yhteydenpito oli vähäsanaista ja tiuhaan, kahvitteluja ja juhlia oli usein. Juhlalle ei tarvittu syytä, ne kestivät useimmiten 2-4 päivää. Kaikki lähipiiristä kutsuttiin ja usein myös muita. Oli mukavaa tavata vaimon sukua. He ovat hyviä ihmisiä.
Se oli erilaista. Ehkä miniäsi on vain tottunut tietynlaiseen tapaan toimia. Ei hän välttämättä tarkoita sitä pahalla kun ei saavu paikalle. Minulta kesti kauan ottaa rennosti apin ja anopin seurassa, jännitin vielä kihlautumisen jälkeen tapaamisia. Ei meidän suvussa kutsuta 30 min varoitusajassa kahville. Ennemminkin 30 päivän.
Minun mieheni sukulaiset asuvat kaikki monel sadan kilometrin päässä.
Loogisesti heidän on helpompi keskenään tapailla toisiaan helposti koska ovat korkeintaan 1-2 tunnin päässä.
Meiltä sinne menee kuusi tuntia suuntaansa ja aina pitää jäädä yöksi. Ja aina majoitus on patja olkkarin lattialla.
Ei meillä ole aikaa ravata siellä jatkuvasti. Minulla opinnot loppusuoralla ja vaativa työ.
Eikä kyllä haluakaan olla potkittavana aamuviideltä muhkurapatjalla.
Ja appivanhemmat erikseen muutti kauemmas. Aiemmin asuivat kahden tunnin ajomatkan päässä ja kävimme päiväseltään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän anoppi on koko ajan kohta 20 vuotta manipuloinnut lapsenlapsiaan ja meitä ja puhu koko ajan meistä omana perheenään ja kuinka "me" sitä ja tätä. Sotkeentuu joka asiaan, esim. jos verhot vaihdan ikkunaan tulee viikon sisällä ottamaan ne alas koska ovat "liian pliisut" ja ripustaa omat tilalle jne. Nyt kun olen tietoisesti ottanut etäisyyttä niin syyttää minua että käännään "hänen" lapset (siis minun lapseni) häntä vastaan ja muuta. Joitain ihmisiä ei vaan kerta kaikkiaan jaksa ja niiden kanssa ei pärjää millään.
Kuulostaa kyllä ihan järjenvastaiselta. En ole ikinä törmännyt mihinkään tuollaiseen. Että anoppi tai kukaan muukaan olisi mennyt toisen kotiin ja vaihtanut verhot. Tai mitään vastaavaa.
Olisin kyllä ihan pöllämystynyt, jos minulle olisi kukaan tehnyt noin.
Tuollaisen anopin kanssa en olisi tullut juttuun mitenkään. Heitä on ollut minulla kaksikin, ja kaksi ihan erilaista ihmistä he oli. Ensimmäinen oli nuori ja iloinen ihminen, joskus tuli sanaharkkaakin, mutta aina oltiin paljon yhdessä, asuttiin lähekkäin. Toinen oli vanha ja jo sairaalloinen, kovan elämän läpikäynyt. Ystävällinen, mutta hiukan pidättyväinen. Silti hän kertoi minulle asioita, joita ei ainakaan omien sanojensa mukaan ollut kertonut kenellekään, ei omille lapsilleenkaan. Hän sanoi, että sinulle minä voin kertoa. Kyllä häntä oli elämä lyönyt monin tavoin.
Itselläni ei ole miniää, kun ei ole poikiakaan, mutta vävyjä tietysti ja kyllä heidän kanssaan ihan hyvät välit on aina olleet.
Täällä haukutaan anoppeja niin paljon, että joskus sitä vaan on pakko tuumata, että ainako se syyllinen on vain anoppi.
Muuten, tuo verhojuttu on kuultu niin monta kertaa, etten oikeastaan edes usko siihen. Kuinka ihmeessä niin moni anoppi on voinut tehdä saman jutun? No kenties sitten on, onhan maailma ihmeellinen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhu anoppi..katso peiliin ja hae apua. Estrogeeni voisi myös auttaa, terapia ainakin.
Voi myös olla, että poikasi ei halua tuoda avopuolisoaan mukanaan teille. Ehkä hänestä vietitte liikaa aikaa edellisen tyttöystävän kanssa.
On myös pieniä asioita, jotka häiritsevät. Itse olen mennyt jo naimisiin mieheni kanssa monta vuotta sitten. Yhä anopin seinällä on A4 kokoinen valokuva miehestä ja tämän exästä. Minusta ja miehestäni ei ole kuvia esillä. Joten ymmärrettävästi itseäni ei oikein enää kiinnosta yrittää luoda suhteita anoppiin. Tekee tuolla kuvajutulla selväksi, että entinen oli parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän anoppi on koko ajan kohta 20 vuotta manipuloinnut lapsenlapsiaan ja meitä ja puhu koko ajan meistä omana perheenään ja kuinka "me" sitä ja tätä. Sotkeentuu joka asiaan, esim. jos verhot vaihdan ikkunaan tulee viikon sisällä ottamaan ne alas koska ovat "liian pliisut" ja ripustaa omat tilalle jne. Nyt kun olen tietoisesti ottanut etäisyyttä niin syyttää minua että käännään "hänen" lapset (siis minun lapseni) häntä vastaan ja muuta. Joitain ihmisiä ei vaan kerta kaikkiaan jaksa ja niiden kanssa ei pärjää millään.
Kuulostaa kyllä ihan järjenvastaiselta. En ole ikinä törmännyt mihinkään tuollaiseen. Että anoppi tai kukaan muukaan olisi mennyt toisen kotiin ja vaihtanut verhot. Tai mitään vastaavaa.
Olisin kyllä ihan pöllämystynyt, jos minulle olisi kukaan tehnyt noin.
Heh, meillä myös anoppi alkoi heti laitella verhoja uudessa asunnossani. Siis oikeasti oli minun omistama asunto.
Anoppiketjuissa haetaan vertaistukea. Ei ne ole mitään tutkimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kauhu anoppi..katso peiliin ja hae apua. Estrogeeni voisi myös auttaa, terapia ainakin.
Siinäs sen luit. Olet kauhuanoppi vaikka vain haluaisit olla miniälle ystävällinen. Siis edes tutustua häneen vaikka vähäsen.
Joten siis : ei kannata. Anna sen ihmisen olla omissa oloissaan. Nykyminiät ovat tällaisia. Heille anopit näyttäytyvät aina pahoina.
Mutta on anopinkin sitten saatava olla omissa oloissaan. Jos minua kohtaan käyttäydyttäisiin noin, ettei minuun haluttaisi mitään kontaktia pitää eikä minulle mitään puhuttaisi koskaan, ei minustakin sitten enempää irtoaisi. En sitten tutustuisi mahdollisiin lapsenlapsiini, en hoitaisi, koska isovanhempien on voitava tehdä yhteistyötä siinä niiden lasten vanhempien kanssa. Ajan myötä tuollainen mykkyys kävisi siinä tilanteessa mahdottomaksi. Nythän tähän tietysti rynnätään vastaamaan, että onhan se isä, joka sitten hoitaisi sen yhteistyöpuolen. Mutta se ei onnistu lasten kannalta. Lapset alkaisivat ihmetellä, miksi äiti ja mummo ei ihan kuin tunne toisiaan. Miten lapset käsittelivät sitä asiaa ja mikä käsitys heille muodostuisi?
Eli mitä lapsille sanottaisiin? Se on varmaa, että vaikka lapselle sanoisi mitä, tai ei sanoisi yhtään mitään, se olisi miniän mielestä aina väärin. Lapset kasvavat sitten sellaiseen ihmissuhdekompleksiin, mikä ei ole heille hyväksi.
Parempi silloin mummon pysyä kokonaan erossa kaikesta. Ja se tarkoittaa todella KAIKESTA. Mummolla ei siis ole mitään odotuksia poikansa perheeseen nähden, mutta ei ole toisinpäinkään. Isovanhempiakaan ei voi velvoittaa yhtään mihinkään.
Vähän surullista, kun toisenlaisiakin tapauksia näkee, mutta jos miniä ei halua tutustua, ei sitä yksipuolisestikaan voi tehdä.
Nämä kauhuanopiksi haukkumiset ja terapiakehotukset saa jättää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla, että poikasi ei halua tuoda avopuolisoaan mukanaan teille. Ehkä hänestä vietitte liikaa aikaa edellisen tyttöystävän kanssa.
On myös pieniä asioita, jotka häiritsevät. Itse olen mennyt jo naimisiin mieheni kanssa monta vuotta sitten. Yhä anopin seinällä on A4 kokoinen valokuva miehestä ja tämän exästä. Minusta ja miehestäni ei ole kuvia esillä. Joten ymmärrettävästi itseäni ei oikein enää kiinnosta yrittää luoda suhteita anoppiin. Tekee tuolla kuvajutulla selväksi, että entinen oli parempi.
Ehkä hänelle olikin mieluisampi miniä se toinen. Ei siitä voi hänelle olla vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla, että poikasi ei halua tuoda avopuolisoaan mukanaan teille. Ehkä hänestä vietitte liikaa aikaa edellisen tyttöystävän kanssa.
On myös pieniä asioita, jotka häiritsevät. Itse olen mennyt jo naimisiin mieheni kanssa monta vuotta sitten. Yhä anopin seinällä on A4 kokoinen valokuva miehestä ja tämän exästä. Minusta ja miehestäni ei ole kuvia esillä. Joten ymmärrettävästi itseäni ei oikein enää kiinnosta yrittää luoda suhteita anoppiin. Tekee tuolla kuvajutulla selväksi, että entinen oli parempi.Ehkä hänelle olikin mieluisampi miniä se toinen. Ei siitä voi hänelle olla vihainen.
Ja silloin anopinkaan ei tarvitse ihmetellä, jos ei enää pojan perhettä näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla, että poikasi ei halua tuoda avopuolisoaan mukanaan teille. Ehkä hänestä vietitte liikaa aikaa edellisen tyttöystävän kanssa.
On myös pieniä asioita, jotka häiritsevät. Itse olen mennyt jo naimisiin mieheni kanssa monta vuotta sitten. Yhä anopin seinällä on A4 kokoinen valokuva miehestä ja tämän exästä. Minusta ja miehestäni ei ole kuvia esillä. Joten ymmärrettävästi itseäni ei oikein enää kiinnosta yrittää luoda suhteita anoppiin. Tekee tuolla kuvajutulla selväksi, että entinen oli parempi.
Ja sinä olet mustasukkainen!
Mitäs jos se entinen hänestä OLI parempi. Minkäs sille mahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen työikäinen naisihminen suvusta, jossa kuulumisia joutuu kyselemään. Sukuni on täynnä introvertteja ja autisminkirjoisia, jotka kuormittuvat liiasta sosiaalisuudesta ja ovat vielä lisäksi itsepäisiä. Ihmisiä on erilaisia ja ajattelen että se on rikkautta. Ei vaan voi tehdä oletuksia ihmisistä, vaikka kuinka yrittäis lukea naamasta. Toisin sanoen on "pakko" kysellä. Vaikka kysely onkin tässä kulttuurissa mielestäni aika vähäistä (pitäisi muka tietää naamasta), muuten ei saa oikeaa tietoa ihmisistä ulos.
Nimim. introvertti, jonka on ollut pakko opetella kyselemään
Sama, mutta olen lopettanut kyselemisen. Riittää ihan ilmojen ihmettely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän anoppi on koko ajan kohta 20 vuotta manipuloinnut lapsenlapsiaan ja meitä ja puhu koko ajan meistä omana perheenään ja kuinka "me" sitä ja tätä. Sotkeentuu joka asiaan, esim. jos verhot vaihdan ikkunaan tulee viikon sisällä ottamaan ne alas koska ovat "liian pliisut" ja ripustaa omat tilalle jne. Nyt kun olen tietoisesti ottanut etäisyyttä niin syyttää minua että käännään "hänen" lapset (siis minun lapseni) häntä vastaan ja muuta. Joitain ihmisiä ei vaan kerta kaikkiaan jaksa ja niiden kanssa ei pärjää millään.
Kuulostaa kyllä ihan järjenvastaiselta. En ole ikinä törmännyt mihinkään tuollaiseen. Että anoppi tai kukaan muukaan olisi mennyt toisen kotiin ja vaihtanut verhot. Tai mitään vastaavaa.
Olisin kyllä ihan pöllämystynyt, jos minulle olisi kukaan tehnyt noin.
&
Mutta vaihtakaa nyt jo välillä sitä kohdetta, vaikka matto tai taulu tai sohva!
Meille kun ei taas anoppi tuonut koskaan mitään! Kyllä niin paska anoppi oli se.
Mutta vaihtakaa nyt jo välillä sitä kohdetta, vaikka matto tai taulu tai sohva!
Meille kun ei taas anoppi tuonut koskaan mitään! Kyllä niin paska anoppi oli se.
Meille on kannettu kaikkea ruskeaa. Inhoan ruskeaa ja olen sen moneen kertaan sanonutkin.
Silti meille kannetaan ruskeaa toritaidetta eli ruskeita tauluja. Ruskeita astioita. Ruskeita möhkälemaljakoita. Ruskeita mattoja.
Appivanhempien mielestä vain ruskea on oikea sisustusväri. Appi meinasi saada slaagin, kun laitoin keittiöön valkoisen punaisella ruudutetun lattian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän anoppi on koko ajan kohta 20 vuotta manipuloinnut lapsenlapsiaan ja meitä ja puhu koko ajan meistä omana perheenään ja kuinka "me" sitä ja tätä. Sotkeentuu joka asiaan, esim. jos verhot vaihdan ikkunaan tulee viikon sisällä ottamaan ne alas koska ovat "liian pliisut" ja ripustaa omat tilalle jne. Nyt kun olen tietoisesti ottanut etäisyyttä niin syyttää minua että käännään "hänen" lapset (siis minun lapseni) häntä vastaan ja muuta. Joitain ihmisiä ei vaan kerta kaikkiaan jaksa ja niiden kanssa ei pärjää millään.
Kuulostaa kyllä ihan järjenvastaiselta. En ole ikinä törmännyt mihinkään tuollaiseen. Että anoppi tai kukaan muukaan olisi mennyt toisen kotiin ja vaihtanut verhot. Tai mitään vastaavaa.
Olisin kyllä ihan pöllämystynyt, jos minulle olisi kukaan tehnyt noin.
&
Veljeni anoppi on just tollanen verhonvaihtajatyyppi. Harmittaa broidin puolesta tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tällainen etäinen miniä . Syitä on monia, mutta suurin syy on se, että minun ja miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla kun me. Matkaa on molempiin yli 300 km.
Harvoilla lomilla yritetään priorisoida ja nähdä omaa sukua. Ei millään ehditä ajan ja autottomuuden vuoksi ympäri Suomea sukulaisiin, niin että molemmat olisivat paikalla. Kaipaan näin 35-vuotiaana myös omaehtoista vapaa-aikaa ja lomaa.
Molempia appivanhempia ollaan kyllä toivottu kovasti vierailemaan meidän kotikaupungissa (kaksioommekin pyydämme yöksi, jos toinen pariskunnasta ei kotona). Hyvin harvakseltaan ovat hyvätuloisina eläkeläisinä käyneet
Siinähän se tuli - priorisoidaan omaa eli sinun sukua. Miehen suvusta ei niin väliä. Tuo on mielestäni erittäin epäkohteliasta ja itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tällainen etäinen miniä . Syitä on monia, mutta suurin syy on se, että minun ja miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla kun me. Matkaa on molempiin yli 300 km.
Harvoilla lomilla yritetään priorisoida ja nähdä omaa sukua. Ei millään ehditä ajan ja autottomuuden vuoksi ympäri Suomea sukulaisiin, niin että molemmat olisivat paikalla. Kaipaan näin 35-vuotiaana myös omaehtoista vapaa-aikaa ja lomaa.
Molempia appivanhempia ollaan kyllä toivottu kovasti vierailemaan meidän kotikaupungissa (kaksioommekin pyydämme yöksi, jos toinen pariskunnasta ei kotona). Hyvin harvakseltaan ovat hyvätuloisina eläkeläisinä käyneet
Siinähän se tuli - priorisoidaan omaa eli sinun sukua. Miehen suvusta ei niin väliä. Tuo on mielestäni erittäin epäkohteliasta ja itsekästä.
Niin. Oma on oma. Miehen on miehen.
Vaimo näkee omia sukulaisiaan ja mies omiaan.
Miksi ei kelpaa sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni sukulaiset asuvat kaikki monel sadan kilometrin päässä.
Loogisesti heidän on helpompi keskenään tapailla toisiaan helposti koska ovat korkeintaan 1-2 tunnin päässä.
Meiltä sinne menee kuusi tuntia suuntaansa ja aina pitää jäädä yöksi. Ja aina majoitus on patja olkkarin lattialla.
Ei meillä ole aikaa ravata siellä jatkuvasti. Minulla opinnot loppusuoralla ja vaativa työ.
Eikä kyllä haluakaan olla potkittavana aamuviideltä muhkurapatjalla.
Ja appivanhemmat erikseen muutti kauemmas. Aiemmin asuivat kahden tunnin ajomatkan päässä ja kävimme päiväseltään.
Mikä prinsessa sinä olet ettei opiskelijana patja kelpaa? Kasa itsekkäitä tekosyitä kaikki!
Alue: Aihe vapaa
Stp