Miniä ei näy suvussa mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlainen. Minun poikani on hänen mukanaan vanhempiensa luona. Ai että minua harmitti kun olin tehnyt pääsiäisenä hyvät ruuat ja kutsunut heidät kylään. Poikani kävi. Hän tuli noin klo 18, sitten tuli avovaimolta soitto klo 20, ja poikani lähti. Annoin ruokaa mukaan. Välit on tosiaan etäiset, kun ei tämä avovaimonsa halua käydä meillä, ei osallistua mihinkään. Appeni elää vielä ja aina silloin tällöin poikani käy siellä, ukkinsa luona päiväreissuilla ja saattavat käydä yhdessä jossain kaupungilla syömässä. Puolisonsa ei kuulemma ole ikinä mukana, menee omille vanhemmilleen. Ei ole meilläkään lämpimät välit kun ei taida ollaan mitään välejä. 

Outoja "puolisoita" joillakin, ilmeisesti kuitenkin jo aikuisista eikä murrosikäisistä kyse.

Lapsia ei tehdä miniälle ei anopille vaan maailmalle. Minulla on useampi lapsenlapsi, muttei mitään kontaktia heihin. En koskaan ajatellut heitä elämääni. Aivan vieraita ovat. En omaa tunnesuhdetta heihin, kun ei olla tekemisissä. Miniäni teki aikanaan selväksi ensi tapaamisella ettei halua suhdetta minuun ja mieheeni.  Asia selvä! 

Elämässä voi olla muutakin kuin  lapsenlapsien hoitaminen. Sukuunsa jokainen pitäköön haluamalla tavalla yhteyttä. Sukulaissuhteiden merkitys on katoavaa perinnettä ainakin minun kohdallani. En tunne yhtäkään äitini tai isäni puolelta olevaa henkilöä. Ei ole ollut elämänaikana kontakti pintaa kenenkään heistä. Sitä mitä ei ole ollut en osaa siis kaivatakaan. 

Minä pidän appivanhemmistani ja yleisestikin mieheni suvusta. Mutta aivan hirveä ajatuskin mennä heidän kanssaan esim.lomareissulle tai mökille! Haluan mennä niihin mieheni ja lasteni kanssa (tai ennen lapsia pelkän mieheni kanssa). Anopin on selkeästi vaikea käsittää tätä ja on usein ehdottanut näitä reissuja (ja varmaan loukkaantunutkin, kun ei olla menty). Vaikka he ovat ihania ihmisiä, niin aivan mahdottomia säätäjiä ja hössöttäjiä ja en ihan oikeasti jaksaisi sellaista vouhotusta ja sitä, ettei pysytä minkäänlaisissa suunnitelmissa tai suunnitelmia tehdään sata ja sekoillaan. Haluan nauttia lomastani eri tavalla kuin he.

Ennen lapsia jäin myös pois kaikista mahdollisista sukujuhlista mistä vain pystyin, koska meillä on koiria ja niille hoitajan hankkiminen noiden reissujen ajaksi on todella vaikeaa (tätäkään ei varmaan appivanhemmat ymmärrä). Nyt kun on lapsia, niin olen pyrkinyt enemmän menemään mukaan, vaikka se on edelleen usein tosi vaikeaa.

Olen pitänyt huolta, että appivanhemmat näkevät paljon lastenlapsiaan.

Miniä ei siis todennäköisesti mitenkään inhoa teitä, mutta kuormittuu jostain syystä noista asioista mitä mainitsit.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei tehdä miniälle ei anopille vaan maailmalle. Minulla on useampi lapsenlapsi, muttei mitään kontaktia heihin. En koskaan ajatellut heitä elämääni. Aivan vieraita ovat. En omaa tunnesuhdetta heihin, kun ei olla tekemisissä. Miniäni teki aikanaan selväksi ensi tapaamisella ettei halua suhdetta minuun ja mieheeni.  Asia selvä! 

Elämässä voi olla muutakin kuin  lapsenlapsien hoitaminen. Sukuunsa jokainen pitäköön haluamalla tavalla yhteyttä. Sukulaissuhteiden merkitys on katoavaa perinnettä ainakin minun kohdallani. En tunne yhtäkään äitini tai isäni puolelta olevaa henkilöä. Ei ole ollut elämänaikana kontakti pintaa kenenkään heistä. Sitä mitä ei ole ollut en osaa siis kaivatakaan. 

Ikävä kuulla. Ehkä taustalla on joitakin traumoja tms., kun tilanne on tuollainen. Se on toki hyvä, että on vapaus ja jokainen voi pitää yhteyttä omalla tyylillään jne., mutta ikävä kuulla erityisesti, että isovanhemman ja lastenlasten kanssa ei ole kontaktia, lämpimistä väleistä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Minun anopillani on seitsemän sisarusta ja näillä runsaasti lapsia. Apella viisi sisarusta ja näillä paljon lapsia.

Anopilla ei ole mitään omaa elämää, vaan hänen elämänsä täyttää näiden kaikkien sukulaisten kanssa minglaaminen ja ährääminen.

He kaikki asuvat jossain Oulussa/Suomussalmella/Kajaanissa/Kuopiossa jne. Me Helsingissä.

Minulla on epäsäännöllinen työ yrittäjänä. En todellakaan ala juosta jollain toisen nimen nimipäivillä jossain Kiantajärvellä ja yöpyä heikkaisella lattialla kuhmuraisella patjalla kaikkia vapaita viikonloppujani.

No siinä sinun tapauksessasi anoppi varmaan tietää syyn. Ap:n ei.

"Huoh. Minun anopillani on seitsemän sisarusta ja näillä runsaasti lapsia. Apella viisi sisarusta ja näillä paljon lapsia.

Anopilla ei ole mitään omaa elämää, vaan hänen elämänsä täyttää näiden kaikkien sukulaisten kanssa minglaaminen ja ährääminen.

He kaikki asuvat jossain Oulussa/Suomussalmella/Kajaanissa/Kuopiossa jne. Me Helsingissä.

Minulla on epäsäännöllinen työ yrittäjänä. En todellakaan ala juosta jollain toisen nimen nimipäivillä jossain Kiantajärvellä ja yöpyä heikkaisella lattialla kuhmuraisella patjalla kaikkia vapaita viikonloppujani."

Kohtuus kaikessa, ei tarvitse liioitella. Jos on isompi suku, pitkät välimatkat ja kiireinen elämä, niin eivätköhän sen muutkin ymmärrä, ettei ole kohtuullista olettaa jonkun reissaavaan kaikkiin sukulaisten pikkujuhliin. Mutta kyllähän sekin käy ilmi, jos joku EI HALUA olla missään tekemisissä sukulaisten kanssa, kun tulee niitä harvinaisempia tilanteita ja tapahtumia, joista ei yleensä olla poissa ilman painavaa syytä, ja joku ei selvästi halua osallistua mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Miniä on harvinaisen viisas.

tai sitten tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sillä ole ihan omatkin sukulaiset.

No niin kai useimmilla, mutta kieltämättä outoa, jos ovat vuosikausia yhdessä eikä oikeasti edes kohteliaisuudesta yritä yhtään vaikuttaa kiinnostuneelta kumppanin perheestä.

Aloittajan tapaus ehkä harvinaisemmasta päästä, kun miniä jättää kokonaan osallistumatta jopa juhliin. Mutta joissain tapauksissa voi myös kysyä sitä, että miksi kumppanin sukulaiset eivät ole ollenkaan kiinnostuneita lapsensa/sisaruksensa nykyisestä perheestä eli tästä miniästä, vaan suhtautuvat joko täysin välinpitämättömästi tai kuin johonkin lapsentekovälineeseen? Puhelimet ja tiet kulkevat molempiin suuntiin. Ylipäätään on hölmöä kysyä ihmiseltä miksi häntä ei näy, jos ei itsekään ole asian eteen tehnyt mitään (esim. kutsunut kylään vastavuoroisesti tai yrittänyt edes jutella ja tutustua ihmiseen yksilönä). 

Kannattaa muistaa, että meille kerrotaan tämä vain yhdestä näkökulmasta  ;) 

Emme oikeasti tiedä mitä kaikkea on taustalla ja mitä on oikeasti tapahtunut. 

hyvä että ymmärsit pysyä poissa.ei sitä kaikkia tolloja viitsi katsella