Kuvaile ilkeintä työkaverin käytöstä jota olen kokenut työelämässä

Sosiopaatti työpaikalla on aina huono uutinen asioista vastaaville. Menestyminen on paras kosto ulossavustajalle.

Se tunne kun kysyt asiallisesti apua toiselta, mutta vastaukseksi saat tiuskintaa. Opi siinä sitte uusi työ ja viihdykin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmana kohtelu, selän takana pahan puhuminen, kiukuttelu kun uutena pyytää apua ja paskan puhuminen esimiehelle. Tämä toistuu joka paikassa vaikka olen kiltti, herkkä, hiljainen ja en ole kenenkään tiellä vaan teen omat työni.

Sama..

Olin nuorempana töissä paikassa, jossa oli hankala esimies. Tilanne lähti siitä, kun en osallistunut yhteiseen illanviettoon. Olin yksinhuoltaja, eikä lapselle ollut hoitajaa (alle kouluikäinen). Alkoi laittamaan minut aina viimeisiin vuoroihin, joista oli hankala päästä hakemaan lasta hoidosta ajoissa. Haukkui minut ja pari muuta asiakkaiden edessä, usein ihan syyttä. Kerran oli merkannut työvuorolistaan useita vapaita peräkkäin (olin tarvittaessa kutsuttava). Varmistin vielä että ei ole virhe listassa ja lähdin sukulaisreissuun. Hän soitti minulle että olisi itsellä meno ja muuttikin vuoroja. Kun kerroin olevani 500km päässä, enkä pääse autottomana aamuksi töihin se raivostui, kun pitää aina päivystää varalta kotona näitä tilanteita. Uhkasi, että sitten ei tarvi enää töihin tulla. 2kk olin ilman töitä kunnes soitti töihin niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Kun hain firman sisältä toisesta kaupungista vakituista paikkaa ja pääsin, hän lopetti minulle puhumisen kokonaan.

Ilmeisesti oli haukkunut minua muillekin, kun muutuin ilmaksi parille muullekin joiden kanssa oli ollut ihan hyvät välit.

Pyysi myöhemmin anteeksi ja annoin, mutta en ikinä unohda saamaani kohtelua.

Nuorena en uskaltanut pistää vastaan, mutta opin kantapään kautta, minkälainen esimies en ikinä haluaisi olla. 

Työpaikan parikymppinen neiti, joka kiukuttelullaan myrkytti koko työpaikan. Esitti lipevästi kaveria ja haukkui sitten selän takana, sai raivokohtauksia niin työkavereille kuin asiakkaillekin ja sitten kiisti ettei mitään sellaista koskaan tapahtunut. Suuttui jos hänen ehdotuksensa johonkin asiaan ei kelvannut, syytti kaikkia kiusaamisesta ja saikutti minkä kerkesi. Hän oikeasti uskoi olevansa kaikkia muita osaavampi. Meitä oli aika monta ihmistä valittamassa esimiehelle tämän hullun takia, minä lopulta vaihdoin työpaikkaa. Entiset työkaverit ovat kertoneet että tämä henkisesti 5-vuotiaskin on nyt lähtenyt, tosin ensin riitautui kaikkien työkavereiden kesken aina peräjälkeen. Onnea vaan uuteen työhön, entinen esimieheni kuulemma harkitsi pitkään voiko suositella tätä ihmistä mihinkään, pääsi ainakin nyt eroon vaikka sääliksi käy uusia työkavereitaan!

Työkaverilla ja miehelläni oli suhde. Samassa työpaikassa oltiin kaikki tuolloin.

>Nämä työntekijät eivät kerta kaikkiaan kyenneet tekemään mitään oikein hänen mielestä, vaikka olisivat toimineet miten.>

Tämä kaava on yleinen sadistisilla kiusaajilla.

Ei kutsuttu työporukan juhliin, joissa oli kaikki muut...No ei sillä, en olisi halunnutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun palasin äitiyslomalta, yksi mies oli muuttunut ihan omituiseksi. Ennen oltiin käyty porukalla yhdessä syömässä, nyt hän valitsi viiden hengen seurueellemme useasti neljän hengen pöydän ja pelasi minut ulos. Muutlin huomasivat tämä ja siirtyivät isompaan pöytään, jolloin hän jäi mielenosoituksellisesti yksin. Hän alkoi ihan systemaattisesti eristää minua porukasta.

 

Sain sitten siirron toivomaani pisteeseen, joten asia jäi selvittämättä. Hän on esimerkiksi blokannut minut somessa jne. Ei tervehdi, jos näkee ja ennen poissaoloani olimme hyvät kaverit! En tähän päivään mennessä ole tajunnut, mitä ihmettä tapahtui. Ainakaan hän ei joutunut hommiani hoitamaan - minulla oli pätevä sijainen. 

Oli ihastunut, selkeesti. Ehkä ei ollut edes tiennytkään, että olitkin varattu.

Piilotettiin tavaroita, kuten ala-asteella. 

Uusi työtoverini esitti koeajan eli ensimmäiset puoli vuotta mielin kielin sitä ja tätä. Sen jälkeen hän mm. toistuvasti esihenkilön kanssa sopi itselleen lomapäiviä kertomatta niistä työparilleen eli minulle. Asia vaikutti konkreettisesti minun työpäiviini, kun ihmettelin puheluiden kääntyessä itselleni. Minulle valui myös hänen tehtäviään, joita hän oli kieltäytynyt tekemästä. Kun otin tämän asian esihenkilön kanssa puheeksi, niin tämä ei suinkaan yksinkertaisesti velvoittanut tätä henkilöä jatkossa sopimaan lomat työtovereiden kanssa kuten meillä oli koko ajan siihen asti esihenkilön ohjeesta tehty. Ei, vaan päätettiin oikein pitää keskustelu aiheesta.

Valitettavasti sitten vanha isäni sai toisella puolella Suomea aivoinfarktin ja minun oli pakko lähteä häntä katsomaan. Tilanne paljastui erittäin vakavaksi, jouduin ottamaan välittömästi kaiken hänen asioidensa hoidon itselleni eikä hän enää ikinä palannut kotiin vaan jäi hoivakotiin koko loppuelämäkseen.

Tultuani takaisin esihenkilöni kyseli minulta myötätuntoisena isäni tilanteesta, josta sitten rehellisesti hänelle kerroin omassa huoneessani. Valitettavasti vain kaksi päivää tämän myötätunnon osoituksen jälkeen sitten pidettiin se lykkäytynyt keskustelu, jossa esihenkilön luvalla ei suinkaan keskusteltu siitä konkreettisesta ongelmasta, jonka olin nostanut esille. Ei, vaan tämä työtoverini oli käyttänyt aikansa kootakseen listan väittämistään minun epämiellyttävistä luonteenpiirteistäni.

Ensimmäisenä tällä listalla oli väite, jonka mukaan olisin häirinnyt "kaikkia" kertomalla isäni sairastumisesta. Esihenkilöni, joka itse oli minulta juuri kaksi päivää aiemmin näitä asioitani kysellyt, julisti välittömästi, että minä olisin myös häntä häirinnyt kertomalla asiasta. Tälle työtoverilleni en todellakaan ollut puhunut isäni sairaudesta mitään.

Lisäksi tämä työtoverini epäili, että minä olisin siirtänyt omia tehtäviäni kolmannelle työtoverillemme. Tämän henkilön oli nähty käyvän minun huoneessani hakemassa omia kansioitaan hyllystä, jonka olin tyhjentänyt hänen tavaroilleen. Tällä kun ei ollut mitään omaa tilaa. Tältä ei ollut kysytty asiasta yhtään mitään, vaan esihenkilö yritti minulta tiukata asiaa tässä tilanteessa. 

Kun yritin puolustaa itseäni kertomalla, että olen kiltisti tässä kuunnellut sekä esihenkilöni että tämän minua haukkuvan työtoverin henkilökohtaisia asioita ennenkin, niin esihenkilöni tästä riemastui ja julisti, miten minä en itse asiassa ole missään nimessä väitteideni mukaan "kiltti" ihminen.

Tilanne päättyi siihen, että ilmoitin lähteväni nyt näistä haukkujaisista takaisin omaan työpisteeseeni tekemään töitäni. Kantelin asiasta esihenkilöni omalle esihenkilölle, joka kuitenkaan minulle yksityisesti osoittamastaan myötätunnosta huolimatta ei tullut asiassa minun puolelleni. Kun täysin luonnollisesti tämän ryöpytyksen jälkeen pyrin pysymään työpaikalla omissa oloissani, minut painostettiin työterveyshuoltoon, koska minullahan tässä oli se ongelma.

Ikävintä asiassa on se, että minä työskentelen yhä edelleen samassa työpisteessä esihenkilöni ja tämän työtoverini kanssa. Nykyään heillä, minua jo valmiiksi itsekin paljon iäkkäämpinä, on omista iäkkäistä vanhemmistaan huolta ja he mielellään vuodattavat näitä asioita myös minulle eli siis häiritsevät minua työpaikalla omilla henkilökohtaisilla asioillaan. Valitettavasti minä en ota heidän huoliinsa yhtään millään tavalla osaa. En myöskään vapaaehtoisesti kertonut työpaikallani kenellekään siitä, kun isäni lopulta sitten viime vuonna kuoli saatuaan hoivapaikassaan koronan. Näyttelen ulospäin ystävällistä, mutta aina tulen muistamaan näiden kahden ihmisen käytöksen minua kohtaan. 

Aloitin uuden työn. Jännitin sitä kovasti. Perehdyttäjä ei neuvonut yhtään tai kertonut mitä tehdä, vaan kiukutteli, mulkkasi murhaavasti ja tuhahteli, kun en arvannut oikein. En tajua, miksei voi neuvoa tavallisesti ja asiallisesti, vaan pakko harrastaa henkistä väkivaltaa.

Puhuttiin pikkujouluista ja kaikki muut kutsuttiin mukaan. Edellisenä iltana minulle kerrottiin missä tilaisuus on jaettu voin tulla mukaan. Tämä siksi, että voitiin sanoa, että minut on kutsuttu. En tietysti päivän varoitusajalla päässyt paikalle.

Mulla oli kerran joku määrittelemätön psykopaattihullu työkaverina. Edessä mielin kielin ja takana puukkoa selkään. Sellasta ovelaa työni mahdottomaksi tekemistä ja ekstratyön aiheuttamista. Töitä oli liikaa ja työaikataulut epäinhimillisiä. Työilmapiiri oli aika sairas muutenkin, valtataistelu tämän hullun ja yhtä sekopään pomon välillä.

En sitten puolta vuotta pidempää siellä jaksanut vaikka tarjosivat parempaa työtehtävää. Myöhemmin menivät riidoistaan oikeuteen ja pyysivät todistajaksi mutten mennyt, yhtä hulluja molemmat!

Vierailija kirjoitti:

Olin tosi nuorena aloittanut ensimmäisessä koulutusta vastaavassa työpaikassa, kun noin kaksi viikkoa töissä oltuani paikkaan tuli uusi esihenkilö. Esittäydyin hänelle ja noin tunti sen jälkeen hän kailotti kovaäänisesti, miten minun tilallani pitäisi olla aivan erilainen tyyppi. Lähdin aika äkkiä kyseisestä paikasta pois, kun samanlaiset puheet jatkuivat. Välillä olisi pitänyt olla kehittämishenkisempi ja välillä taas minä olin liian eteenpäinmenevä. En ymmärtänyt koskaan, mitä minun olisi pitänyt olla.

Mulla oli samanlainen esimies. Kun kysyin tietoja, jotka hän aina antaa, niin mun olisi pitänyt olla aloitteellinen ja katsoa ne itse. Seuraavalla kerralla muistin tämän, olin aloitteelinen ja katsoin tiedot. Sain sitten kommentin, että kuuluu hänen tehtäviinsä antaa ne tiedot. 

Kerran tuli huoneeseen kuin myrskyn merkki ja sihisi hampaiden välistä, että on se kumma kun asiaa x en ole vielä tehnyt. En ollut tehnyt, kun sitä ei ollut antanut mulle tehtäväksi, eli en tiennyt ko. asiasta yhtään mitään.

Kun jäi siitä hommasta pois, niin voin henkisesti jo aika huonosti. Esti vielä viime töikseen mua saamasta ko. yrityksessä hakemaani tehtävää. Eipä tiennyt tekevänsä mulle palveluksen.

Pääsin samantien toiseen yritykseen, jossa vielä tänäkin päivänä.

En viitsi yksityiskohtaisesti kuvailla, mutta narsistinen henkilö teki työpaikalla kaikkensa, jotta minulla olisi mahdollisimman epämukavaa. Ei häntä saata työkaveriksi kutsuakaan, koska kaverissa on aina jotakin hyvääkin. Tämä ihminen oli läpimätä.

Kateus ihan mistä asiasta vaan. Vaikka kateus on inhimillistä, on se aika ruma piirre ihmisessä - on kyse työkaverista tai mistä vaan kaverista.

Käyttäytymisessä työpaikoilla sellainen silmien pyörittely on myös aika lapsellista.

Ja yksi sellainen asia, mistä voisi vaikka tehdä jutun eli työnantajan pitäisi ainakin antaa varoitus: luottamuksellisten asioiden vuotaminen työporukassa. Eli jos henkilöllä on työtehtävien takia (HR, assistentti tms) luottamuksellista tietoa työkavereista, niitä selkeästi kerrotaan eteenpäin. Tää on kyllä aika karmeaa ja tullut vastaan työpaikalla..

Vierailija kirjoitti:

Kun palasin äitiyslomalta, yksi mies oli muuttunut ihan omituiseksi. Ennen oltiin käyty porukalla yhdessä syömässä, nyt hän valitsi viiden hengen seurueellemme useasti neljän hengen pöydän ja pelasi minut ulos. Muutlin huomasivat tämä ja siirtyivät isompaan pöytään, jolloin hän jäi mielenosoituksellisesti yksin. Hän alkoi ihan systemaattisesti eristää minua porukasta.

 

Sain sitten siirron toivomaani pisteeseen, joten asia jäi selvittämättä. Hän on esimerkiksi blokannut minut somessa jne. Ei tervehdi, jos näkee ja ennen poissaoloani olimme hyvät kaverit! En tähän päivään mennessä ole tajunnut, mitä ihmettä tapahtui. Ainakaan hän ei joutunut hommiani hoitamaan - minulla oli pätevä sijainen. 

Vierastamista kuten vauvoilla? Vai oliko tottunut syömään neljän hengen pöydässä? Missä sijainen oli syönyt?

Minut pomo siirsi muualle kun olin tulossa takaisin vanhempainvapaalta. Olin sopinut olevani poissa muutaman kuukauden ja palaavani töihin. Kummallisen vaikeaa on varautua, että työntekijä palaa töihin. Kaikesta päätellen toinen henkilö jatkoi työskentelyä ja minulle löytyi töitä muualta.

Ei siinä mitään mutta määräaikaisuudessa yllättävää että työsopimus tiimissä ei kestänyt niin pitkään kuin oli suunniteltu. Työ uudessa tiimissä kesti vain alkuperäisen työsopimuksen ajan.

Yhdessä työpaikassa ystävikseni luulemat tyypit kävivät röllimässä minusta valheita esimiehelle. Olen hiljainen, omissa oloissa viihtyvä, rauhallinen ja ujo. Alakuloisuuteen taipuva, masentunut ja herkkä. Yritän kuitenkin aina auttaa muita ja olla iloinen. Tuntuu, että he vaan halusivat toiminnallaan jostakin syystä savustaa minua pihalle. Lähdin esimiehen puhuttelun jälkeen itkien vessaan, oli kuin olisin saanut suolaa haavoihin. Lähdinkin sieltä myöhemmin pois omasta halusta ja hyvä niin.

Meillä käytiin usein porukalla lounaalla ja luulin tulevani hyvin juttuun kaikkien kanssa. 

Olipa kiva sitten kerran somesta huomata, että olivat viikonloppuna yhdessä jollain keikalla. Eikä kukaan ollut viikolla kommentoinut asiasta mitään. Ymmärrän täysin sen, että vapaa-ajalla voivat kokoontua millaisella porukalla haluavat, se on mulle ihan ok. Mutta sitä en ymmärrä miksi se piti salata.

Siitä jäi ikävä fiilis.