Mikä loppupelissä määrää koiran hinnan?
Miksi sekarotuisia katsotaan nenän vartta pitkin ja puhdasrotuisia taas ihannoidaan?
Kommentit (18)
Sama kun kaikessa muussakin. Ostaja on se viimeinen joka päättää.
Minä kuvautan koirasta vuosikkaana selän, olat, lonkat ja kyynärät. Sille tehdään virallinen silmä ja polvitarkki. Sen kanssa treenataan eri lajeja ja sille hankitaan tuloksia. Jos terveystutkimukset oli priimaa, narttu yritetään käyttää n. 3 vuotiaana jalostukseen. Jos uroksen ja nartun kemiat kohtaa, aina näin ei käy enkä minä pakota. Saatetaan ajella satoja kilometrejä turhaan. Mittaillaan progea, se maksaa. Otetaan riski että rakas koira kuolee synnytykseen tai joutuu kalliiseen sektioon tai pennut kuolee tai narttu jää tyhjäksi. Silti maksetaan astutuspalkkio uroksen omistajalle. Kasvatetaan mahdolliset pennut 8 viikkoa, nykyaikaisia menetelmiä käyttäen ja kaikki tieto pentujen kehityksestä ja sen tukemisesta käyttäen. N. 6 viikkoa tehdään työtä liikkuvien ja näkevien pentujen kanssa että ne lähtevät valmiina maailmalle. Sitten maksan vuosikkaana palkkion jokaisen pennun omistajalle kun kuvauttavat koiransa. Ja pyörä pyörii. Muihin verrattuna myyn alihintaan, mutta minusta 1500 € on hyvä summa kaikille.
Pennun lisäksi maksetaan siis hyvin tutkitusta ja selvitetystä suuhun terveydestä ja todennäköisemmin terveestä pennusta.
Kysyntä ja tarjonta. Ei minkää arvolla ole muuta määritelmää. Se maksaa sen mitä joku on valmis maksamaan.
Ei edes kultaharkko ole minkään arvoinen itsessään. Arvo syntyy siitä, että joku on valmis sen ostamaan.
Kysyntä suhteessa tarjontaan. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiset kaikkia rotuja tiedä. Niitä on niin hirveesti. Ei monikaan pysty heti tunnistamaan sekarotuista koiraa.
Koirarotu on vain tietyn näköinen koira joiden on ihmiset keksineet kutsua roduksi. Ihan keksitty juttu. Mielivaltainen määritelmä.
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Eli koiran terveys on yhdentekevää?
Kennelmaf- , anteeksi, Kennelliitto.
Ainahan se on ostaja joka hinnan määrää, jos on liian kallis ei osta.
Kysyntä ja tarjonta määräävät kaikki hinnat markkinataloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Eli koiran terveys on yhdentekevää?
Ei kun se on nimenomaan osa tuota tunnettua perimää. Tutkimustuloksia nähtävissä jo vaikka 5 edellisessä polvessa Koiranetissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Eli koiran terveys on yhdentekevää?
Ei kun se on nimenomaan osa tuota tunnettua perimää. Tutkimustuloksia nähtävissä jo vaikka 5 edellisessä polvessa Koiranetissä.
Siinä on se että rotukoirien perimä on usein peffasta. Ne koirat itseasiassa usein on jalostettu niin että elämä on yhtä kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Kennelmaf- , anteeksi, Kennelliitto.
Kennelliitolla ei ole kyllä mitään vaikutusvaltaa siihen mihin hintaan kasvattaja normaalia pentu myy. Viallissa löytyy sitten ohjeistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Eli koiran terveys on yhdentekevää?
Ei ihan noinkaan. Mä maksoin aika sievoisen summan 1996 alaskanmalamuutin pennusta ja nimenomaan siksi, että se oli varsin alkukantainen ja siten terve rotu. Ehti isokokoisena koirana viettää 15-vuotissynttärinsäkin. Ikävä kyllä tuonkin rodun suosio on niistä vuosista kasvanut ja sen vuoksi yhä useampi pentu sisäsiittoinen eikä enää niin terve kuin mitä oli about 30 vuotta sitten. Nyt mulla on Pietarin kaduilta pelastettu sekarotuinen rescue-rekku, isokokoinen sekin, eikä mitään tietoa taustasta. Mutta sekin viettää ens kuussa jo 12-vuotissynttäreitään. Tämän nykyisen koirani otin 11 vuotta sitten tilapäiseen hoitoon, koska edellinen omistaja, jonka siis piti tarjota koiralle loppuelämän koti, joutuikin pitovaikeuksien vuoksi luopumaan koirasta. Mun oli tarkoitus tarjota koiralle koti vain siihen asti, että eläinsuojeluyhdistys löytää sille uuden loppuelämän kodin. Oli ollut mulla 5 päivää ja ilmoitin yhdistykseen, että tämä voi kyllä jäädä loppuelämäseen meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Eli koiran terveys on yhdentekevää?
Ei kun se on nimenomaan osa tuota tunnettua perimää. Tutkimustuloksia nähtävissä jo vaikka 5 edellisessä polvessa Koiranetissä.
Siinä on se että rotukoirien perimä on usein peffasta. Ne koirat itseasiassa usein on jalostettu niin että elämä on yhtä kärsimystä.
Onneksi on monia terveitäkin rotuja. Oma on perimältään monipuolista, asiassa auttaa mm. rotuunotto-menettely. Uutta verta saa suht helposti ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä.
Eli koiran terveys on yhdentekevää?
Ei kun se on nimenomaan osa tuota tunnettua perimää. Tutkimustuloksia nähtävissä jo vaikka 5 edellisessä polvessa Koiranetissä.
Siinä on se että rotukoirien perimä on usein peffasta. Ne koirat itseasiassa usein on jalostettu niin että elämä on yhtä kärsimystä.
Onneksi on monia terveitäkin rotuja. Oma on perimältään monipuolista, asiassa auttaa mm. rotuunotto-menettely. Uutta verta saa suht helposti ympäri maailmaa.
Terveitä on nykyään lähinnä käyttörodut. Edellinen kertoi että malamuutit olisi pilattu 2000-luvulla ja muualta voi lukea että sama koskee myös sakuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmiset kaikkia rotuja tiedä. Niitä on niin hirveesti. Ei monikaan pysty heti tunnistamaan sekarotuista koiraa.
Koirarotu on vain tietyn näköinen koira joiden on ihmiset keksineet kutsua roduksi. Ihan keksitty juttu. Mielivaltainen määritelmä.
Monelle meille harrastajalle rotu on myös käyttötarkoitus- tai ominaisuus. Ulkonäkö on sivuseikka kunhan on terve ja löytyy tietyt ominaisuudet. Sohvapuudelien ja pölymoppien omistajien kannalta näillä ei toki ole mitään merkitystä.
Eihän ihmiset kaikkia rotuja tiedä. Niitä on niin hirveesti. Ei monikaan pysty heti tunnistamaan sekarotuista koiraa.