Kuvaile ilkeintä työkaverin käytöstä jota olen kokenut työelämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kiusattu - aina kiusattu. Surullista kyllä, itse olen entinen koulukiusattu ja joutunut kiusan kohteeksi myös työpaikoilla... rasittavaa.

Onkohan syynä että jotkut kohdistavat aktiivisesti häirikkötoimia muihin? Komentavat, kieltävät, kritisoivat tekemistä. Jos kiusatulla ei ole tapana tehdä sellaista muille, joku voi taas ottaa kohteekseen.

Tuttua itsellenikin.

Aivan uskomatonta etteivät ihmiset voi itse tehdä töitään ja siten huolehtia töiden laadusta. Jatkuvasti pitää olla kampeamassa tekemistä muille ja sitten keksiä valitettavaa.

Työtiimi voi vielä ruokkia tilannetta nimeämällä osan vetäjiksi, jotka sitten eivät itse tee vaan patistavat muita suorituksiin. Toimii jos ovat normaalin mukavia ja avoimia, vähemmän hyvin jos ovat kriittisiä päsmäreitä.

Luonteen ja keksittyjen piirteiden kritisoiminen vielä erikseen.

Totta, itse olen kiusattu ollut melkein aina ja koin ahdistavan lapsuuden. Ei tulisi mieleenkään ilkeillä tai kiusata ketään, mutta kaikkien äly ja empatia ei riitä...

Tyhjensi sähköpostini kun kävin tupakalla, sika.

Vierailija kirjoitti:

Hellarinainen kertoi että hän rukoilee ettei muut saa sitä työpaikkaa kuin hän.

Mä oon aina sanonu, että työnhaussa ja ylipäätään selviytymisessä jokainen aattelee vaan itseään

Vierailija kirjoitti:

Vei tietosuojaroskani (oli selkeästi merkattu!) tavalliseen roskiin vapaapäivänäni.

Tietosuojaroskat vie itse ne tuottanut työntekijä saman tien tietoturva-astiaan. Murtautuiko työkaveri tietoturvapaperinkeräyslaatikkoon vai rikoitko itse tietoturvaohjeistusta? 

 

Toki ihan outo ja m u l k e r o teko, en mä sitä kiellä. Mutta organisaation tietoturvaohjeissa on vakava virhe, jos työntekijät keräävät salassa pidettäviä papereita johonkin työpisteelleen. Paperit on lukon takana, ja sitten kun niistä tulee tarpeettomia, ne menevät lukon taakse sinne tietosuojajäteastiaan tai vaihtoehtoisesti kunnolliseen silppuriin. 

Vierailija kirjoitti:

Tyhjensi sähköpostini kun kävin tupakalla, sika.

Ikävä juttu. Jatkossa sitten työkone lukkoon tauon ajaksi. Tauko tietysti omaa aikaa, eikö niin? 

 

Mutta kyllähän tuo varmaan jonkun tietorikoksen tunnusmerkistön täyttää, että tilaisuutta hyväksi käyttäen menee tonkimaan ja tuhoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sairausloman jälkeen esihenkilö pakottaa tekemään asioita, joita ei voi tehdä onnistuneesti. Täydellistä kiusantekoa. Kuntaomisteinen taho kyseessä.

Mulla vastaavanlainen tilanne. Koin uhkaavan tilanteen työssäni ja toivoin siirtoa toiselle osastolle, mihin eivät suostuneet. Lähdin sitten itse menemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjensi sähköpostini kun kävin tupakalla, sika.

Ikävä juttu. Jatkossa sitten työkone lukkoon tauon ajaksi. Tauko tietysti omaa aikaa, eikö niin? 

 

Mutta kyllähän tuo varmaan jonkun tietorikoksen tunnusmerkistön täyttää, että tilaisuutta hyväksi käyttäen menee tonkimaan ja tuhoamaan. 

Kävi vielä silleen, että sammutin koneen ja käänsin vielä virtakytkimen off asentoon kun huomasin aiemmin kaverissa sellaisia merkkejä, että kaikki ei ole kohdallaan. Ei auttanut varotoimenpiteet. Oisi pitänyt ottaa kone völjyyn. En tupakoi enää.

Työskentelin työkaverin kanssa kahdestaan suorittavan tason hommissa. Hän vaikutti sulkeutuneelta ja torjuvaltakin, mutten kiinnittänyt asiaan kummempaa huomiota, kunnes kuulin että hän oli levittänyt ympäri työpaikkaa paikkaansapitämätöntä juttua minulla muka olevasta (fyysisestä) sairaudesta. Toinen työkaveri kertoi näistä. Myöhemmin henkilö oli tunnustanut tuntemalleni henkilölle keksineensä jutun, minkä tietenkin itse jo tiesinkin. Ei selvinnyt koskaan mikä oli motiivinsa moiseen toimintaan, ja asiasta seurasi paljon ikävää vielä vuosia myöhemmin. Kyllä tämä taitaa olla ilkeydessä kärkipäässä tapahtuneista.

Ilmeisesti se menee niin, että jotkut ihmiset nauttivat muiden ihmisten satuttamisesta ja toiset taas eivät koskaan haluaisi loukata ketään. Näiden jälkimmäisten ihmisten täytyy opetella puolustautumaan. Sen ensin mainitun ryhmän ihmisten täytyisi elämänsä aikana kohdata totuus omasta itsestään ja pahuudestaan. Siihen voi oikeasti mennä koko elämä ja jotkut eivät herää koskaan, aiheuttavat vain pahaa muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Ei kutsuttu työporukan juhliin, joissa oli kaikki muut...No ei sillä, en olisi halunnutkaan.

Ulkopuolisuuden tunne on paha. Samanlaista kuin alakoulussa kun jätetään joku yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjensi sähköpostini kun kävin tupakalla, sika.

Ikävä juttu. Jatkossa sitten työkone lukkoon tauon ajaksi. Tauko tietysti omaa aikaa, eikö niin? 

 

Mutta kyllähän tuo varmaan jonkun tietorikoksen tunnusmerkistön täyttää, että tilaisuutta hyväksi käyttäen menee tonkimaan ja tuhoamaan. 

Kävi vielä silleen, että sammutin koneen ja käänsin vielä virtakytkimen off asentoon kun huomasin aiemmin kaverissa sellaisia merkkejä, että kaikki ei ole kohdallaan. Ei auttanut varotoimenpiteet. Oisi pitänyt ottaa kone völjyyn. En tupakoi enää.

Niin varmaan teit joo...

Työkaveri oli aurinkoinen ja energinen, mutta selän takana puhui muista todella rumasti. Koskaan ei voinut palaverissa  tietää, millä tuulella hän oli-, saattoi kimpaantua ihan pienestä. Piti pientä valikoitua joukkoa luottohenkilöinä, muita inhosi. Jäi sairaslomalle burnoutin vuoksi.

Nuorena olin kesätöissä Metsähallituksella puita istuttamassa. Eräs poika piilotti taimilaatikoita juurakkoon ja repi jo istutettuja taimia maasta ja syytti siitä minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi työtoverini esitti koeajan eli ensimmäiset puoli vuotta mielin kielin sitä ja tätä. Sen jälkeen hän mm. toistuvasti esihenkilön kanssa sopi itselleen lomapäiviä kertomatta niistä työparilleen eli minulle. Asia vaikutti konkreettisesti minun työpäiviini, kun ihmettelin puheluiden kääntyessä itselleni. Minulle valui myös hänen tehtäviään, joita hän oli kieltäytynyt tekemästä. Kun otin tämän asian esihenkilön kanssa puheeksi, niin tämä ei suinkaan yksinkertaisesti velvoittanut tätä henkilöä jatkossa sopimaan lomat työtovereiden kanssa kuten meillä oli koko ajan siihen asti esihenkilön ohjeesta tehty. Ei, vaan päätettiin oikein pitää keskustelu aiheesta.

Valitettavasti sitten vanha isäni sai toisella puolella Suomea aivoinfarktin ja minun oli pakko lähteä häntä katsomaan. Tilanne paljastui erittäin vakavaksi, jouduin ottamaan välittömästi kaiken hänen asioidensa hoidon

Arvon viestiini vastannut henkilö: Jos esihenkilö on itse ohjeistanut työntekijöitä sopimaan keskenään, milloin nämä ovat vuosilomalla, ja yksi kuitenkin anoo toistuvasti lomansa suoraan esihenkilöltä eikä informoi mitään varsinkaan sille henkilölle, joka sillä aikaa joutuu tekemään hänen tehtävänsä, niin kyse ei ole mistään "yksityisasioista". Tämä oli se ongelma. En halunnut todellakaan tietää, mitä kyseinen henkilö tekee lomapäivinään, vaan ylipäätään sen, milloin hän on pois.

Valitettavasti esihenkilöni ei ottanut suoraan vastuuta asiasta vaan kun minä jouduin sitten äkillisesti käymään aivoinfarktin saanutta isääni katsomassa sairaalassa toisella puolella Suomea, niin tämä arvoisa työtoveri oli juuri sillä aikaa keittänyt puolustuksekseen sen, että minä olisin muuten vain kauhean epämiellyttävä ihminen, muka siirtänyt tehtäviäni kolmannelle ihmiselle, jonka oli havaittu ottavan *omia* mappejaan minun huoneestani, ja kaiken kukkuraksi muka häirinneen "kaikkia" sillä, että olisin kertonut isäni aivoinfarktista. En ollut puhunut mitään aivoinfarktista kyseiselle henkilölle, vaan esihenkilölleni kertoessani nimenomaan hänelle tarkan syyn, miksi tarvitsin pari päivää lomaa. 

Tämän kaiken tämä henkilö sai tehdä yhteisen esihenkilömme kannustuksella ja tuella. Hänellä oli oikein lappu, josta luki näitä syyttelyitään esihenkilömme luvalla. En unohda kummankaan toimintaa. Ikinä.

Lähdin yhdestä työstä pois kun en jaksanu kuunnella kiroilevia teinejä. Nyt kuuntelen kiroilevia eläkeikäisiä.

Suomi taitaa olla täynnä ihan hirveitä työpaikkoja! Itsekin sellaisissa töitä tehneenä herää kysymys että onko niitä mukavia työpaikkoja edes olemassa?

Joka paikassa joku inhottava Kaisu 57v kettuilemassa ja vihaamassa nuorempia, kauniimpia ja pätevämpiä. Pomot ei osaa johtaa muuten kuin pelolla tai piiloutumalla. Aina löytyy joku yrmy, joka ei edes huomenta sano. Ihmiset ihan piipussa oli ala mikä tahansa, resursseja ei ole ollut vuosikymmeneen.

Mukava kun kesäloma jatkuu vielä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä vain Hennalle ja Minnalle ja monelle muulle. Keskittykää luomaan oma elämänne kuntoon niin ei tarvitse kadehtia toisia. Syy ei ole muissa jos sinulla menee huonosti, tee hyvä ihminen sen asian eteen jotain ennen kuin olet suossa josta ei voi enää nousta. Ihanaa kesää minulle, olen sen ansainnut

Olenkohan minä ollut kanssasi samassa työpaikassa, kun kuulosti tutulta? 🤔 Yhtä kaikki, en ole siellä enää. Hyvä, kun pääsin pois. 

Ja minä 😁. Miten voikin nämä Hennat saada niin paljon pahaa aikaan. Sai valehtemalla minut ulos, mutta karma kostaa, uskon.

Olin 5v tehnyt työni hyvin, saanut hyvää palautetta yms. Sitten tapahtui jotain ja loppujen lopuksi aloin saada kirjallisia huomautuksia.

Luin ne huomautukset kunnolla vasta pari vuotta tapahtuneen (työsuhteen päättämisen) jälkeen.

Huomautuksissa oli mm maininta, että olin laiminlyönyt tehtäviäni. Muistan, miten moneen kertaan yritin kysyä esimieheltä ohjeita asian tekemiseen, mutta en niitä saanut. 

Lisäksi yksi muistutus tuli siitä, että olin kirjannut tilauslomakkeelle saman asian kahteen kohtaan. Kyllä,  aloin varmistella kaikkea, koska viimeisen puoli vuotta pidettiin huoli että kaikki pikkumokat voitiin laittaa syykseni. 

En tiedä vieläkään, mitä oikeasti tapahtui, mutta olen mennyt eteenpäin. Sain takaisin ammatillisen arvokkuuteni.

Liian pitkä ja monimutkainen juttu tässä kokonaan kerrottavaksi, kuten työpaikkakiusaamisen ollessa kyseessä asiat usein ovat, mutta yhtäkkiä esimies vain ilmoitti, että palauta avaimet ja työsuhdetta ei jatketa. Ei perusteita irtisanomiselle. Olin ollut työpaikkakiusattu jo pitkään ja ajatellut itse irtisanoutua samana ajankohtana ja etten enää jatka. En sitten riitauttanut asiaa, vaikka toki olisin voinut. Olin kai liian paskana kiusaamisesta ja helpottunut se loppui.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti se menee niin, että jotkut ihmiset nauttivat muiden ihmisten satuttamisesta ja toiset taas eivät koskaan haluaisi loukata ketään. Näiden jälkimmäisten ihmisten täytyy opetella puolustautumaan. Sen ensin mainitun ryhmän ihmisten täytyisi elämänsä aikana kohdata totuus omasta itsestään ja pahuudestaan. Siihen voi oikeasti mennä koko elämä ja jotkut eivät herää koskaan, aiheuttavat vain pahaa muille ihmisille.

Tuo on totta, että täytyy opetella puolustautumaan. Ei se silti aina auta, vaikka puolustautuisikin. On äärimmäisen raskasta käydä töissä, jossa työyhteisö kiusaa, ja joutuu kokopäivän olemaan varuillaan ja skarppina puolustamaan itseään, kun ei koskaan tiedä mistä se puukko tulee. Tälläinen tila on niin stressaava, että on ihme, että siinä pystyy ne työt tekemään. Ei ole normaalia, että joutuu olemaan varuillaan ja valppaana puolustamassa itseään paikassa, jonka lähtökohtaisesti pitäisi olla turvallinen kaikille. Tietysti jokainen joutuu puolustamaan itseään joskus, mutta joka päivä kaiken aikaa tälläinen, se on sotatila.