Luulin löytäväni onnen maalta, nyt parin vuoden jälkeen haluaisin takaisin kaupunkiin.
Omakotitalo ja valtava tontti tuntuivat luksukselta aluksi, mutta hohto on himmennyt. Ison pihan ylläpito on pidemmän päälle ihan vihoviimeistä hommaa, rikkaruohoja saisi olla kitkemässä koko ajan ja talvella tietysti luoda lunta ja hiekoittaa. Vanhassa talossa on koko ajan jotain kesken. Ärsyttävintä on riippuvuus autosta, joka nielee kaiken ylimääräisen rahan ja jota ilman ei voi kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään. Ja eroonhan tästä ei noin vain pääse kun maaseudun vanhat talot ei pahemmin liiku. Jos haikailet maalle niin mieti asiaa vielä kerran ja sitten toisen kerran.
Kommentit (133)
Jos inhoat autolla ajamista, unoda heti maalle muutto, Auto on pakollinen, koska julkista liikennettä ei ole. Ainoastaan koulukuljetukset. Käyn edelleen kunnassa, josta lähdin.
Maalta pois muutanut 43 v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten saa lähtemään maalle? Eivätkö nämä asiat, kuten pihan laittaminen ja lumityöt, tule ensimmäisenä mieleen?
Tai se pakollinen auto tai kaksi ja niillä ajaminen milloin mihinkin jos johonkin haluaa.
Aika paljon tulee pyörittyä rautakaupoissa ja sellaisissa, kun pitää hankkia ties sun mitä tarvikkeita ja koneita pihanhoitoon ja kodin kunnossapitoon. Ei kerrostalossa tarvinu mitään jättitikkaita, joilla kiivetään putsaamaan rännejä. Tai valjaita, jos haluaa pudotella lumia katolta. Kaikenlaista tarviketta pitää olla ostelemassa (rotanloukuista kompostiastiaan), joten kyllä pitää olla kunnollinen auto, jossa on iso tavaratila.
Me on toistaiseksi pärjätty yhdellä autolla, kun mies työskentelee etänä. Mutta tietty jos alkaa näyttää siltä, että tarvittaisiin usein kahta autoa, niin äkkiäkös sen toisen auton käy ostamassa.
Ei tämä maalla asuminen sen halvempaa ole kuin Helsingissäkään asuminen, mutta nyt ainakin maksetaan sellaisesta, mistä itse tykätään. Helsingissä asuttiin sen aikaa kun tykättiin ja sitten kun ei enää tykätty, muutettiin metsän keskelle. Parin hehtaarin tontti meillä on, mutta pihanurmikkoa vain 3000 neliötä. Ihmettelen sitä kirjoittajaa, joka sanoi pihan kooksi pari hehtaaria. Asuuko jossain pellon reunassa vai miten se edes onnistuu, että on niin iso piha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista.
Joskus haluaisin nähdä listaa, mitä kaupungissa nämä mukavat tekemiset ovat. Kun en enää muista.
Näyttelyt, teatterit, ravintolat, puistot, kahvilat, torit, kauppahallit, julkinen liikenne, ihmisbongailu, harrastukset, illallisristeilyt, spat ja muut hemmoittelut, lista on loputon.
Pelkästään ruokakauppojen valikoimissa ero on aivan suunnaton. Jos pitää ruoanlaitosta niin maalla asuminen tekisi harrastuksesta vaikeaa.
Mitä kivaa maalla muka on? Oikeastaan ainoa asia jonka keksin on pyöräily. Lenkkeilykin on kaupungissa mukavampaa kun reittivaihtoehtoja on niin paljon enemmän. Ja rantasauna on maalla mukava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista.
Joskus haluaisin nähdä listaa, mitä kaupungissa nämä mukavat tekemiset ovat. Kun en enää muista.
Näyttelyt, teatterit, ravintolat, puistot, kahvilat, torit, kauppahallit, julkinen liikenne, ihmisbongailu, harrastukset, illallisristeilyt, spat ja muut hemmoittelut, lista on loputon.
Pelkästään ruokakauppojen valikoimissa ero on aivan suunnaton. Jos pitää ruoanlaitosta niin maalla asuminen tekisi harrastuksesta vaikeaa.
Mitä kivaa maalla muka on? Oikeastaan ainoa asia jonka keksin on pyöräily. Lenkkeilykin on kaupungissa mukavampaa kun reittivaihtoehtoja on niin paljon enemmän. Ja rantasauna on maalla mukava juttu.
Näyttelyissä, teattereissa ja ravintoloissa kävin kaupungissa asuessa pari kertaa vuodessa. Nyt maalla asuessa suunnilleen yhtä usein, silloin tällöin tehdään hotelliviikonloppu lähikaupunkiin ja käydään kulttuuririennoissa. Kun maksaa maalla asumisesta niin paljon vähemmän niin on silloin varaa olla vähän hulppeammassakin hotellissa ja syödä vähän paremmin. Ruuanlaittoon saan paljon parempia ja tuoreempia raaka-aineita maalta, sillä haen kalat paikalliselta kalastajalta joka on yleensä nostanut ne järvestä saman vuorokauden puolella tai lihat paikalliselta luomutilalta. Luultavasti noin puoleen hintaan siitä mitä vähän huonommat ainekset maksaa sinun Citymarketissasi. Omalta pihaltani lähtee useamman sadan kilometrin retkeilyreitistöt, joten hiukan ihmettelen missä kaupungissa on lenkkeilyyn paremmat mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalla ei ole mitään mukavaa tekemistä. Vain tuollaista ap:n mainitsemaa ikävää puurtamista.
Joskus haluaisin nähdä listaa, mitä kaupungissa nämä mukavat tekemiset ovat. Kun en enää muista.
Näyttelyt, teatterit, ravintolat, puistot, kahvilat, torit, kauppahallit, julkinen liikenne, ihmisbongailu, harrastukset, illallisristeilyt, spat ja muut hemmoittelut, lista on loputon.
Pelkästään ruokakauppojen valikoimissa ero on aivan suunnaton. Jos pitää ruoanlaitosta niin maalla asuminen tekisi harrastuksesta vaikeaa.
Mitä kivaa maalla muka on? Oikeastaan ainoa asia jonka keksin on pyöräily. Lenkkeilykin on kaupungissa mukavampaa kun reittivaihtoehtoja on niin paljon enemmän. Ja rantasauna on maalla mukava juttu.
Jatkan vielä näitä maaseudun puuhia; kesällä voi tehdä erilaisia vesiliikuntajuttuja kätevästi; voi uida, meloa, soutaa, purjehtia jne. Lisäksi kesäisin on äärimmäisen mukavaa maata riippukeinussa ja lukea kirjoja.
Talvella voi hiihtää ja lumikenkäillä ympäriinsä. Myös lumesta voi rakentaa kaikenlaista ja tutkia taivaankappaleita kiikarilla tai kaukoputkella.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyy mihin kaupunkiin, mitä sillä on tässä väliä :D Pirkanmaalla tämä kokeilu kuitenkin. Ne lumityöt ja traktorit ja trampat oli alkuun toki kivoja, mutta kaikkeen koko jengi sitten kyllästyi.
Onhan se eri asia asua maalla kaupungin läheisyydessä kuin maalla väestökatoalueella, jossa lapsilla on matkaa tai itsellä lähikauppaan, kuihtuvaan kuntakeskukseen vaikkapa 50 km.
Kokeilun jälkeen järkivalinta - kesät maalla, talvet kaupungissa. Ei vain jaksettu sitä pimeyttä ja autorumbaa. Puoli vuotta meni niin, että aamulla, kun lähdit, oli pimeää, illalla, kun tulit kotiin, taas pimeää. Lapset piti vielä siinä pimeydessä kuskata harrastuksiin, omia ei ehtinyt pitää. Jos lenkille lähdit, otsalamppu päähän ja toinen käteen ja tienvarteen kävelemään.
Nyt on hyvä. Talvikoti on niin keskellä kaikkea, ettei autoa tarvita, kävellen töihin ja kouluun. Kesäkodin aitassa nyt kirjoittelen, täällä on hyvä lomailla. Viikonloppujakin ollaan tuonne syyskuun lopuille asti. Sitten alkaa loska ja pimeys - nähdään pääsiäisenä!
Entä välimuoto. Ei kai ole pakko valita korpi tai iso kaupunki. Paitsi pikkukaupungissa ei ole tällä hetkellä ehkä palveluita yhtään.
Kannattaa tosi huolella miettiä ja testata sitä maalla-asumista. Tuttavapiirissä on korona-aikaan maalaiselämästä innostuneita, jotka ovat pettyneet, mutta eivät pääse takaisin kaupunkiin, koska taloa ei saa myytyä ja jos saisikin, ei sillä summalla saa edes lähiökaksiota Vantaalta.
Jatkan vielä näitä maaseudun puuhia; kesällä voi tehdä erilaisia vesiliikuntajuttuja kätevästi; voi uida, meloa, soutaa, purjehtia jne. Lisäksi kesäisin on äärimmäisen mukavaa maata riippukeinussa ja lukea kirjoja.
Talvella voi hiihtää ja lumikenkäillä ympäriinsä. Myös lumesta voi rakentaa kaikenlaista ja tutkia taivaankappaleita kiikarilla tai kaukoputkella.
Ainakin meidän kylällä on myös paljon paremmat mahdollisuudet sisäliikuntaan kuin kaupungissa. Täällä on uusi hieno liikuntahalli kuntosaleineen, jota saa käyttää vapaasti viidellä eurolla per kuukausi. Ja tosiaan siihen halliinkin saa varata vuoroja vaikka ihan yksityisihminen joka haluaa mennä peuhaamaan perheineen tai vaikka pelaamaan sulkapalloa. Lisäksi on ohjattuja jumppia ja usean lajin höntsävuoroja joihin jokainen on tervetullut, ilman että tarvitsee liittyä mihinkään urheiluseuroihin. Punttisalilla olen usein ollut lähes ainoa treenaaja. Kaupungissa taitaa pelkkä kuntosalin käyttöoikeus maksaa useamman kymmentä euroa kuukaudessa ja sillä pääset vain ylikansoitetulle hikiselle salille jonottamaan laitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilun jälkeen järkivalinta - kesät maalla, talvet kaupungissa. Ei vain jaksettu sitä pimeyttä ja autorumbaa. Puoli vuotta meni niin, että aamulla, kun lähdit, oli pimeää, illalla, kun tulit kotiin, taas pimeää. Lapset piti vielä siinä pimeydessä kuskata harrastuksiin, omia ei ehtinyt pitää. Jos lenkille lähdit, otsalamppu päähän ja toinen käteen ja tienvarteen kävelemään.
Nyt on hyvä. Talvikoti on niin keskellä kaikkea, ettei autoa tarvita, kävellen töihin ja kouluun. Kesäkodin aitassa nyt kirjoittelen, täällä on hyvä lomailla. Viikonloppujakin ollaan tuonne syyskuun lopuille asti. Sitten alkaa loska ja pimeys - nähdään pääsiäisenä!
Miten tuo autottomuus käytännössä toimii jos kesäkodissasi sellaisen kuitenkin tarvitset, ostatko joka vuosi uuden ja myyt taas talveksi pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilun jälkeen järkivalinta - kesät maalla, talvet kaupungissa. Ei vain jaksettu sitä pimeyttä ja autorumbaa. Puoli vuotta meni niin, että aamulla, kun lähdit, oli pimeää, illalla, kun tulit kotiin, taas pimeää. Lapset piti vielä siinä pimeydessä kuskata harrastuksiin, omia ei ehtinyt pitää. Jos lenkille lähdit, otsalamppu päähän ja toinen käteen ja tienvarteen kävelemään.
Nyt on hyvä. Talvikoti on niin keskellä kaikkea, ettei autoa tarvita, kävellen töihin ja kouluun. Kesäkodin aitassa nyt kirjoittelen, täällä on hyvä lomailla. Viikonloppujakin ollaan tuonne syyskuun lopuille asti. Sitten alkaa loska ja pimeys - nähdään pääsiäisenä!
Miten tuo autottomuus käytännössä toimii jos kesäkodissasi sellaisen kuitenkin tarvitset, ostatko joka vuosi uuden ja myyt taas talveksi pois?
Auto on autohallissa kellarissa. Kyllä sitä talvellakin käytetään, mutta ei joka päivä. Lasten koulu on samassa korttelissa. Vanhempien työt kävelymatkan päässä. Tai jos on koiranilma, julkisilla pääsee.
Meille tämä on tässä elämäntilanteessa paras ratkaisu. Arki on helppoa ja kesäkoti maalla rakas. Just tulin tupaan laittamaan aamiaista, mies meni keräämään mansikoita aamujugurttiin.
En ymmärrä tätä rauhaa, jota maalla on. Mitä se oikein tarkoittaa, etenkään jos on perhettä ja pieniä lapsia? Asun Helsingissä eivätkä minua häiritse muut ihmiset mitenkään. Eivät he vaadi minulta mitään. Sen sijaan suurin este omalla rauhalle on omat lapset. Minulle rauha tarkoittaa, että saan tulla ja mennä kuten haluan, voin kuunnella musiikkia tai lukea kirjaa kun haluan. Voiko joku vastata mitä se oma rauha siellä maalla tarkoittaa, etenkin jos on lapsia.
En kestä minkäänlaisia riippuvuuksia, joten minun täytyy elää paikassa, jossa kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.
Maalla pitää itse osata tehdä ne harrastukset. Monilla on hevosia, kanoja tai koiria. Talvella harrastuksia löytyy yleensä kansalaisopiston kautta. Meillä esim. lavatanssikurssi on ollut tosi tykätty. Verkkokurssit on myös hyviä. Itse harrastan mm. joogaa näin. Kaupassa ei tarvitse joka päivä löydä. Kerran viikossa on ihan ok, kun opettelee ennakoimaan. Netti on täynnä verkkokauppoja, joten samat romut saa tilattua kotiovelle kannettuna. En tykkää shoppailla, joten sitä en kaipaa.
Olen alkujaan kaupunkilainen. Asunut maalla yli 30 vuotta. Talo on uudehko. Piha tehty niin, että ei todellakaan tarvitse rikkaruohoja kitkeä. Ne kukkapenkit ja kasvimaa ei ole mikään pakollinen elementti pihassa. Talvella olen ostanut palvelun lumien auraamisesta, joten itselle jää sellainen alle 10 neliön läntti tehtäväksi. Piharakennukset piti maalata alkukesästä, joten tilasin paikallisen yrittäjän hoitamaan homman. Ei maksa paljoa, joska kotitalousvähennystä voi hyödyntää. Kotisiivoojan olen palkannut käymään parin viikon välein. Jää enempi aikaa ratsastaa ja tehdä enempi itseä kiinnostavia asioista.
Maalla pitää organisoida asiat sujumaan, jos ei tykkää tehdä ns. minä itse -asenteella.
Joskus on käynyt mielessä, että kaupungissa olisi mukava taas asua. Riittää, että käyn siellä kaupungissa mutkan. Siellä on ahdasta, melu on järkyttävä ja ilma haisee pakokaasuille. Kiitos, mutta ei kiitos. Meitä on onneksi moneen junaan 🤗
Vierailija kirjoitti:
Kokeilun jälkeen järkivalinta - kesät maalla, talvet kaupungissa. Ei vain jaksettu sitä pimeyttä ja autorumbaa. Puoli vuotta meni niin, että aamulla, kun lähdit, oli pimeää, illalla, kun tulit kotiin, taas pimeää. Lapset piti vielä siinä pimeydessä kuskata harrastuksiin, omia ei ehtinyt pitää. Jos lenkille lähdit, otsalamppu päähän ja toinen käteen ja tienvarteen kävelemään.
Nyt on hyvä. Talvikoti on niin keskellä kaikkea, ettei autoa tarvita, kävellen töihin ja kouluun. Kesäkodin aitassa nyt kirjoittelen, täällä on hyvä lomailla. Viikonloppujakin ollaan tuonne syyskuun lopuille asti. Sitten alkaa loska ja pimeys - nähdään pääsiäisenä!
Teit sen virheen, että yritit elää maalla kuten kaupungissa. Ei niitä lapsia kuskata mihinkään harrastuksiin täällä. Se on aika tyhmää rullaamista. Lapset keksivät kyllä pihassa omaakin tekemistä, kun niiden antaa olla lapsia. Koulun jälkeen on kerhoja jne. jos tykkää enempi aikuisten organisoimista harrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
No kannattaako ostaa joku mörskä jota pitää rempata joka vuosi. Hyväkuntoinen uusi tai uudehko talo ei tarvitse juuri mitään vuosikymmeniin.
Itse eläyt ja asunut ikäni maalla ja vanhoissakin taloissa, eikä mulla mitään työmaata siellä ole ollut.
Mitä ihmeen rikkaruohojen kitkemistä???? En oo ikinä kitkenyt mitään rikkaruohoja mistään, minkälaisia ne teidän kaupunkilaisten pihat oikein on?
Tää alotus tais olla trolli, aivan idioottimaista juttua.
Ei kannattaisi aina arvioida toisten elämää ja kokemusta omasta perspektiivistä vaan joskus voisi yrittää laajentaa näkemyksiään. Se että sinä et maalla asuessasi kitke rikkaruohoja ei vielä tee siitä jotain yleispätevää sääntöä.
Minun kokemukseeni, ihan niinkuin hänellä, jolle vastasit, sisältyy ihan helvetisti rikkaruohon nyppimistä. Muutimme maalle kun olin lapsi ja vanhemmat halusivat suuret peruna-, kasvi- ja mansikkamaat. Sitä kitkemistä riitti lähes joka päivälle ja opinkin vihaamaan kaikkia puutarhatöitä niin suuresti, että minulle olisi rangaistus joutua asumaan maalla tai talossa, jossa on iso piha.
Otan osaa.
Muutin pois maaseudulta 16-vuotiaana omilleni suomalaisittain isoon kaupunkiin.
Muutama kaupunkilaisystävä oli kuvitellut maalaiselämän auvoiseksi ja ihanaksi. Kolme heistä toteutti unelmansa. Kaksi heistä tuli perheineen takaisin vähin äänin aika pian ja rivien välistä voi lukea, että kolmaskin tapaus katuu päätöstä koska lapset ovat ajautuneet todella häiriintyneisiin mopojengeihin, eikä teineillä ole muuta tekemistä kuin notkua abc:lla eikä kukaan perheenjäsen pääse mihinkään lihasvoimin. Jos auto tai mopo on rikki niin siinähän ihmetellään, miten pääsee asioille.
65: Ainakin Espoossa on erinomaiset mahdollisuudet. Minullakin lähtee valtava valikoima lenkkeily- ja hiihtoreittejä aivan omakotitalon takapihan tuntumasta ja vielä lisää, jos muutamien kilometrien säteellä haluan vaihtelua. Lisäksi pääsen merelle helposti ja saaristoon poimimaan marjoja ja sieniä. Kasvatan täällä osan omista ruoistani ja pari kanaa löytyy. Helsingin keskustaan jaksan vaikka pyöräillä jos niin haluan.
Toki tämä vaatii hyväpalkkaiset työt, jotka sijaitsevat luonnollisesti täällä päin.
Mikä on kenellekin maaseutua? Itse asun 40km päässä isosta kaupungista. 2km säteellä on 3 ruokakauppaa. Perus apteekit ja postit. Kouluun lapsilla 2km ja juna-asema. Koen asuvani maalla.
mitä tulee rikkaruohoihin, en ole kitkenyt niitä ikinä 10v aikana, en ensimmäistäkään. Silti piha kohtuu siisti. Lunta pitää luoda ehkä 10 pvää vuodesta. Aika pieni osa 365 päivästä.
Ruohonleikkuuta ehkä 12-15x vuosi.
Aika vähäistä on tämä stressi omakotiasumisesta.
Maalla on rauha.
Hki on huonoin paikka asua suomessa.
Hki on myös huonoin hinta/laatu asunnoissa.